YK

 Japanilainen kansalaisjärjestöedustaa briiffaa japanilaisia toimittajia.

Yötöiksihän tämä taas meni - kuten nämä ilmastoneuvottelut aina. Päätösistunto alkoi yhdeksän tuntia aikataulusta myöhässä, puoli yhdeltä yöllä, kun maat veivasivat päätösluonnoksen tekstejä edes takaisin. Puheenjohtaja meinasi kirjaimellisesti nukahtaa nuijansa varteen.

Kollegaltani meinasikin palaa päreet jo alkuillasta. DPA:n toimittajan alun perin nappaama käytävätokaisu levisi Suomenkin mediaan, joskin käännöksessä vähän teräänsä menettäneenä:

“Kehitysmaat haluavat yhdenlaisen järjestyksen ja teollisuusmaat toisen. Ja jos ne nyt eivät pääse sopuun näissä pirun työryhmissään ja papereissaan, tästä tulee sotku, tuhahti ympäristöjärjestö Greenpeacen edustaja Bill Hare ennen kokouksen päättymistä.”

Mutta nyt, kun kello on 01.24 aamuyöllä ja puheenjohtaja on nuijinut kokouksen päättyneeksi, on aika listata muutamia plussia, miinuksia ja seuraavia askeleita.

Plussia

+ Vuodelle 2008 sovittu työohjelma tavoitteineen, työryhmineen ja aikatauluineen (mm. Yhdysvaltojen vaalien ja Japaniin G8-kokouksen kannalta) on toimiva, ja sisältää oikeita elementtejä. Ohjelman avulla valtiot pääsevät neuvottelemaan konkreettisella tasolla Kioton pöytäkirjan jatkosopimusta, joka on määrä solmia Kööpenhaminassa joulukuussa 2009.

+ Päästöjä vähentävän teknologian käyttöönoton vauhdittamista kehittyvissä maissa päästään käsittelemään jo kahden kuukauden päästä Bonnissa. Yhteen tärkeimmistä asiakokonaisuuksista päästään siis pureutumaan jo prosessin alkuvaiheessa.

+ Japani sai osapuolilta selkeän viestin siitä, että sektorialakohtaisia kansainvälisiä ja kansallisia toimia voidaan pohtia, mutta ne eivät voi korvata sitovia maakohtaisia päästökattoja. Vapaaehtoisuus ei voi korvata velvoittavuutta, eikä kehitysmaiden teollisuuslaitoksia pakoteta samalle viivalle rikkaiden teollisuusmaiden laitosten kanssa.

Miinuksia

- Neuvottelut osoittivat, ettei moni maa ole edelleenkään tajunnut ilmastonmuutoksen torjumisen kiireellisyyttä. Itsekäs omien etujen ajaminen luikahtaa edelleen nopeasti yhteisen asian edelle.

- Lento- ja laivaliikenteen päästöjen saaminen sitovien päästörajoitusten piiriin jäi edelleen epäselväksi - vaikkakin asia nostettiin nyt agendalle.

- Vajaan kahden vuoden neuvottelu-urakka tulee olemaan H A A S T A V A. Asiat etenevät hitaasti, ja tärkeiden poliittisten linjausten veto uhkaa pakkautua ensi vuoden loppupuolelle.

Seuraavat askeleet

Tänä vuonna neuvotteluja tullaan jatkamaan YK:n alla kolmessa pidemmässä istunnossa:

- Kaksi viikkoa kesäkuun alussa Bonnissa

- Viikko- tai kaksi elokuussa Ghanassa

- Kaksi viikkoa joulukuussa Puolassa

Ensi vuonna kokousviikkoja tulee sitten olemaan ainakin kahdeksan (!), mikä tuskin edes riittää.

YK:n ulkopuolella ilmastopolitiikasta neuvotellaan tänä vuonna mm. Yhdysvaltojen vetämissä suurten saastuttajamaiden kokouksissa huhti- ja heinäkuussa, sekä Japanin G8-kokouksessa, joka pidetään niin ikään heinäkuussa.

Ja marraskuun neljäntenähän on se suuri päivä….

Kaisa Kosonen, Bangkokin ilmastokokouksesta

YK:n ilmastosopimusjärjestelmää pidetään usein kaikkein monimutkaisimpana kansainvälisenä sopimuksena - eikä suotta. 16 vuoden aikana tämä kiertävä sirkus on saanut luotua sellaisen velvoitteiden, mekanismien, rahastojen, apuelinten ja neuvotteluryhmien kokoelman, että ulkopuoliselle kokonaisuuden hahmottaminen on liki mahdotonta.

Kokoukset ovatkin kiistatta elämästä vieraantuneita, ja voivat jättää ensikertalaisen kylmäksi ja kiukkuiseksi. Paitsi että itse järjestelmä on monitasoinen, ja neuvotteluja käydään samanaikaisesti monilla foorumeilla, ovat viralliset asiakirjat ja eri tahojen tiedotteet ja puheenvuorot täynnä käsitteitä ja lyhenteitä, jotka eivät avaudu parhaimmallekaan kielinerolle ilman sinnikästä taustojen opiskelua.

Toimittajat pulassa

Toimittajaraukat ovatkin yleensä kokouksissa liki mahdottoman tehtävän edessä. Uutiset neuvotteluista ovat usein tavalla tai toisella virheellisiä. Ja sekös meitä paikan päällä olevia kismittää.

Yksi hupaisimmista tilanteista tuli eteeni Balilla, kun istuin seuraamassa jännitysnäytelmäksi muodostunutta päätösistuntoa. Istuntotauolla (ennen tärkeimpien päätösten tekemistä) huomasin netistä, että Suomessa jo uutisoitiin kokouksen päättyneen tuloksetta. Soitin toimittajalle kokoussalista, että täällä me vielä kökötetään - ministereitä myöten - eikä tärkeimpiä asioita ole vielä käsitelty.

Sano se koodein

Meille elämästä vieraantuneille muurahaisille, jotka vipellämme korot kopisten paperiemme ja salkkujemme kanssa kokouksesta toiseen, on järjestelmä looginen ja hallittavissa. Ja se kuuluisa UNFCCC-jargon (United Nations Framework Convention on Climate Change) - se on elämää helpottava asia.

Kun yli 170 maan edustajat kokoontuvat yhteen puhumaan niinkin monisyisestä asiasta, kuin ilmastopolitiikka, (joka nykyään liittyy lähes kaikkeen mahdolliseen maan ja taivaan välillä), on olennaisen tärkeää, että asioista puhutaan yhteisillä termeillä. Se säästää aikaa, ja ennaltaehkäisee väärinkäsityksiä.

Sanavalintoja pohditaan (tuskallisenkin) pitkään ja hartaasti, sillä jokaisella termillä on järjestelmässä historiallinen painolastinsa. Mutta kun termit napsahtavat kohdilleen, saa lauseisiin tiivistettyä tehokkaasti informaatiota ja arvoja, jotka aukeavat kaikille muurahaisille samalla tavalla kansallisuudesta riippumatta - paitsi niille poloisille keltanokille.

Siispä tiedoksi teille kotirintaman muurahaisille: kansainväliset sektoraaliset sopimukset ovat saaneet kyytiä, eivätkä uhkaa QUELRO:ja. Sen sijaan sektori-CDM on saanut kannatusta, ja siihen tullaan palaamaan seuraavassa AWG-LCA:n istunnossa. KV-lento- ja laivaliikenteen päästöistä ei päästy yksimielisyyteen AWG-KP:n alla, ja asiaa lykätään edelleen IMO:lle ja ICAO:lle.*

* = Japanin esitys, jonka mukaan päästövähennystavoitteita asetettaisiin alakohtaisesti (kansainväliselle terästeollisuudelle omansa, autoteollisuudelle omansa, kotimaiselle liikenteelle omansa jne.), ei ole saanut kannatusta, eikä kukaan Kioton pöytäkirjan osapuoli** esitä, että kansainvälinen sektorialakohtainen sopiminen voisi korvata maakohtaisia, sitovia päästörajoituksia. Kansainvälisten lento- ja laivaliikenteen päästöjen saattamisesta sitovien rajoitusten piiriin ei ole päästy yhteisymmärrykseen, vaan asiaa lykätään edelleen kansainvälisen merenkulkulaitoksen ja kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön vapaaehtoisen puuhastelun piiriin.

** = Muistanette, että Yhdysvallat ei kuulu tähän poppooseen, eikä nykyinen hallitus kannata sitovia päästörajoituksia.

Kaisa Kosonen, Bangkokin ilmastokokouksesta

Videoarkistostani ongittua.

Kaisa Kosonen

Laskeuduttuani tänään vuorokauden lentelyn ja lentokenttäodottelun jälkeen varvassandaaleissani ja narutopissani Helsinki-Vantaan lentokentälle (kävi pieni kömmähdys vaatteiden pakkauksessa), tein pikaisesti superhessut vessassa ja suunnistin talvitamineissa suoraan lentokentältä YLEX:n haastatteluun Pasilaan summaamaan Balin kokouksen plussia ja miinuksia.

Toimistolle tultuani summasin ne myös paperille. Tältä listani näyttää lyhyisiin lauseisiin puserrettuna:

Plussat:

-Kokouksen päätökset avasivat mahdollisuudet käänteentekevän ilmastosopimuksen neuvottelemiselle viimeistään Kööpenhaminassa vuonna 2009.

-Päästövähennyksiä koskevat neuvottelut saatiin laajennettua koskemaan Kioton pöytäkirjan ratifioineiden teollisuusmaiden lisäksi nyt myös kehitysmaita ja Yhdysvaltoja.

-Neuvotteluille saatiin tehokas aikataulu ja hyvä työohjelma. Tulevan sopimuksen elementteihin kuuluu useita tärkeitä osia Greenpeacen toivelistalta, kuten mekanismit metsäkadon hillitsemiseksi ja ilmastoystävällisen teknologian käyttöönoton vauhdittamiseksi sekä ilmastonmuutoksen jo väistämättömiin seurauksiin sopeutuminen, mikä on elintärkeä kysymys erityisesti saarivaltioille ja köyhille kehitysmaille.

-Yhdysvallat jäi päästövähennyslukujen vastustuksessaan lopulta yksin.

-Kioton pöytäkirjan alla saatiin sovittua suuntaa-antavista päästövähennysluvuista, jotka ovat linjassa kahden asteen tavoitteen kanssa, ja jotka olettavat myös keskeisten kehitysmaiden mukaantulon.

-Puhtaan teknologian käyttöönoton vauhdittaminen kehitysmaissa saatiin siirrettyä vihdoin 15 vuoden keskustelun jälkeen teoriasta käytäntöön.

Miinukset

-Tulevan sopimuksen tavoitteet ja keinot jäivät epäselväksi päätöksessä, jossa Yhdysvallatkin on mukana.

-Päätöksen sanamuodot avasivat oven myös muille teollisuusmaille yrittää luikerrella pois sitovista määrällisistä päästövähennysvelvoitteista.

-Kansainvälisen liikenteen päästöjen rajoittaminen tippui neuvottelupaketin ulkopuolelle.

-Metsäkadon hillitsemistä koskeva keskustelu uhkaa rönsytä liian moneen suuntaan jo ennen kuin se on kunnolla alkanutkaan.

-Se, onko keskeisten maiden poliittinen tahto edelleenkään riittävän suurta, jäi epäselväksi.

Bali oli kuitenkin vasta alkua: nyt se matsi sitten vasta alkaa, ja kirittäjäksi tarvitaan kansalaisia kansallisuuteen ja puoluekantaan katsomatta.

Pidemmän yhteenvedon näkemyksistäni kokouksen tuloksista löydät täältä.

Kaisa Kosonen

Balin ilmastokokouksen käytäviltä bongattu vihreiden kansanedustaja, hallituksen ilmastopoliittinen asiantuntija Oras Tynkkynen pohtii Al Goren puhetta ja Balin ilmastokokousta yleensä. Haastattelijana allekirjoittanut.

Kaisa Kosonen

Ympäristöjärjestöjen yhteistyöorganisaatio Climate Action Network on jo vuosien ajan jakanut YK:n ilmastoneuvotteluissa “Päivän fossiili” -palkintoa ilmastoneuvotteluja ansiokkaimmin jarruttaneille maille. Perinne jatkuu Balilla, jossa viime lauantaina Kanada pyyhki palkintopöydän kaikki kolme palkintoa vaatiessaan mm. kehittyneille ja kehittyville maille täsmälleen samanlaisia päästötavoitteita. Edellisten päivien fossiilit ovat menneet mm. Yhdysvalloille ja Saudi-Arabialle.

Fossiilipalkintojen jakaantumista voi seurata esimerkiksi Avaaz.orgin fossiilisivulla.

Kaisa Kosonen

Mitä Greenpeace tekee Balin ilmastokokouksessa? Katso video ja valaistu.

Suoraan sanottuna itse olen viettänyt viime päivinä aivan liian paljon aikaa tietokoneen ääressä, yrittäessäni ladata tätä videota youtubeen, ftp:lle ja tähän blogiin. Hitaiden yhteyksien vuoksi videon lataaminen kokonaisena blogiin onnistui vasta nyt, vaikka video valmistui jo lauantaina Grrrr…..

Kaisa Kosonen

PS. Videossa mainittu metsäraportti löytyy täältä.

Nyt se sitten koittaa. Balin ilmastokokous, jota on toisaalta odotettu ja toisaalta pelätty. Odotukset ovat korkealla ja panokset kovat.

Näen jo verkkokalvoillani tutuksi tulleet hahmot. Sen sitkeän ja leveästi hymyilevän intialaisneuvottelijan, joka vetää viiksensä ylös turbaanin sisään, eikä osoita yön pikkutunneillakaan väsymyksen merkkejä. Sen Saudi-Arabian heebon, jolla on uneliaat silmät ja pikkutakissa läppä. Se tulee rutisemaan taas öljyntuottajamaiden tarpeesta saada taloudellista kompensaatiota, jos öljyn kysyntä ilmastosopimuksen seurauksena laskee. Portugalin ja Euroopan unionin puolesta neuvotteleva Arthur lienee tehnyt etukäteen mittavia kärsivällisyysharjoituksia säilyttääkseen brittiläisen diplomatiansa kuumimpienkin tunnelmien keskellä.

Ja sitten on ne yli 10 000 muuta kokoustajaa, jotka vipeltävät paperipinojensa kanssa kokouskeskuksen sokkeloissa. Aistin jo tutun ahdistuksen, minkä loputtomat puheet ja tuskaisen pienet edistysaskeleet aiheuttavat.

Vaan tällä kertaa asioissa täytyy olla aivan uusi vire. Tämä ei ole vain yksi sirkus muiden joukossa, vaikka kyseessä onkin jo 13. YK:n ilmastosopimuksen osapuolikokous. Tämä on SE kokous, jonka on jäätävä historiaan uuden, käänteentekevän
ilmastosopimuksen puitteiden luomisesta. Balilla aloitetaan kahden vuoden neuvottelu-urakka, jonka on määrä johtaa Kioton pöytäkirjan jatkosopimuksen solmimiseen Kööpenhaminassa vuonna 2009.

Odotukset tulevan sopimuksen suhteen ovat polleat. Sen on käännettävä maailman päästöt kasvu-uraltaan jyrkkään laskuun viimeistään vuonna 2015, jotta vakavia seurauksia, kuten mannerjäiden sulamista, Amatsonin sademetsien tuhoutumista ja mittaamatonta inhimillistä kärsimystä voitaisiin estää.

Sopimuksen on mullistettava maailmantalous, joka tänä päivänä pyörii fossiilisten polttoaineiden varassa. Maailman 12 suurimmasta yrityksestä 11 on öljy- ja autoalan yrityksiä. Hallitusten olisi nyt löydettävä selkärankansa ja luotava sopimus, joka pakottaa nämä jätit etsimään muita myyntivaltteja.

Lisäksi sopimuksen on synnytettävä vuolaita rahavirtoja rikkaista teollisuusmaista köyhiin kehitysmaihin. Pelkästään jo aiheutettuihin seurauksiin sopeutuminen tulee vaatimaan vähintään 50 miljardia dollaria vuositasolla, minkä päälle räpsähtää vielä teknologiarahoituksen tarve.

Siinä sivussa pitäisi myös pysäyttää trooppisten metsien hävittäminen, ja löytää keinot puhtaan teknologian käyttöönoton vauhdittamiseksi.

Jep jep. Kovat ovat odotukset, mutta niin ovat uhkakuvatkin. Ihmiskunnalla on vaivaiset seitsemän vuotta aikaa kääntää päästöt laskuun. Nämä neuvottelut – seuraavat kaksi vuotta – ovat viimeinen mahdollisuutemme löytää siihen keinot.

Lue IPCC:n tuorein raportti, jos epäilet, että liioittelen.

Vaan nyt ei ole synkistelyn aika! Nyt tehdään historiaa. Ilmastonmuutoksen torjumisesta on jauhettu kansainvälisen politiikan areenoilla jo 20 vuotta – itsekin olen kuunnellut jaarittelua jo seitsemän vuotta – mutta koskaan aiemmin ei poliittinen paine ratkaisevien päätösten tekemiseksi ole ollut niin suuri, kuin nyt. Greenpeace tulee vahtimaan hallitusten toimia paikan päällä erittäin tarkasti, ja erittäin kriittisesti, jotta paine tuntuisi myös kokoussaleissa.

Kaikki ratkaisun avaimet ovat käsissämme. Teknologiaa on, ja rahaa on. Nyt testataan poliittinen tahto.

Pyrin raportoimaan Balilta tämän blogin kautta. Lähettäkää kysymyksiä, jos on jotain epäselvää vaikkapa blogin kommenttiosiossa. Koitan vastata parhaani mukaan, aikataulun salliessa.

Pysykää linjoilla!

Kaisa Kosonen