Ydinvoima

Paljon internetin keskusteluja seuranneena olen alkanut jo kyllästyä tapaan, jolla monet ydinvoimakannattajat verhoilevat todelliset syynsä ydinvoimakannatukseen. Ydinvoimaa vaaditaan ylimalkaisesti viittaamalla populistisesti päästövähennyksiin, työllisyyteen ja pelottelemalla venäläisellä sähköllä.

Keskustelun syventyessä nämä perustelut kuitenkin lässähtävät kasaan ja ydinvoimakannattajat siirtyvät täysin toiselle vaihteelle: ydinsähköä pitää saada rakentaa vientiä varten, eikä valtion pitäisi rajoittaa ydinvoiman rakentamista nykyisellä tavalla. Loppujen lopuksi ydinvoiman kannatuksen syynä eivät siis ole Suomen todelliset tarpeet, vaan periaate: valtion ei tulisi rajoittaa yksityisten yritysten toimintaa. Kaikkia kolmea rakennuslupaa kannatetaan, koska periaatteena on vastustaa valtion syyniä lisärakentamiseen.

Ei tietenkään edesauttaisi ydinvoiman lisärakentamista, jos ydinvoimakannattaja julkisessa keskustelussa tokaisisi suoraan että ”eihän Suomen hyvinvointi ja päästövähennykset lisäydinvoimaa tarvitse, mutta yksityisten yritysten nyt pitäisi saada rakentaa ydinvoimaa vientiin, jos ne niin haluavat”. Tuollaista syytä lisärakentamiselle olisi hyvin vaikea niellä, joten jotta siitä saataisiin helposti nieltävä järkivihreä torttu, se pitää sokeroida ja kuorruttaa niillä epämääräisillä mutinoilla työllisyydestä, omavaraisuudesta ja piristää pienellä pelolla Venäjää kohtaan. Näin se ydinvoimayritysten intressien pakkosyöttö onnistuu paremmin.

Ja tämä ei jää vain keskustelupalstoille. Eilisessä kirjoituksessaan Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja on mallikkaasti käyttänyt kuorrutetta ja sokeria peittääkseen kahden viimeisen kappaleen maun.

Topias Salonen

Täsmennys: Viittaan alla epäselvästi isoihin, ydinvoimaa ajaviin puoluerahoittajiin. Tarkoitan tietysti ennen kaikkea TT-Säätiötä ja vastaavia sekä raskaan teollisuuden ammattiliittoja.

Puolueiden rahoituksesta käytävässä keskustelussa on korostunut, miten tärkeää demokratian toiminnalle on yritysten ja muiden organisaatioiden mahdollisuus tukea yksittäisiä puolueita ja ehdokkaita suurilla summilla. Ennen kaikkea kohu on paljastanut sen, miten suuri määrä Suomessa on erilaisia rikkaita kummisetiä, yrityksiä ja säätiöitä, jotka rakastavat demokratiaa niin paljon, että lahjoittavat tuntuvia määriä rahaa ehdokkaiden kampanjoihin vaatimatta mitään vastapalveluksia, jos ehdokkaat kenties tulevat valituiksi.

Vaalirahakohu on mustannut näiden pyyteettömien demokratian ystävien maineen. Nyt olisikin tärkeää palauttaa se perustamalla julkinen elin, jolle voisi lahjoittaa rahaa jaettavaksi tasan kaikille puolueille ja ehdokkaille esim. edellisten vaalien äänimäärien suhteessa, ihan vain demokratian hyväksi.

Vakavasti puhuen, on vaikea uskoa, etteivät kymmenillä tai sadoilla tuhansilla euroilla puolueita tukeneet tahot odottaisi tai vaatisi vastapalveluksia esim. tulevassa eduskunnan ydinvoimaäänestyksessä. Useimmat näistä organisaatioista, jolleivat kaikki, ajavat voimakkaasti ydinvoiman lisärakentamista. Ainoat demokratian kannalta hyväksyttävät ratkaisut ovat järjestää kansanäänestys ydinvoiman lisärakentamisesta tai siirtää eduskunnan ydinvoimaäänestys seuraavien vaalien yli, milloin ne sitten järjestetäänkään. Jos uuden ydinvoimalan rakentaminen hyväksyttäisiin, se sitoisi seuraavien hallitusten kädet toisella tavalla kuin mikään muu saman suuruusluokan päätös, sillä lupaa ei voi perua.

Lauri Myllyvirta

Olin viikko sitten Berliinissä ydinvoiman vastaisessa mielenosoituksessa kutsuttuna puhujana. Mielenosoitus järjestettiin kolme viikkoa ennen parlamenttivaaleja ja sitä edelsi Gorlebenin alueen maanviljelijöiden traktorimarssi. 350 traktoria ajoi viikon Wendlandista Berliiniin. Menin itse aamulla marssia vastaan ja ajoin traktorin lavalla Berliinin esikaupunkien läpi kahdeksan aikaan lauantaiaamuna. Reitin varrelle oli tullut kaikkialla ihmisiä vilkuttamaan ja osoittamaan tukeaan. Kerrostalojen ja mm. yhden sairaalan ikkunassa oli ihmisiä vilkuttamassa ja näyttämässä peukkua. Koko matkalla näimme vain kaksi keskisormea ja nekin kuuluivat samalle ihmiselle.

Saksassa moni totesikin, että nyt eletään ydinvoiman vastaisen liikkeen, ei suinkaan ydinvoiman, uutta tulemista.

Ydinvoiman alasajon lisäksi Saksan haasteena on kivihiilen käytön nopea vähentäminen. Siihen löytyy huomattavasti enemmän tahtoa ydinvoimaa vastustavilta poliitikoilta kuin sitä kannattavilta. Greenpeacen vaalien alla julkistama Plan B -energiaskenaario osoittaa, että ydinvoiman ja kivihiilen alasajo eivät ole keskenään ristiriidassa.

Puhe Berliinissä 5.9.2009
Hyvää päivää berliiniläiset, hyvää päivää ystävät Wendlandista,

asun Suomessa, maassa joka päätti ensimmäisenä maailmassa aloittaa ydinvoimalan rakentamisen Tsernobylin onnettomuuden jälkeen. Maassa, joka päätti ryhtyä ranskalais-saksalaisen ydinvoimateollisuuden, Arevan ja Siemensin, koealueeksi. Uuden ydinreaktorin piti olla huomattavasti aikaisempia turvallisempi, edullinen ja auttaa hiilivoimaloiden sulkemisessa. Tätä viestiä toistettiin mediassa kerta toisensa jälkeen vain neljä vuotta sitten.

Neljässä vuodessa uusi ydinreaktori on muuttunut kansallisesta ylpeydenaiheesta kansalliseksi häpeäksi. Yksikään lupauksista ei ole pitänyt.

Rakenteilla oleva ydinvoimala on jo kolme vuotta myöhässä ja rakennuskustannukset ovat kaksinkertaistuneet. Tämän vuoksi saksalaiset ja ranskalaiset yritykset, ja suureksi osaksi veronmaksajat, menettävät kaksi miljardia euroa. Riippuvuus pieleen menneestä hankkeesta maksaa pohjoismaisille sähkön käyttäjille kolme miljardia euroa. Kustannuksia alentaakseen reaktoria rakentavat yhtiöt ovat päättäneet tinkiä turvallisuudesta. Hankkeessa todettujen turvallisuusongelmien määrä ylitti viime vuonna 2000. Yhtiöt eivät vieläkään tiedä, miten toteuttaa reaktorin automaatio tavalla, joka täyttäisi ydinturvallisuuden perusperiaatteet.

Eilen julkistettu mielipidetiedustelu osoitti, että entistä selvempi enemmistö suomalaisista vastustaa ydinvoimateollisuuden suunnitelmaa uusista reaktoreista.

—

Saksassakin lienee poliitikkoja, jotka puhuvat ydinvoiman renessanssista. Minulla on uutisia niille poliitikoille: mitään renessanssia ei ole olemassa. Viime vuonna yhtään uutta ydinvoimalaa ei otettu käyttöön missään päin maailmaa. Viime vuosina kymmenkunta reaktorihanketta on pantu jäihin tähtitieteellisten kustannusten vuoksi. Jäljellä olevat hankkeet kärsivät viivästyksistä ja laatuongelmista. Maailman ydinvoimakapasiteetti on kääntynyt pysyvään laskuun.

Uusiutuvan energian tilanne on hyvin toisenlainen. Viime vuonna maailmassa asennettiin uusi tuulivoimala joka 33. minuutti Yhdysvaltojen ja Kiinan ollessa suurimpia markkinoita. Tähän tilanteeseen tuskin olisi päästy ilman Saksan päätöstä ydinvoiman alasajosta, joka vauhditti tuulivoiman kehitystä. Uusiutuvilla energialähteillä tuotetaan jo nyt seitsemän kertaa niin paljon energiaa kuin ydinvoimaloilla, ja erotus kasvaa nopeasti.

Ainoa paikka, jossa ydinvoima on merkittävämpää ja tärkeämpää kuin uusiutuvat energialähteet on konservatiivipoliitikkojen korvien välissä, sellaisten kuin Suomen kokoomus tai Saksan CDU ja FDP [kristillisdemokraatit ja liberaalit].

Meidän vastuumme on sulkea ydinvoima- ja kivihiililaitokset, jotka vaarantavat tulevien sukupolvien terveyden ja elinmahdollisuudet. Jokainen vuosi, jonka ydinvoimalat käyvät, merkitsee lisää ydinjätettä, lisää uraaninlouhintaa ja kohoavaa onnettomuusriskiä. Tekosyitä ei ole: me pystymme ratkaisemaan ilmastonmuutoksen ilman ydinvoimaa.

27. syyskuuta Saksa äänestää radioaktiivisen tulevaisuuden ja uusiutuvan energian tulevaisuuden välillä. Levittäkää sanaa ystävillenne, naapureillenne ja työkavereillenne: äänestäkää ydinvoima ulos Saksasta! Se auttaa myös meitä Suomessa ja muualla Euroopassa kamppailussa vastuullisen energiantuotannon puolesta.

Te pystytte siihen!

Lauri Myllyvirta

Sen lisäksi, että ydinvoima.fi -sivusto tuo esille kansanedustajien kantoja ydinvoimaan, se tarjoaa myös mahdollisuuden tarkkailla miten kansanedustajat perustelevat eri energiantuotantomuodoista nimenomaan ydinvoiman lisäämistä.

Otetaanpa esimerkiksi Kokoomuksen Reijo Paajanen. 19. joulukuuta 2008 eduskunnassa käsiteltiin hallituksen pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiaa. Tässä käsittelyssä Paajanen perusteli nimenomaan ydinvoiman tarvetta näin:

“Ydinvoiman lisärakentamista tarvitaan kasvavan energiatarpeen tyydyttämiseksi”

Kului puoli vuotta ja tapahtui paljon. Metsäteollisuus, joka omistaa kolmanneksen Suomen ydinvoimasta ja on Suomen suurimpia sähkönkäyttäjiä, ajoi toimintaansa rajusti alas, mikä oli tärkeä syy siihen, että Suomessa jo pari vuotta jatkunut sähkönkulutuksen lasku rikkoi ennätyksiä. Työ- ja elinkeinoministeriöltä valmistui selvitys, jonka mukaan energiaa voi säästää Suomessa enemmän kuin kaikki nykyiset ydinvoimalat tuottavat. Kaiken tämän jälkeen 17. kesäkuuta 2009 eduskunnassa oli palautekeskustelu hallituksen ilmasto- ja energiastrategiasta. Reijo Paajanen perusteli puheenvuorossaan ydinvoiman tarvetta tasan näin:

“Ydinvoiman lisärakentamista tarvitaan kasvavan energiatarpeen tyydyttämiseksi”

Mitäs siinä eräässä keltaisessa t-paidassa lukikaan? “Ja jippo on siinä, että kun sitä toistaa toistaa toistaa tarpeeksi monta kertaa, niin moni alkaa uskoa.”

Topias Salonen

Uskotko, että rakentamalla lisää ydinvoimaa saadaan suljettua saastuttavat kivihiili- ja turvevoimalat?

Mitäpä sen on väliä, mitä sinä tai minä uskomme (ellet sitten sinä ole esim. kansanedustaja). Greenpeace kuitenkin selvitti, mitä Olkiluoto 3:n ja mahdollisten uusien ydinvoimaloiden omistajat uskovat.

Vastaus on yksinkertainen. Ne uskovat, että Suomeen kannattaa rakentaa reilusti lisää kivihiili- ja turvelaitoksia, vaikka ydinvoimaa rakennettaisiin lisää. Olkiluodon ydinvoimalan kaksi suurinta omistajaa, Pohjolan Voima ja Fortum, suunnittelevat ilmastopäästöiltään ylivoimaisesti saastuttavimpia laitosinvestointeja. Niiden vuosina 2005-2015 tekemät ja suunnittelemat voimalat päästäisivät ilmakehään 4 miljoonaa tonnia hiilidioksidia. Sama määrä päästöjä syntyisi, jos kaikilla suomalaisilla henkilöautoilla ajettaisiin 20 km enemmän joka päivä.

PVO ja Fortum ovat myös ainoat energiayhtiöt, jotka suunnittelevat merkittäviä investointeja kivihiileen.

Strategia on yksinkertainen: annetaan sähkönkulutuksen kasvaa, jolloin tarvitaan lisää kivihiiltä ja turvetta säätövoimaksi. Sähkön hinta pysyy korkealla. Tuotetaan kaukolämpö pienillä turvekattiloilla. Vakuutetaan poliitikot siitä, että päästöt saadaan laskuun ydinvoimalla, eikä valtion ohjausta tarvita. Tehdään tiliä ydinsähkön viennillä. Kun vuonna 2025 huomataan, että päästöt eivät laskeneet vielä seitsemännelläkään ydinvoimalalla, niin onkin jo liian myöhäistä.

No mutta, eiköhän meidän tavallisten kansalaisten ole helpompi keskittyä seuraamaan Big Brotheria ja uskoa vaan, että kyllä se ilmasto-ongelma ratkeaa ydinvoimalla.

Älä siis turhaan tutustu esim. Greenpeacen esitykseen kestävistä energiaratkaisuista tai osallistu ilmastolakia vaativaan mielenosoitukseen.

Lauri Myllyvirta

Nyt kun paljon puhuttu ’ydinvoiman maailmanlaajuinen renessanssi’ on käynnissä, alkavat myös ydinvoiman todelliset kasvot paljastua, vähän kerrassaan kuin vaalirahakohussa konsanaan. Viimeisin uutinen tulee Kanadasta, jossa Ontarion provinssin ydinvoimasuunnitelmat saivat tällä viikolla jääkylmän suihkun. Ainoan hyväksyttävän tarjouksen jättäneen Atomic Energy of Canadan tarjous kahdesta 1200 megawatin reaktorista oli 16 miljardia euroa! Siis, kahdeksan miljardia per reaktori. Kyllä, kahdeksan miljardia!

Muistamme, että ranskalainen Areva möi reaktorinsa suomalaisille Olkiluotoon hintaan 3,2 miljardia. Ikävä kyllä, tuon ’kättä päälle’ –sopimuksen todellinen hinta on alkanut selvitä meille suomalaisillekin nyt kun rakentaminen on jo käynnissä, joskin pahasti takkuillen. Eipä ihme, että Ontarion pääministeri saattoi tarjouksia kommentoidessaan tokaista:

“Hyvä uutinen tässä on se, että aiemmissa [ydinvoima]hankkeissa korkea hinta selvisi meille vasta sitten kun olimme hankkeiden puolivälissä tai jopa yli, tai jo viisi vuotta kiinni näissä hiton hankkeissa.”

Hyvä uutinen tosiaan – kanadalaisille, jotka huiman hinnan selvittyä pistivät ydinvoimasuunnitelmansa saman tien jäihin. Meille suomalaisille, jotka olemme olleet reilusti yli viisi vuotta kiinni Arevan meille myymässä hiton hankkeessa, tarinaan sisältyy vielä lisää kiusallisia yksityiskohtia. Meille tuttu Areva jätti tarjouksen myös Ontarion provinssille. Ja tarjous oli jopa edullisempi kuin yllä mainittu kanadalaisten oman yhtiön, vaikka senkin hinta oli yli kaksinkertainen kuin mitä suomalaisille aikoinaan luvattiin: 14,6 miljardia euroa kahdesta Olkiluoto 3-tyyppisestä reaktorista eli yli 7 miljardia kipale. Ja mitä teki Ontario? Se ei pitänyt Arevan tarjousta edes kelvollisena tarjouspyyntöönsä, koska Arevan edullisempi hinta perustui yhtiön haluttomuuteen ottaa vastuuta rakentamisen aikaisesta mahdollisesta hinnannoususta.

Suomalaisille tämäkin Arevan reaktoreihin kuuluva ominaispiirre on selvinnyt vasta rakentamisen myötä. On se vaan hienoa olla ’renessanssin’ hyväuskoinen koekaniini!

-Simo

Vaikuttaa kovin siltä, että kohtalon iva ja tahaton komiikka ovat ottaneet Eija-Riitta Korholan kohteekseen. Hädin tuskin olin saanut unohdettua aikaisemman kirjoitukseni, kun Eija-Riitta Korhola raapusti jälleen hilpeän kirjoituksen. Kirjoitus moralisoi suureen ääneen tuulivoimateollisuuden lobbaamista: ” ihmettelen suuresti sitä kaksinaismoralismia, joka tuulivoimateollisuuden lobbyyn liittyy.” Aikaisemmin Korhola on painottanut, että tuulivoimalobbareita ei tarvitse uskoa, sillä hehän ovat lobbareita.

Ihmettelen suuresti, kuinka Korhola voi todeta moista, kun samalla hän itse kuitenkin robottimaisesti rummuttaa ydinvoima- ja turveteollisuuden lobbareiden väitteitä. Vastoin sekä Kansainvälisen ilmastopaneeli IPCC:n että EU:n kantaa Korhola katsoo turpeenkin ”hitaasti uusiutuvaksi” energiamuodoksi, vaikka sen uusiutuminen kestää tuhansia vuosia ja päästöt ovat suuremmat kuin kivihiilen. Tarpeeksi pitkällä aikajaksolla kivihiili ja maaöljykin ovat ”hitaasti uusiutuvia” energiamuotoja. Mitä tulee ydinvoimaan, niin IPCC ja Kansainvälinen energiajärjestö IEA asettavat molemmat energiansäästön ja uusiutuvat energiamuodot ydinvoimaa tärkeämmiksi keinoiksi päästöjä vähentäessä. Ylipäänsä ydinvoiman suhteen Korholalla on käsittämätön taito koota kirjoituksissaan yhteen tiiviinä pakettina yleisimpiä virheellisiä ja harhaanjohtavia käsityksiä ydinvoiman puhtaudesta, hinnasta, ilmastovaikutuksista ja niin edelleen. Näiden virhekäsitysten kommentointi veisi sen verran tilaa, että säästän ne tulevaisuuteen. Pitäkää silmänne siis tarkkana tämän blogin suhteen.

Sokerina pohjalla nostan vain esille Korholan toisinaan toistaman väitteen, että tuulivoima kannibalisoi työpaikkoja Espanjassa. ”Akateemisena tutkimuksena” Korhola heittää espanjalaisen, yritysrahoitteisen lobbausinstituutin tutkimuksen, joka on saanut ankaraa kritiikkiä sekä puolueellisuudesta että itse tutkimustavoista. Itse instituutin toimijatkin ovat toimineet useissa ExxonMobilin rahoittamissa etujärjestöissä kiistämästä ilmastonmuutosta.

Niin että miten se menikään se lobbauksen kaksinaismoralismi? Korhola taitaa olla erittäin perso heittämään lähdekriittisyytensä, skeptisyytensä ja moraalinsa romukoppaan, kun jokin epämääräinen tiedonriekale tukee hänen agendaansa.

Topias Salonen

Ironian suuret sormet ovat josku hulvattomia sorkkiessaan maallisia tapahtumia.

Eija-Riitta Korhola heitteli blogissaan kuukausi takaperin jälleen lokaa ympäristöjärjestöjen niskaan. Tällä kertaa ydinvoimakriittisyydestä. Korhola uumoilee, että järjestöjen ydinvoimavastustus on identiteettikysymys, joka menee kaikkien muiden ympäristöongelmien, jopa ilmastonmuutoksen edelle ympäristöjärjestöillä.

Tässä vaiheessa ironian rasvainen etusormi tönäisee Eija-Riitta Korholaa. Korhola ei ole nähtävästi pahemmin sisäistänyt minkä takia järjestöt vastustavat ydinvoimaa. Radioaktiivisten aineiden perimmäisen ongelmien lisäksi ilmastonmuutos on nimittäin tehnyt ydinvoimasta aivan uudella tavalla ongelmallisen. Vaikka ydinvoimaa rakennettaisiin maailmalla rajusti lisää, olisi sen osuus päästövähennyksistä vain marginaalinen. Kalliin ja hitaan ydinvoiman rakentaminen kuitenkin vie valtavasti resursseja merkittäviltä päästövähennyskeinoilta. Ilmastonmuutoksen alla ydinvoiman vastustaminen on siis pragmaattista, ei ideologista. (Lisäys: Lue MIT:n tuore raportti ydinvoiman huonosta päästövähennyspotentiaalista).

Ironista, sillä itse Korholalle ympäristöjärjestöjen vastustaminen vaikuttaa olevan hyvinkin keskeinen identiteettikysymys. Vaikuttaa siltä, ettei Korhola edes vaivaudu perehtymään miksi ydinvoimaa vastustetaan, sillä hänen identiteetilleen on tärkeää olla eri mieltä ympäristöjärjestöjen kanssa, ja jos ydinvoimavastustuksen leimaa joksiksin identiteettihaihatteluksi, voi hän näppärästi jättää käsittelemättä todelliset syyt vastustaa ydinvoimaa. Ei tunnu mahtuvan Korholan päähän, että ydinvoimaa vastustetaan ihan konkreettisista, meidän arkeemme vaikuttavista syistä. Korhola huomauttaa näennäisestä tikusta toisten silmässä, muttei näe, että omassa silmässään törröttää kokonainen halko.

Kritiikkiä saimme myös siitä, kuinka ympäristöjärjestöjen rinnalla ydinjätteen ja uraaninlouhinnan riskeistä on puhunut professori, geologi Matti Saarnisto, joka suhtautuu varauksellisesti ilmastonmuutosta koskevaan tieteeseen. Korholan mukaan Saarniston pitäisi kuulua ympäristöjärjestöjen mustalle listalle tämän takia. Suomalaisen tiedeakatemina pääsihterinä toimiva Matti Saarnisto on erityisesti perehtynyt jääkausien geologiaan ja arvioinut Säteilyturvakeskuksen pyynnöstä Posivan ydinhautahanketta. Ilmeisesti Korholan mielestä kaikki tämä asiantuntijuus ja kokemus täytyisi sivuuttaa kokonaan. Minä en näe asioita niin mustavalkoisena, ja opin jo yläasteella mitä argumentum ad hominem tarkoittaa.

Seuraavaksi ironia kaataa Korholan kumoon karvaisella keskisormellaan. Korholan kollegan ja Kokoomuksen eurovaaliehdokkaan, europarlamentaarikko Ari Vatasen mukaan vouhotus ilmastonmuutoksesta on vihreän liikkeen kehittämä salaliitto, jotta vihreä liike saisi valtaa. Hulvatonta, että radikaali ilmastoskeptikko, jolle jonkin asian vastustaminen on niin suuri identiteettikysymys, että sitä varten pitää kehittää salaliittoteorioita, löytyykin Korholan oman puolueen riveistä, ja vielä on Korholan rinnalla Euroopan parlamentissa.

Eija-Riitan olisi hyvä ehkä vähän tarkistaa kenelle minkäkin vastustus on identiteettikysymys.

Topias Salonen

Viime lauantaina, 25.4. Bulgariassa maa järisi 5,3 Richterin voimakkuudella. Vaikka kuolonuhreilta vältyttiin, aiheutti maanjäristys paniikkia. Vuonna 1977 Bulgaria koki myös maanjäristyksen, voimakkuudeltaan 7,4 Richteriä. Tuolloin maanjäristyksessä kuoli yli 1500 ihmistä ja yli 10 000 loukkaantui. Miksi tällä on merkitystä uraanivoiman suhteen?

No, koska Bulgariaan suunnitellaan uuden ydinvoimalan rakentamista. Ranskalais-saksalais-venäläisenä yhteistyönä rakennettavan ydinvoimalan lupahakemukset ovat jo menossa, suunnitelmat valmiina. Kuitenkin vain kolme päivää ennen maanjäristystä rakentajat ilmoittivat tekevänsä seismisiä tutkimuksia alueella, eli tavattoman myöhään, ja on kyseenalaista voiko tutkimuksilla olla enää mitään vaikutusta voimalan suunnitelmiin, jotka ovat jo valmiina odottamassa rakentamista. Maanjäristyksiä on mahdotonta ennakoida, ja järistysalueiden ydinvoimalat ovat varsin riskialttiita yllättäville maanjäristyksille. Sen lisäksi, että ydinvoiman kaltainen keskitetty energiantuotanto on hyvin haavoittuvainen tällaisissa tilanteissa, on läsnä tietenkin mahdollisuus vakavasta ydinonnettomuudesta.

Olisiko tämä mahdollista?

Heinäkuussa 2007 Japanissa sattui 6,6 Richterin maanjäristys. Sattumoisin järistyksen keskuksen läheisyydessä sijaitsee maailman suurin ydinvoimalaitos, jossa on kuusi ydinreaktoria. Maanjäristys vavisutti voimalaa enemmän, kuin mitä voimala oli suunniteltu kestämään. Laitoksella syttyi tulipalo, ja pieniä määriä radioaktiivista materiaalia pääsi vuotamaan laitokselta. Kyseinen ydinvoimalaitos on ollut poissa toiminnasta maanjäristyksestä lähtien.

Kashiwazaki-Kariwan ydinvoimalaitos maanjäristyksen jälkeen.

Mikäli maailmalla tulisi ydinvoimabuumi, kasvaisi riski tällaisiin ja pahempiin onnettomuuksiin. Ottaen huomioon vielä Japanin tuntemuksen maanjäristysten ja teknologian suhteen, on vuoden 2007 maanjäristys esimerkki siitä, että viime kädessä force majure voi jyllätä kehittyneenäkin pidetyn tekniikan yli. Mustia joutsenia on olemassa.

Topias Salonen

Energia-asioista vastaava elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen laskee tänään julkistetussa haastattelussa, että Suomeen ei välttämättä tarvita Olkiluoto 3:n jälkeen uutta ydinvoimaa. Pekkarinen perustelee näkemyksensä sillä, että uusiutuvan energian lisäys ja metsäteollisuuden rakennemuutos ovat vähentäneet ydinsähkön tarvetta.

Energiateollisuudelle Pekkarisen laskelmat ovat tietenkin myrkkyä, sillä siihen kuuluvien suurten energiayhtiöiden suunnitelma on myydä ydinsähköä vientiin. Yhdistyksen paniikkireaktio oli väittää, että Pekkarinen ei ole ottanut huomioon sähköntuotantokapasiteetin riittävyyttä silloin, kun sähkön kulutus on korkeimmillaan. Energiateollisuus vetoaa siihen, että tällä hetkellä huippukulutus ylittää tuotannon noin 3000 megawatilla. Taustalla on tietysti yritys pelata Venäjä-kortilla.

En nyt ota kantaa siihen, miten ammattitaitoista lobbausta on syyttää ministeriä laskutaidottomuudesta - kaitpa ydinvoimalobbarit osaavat asiansa. Energiateollisuus jättää kuitenkin huomiotta muutaman yksityiskohdan:

• Jos Venäjä-riippuvuuden lopettaminen jätetään uuden ydinvoimalan varaan, riippuvuus säilyy, kunnes ydinvoimala saadaan valmiiksi, siis pitkälle vuoden 2020 jälkeen. Riippuvuuteen voidaan puuttua huomattavasti nopeavaikutteisemmilla keinoilla, mutta niitä on vaikea sovittaa yhteen ydinvoiman lisärakentamisen kanssa.
• Metsäteollisuuden sulkemiset alkoivat jo ennen talouskriisiä, ja ne tulevat vaikuttamaan myös sähkön huippukulutukseen.
• Kaikkein rajuimmin huippukulutukseen vaikuttaa sähkölämmityksen vähentäminen, jonka hallitus on ottanut tavoitteekseen. Sähkölämmitys aiheuttaa 4000 MW:n tehontarpeen juuri silloin, kun sähkön kulutus on korkeimmillaan. Energiateollisuus taas ei omissa skenaarioissaan halua suitsia sähkölämmitystä.
• Sähkön ja lämmön yhteistuotannon lisääminen antaa sähkön tuotantotehoa eniten juuri kovilla pakkasilla, jolloin kulutus on korkeimmillaan.

Kun nämä asiat otetaan huomioon, voidaan Pekkarinen julistaa voittajaksi laskuopissa.