ydinjätekiertue

| View | Upload your own

Saavuimme sunnuntaina Helsinkiin kierrettyämme Suomea ydinjäterekan kanssa 12 päivän ajan. Vierailimme kaikilla viidellä paikkakunnalla, joihin suunnitellaan uutta ydinvoimaa sekä Kristiinankaupungissa, josta paikallinen ydinvoiman vastainen liike onnistui vastikään ajamaan Fennovoiman ulos. Sen lisäksi kävimme mm. suunniteltujen ydinjätekuljetusten varrella olevissa kaupungeissa sekä Kuopiossa, jonka ympäristössä on useita uraanikaivoksen perustamiseen tähtääviä hankkeita.

Kullakin paikkakunnalla toimme rekan näkyvälle paikalle ja pystytimme julistenäyttelyn sekä infoteltan. Kahdella pienellä paikkakunnalla järjestimme kunnanviraston edessä mielenosoituksen, mitä näissä kunnissa tuskin oli vähän aikaan nähty. Mukana oli keskimäärin 10 ihmistä.

Teimme mm. kunnantalojen, ydinvoimayhtiöiden osakkaiden ja paikalllisten energiayhtiöiden eteen ”käänteisiä graffiteja”, eli pesimme katuun painepesurilla ja sapluunalla tekstin ”100 000 vuotta” sekä säteilymerkin.

Ennen kiertueen alkua järjestimme yhdessä muiden ympäristöjärjestöjen kanssa Helsingissä mielenilmauksen, jossa yli 500 ihmistä muodosti tekstin ”CO2 -30 %” sekä säteilyvaaran merkin. Ympäristöministeri Paula Lehtomäki vaati noin viikko tämän jälkeen 30 % päästövähennystä Suomen ilmastostrategian pohjaksi. Itse kiertueen aloitti mielenosoitus ydinjätehautaa Suomeen suunnittelevan Posivan pääkonttorin edessä.

Tärkeä havainto kiertueen aikana oli, että suomalaiset ja erityisesti pohjoissuomalaiset tuntuvat suhtautuvan ydinvoimaan huomattavasti kriittisemmin kuin mediaa seuraamalla voisi luulla. Tätä tietenkin osoittavat myös mielipidetiedustelut.

Kiertue saavutti hyvän mediahuomion ja jutut tehtiin hyvin positiivisessa sävyssä. Joissain paikallisissa medioissa tämä oli ensimmäinen kerta, kun ne tekivät kriittisen jutun ydinvoimasta. Paikkakuntien asukkaiden reaktiot olivat myös yllättävän positiivisia ja paikalliset ydinvoiman vastaiset liikkeet vaikuttivat kiitollisilta tuesta. Moni ohikulkija otti ydinjätekarkkeja mukaan työpaikalle, kavereille tai sukulaisille. Monta kertaa kuulin kahvilassa tai kirjastossa keskusteltavan ydinjätteestä, mikä oli tärkeä merkki siitä, että olimme onnistuneet tuomaan asiaa lähemmäksi ihmisiä.

Lauri Myllyvirta

Mitä tapahtuu, kun alle 4000 asukkaan rauhalliseen kuntaan törmää ydinvoimarekka ja ulkopaikkakuntalaisia aktivisteja kaasunaamareiden ja banderollien kanssa? Se selvisi tänään Pyhäjoella, Perämeren rannikolla Raahen lähellä, kunnassa johon suunnitellaan uutta ydinvoimalaa. Katselin eilen pienen keskustan hiljaisia katuja puolen yön aikaan saapuessamme Pyhäjoelle ja en oikeasti tiennyt, miten ihmiset reagoisivat. Kuitenkin sekä aamulla Pyhäjoella että myöhemmin samana päivänä Raahessa kymmenet ihmiset kiittivät meitä siitä, että tulimme. Pienellä paikkakunnalla ei ole helppoa olla julkisesti eri mieltä kunnanisien kanssa ja tuki on tarpeen. Ainoa, joka sanoi että ydinjätteeseen ei liity mitään ongelmaa, oli Pyhäjoen kaupunginhallituksen puheenjohtaja.

Raahessa on Ruukin suuri terästehdas, jonka sähkönkulutus on tärkeimpiä argumentteja ydinvoimalan puolesta. Harva paikkakunnalla kuitenkaan tietää, että ydinvoimala tuottaisi sähköä kymmenen kertaa niin paljon kuin terästehdas kuluttaa. Perämerelle suunniteltu 1000 MW:n tuulipuisto tuottaisi yksinään kaksinkertaisesti.

Terästehtaan työntekijöitä kävi katsomassa jäterekkaa ja julistenäyttelyämme pitkin päivää. Energiansäästöstä riitti paljon juttua ja moni kertoi kuinka paljon esim. jälkilämmön hyödyntämisessä ja sähkön tarpeen vähentämisessä olisi tehtaalla tehtävää. Mutta energian käytön tehostamisesta on tullut politiikassa tabu: jos se rikottaisiin, kävisi äkkiä ilmi, että uusia ydinvoimaloita ei tarvita.

Erityisesti tällä kiertueella on yllättänyt se, miten paljon tavallisissa suomalaisissa on ihmisiä, jotka eivät hyväksy ydinvoiman riskejä ja miten vähän heidän mielipiteensä näkyy julkisessa keskustelussa.

Greenpeacen ydinjätekiertueella on takana neljä paikkakuntaa ja menossa on ensimmäinen välipäivä. Edessä on vielä seitsemän paikkakuntaa kuudessä päivässä (alkuperäiseen suunnitelmaan lisättiin Raahe ja Pyhäjoki).

Kun aloitimme kiertueen valmistelun, oli hyvin vaikeaa arvioida, miten ihmiset loppujen lopuksi reagoisivat, kun tuomme ydinjäterekan keskelle kaupunkia. Ydinjäte on asia, josta ei ole puhuttu ja jonka olemassaolonkin moni on ehtinyt unohtaa. Vastaanotto on ollut siinä mielessä erittäin positiivista, että tietoa ja keskustelua kaivataan. Moni tulee kiittämään siitä, että olemme nostaneet kysymyksen takaisin pöydälle. Ehkä parasta palautetta on kuitenkin, kun joku tulee sanomaan että olemme muuttaneet hänen suhtautumisensa ydinvoimaan.
Ennen jokaista paikkakuntaa olen lähettänyt kutsun kunnan hallitukselle ja valtuustolle sekä yleensä energiayhtiön hallitukselle. Ainakin pari luottamushenkilöä on aina tullut paikalle kuulemaan, miten paikkakunnan energiakysymyksiä voisi ratkoa. Mm. biokaasu, biomassan kaasutus sekä tuulivoima ovat energiaratkaisuja, joiden kasvu voi alkaa erittäin nopeana EU:ssa ja Suomen hallituksessa parhaillaan tehtävien päätösten myötä. Niiden ympärille täytyy saada aikaan samanlaisia energiayhtiöiden yhteenliittymiä kuin ydinvoiman.

Kietueen aikana on tapahtunut myös mm. seuraavaa:

• Ydinvoimahankkeen voimakas paikallinen vastustus ajoi Fennovoiman häntä koipien välissä Kristiinankaupungista. Voitto toivottavasti antaa lisää uskoa ja energiaa parempien energiaratkaisujen kannattajille myös muilla paikkakunnilla, joille uutta ydinvoimaa suunnitellaan.
• Ympäristöministeri Paula Lehtomäki vaati 30 % päästövähennystä vuoteen 2020 mennessä Suomen ilmastopolitiikan ohjausnuoraksi. Ympäristöjärjestöt vaativat tätä mm. viikko sitten näyttävällä ihmisbanderollilla, johon osallistui yli 500 ihmistä.
• Slovenialaisessa ydinvoimalassa sattui jäähdytysjärjestelmän vuoto. Vuoto oli onneksi verrattain pieni ja tilanne kyettiin pitämään hallinnassa pumppaamalla lisää vettä järjestelmään. Olkiluoto 1 ja 2 -reaktorit ovat edelleen käyneet vajaateholla viikkoa aiemmin sattuneen jäändytysjärjestelmän vian takia.

Aloitimme eilen keskiviikkona Loviisasta kiertueen ydinjäterekan kanssa. Rekka kuljettaa aidon kokoista kopiota ydinjätteen kuljetussäiliöstä, johon mahtuisi Suomessa toimivien ydinvoimaloiden kuukaudessa tuottama jäte.

Loviisalaisten reaktiot tuntuivat hyvin positiivisilta. Sana levisi keskustassa suusta suuhun sekä alueradioiden kautta ja kaupungilla kulkiessani kuulin yhden jos toisenkin pohtivan ydinjätteen kohtaloa. Asiasta ei ole keskusteltu niin pitkään aikaan, että asia tuntuu painuneen unohduksiin. On liian helppoa ajatella, että ongelmat kyllä ratkaistaan. Juuri nyt meillä ei kuitenkaan ole varaa tai oikeutta unohtaa, sillä suunnitellut ydinvoimahankkeet tekesivät Suomesta henkeä kohti maailman suurimman ydinjätteen tuottajan.

Eilisilta meni jännittäessä ja seuratessa sloveniassa sattuneen ydinvoimalaturman saamista hallintaan.

Ennen kiertuetta takana oli kaksi mielenilmausta Helsingissä. Sunnuntaina 500 keltaisiin pukeutunutta ihmistä kerääntyi muodostamaan vartaloillaan ja mustilla kylteillä tekstin “CO2 -30 %” sekä säteilyvaaran merkin. Tiistaina suljimme ydinjäteyhtiö Posivan sekä ydinvoimayhtiö TVO:n pääkonttorin muistuttaaksemme, että yhtiöiden toiminta altistaa tuhansia tulevia sukupolvia ydinjätteestä aiheutuville riskeille.

Tänään Tampereella testaamme kiertueella ydinvoimatietovisaa. Joka kerran kun olemme jossain puhumassa ydinvoimasta, joku vanhempi mieshenkilö tulee kertomaan, että hän tietää kaiken ydinvoimasta. Tänään se nähdään.

Lauri Myllyvirta