Kokoomuksen ministereiden ollessa jatkuvasti äänessä kolmen ydinvoimalaluvan puolesta, saimme Greenpeacen toimistossa idean: Tästä Kokoomuksen ydinvoimaintoilusta täytyy ehdottomasti tehdä animaatio!

Varoitus: Videolla oleva rallatus jää raivostuttavasti päähän soimaan…

PS. Videolla esiintyvällä ydinjätetynnyrillä on -luonnollisesti- oma blogi
Virpi

ShareThis

Second night on Happy Ranger is over. The night was colder than yesterday but there was no rain and therefore little water on the deck. Everyone got at least some sleep regardless of the conditions. Now we are cooking water to make tea or soup.

We expect to arrive at the port of destination around 1500 CET, along with the steam generators, destined for a dangerous and flawed nuclear reactor under construction in Olkiluoto, Finland.

Things are again calm here after some hard feelings yesterday. A couple of crewmembers are keeping us company on the deck.

During the night, we passed the island of Åland, halfway between Finland and Sweden and in the proximity of Olkiluoto and Forsmark nuclear sites. Finland and Sweden plan to bury their nuclear waste at those sites which would be a serious long-term threat to Åland. No wonder the island has taken a very critical position towards proposed nuclear projects and is a forerunner in developing renewable energy.

Lauri Myllyvirta

ShareThis

Eija-Riitta Korhola heitteli blogissaan kuukausi takaperin jälleen lokaa ympäristöjärjestöjen niskaan. Tällä kertaa ydinvoimakriittisyydestä. Korhola uumoilee, että järjestöjen ydinvoimavastustus on identiteettikysymys, joka menee kaikkien muiden ympäristöongelmien, jopa ilmastonmuutoksen edelle ympäristöjärjestöillä.

Tässä vaiheessa ironian rasvainen etusormi tönäisee Eija-Riitta Korholaa. Korhola ei ole nähtävästi pahemmin sisäistänyt minkä takia järjestöt vastustavat ydinvoimaa. Radioaktiivisten aineiden perimmäisen ongelmien lisäksi ilmastonmuutos on nimittäin tehnyt ydinvoimasta aivan uudella tavalla ongelmallisen. Vaikka ydinvoimaa rakennettaisiin maailmalla rajusti lisää, olisi sen osuus päästövähennyksistä vain marginaalinen. Kalliin ja hitaan ydinvoiman rakentaminen kuitenkin vie valtavasti resursseja merkittäviltä päästövähennyskeinoilta. Ilmastonmuutoksen alla ydinvoiman vastustaminen on siis pragmaattista, ei ideologista. (Lisäys: Lue MIT:n tuore raportti ydinvoiman huonosta päästövähennyspotentiaalista).

Ironista, sillä itse Korholalle ympäristöjärjestöjen vastustaminen vaikuttaa olevan hyvinkin keskeinen identiteettikysymys. Vaikuttaa siltä, ettei Korhola edes vaivaudu perehtymään miksi ydinvoimaa vastustetaan, sillä hänen identiteetilleen on tärkeää olla eri mieltä ympäristöjärjestöjen kanssa, ja jos ydinvoimavastustuksen leimaa joksiksin identiteettihaihatteluksi, voi hän näppärästi jättää käsittelemättä todelliset syyt vastustaa ydinvoimaa. Ei tunnu mahtuvan Korholan päähän, että ydinvoimaa vastustetaan ihan konkreettisista, meidän arkeemme vaikuttavista syistä. Korhola huomauttaa näennäisestä tikusta toisten silmässä, muttei näe, että omassa silmässään törröttää kokonainen halko.

Kritiikkiä saimme myös siitä, kuinka ympäristöjärjestöjen rinnalla ydinjätteen ja uraaninlouhinnan riskeistä on puhunut professori, geologi Matti Saarnisto, joka suhtautuu varauksellisesti ilmastonmuutosta koskevaan tieteeseen. Korholan mukaan Saarniston pitäisi kuulua ympäristöjärjestöjen mustalle listalle tämän takia. Suomalaisen tiedeakatemina pääsihterinä toimiva Matti Saarnisto on erityisesti perehtynyt jääkausien geologiaan ja arvioinut Säteilyturvakeskuksen pyynnöstä Posivan ydinhautahanketta. Ilmeisesti Korholan mielestä kaikki tämä asiantuntijuus ja kokemus täytyisi sivuuttaa kokonaan. Minä en näe asioita niin mustavalkoisena, ja opin jo yläasteella mitä argumentum ad hominem tarkoittaa.

Seuraavaksi ironia kaataa Korholan kumoon karvaisella keskisormellaan. Korholan kollegan ja Kokoomuksen eurovaaliehdokkaan, europarlamentaarikko Ari Vatasen mukaan vouhotus ilmastonmuutoksesta on vihreän liikkeen kehittämä salaliitto, jotta vihreä liike saisi valtaa. Hulvatonta, että radikaali ilmastoskeptikko, jolle jonkin asian vastustaminen on niin suuri identiteettikysymys, että sitä varten pitää kehittää salaliittoteorioita, löytyykin Korholan oman puolueen riveistä, ja vielä on Korholan rinnalla Euroopan parlamentissa.

Eija-Riitan olisi hyvä ehkä vähän tarkistaa kenelle minkäkin vastustus on identiteettikysymys.

Topias Salonen

ShareThis

Liittyykö se jotenkin Suomen historiaan? Onko joissain asioissa vielä havaittavissa jonkinlainen Kekkoslovakian haamu? Välillä nimittäin kriittisen median ja kunnon poliittisen debatin puute pistää epäilemään ettei kaikki ole tässä demokratiassa ihan kohdallaan.

Ainakin jonkinlainen auktoriteettiusko tässä maassa näyttää olevan vahvempi kuin esimerkiksi muissa Pohjoismaissa. Muistelen nähneeni tutkimuksen, jossa vertailtiin mihin instituutioihin suomalaiset ja muut pohjoismaalaiset luottavat. Suomessa oli muita pohjoismaita vahvempi luottamus poliitikkoihin ja suuryrityksiin. Muissa pohjoismaissa sen sijaan luotettiin kansalaisjärjestöihin paljon Suomea enemmän. Ehkä se selittää tätä ydinjätekeskustelun puutettakin? Mene ja tiedä.

Silminnäkijä YLE Areenassa

Virpi

ShareThis

Britanniassa ydinjätteitä käsittelevä yritys julkaisi lehdessä vastikään mitä kummallisimman ilmoituksen. Yritys huomasi, että arkistot ydinjätehaudasta ovat varsin puuttellisia ja joutui lehti-ilmoituksella etsimään entisiä työntekijöitä, jotka mahdollisesti muistaisivat mitä sinne ydinjätehautaan mentiinkään hautaamaan, sillä yrityksellä itsellään ei tästä ollut tietoa.

Tällainen piittaamattomuus ydinjätteiden suhteen ei kuitenkaan ole mikään yksittäistapaus. Juuri eilen Helsingin Sanomat uutisoi, kuinka Britanniassa ydinvoimalaa pyörittänyt firma tuomittiin korvauksiin sen ydinjätteiden levittyä ympäristöön 14 vuoden ajan. Viime vuonna Saksassa kohistiin Assen ydinjätehaudan surkeasta tilasta. Ja vielä unohtuneisiin ydinjätteisiin liittyen Britannian toimistomme kaivoi esiin blogiin arkistoista uutisvideon vuodelta 1994, jossa Greenpeace tutki missä kunnossa ja kuinka radioaktiivista erään ydinjätekaatopaikan “matala-aktiiviset” jätteet oikein ovat:

Ottaen huomioon, että ydinjätteet säilyvät vielä monien ja monien sukupolvien ajan on huolestuttavaa, että jo alle sata vuotta ydinvoiman valjastamisen jälkeen ydinjätteitä on jo unohdettu ja tirskunut ympäristöön. Mitenköhän käy tuhansien vuosien aikajaksoilla? Tyhjentävätkö ydinjätteisiin huoletta suhtautuvat kotona rikkalapion maton alle luottaen, että roskaa on niin vähän, eikä se sieltä minnekään leviä?

Topias Salonen

ShareThis

Muistattehan Paavo Lipposen, tuon ydinvoiman ylipapin? Uutteran ja urhean miehen, joka kiertelee ympäri maailmaa, laukussa leipää ja piimää vaan - ihan vain kertoakseen, että ydinvoimalla ratkeaa kaikki maailman huolet. Ihan niin kuin meillä Suomessa on ratkennut - eikä maksa oikeastaan mitään.

Ja mikäs Paavon on kiertäessä, kun ei tarvitse enää edes skarpata, etteivät ydinvoimateollisuuden ja eduskunnan puhemiehen roolit menisi vahingossa sekaisin. Vaan entä kun säteilyturva-asioista vastaavan viranomaisorganisaation pääjohtajalla meinaa mennä säteilyvalvojan ja Lipposen roolit sekaisin?

…on täydellisiä, joka nippeli ja rööri

Säteilyturvakeskuksen (STUK) pääjohtaja Jukka Laaksonen on vuosien varrella niittänyt mainetta ydinvoiman riskejä vähättelevillä ja toisaalta suomalaisen ydinvoimaosaamisen erinomaisuutta korostavilla poikki ja pinoon -tyyppisillä kommenteillaan. Viime aikojen haastatteluissa hänen on ollut entistä vaikeampaa muistaa rooliaan säteilyturvallisuuden valvojana, jonka toimenkuvaan kuuluisi myös tietty terve kriittisyys. Kiinnostus tuntuu taipuvan enemmän ideologisen energiapolitiikan puolelle.

Ydinvoima on Laaksosen mukaan “ainoa tällä haavaa mahdolliseksi osoitettu keino jauhaa maailmaan tarpeeksi energiaa - kun puhutaan tuhansien vuosien aikajänteestä.” Ydinvoima tekee globaalia tuloaan, Suomen voimalat ovat täysin turvallisia - ja kerrassaan mainiosti menee kaikkialla muuallakin, ja on hyvä, että Fennovoima ja saksalainen E.ON tulevat Suomen energiamarkkinoille.

Ja kysehän ei kuulemma ole ongelmien vähättelystä - Laaksonenhan puhuu ainoastaan faktaa: ”Tosiasia on Laaksosen mukaan esimerkiksi se, että Suomi on ratkaissut ydinjätteensä loppusijoituksen.”

Ratkaissut? Posiva hoi, mitäpä te siellä Eurajoella enää tutkitte, jos homman voi ratkaista mutulla ilman tutkimuksiakin. Eikun kahville vaan.

Todellisuudessa korkea-aktiivisesta ydinjätteestä on tehty Suomessa periaatepäätös, joka merkitsee, että ”hanke voi edetä maanalaisten tutkimustilojen rakentamiseen ja paikkakohtaisiin tarkempiin tutkimuksiin”, ja tuottaa siten tietoa rakennuslupahakemusta varten. Päätös ei edes Posivan itsensä mukaan tarkoita sitä, että kysymys olisi ratkaistu.

Villit visiot korkea-aktiivisesta ydinjätteestä

No mutta, tuoreemmassa haastattelussa Laaksonen yllättäen toteaakin, ettei käytettyä ydinpolttoainetta pitäisikään loppusijoittaa pysyvästi Suomen kallioperään, vaan että ydinjätteen ”lopullinen ratkaisu” olisi kierrätys. Se kun olisi Laaksosen mielestä ekologista ja kestävää kehitystä.

Ekologista ja kestävää kehitystä?

Johan pomppasi! Mitenhän Laaksosen näkemyksiä kommentoisivat esimerkiksi arvostetun MIT:n tutkijat, jotka suosittelevat laajassa ydinvoiman tulevaisuutta käsitelleessä raportissaan jälleenkäsittelystä pidättäytymistä ekologisten ja terveydellisten haittojen

”the safety record of reprocessing plants is not good”

ja ydinasemateriaalin leviämisvaaran vuoksi:

”Fuel cycles that involve the chemical reprocessing of spent fuel to separate weapons-usable plutonium and uranium enrichment technologies are of special concern, especially as nuclear power spreads around the world.”

Teollisia jälleenkäsittelylaitoksia on käytössä ainoastaan viidessä maassa, ja niiden maine on likainen. Irlannin, Islannin ja Norjan ja hallitukset ovat vuosikaudet vaatineet Iso-Britanniassa sijaitsevan, surullisenkuuluisan Sellafieldin jälleenkäsittelylaitoksen lopullista sulkemista. Laitoksen ympärillä havaittu leukemiaklusteri on kuohuttanut brittejä vuosien varrella. Myös Ranskan La Haguen laitoksen päästöjen aiheuttamaa leukemiaklusteria on tutkittu ja dokumentoitu laajasti.

Ehkä se dumppaus naapurin takapihalle ei ollutkaan hyvä…

Laaksosen mielipiteet siitä, mitä ydinjätteelle pitäisi tehdä, ovat vuosien varrella vaihdelleet. Pysyvää on ollut vain viesti siitä, että homma on hanskassa. Paitsi yhden asian Laaksonen nyt myöntää. Vielä vuonna 1994 hän oli sitä mieltä, että Imatran Voiman (nyk. Fortum) jätteiden dumppaus Venäjälle Tsheljabinskiin (Mayak) oli ekologisesti perusteltua. Hän harmittelikin uutta lakia, joka tulisi kieltämään kuljetukset. Tänä päivänä mies sentään jo myöntää, ettei se tainnutkaan olla kovin kestävästi hoidettua touhua.

Jottei ydinvoiman kirkkaaseen tulevaisuuskuvaan pääsisi pientäkään säröä, vakuuttaa Laaksonen Loviisan Sanomien haastattelun lopussa vielä ydinmateriaalin valvonnankin kehittyneen voimakkaasti. Kovinpa on Laaksonen eri linjoilla kuin alaisensa Tero Varjoranta tai entisen työpaikkansa pomo IAEA:ssa. Heidän mielestään ydinasemateriaalin valvonta on epäonnistunut, ja sen johtaminen ydinaseen käyttöön on lähinnä ajan kysymys. Uusien voimaloiden myötä ongelma pahenee.

Herätys Jukka! Ydinvoiman ongelmat eivät katoa sillä, että niistä ei puhuta.

Kaisa Kosonen

ShareThis