Kuva Pasi Numminen. Lisää kuvia Flickrissä.

“Se ei ole ekopesuainetta”, Pietarin Greenpeacen vapaaehtoiskoordinaattori Igor toteaa lakonisesti, kun lillumme keskellä valkoista vaahtoa Izhora-joen loppupäässä. Joen lopussa olevan padon takana sijaitseva tehdas sylkee jätevetensä jokeen ja lopputulos muistuttaa myrkyllistä vaahtokylpyä.

Muutamaa tuntia aiemmin olimme jo joutuneet todistamaan järkyttävää näkyä Monastrika joen varrella varuskunnan jätevesiputken sylkiessä jätevettä kovalla voimalla virtaan. Otimme putkesta ja pyörteestä valokuvia, kirjasimme
ylös sijaintitiedot sekä ilmoitimme asiasta paikallisille viranomaisille.

Jokipartiomme saa paluumatkalla hälytyksen Greenpeacen toimistolta Pietarissa. Nevalle on päässyt vakava öljyvuoto, mikä valitettavasti ei ole poikkeuksellista, sillä öljyä pääsee lirahtamaan Nevaan lähes viikottain. Perille saavuttuamme joudumme kuitenkin toteamaan, etta öljylautta on levinnyt jo melko laajalle alueelle ja se liikkuu vedessä paikoin myös paksuina kerroksina.

Paikalla on jo Nevalla jatkuvasti päivystäviä Venäjän valtion öljytorjunta-aluksia, joiden työmotivaatio kuitenkin uhkaa loppua kesken illan hämärtyessä. Vaikka vedessa lilluu yhä öljyä laajalti, puomialusten miehistöt komennetaan kääntymään takaisin kotisatamaansa. Greenpeacen paikallisen vapaaehtoiskoordinaattorin pitkän ja kiivaan
puhelun painostuksella veneet kuitenkin palaavat jatkamaan työtänsä. Pienellä kumiveneellämme emme voi avustaa öljyntorjunnassa, mutta dokumentoimme tilanteen kehittymistä ottaen kuvia ja pullollisen likaantunutta jokivettä näytteeksi Greenpeacen käyttöön.

Paikalle joen rannalle saapuu pyöraillen mies, joka on soittanut paikallisille toimittajille öljyvuodosta ja näyttää meille putken, josta öljy todennäköisesti on vuotanut. Mies ei ole tiennyt voivansa soittaa havainnosta myös jokipartioillemme, joten hän ottaa puhelinnumeron ylös ja puhkeaa vuolaaseen, Greenpeacen toimintaa ylistävään kiitospuheeseen. Vilkkaasti venäjää papattava mies kohentaa hiukan epätoivoa tihkuvaa mielialaa, mikä syntyy, kun lilluu päivän myrkkyvaahdon ja öljyn seassa voimatta tehdä asialle raportointia enempää.

Susanna Sainio
Kirjoittaja on Greenpeacen vapaaehtoinen tutustumassa Pietarin Greenpeacen toimintaan

Kuva Vadim Kantor

Siinä missä Suomen Greenpeacen palmuöljykampanjassa käytetyt orankipuvut ovat saaneet paljon positiivista palautetta, Venäjän Greenpeace niittää suosiota roska-astiamiehellä. Venäjän Greenpecella on meneillaan kierrätyskampanja, jonka tavoitteena on saada maahaan toimiva jätteiden kierrätys- ja lajittelujärjestelmä pelkän jätteenpolton sijaan.

Aktivistit ovat keränneet nimiä uusia jätteenpolttolaitoksia vastaan ja kierratyksen puolesta, yksi puketuneena roska-astiaksi. Kampanja on ollut suosittu ja tehnyt Greenpeacea aiempaa tunnetummaksi Venäjällä..

Paikallinen miliisi ei sen sijaan kuulu roska-astiaksi pukeutumisen tai kierrätyksen kannattajajoukkoon. Roska-astiamies onkin joutunut pidätetyksi muutamia kertoja, mikä on aiheuttanut hupaisia tilanteita, kun melko suuri kokoista kampanjamaskottia on runnottu poikittain Ladan takapenkille tai Uazin matalaan tavaratilaan.

Kuva Vadim Kantor

Vaikka miliisi ei aina taputakaan innoissaan käsiään nähdessaan roska-astiamiehen, sen suosiosta venäläisten keskuudessa kertoo kerättyjen nimien määrä. Helmikuussa maan hallitukselle luovutetuun vetoomukseen oli kerätty kuukaudessa 112 000 nimeä ympäri Venäjää.

Kampanja-asuja on täällä kokeiltu jo myös muissa Greenpeacen tempauksissa, kuten Venäjän metsäkampanjassa. Puumies tosin joutui kerran kuitenkin ilmeisesti liian pelottavana lapsiryhmän hyökkäyksen kohteeksi, kun pienokaiset jopa purivat puvun oksia ja juuria irti hätääntyneeltä aktivistilta.

Koska pukeutuminen toimii ilmeisen hyvin ympäristöasioiden puolestapuhujana, herää kysymys, millainen puku Suomen Greenpeacen kannattaa hankkia esimerkiksi ydinvoiman lisärakentamissuunnitelmien pysäyttämiseksi? (Ideoita saa vapaasti lisätä kommenttiosioon.)

Katso mainiot kuvat roska-astiamiehestä

Susanna Sainio ja Antti Korhonen,
Greenpeacen vapaaehtoiset Pietarissa

Lisää kuvia Neva -projektista Flickrissä. (Kuva Pasi Numminen)

Kolme Greenpeacen vapaaehtoista Suomesta lähti viikoksi Pietariin tutustumaan Greenpeacen Neva -projektiin.  Vapaaehtoisemme Susanna Sainio raportoi matkasta blogissamme noin viikon ajan.

Mikä ei kuulu joukkoon? Ilmastonmuutosta hillitsevä palmuöljydiesel, huutava tarve kolmelle uudelle ydinreaktorille vai Venäjän Greenpeacen vesiensuojeluhanke? Valistuneimmat arvannevat oikein: kaksi ensimmäistä on silkkaa puppua, mutta kolmas on, toisin kuin useimmat luulevat, täyttä totta.

Greenpeacella on Venäjällä kaksi toimistoa, yksi Pietarissa ja toinen Moskovassa. Olemme täällä kolmen vapaaehtoisen kesken tutustumassa Pietarin Greenpeacen toimintaan ja erityisesti Puhdas Neva –projektiin, jonka tarkoituksena on Neva-joen veden laadun parantaminen ja öljykuljetusten lopettaminen joella. Neva-projekti on osa Venäjän Greenpeacen myrkkykampanjaa.

Greenpeacen vene partioi Nevalla noin kerran viikossa ja ilmoittaa havaitsemistaan öljyvahingoista viranomaisille. Lisäksi venemiehistö ottaa tarvittaessa omatoimisesti vesinäytteitä. Hankkeen tarkoituksena on saada paikallinen teollisuus lopettamaan jätevesien laskeminen suoraan, puhdistamattomina Neva-jokeen.

Pääsimme jokipartion mukaan tutustumaan Nevan sivujokeen Okhtaan, jossa ihastelusta ei voi juuri puhua, mutta kauhistelusta sitäkin enemmän. Näky oli kuin suoraan varoittavaksi esimerkiksi piirretystä ympäristönsuojelukuvasta: vedessä lillui jätteitä ja viemäriputket sylkivät jokeen haisevaa likavettä. Pintaa peitti kauttaaltaan ohut öljykalvo.

Greenpeacen tutkimustulokset puhuvat samaa synkkää kieltä, jota joen paljaalla silmällä havaittava kunto kertoo. Esimerkiksi joessa uivien kalojen PCB-pitoisuudet ylittävät reilusti Euroopan unionin asettamat vesiensuojelurajoitukset. Tieto ei ilmeisimmin ole tavoittanut, tai ei häiritse, paikallisia, sillä kalastaminen on yhä Nevalla erittäin suosittua vesien näkyvästä tilasta huolimatta.

Puhdas Neva -hanke on kuitenkin edennyt hyvin. Esimerkiksi paikallinen vesilaitos (Vodokanal) on Greenpeacen painostuksen myötävaikutuksella aloittanut jokien päästölähteiden aiempaa perusteellisemman kartoituksen sekä tehostanut päästöjen aiheuttajien tarkkailua Pietarissa. Lisäksi se pyrkii vaikuttamaan lainsäädäntöön.

Sopii toivoa, että hanke jatkuu yhtä menestyksekkään ja tehokkaana kuin tähänkin asti, jolloin puhdas Neva voi olla joskus todellisuutta, eikä pelkkä Pietarin Greenpeacen hankkeen nimi.

Susanna Sainio