Tiedotusvälineet ovat eilen ja tänään tehneet ison numeron siitä, että Obama myönsi kahdeksan miljardin dollarin lainatakuut kahdelle n. 1200 MW:n ydinreaktorille. Episodi osoittaa lähinnä sen, että jo kymmenen vuotta puuhattu ydinvoimaohjelma on edelleen lähtökuopissaan ja sen hinta on paisunut taivaisiin. Kukaan ei tule rakentamaan reaktoreita ilman massiivisia julkisia tukia.

Yhdysvallat aloitti vuonna 2001 ydinvoimarakentamisen käynnistämiseen tähtäävän ohjelmansa, nimeltään Nuclear 2010. Se tarjosi valikoiman julkisia tukia yhtiöille, jotka rakentaisivat puolenkymmentä demonstraatiolaitosta. Kaksi tärkeintä tukimuotoa olivat lainatakuut sekä tuotantotuki ensimmäisten laitosten tuottamalle ydinsähkölle, suuruudeltaan 18 dollaria/MWh (sähkön tyypillinen myyntihinta on 50 dollaria/MWh).

Lainatakuiden oli tarkoitus kattaa noin 40 % reaktorien rakennuskustannuksista. Tuohon aikaan ydinvoimateollisuus ennusti luottavaisesti, että uusien reaktorimallien rakennuskustannukset olisivat noin 1000 $/kW, eli Olkiluoto 3:n kokoinen laitos maksaisi 1,6 miljardia dollaria. 5-6 uuden reaktorin rakentamiseen tarvittavat lainatakuut olisivat siis suuruudeltaan 3-4 miljardia dollaria.

Vuoteen 2008 mennessä Yhdysvalloissa ei ollut rakenteilla yhtään laitosta, mutta suunnitteilla oli 15 reaktoria. Ydinreaktorien toimittajien kanssa käytyjen keskustelujen perusteella odotetut rakennuskustannukset olivat 5000 $/kW. Sähköyhtiöt ja pankit olivat viestittäneet, että lainatakuiden määrä ei ollut riittävä lainojen saamiseen ja ne onnistuivat lobbaamaan lainatakuiden määräksi 100 prosenttia lainarahasta ja 80 prosenttia kokonaiskustannuksista. Ohjelman toteuttamiseksi tarvittavien lainatakuiden määrä oli noussut 90 miljardiin. Sen jälkeen valtavat julkiset tuet kasvattivat suunnitteilla olevien hankkeiden määrän 31:een.

Bush kasvatti lainatakuiden määrää budjetissa 18 miljardiin dollariin ja nyt Obama on luvannut kasvattaa sen 55 miljardiin, jos republikaanit tukevat ilmastolainsäädäntöä senaatissa. Kyse on siis ydin- ja hiilivoimasta pitävien republikaanien suostuttelusta edes vaatimattomien päästötavoitteiden taakse.

Eilen myönnetyt lainatakuut saavassa Southern Co:n hankkeessa kustannukset ovat 6000 $/kW.

Kongressin budjettitoimisto arvioi, että liittovaltiolla on ydinvoimahankkeissa 50 prosentin riski joutua maksumieheksi.

Obaman 55 miljardin dollarin lainatakuupaketti riittää siis alle 10 reaktorin rakentamiseen ja voi tulla maksamaan veronmaksajille 10-30 miljardia dollaria (jos 25-50 % yrityksistä joutuu maksuvaikeuksiin). Kustannusarviot ovat viisinkertaistuneet viimeisten 10 vuoden aikana ja reaktoria kohden tarvittavien lainatakuiden määrä on kymmenkertaistunut.

Reaktorimallien turvallisuustarkastelu on edelleen kesken. Ensimmäisten reaktorien rakentaminen alkaa aikaisintaan 2012 ja todelliset ongelmat alkanevat vasta sen jälkeen.

Vertailun vuoksi: ydinvoimaohjelman aloittamisen, vuoden 2001, jälkeen USA:ssa on asennettu 31 000 MW tuulivoimaa - vastaten sähköntuotannoltaan kuutta Olkiluoto 3:sta. Vaikka vuosittain asennettava tuulivoiman määrä ei enää kasvaisi, vuoteen 2020 mennessä ehdittäisiin asentaa 120 000 MW, eli 25 kertaa Olkiluoto 3:n verran. Tähän mennessä saadaan rakennettua korkeintaan muutama ydinreaktori.

Lauri Myllyvirta

…eivät ehkä neuvottelijat mutta ainakin tavalliset kansalaiset. Kampanjaverkosto Avaaz teetti mielipidetiedustelun, johon haastateltiin 1000 yhdysvaltalaista.

61 % haluaa sopimuksen joka kääntää maailman päästöt laskuun vuoteen 2015 mennessä, 33 % vastustaa. Maailman päästöjen kääntäminen laskuun 6 vuodessa edellyttää teollisuusmailta 40 % päästövähennyksiä 2020 mennessä ja nopeasti teollistuvilta kehitysmailta mittavaa päästöjen kasvun suitsimista.

53 % haluaa laillisesti sitovan sopimuksen, 40 % vastustaa.

63 % on sitä mieltä, että öljy- ja hiiliteollisuudella on liikaa poliittista vaikutusvaltaa ja 11 % ajattelee, että sitä on liian vähän.

Toivottavasti tämä kannustaa Obamaa korottamaan säälittävän alhaista päästövähennystarjoustaan.

Greenpeacen viesti Pittsburghissa G-20 -kokouksen aikana. Kuva greenpeaceusa09.

Ilmastopolitiikan superviikon toinen päänäytös Pittsburghissa alkoi eilen näyttävästi, kun Greenpeace ripusti valtavan banderollin yhteen kaupungin kuuluisista silloista. Liikennevaroitusmerkin muotoon maalatun banderollin viesti G20 kokoukseen saapuville maailman talousmahtien päättäjille oli selvä:

”VAARA. ILMASTOTUHO EDESSÄ. VÄHENNÄ HIILIDIOKSIDIPÄÄSTÖJÄ NYT!”

Tiistain näytös YK:ssa toi vain vähän uusia avauksia tässä suhteessa. Kiina ilmoitti asettavansa päästötavoitteen vuodelle 2020 suhteessa taloudelliseen tuotantoonsa. Vaikka ilmoitus jäi lukujen osalta avoimeksi, on se otettu maailmalla vastaan positiivisena viestinä siitä, että Kiina on nyt valmis ottamaan päästötavoitteita jo vuodelle 2020. Lisävahvistusta sille, että Kiina on tosissaan, saatiin eilen, kun hallituksen verovirkamiehet julkaisivat yksityiskohtaisen suunnitelman hiiliveron toteuttamisesta Kiinassa vuodesta 2012 eteenpäin.

Teollisuusmailta ei tiistaina sen sijaan kuultu mitään uutta, joten maiden johtajilla on tänään ja huomenna mahdollisuus korjata tilanne. G 20 kokoukselta odotetaan konkreettisia ehdotuksia erityisesti ilmastorahoituksesta. Ehdotusten tulisi sisältää ainakin:

• Teollisuusmaiden, erityisesti USA:n, Saksan, Ranskan, sitoutuminen rahoittamaan ilmastonmuutoksen torjuntaa sekä sopeutumista kehitysmaissa vähintään 140 miljardilla USA:n dollarilla vuodessa 2020 mennessä. Kuulostaako paljolta? Eikös EU:n komission juuri puhunut 22 - 50 miljardista eurosta (n. 30-70 mrd dollaria) ?On muistettava, että EU:n komission arviot tuen tarpeesta putosivat poliittisen prosessin myötä ja olivat muutenkin varsin konservatiivisia. Tiistaina Sir Nicholas Stern arvioi ilmastonmuutoksen torjuntatoimien kehitysmaissa vaativan teollisuusmailta vähintään 100 miljardia vuosittain ja sopeutumistoimien saman verran päälle.

• Maiden johtajien tulisi sopia siitä, että nykyiset elvyttävät toimet suunnataan tästä eteenpäin uusien puhtaampien teknologioiden kehittämiseen. Kuten Sternin sekä UNEP:in raportit osoittavat investointien suuntaaminen ilmastonmuutoksen torjuntaan, uusiutuvaan energiaan sekä energiansäästöön, maksavat vain joitakin prosenttiyksiköitä maailman bruttokansantuotteesta.Greenpeacen tuore raportti osoittaa myös, että nämä investoinnit myös työllistävät, parhaimmillaan 8 miljoonaa ihmistä vuonna 2030. Mikäli taas toimia lykätään ja ilmastonmuutos karkaa käsistä ovat kustannukset huimia. Talouskielellä viidennes maailman bruttokansantuotteesta, moraalisen vastuun kielellä: ”anteeksiantamattomia”, kuten YK:n pääsihteeri Ban Ki-Moon asian ilmaisi.

Varovaista toivoa, että rahoitusasioissakin voidaan vielä edetä ennen Kööpenhaminaa toi eilinen Ban Ki-Moonin metsien suojelua koskenut huippukokous. Kokouksen päätöslauselmassa todettiin, että teollisuusmaiden rahoitus metsien suojeluun on olennainen osa Kööpenhaminan ilmastosopimusta, ja että metsien suojelulla ei voi vain kuitata teollisuusmaiden omia päästövähennyksiä. Tämä nostaa toiveita G 20 loppunäytöksen osalta.

G 20 on aika muistaa ilmastonmuutoksen liikennesäännöt!

Simo Kyllönen

Jälleen yksi ydinvoimalahanke lakaistiin maton alle Yhdysvalloissa julkisen tuen puutteessa. Kyseessä on Exelonin suunnitelma rakentaa Texasiin kaksi ABWR-reaktoria, yhteisteholtaan 2700 MW.

Yhdysvaltojen paljon toitotettu ydinvoimabuumi on kuivumassa kokoon, koska reaktorit ovat osoittautuneet liian kalliiksi. Nyt yhtiöt kilpailevat Bushin lupaamista julkisista tuista. Jos kaikki jäljellä olevat hankkeet toteutuisivat, ydinvoimaa lisättäisiin vuoteen 2025 mennessä seitsemän reaktorin (8900 MWe) verran. Se vastaa alle kahta prosenttia maan sähkönkulutuksesta.

Onneksi Obama on suunnannut katseensa järkevämpiin ja realistisempiin ratkaisuihin. Jo vuonna 2008 Yhdysvaltoihin asennettiin yli 8000 MW tuulivoimaa, mikä tarkoittaa, että ydinvoimahankkeita vastaava sähköntuotannon lisäys saadaan tuulivoimalla alle kolmessa vuodessa. Maassa on käsittämättömät energiatehokkuuden lisäysmahdollisuudet ja mittava biomassan ja geotermisen energian potentiaali.

Lauri Myllyvirta

Kun ei päättäjille mene perille viesti muilla keinoin, on parasta turvautua kansalaistottelemattomuuteen (joka ei siis tarkoita paikkojen tuhoamista tai ihmisten vahingoittamista, niin kuin monet Suomessa tuntuvat luulevan).

Washingtonissa alkaa tänään mielenilmaus, jossa ihmiset -mukana mm. tunnettu ilmastotutkija James Hansen (NASA:n Goddard Institute for Space Studies -tutkimuslaitoksen johtaja)- vaativat hiilivoimasta luopumista. Ideana on piirittää Valkoiselle talolle, Yhdysvaltojen kongressille ja muille Capitol-kukkulan hallintorakennuksille lämpöä tuottava Capitol Power Plant -hiilivoimalaitos. Hansen on sanonut, että häntä ei haittaa pidätetyksi joutuminen. Hiilivoimassa on kysymys yksinkertaisesti liian vakavasta asiasta.

Kuten Al Gore on aikoinaan sanonut:

“I can’t understand why there aren’t rings of young people blocking bulldozers and preventing them from constructing coal-fired power plants.”

Kukakohan mahtaisi olla se suomalainen tutkija, joka ottaa ensimmäisen askeleen ja sanoo, nyt riittää tämä pelleily ja panee itsensä likoon tulevaisuuden puolesta?

Pohtii näin viikon alkuun
Virpi

PS. Suomessa Greenpeacen aktivisteja kävi viime viikolla Yhdysvaltain suurlähetystössä ilmaisemassa tukensa Yhdysvaltojen tämän päivän aktiviteeteille.

Washingtonin mielenilmauksesta lisää täällä.

Moni on varmasti upottanut kasvonsa kämmeniin kauhistellessaan Yhdysvaltojen mennyttä ilmastopolitiikkaa. Toinen mokoma on vedonnut, ettei meidän toimillamme ole mitään merkitystä, koska Yhdysvallat. Rapakon toisella puolella kuitenkin ollaan osaltaan yllättävän aktiivisia ilmastoasioiden puolesta, ja selvää on, että Barack Obamalle ilmastoasiat ovat myös tärkeitä.

Yhdysvalloissa Washington DC:ssä alkoikin tänään Power Shift -tapahtumaa, jonka järjestää valtava läjä nuoriso- ja ympäristöjärjestöjä, mukana mm. Greenpeace. Tapahtuma tarkoituksena on yhdistää ja nuoria kamppailemaan ilmastonmuutosta vastaan, antaa heille tähän keinoja ja osoittaa päättäjille ilmastoasioden merkitys nuorille. Osoittaaksemme tukea tälle tapahtumalle myös rapakon tällä puolen kävimmekin nuorten vapaaehtoisten kanssa Yhdysvaltojen suurlähetystöllä toimittamassa kirjeen Barack Obamalle. Kuvia tuesta ympäri maailmaa tullaan esittämään Power Shift-tapahtumassa, ja toivottavasti ameriikoissa muistavat, etteivät ole yksin!

Greenpeacen aktivisteja Yhdysvaltain Helsingin suurlähetystössä torstaina

Yhdysvalloissa nuoret ovat myös avoimesti ilmoittaneet aikovansa toteuttaa suuressa mittakaavassa väkivallatonta kansalaistottelemattomuutta. Yhdysvaltojen Capitol Buildingille tuottaa lämpöä yli satavuotias hiilivoimala, joka edustaa monille maan ja erityisesti hallinnon jämähtäneisyyttä ja riippuvuutta likaisiin polttoaineisiin. Siispä nämä nuoret piirittävät hiilivoimalan estäen sen toiminnan päiväksi.

Yhdysvalloissa siis on selkeästi kuplinut pinnan alla halu toimia ilmaston eteen, vaikka aikaisempi hallitus onkin ollut, noh, nihkeä ilmastoasioiden suhteen. Mikäli oikein muistan, niin Bushin valtakaudella liittovaltion kieltäytyessä toimimasta ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi moni osavaltio turhautui liittovaltion aikaansaamattomuuteen, ja osavaltiot alkoivat itsekseen toteuttaa päästövähennyksiä. Nyt, kun Bushin hallintokausi on ohi ja Obama johdossa, pääsevät toivottavasti nämä pinnan alla muhineet kuplat purskauttamaan raikasta ilmaa pinnalle ja toden teolla toimimaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Obaman visiot ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi sekä lamaa vastaan taistelu panostamallaa uusiutuviin energiamuotoihin ovat ihastuttavan kunnianhimoista. Toivottavasti EU ei jää nolosti Yhdysvalloista jälkeen ilmastoasioissa. Onhan EU jokseenkin pitänyt itseään ilmastoneuvotteluiden ja -politiikan edelläkävijänä. Toivottavasti syntyy kilpailua siitä, kenen ilmastopolitiikka on rohkeinta ja tehokkainta!

Topias Salonen

Euroopan unioni on ollut perinteisesti kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa se osapuoli, joka on määritellyt neuvottelujen kunnianhimon tason – ainakin teollisuusmaiden osalta. Poznanin ilmastokokousta varten EU on jopa painattanut tukun esitteitä, joissa kerrotaan, miten EU ”johtaa toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi”.

Nyt johtajalla on kuitenkin kompassi sekaisin. Yhteisön piti näyttää omilla ilmasto- ja energiatavoitteillaan mallia siitä, miten vaarallista ilmastonmuutosta torjutaan. Nyt, kun niin kutsuttu energiapaketti alkaa olla sitomista vaille valmis, on EU näyttänytkin mallia siitä, miten lupaukset vesitetään ja oman teollisuuden lyhytnäköinen suojelu asetetaan ilmastonmuutoksen torjumisen edelle.

Poznanissa pelätään, että jolleivät EU:n pääministerit ensi viikon huippukokouksessaan paikkaa paketin reikiä, tulee se hankaloittamaan myös Barack Obaman elämää. Miten perustella Yhdysvaltain teollisuudelle päästökauppajärjestelmä, jossa kokonaispäästöjen katto asetetaan niukaksi eikä ilmaisia päästöoikeuksia jaeta, jos EU vesittää oman tavoitteensa ja jakelee ilmaisia päästöoikeuksia joka ilmansuuntaan?

Jos kotirintamalla tökkii, eivät EU:n sukset luista Poznanissakaan. Teknologiaa ja rahoitusta koskeviin neuvotteluihin on tultu taas takki auki hokemaan vanhoja korulauseita ilman mitään konkreettisia esityksiä. Pankkien pelastamiseksi rahaa on löytynyt poskettomia summia hetkessä, mutta ilmastonsuojeluun sitä ei meinaa löytyä millään, vaikka mietintäajasta ei ole ollut pulaa. Kehitysmailta alkaa kärsivällisyys loppua, eikä suotta.

Vanhanen ja kumppanit, yrittäkäähän nyt herran tähden ryhdistäytyä ennen ensi viikon huippukokoustanne!

Kaisa Kosonen

P.S. Venezuela ihmetteli yhdessä istunnossa sitä, miten teollisuusmaat pystyvät puhumaan ilmastonmuutoksesta ihmiskunnan vakavimpana uhkana, mutta eivät pysty löytämään sen torjumiseen rahaa: Pankeille luvattiin hetkessä 300 kertaa enemmän rahaa kuin, mitä kehitysmaille on saatu kasaan ilmastonmuutoksen torjumiseen ja sopeutumiseen. Hyvin sanottu.

Ilmastokokous alkoi eilen iloisissa tunnelmissa, kun Australia ilmoitti ratifioineensa Kioton pöytäkirjan. Tuore pääministeri Kevin Rudd ratifioi sopimuksen ensimmäisenä virallisena toimenaan.

Vihdoin!

Yhdysvallat, ja tarkemmin sanottuna Bushin hallinto, on nyt entistä enemmän yksin, sen ainoan teollisuusmaakumppanin loikattua toiseen leiriin.

Ratifiointi on mainio esimerkki siitä, että kansalaisaktiivisuus kannattaa. Ilmastonmuutos nousi yhdeksi Australian vaalien tärkeimmistä teemoista – ellei tärkeimmäksi, ja siinä kansalaisjärjestöt näyttelivät merkittävää roolia. Vuosi sitten Kenian ilmastokokouksen aikaan Greenpeace ja muut kansalaisjärjestöt järjestivät Australiassa ilmastomarssin, johon osallistui eri puolilla maata yli 90 000 australialaista! Siitä käyntiin pyörähtänyt vuosi oli pelkkää tiivistä puserrusta ilmastonmuutoksen nostamiseksi vaalien ykkösteemaksi. Järjestöjen ja kansalaisten luoma paine pakotti jokaisen puolueen ottamaan kantaa ilmastonmuutokseen, ja lopulta puolue, jonka kannat olivat huomattavasti parempia kuin pääkilpailijansa, voitti.

Greenpeacen Australian toimistolle ilmastonmuutos oli vaalivuonna ehdoton ykkösteema. Australialaiset kollegamme eivät kuitenkaan suinkaan aio jättää kampanjaa tähän, vaan nyt se vasta kunnolla alkaakin. Australiaa ja Yhdysvaltoja on yhdistänyt tähän saakka Kioton pöytäkirjan hylkäämisen lisäksi huippukorkeat henkeä kohden lasketut ilmastopäästöt sekä uusiutuvien energialähteiden hylkiminen. Haasteisiin nähden Kioton pöytäkirjan allekirjoittaminen olikin vasta kevyttä alkulämmittelyä. Seuraavaksi tuoreen pääministerin on käärittävä hihansa ja rydyttävä tositoimiin.

Nähtäväksi jää, miten Australian uudet tuulet näkyvät sen kannanotoissa täällä Balilla. Ryhtyykö se ehkä painostamaan entistä rikoskumppaniaan mukaan Kioton pöytäkirjan jatkosopimukseen?

Kaisa Kosonen