STUK

YLE:n Ajankohtainen kakkonen esitteli eilen kirjeen, jossa Säteilyturvakeskuksen pääjohtaja toteaa selvin sanoin, että

Without a proper design that meets the basic principles of nuclear safety […] I see no possibility to approve these important systems for installation. This would mean that the construction will come to a halt.

Eli jos reaktorin elektronisia hallintajärjestelmiä ei suunnitella tavalla, joka täyttää ydinturvallisuuden perustavat periaatteet, rakennustyöt joudutaan keskeyttämään.

TVO kuitenkin väittää nyt tiedotteessaan, että tätä vaatimusta ei ole koskaan esitetty. Ilmeisesti TVO uskoo, että suunnitteluvirheitä ja -puutteita katsotaan tälläkin kertaa läpi sormien.

Jos Säteilyturvakeskuksen lähettämillä kirjeillä on TVO:lle kierrätyspaperin arvo, täytynee Olkiluotoon lähettää poliisivoimia varmistamaan, ettei viranomaisten yli enää kävellä.

Lauri Myllyvirta

Tiukka vahtikoira-asenne

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen kummeksui eilen STT:lle Säteilyturvakeskuksen pääjohtajan Jukka Laaksosen ydinvoimaintoilua. Oli jo aikakin. Listaamme Laaksosen parhaat viime viikkojen ja vuosien varrelta.

Laaksonen sanoi Radio Vegalle viime viikon maanantaina (25.8.) STUK:in olevan varma, että Olkiluodossa on tehty kaikki ”jättebra”. Olkiluotoon tehdyn erityistarkastuksen tarkoitus oli ainoastaan lopettaa mediahäly ongelmista.

Erityistarkastuksen tulosten julkistamisen yhteydessä Laaksonen valitteli (Kauppalehti 29.8.), että ”viime viikkojen hitsausväitteiden tutkimiseen tärväytyi liikaa STUK:n aikaa ja vaivaa.” Voimalan hintaan tuli niiden takia lisää ”varmaan sata tuhatta euroa”.

(Mitä siitä, että tarkastuksessa todettiin puutteita mm. hitsausohjeiden käytössä, laatuongelmista raportoinnissa sekä työnjohdon pätevyydessä ja kielitaidossa.)

Edellisenä torstaina (22.8.) Laaksonen kertoi MTV3:lle, että Areva on maailman vahvin ydinvoimatoimittaja ja sillä on maailman paras reaktori. Lisäksi Laaksosen mukaan STUK:lla ei ollut mitään syytä epäillä Arevan vilpittömyyttä - kaksi päivää sen jälkeen, kun kaksi työntekijää oli kertonut julkisesti, että heitä ja muita työntekijöitä on uhkailtu vaikenemaan laatuongelmista.

Pari viikkoa sitten julkisuuteen vuosi STUK:in kirje Arevalle, jossa Laaksonen vakuuttaa, että “teemme parhaamme välttääksemme tarpeettomat myöhästymiset Olkiluodossa” ja ettei hänellä ”ole epäilyksiä lopullisen tuotoksen hyväksyttävyydestä” - hankkeen ollessa alle puolessa välissä (Kauppalehti 29.8.).

Laaksonen on toistuvasti puhunut voimakkaasti ydinvoiman lisäämisen puolesta, mm. Helsingin Sanomien haastattelussa 1.2.2008: ”Ydinvoima on ainoa tällä haavaa mahdolliseksi osoitettu keino jauhaa maailmaan tarpeeksi energiaa.”

Aiemmin Laaksonen kertoi (A-studio 13.11.2001), että on ”erittäin hyvät mahdollisuudet”, että Sosnovyi Borin ydinvoimala ja maanpäällinen käytetyn polttoaineen varasto kestäisivät matkustajalentokoneen törmäyksen

STUK teki myös vuonna 1994 erityistarkastuksen, silloin Majakin ydinjätelaitokselle Venäjälle, jonne vietiin Loviisan reaktorien korkea-aktiivinen ydinjäte. Tarkastuksen jälkeen Laaksonen julisti (HS 20.2.1994), että ”ydinjätteiden vienti Venäjälle on ekologisesti perusteltua” ja Majakin tuhansia ihmisiä sairastuttanut ydinjätelaitos ”toimii hyvin”. Väitteensä STUK perusti laitoksen johtajilta ja Venäjän viranomaisilta saatuihin tietoihin. Majakin takia sairastuneiden ja kärsivien ihmisten tarinoihin voi tutustua täällä.

Tänä vuonna Laaksonen on sen sijaan julistanut (HS 1.2.2008), että ”Suomi on ratkaissut ydinjätteensä loppusijoituksen”, vaikka turvallisuustutkimukset saadaan päätökseen aikaisintaan neljän vuoden kuluttua.

On tietysti hienoa, että Suomeen on perustettu oma laitos valvomaan ranskalaisen ydinvoimateollisuuden etuja Suomessa, mutta kuka vahtisi ydinvoimaloiden turvallisuutta?

Lauri Myllyvirta

Säteilyturvakeskus: “Kaikki mitä TVO kertoi meille turvallisuuskulttuurista Olkiluodossa pitää paikkansa.”

Minä: “Entä turvallisuusongelmien salailu tarkastajilta?”

STUK: “Sehän on ihan normaalia ettei liikesalaisuuksia saa kertoa ulkopuolisille.”

Minä: Sama kysymys uudestaan monta kertaa.

STUK: “No joo, mut ne oli yksittäisiä tapauksia, ylipäätään turvallisuuskulttuuri on hyvä. Työntekijöillä on moraalinen velvollisuus raportoida ongelmista.”

Minä: “Entä hitsausohjeet. jotka valmistuivat kuukausia töiden aloittamisen jälkeen?”

STUK: “No voihan se olla että ne valmistuivat myöhässä, mutta ei ne hitsit olleet tärkeitä.”

Tämänpäiväisessä Säteilyturvakeskuksen tiedotustilaisuudessa huonot uutiset oli pidetty visusti poissa esityksistä ja toimittajille jaetuista papereista. Monta kertaa kysymällä ne sai selville.

Säteilyturvakeskus mieltää edelleen missiokseen kansalaisten pitämisen rauhallisina. Tiedotteessa todetaan erityisesti, että paljastukset laatuongelmista ovat “aiheuttaneet kansalaisten keskuudessa huolestuneisuutta”. On syytäkin, jos ydinvoimalatyömaalla rikotaan kansainvälisiä standardeja.

Valitettavana STUK taas pitää sitä, että epäilysten selvittämiseen meni aikaa ja rahaa. Mihinhän STUK olisi voinut käyttää sen ajan paremmin kuin työmaan turvallisuuskulttuurin ongelmien selvittämiseen, jonka pitäisi olla laitoksen tehtävä? Tosin pääjohtaja Laaksonen tuntuu pitävän tehtävänään enemmän ydinteollisuuden markkinamiehenä toimimista.

Lauri Myllyvirta

Säteilyturvakeskus julkistaa tänään klo 13-14 Olkiluodossa tekemänsä erikoistarkastuksen alustavat tulokset. Raportista riippuu paljon, sillä Säteilyturvakeskus määrittelee suuren yleisön silmissä, mikä lopullinen totuus Olkiluodon viallisista hitseistä ja ongelmien salailusta on. Keskuksen pääjohtaja Jukka Laaksonen ehti jo maanantaina kertoa Radio Vegalle, että erikoistarkastuksen tarkoituksena on ainoastaan lopettaa mediahäly asiasta, sillä Säteilyturvakeskus tietää jo, että Olkiluodossa on tehty kaikki “jättebra”. Sen jälkeen Greenpeacen väitteet mm. turvallisuusongelmien raportointikielloista, hitsausohjeiden puuttumisesta ja epäpätevästä hitsaustyön johdosta on kuitenkin myönnetty ainakin osittain oikeiksi.

STUK:lla on suuri kiusaus peitellä oman valvontansa epäonnistumista, kuten viikon takainen “kaikki hyvin” -raportti osoitti. Mutta pidemmällä tähtäimellä STUK säilyttää uskottavuutensa parhaiten, jos se myöntää virheensä ja toimii päättäväisesti rakenteisiin jääneiden laatupuutteiden korjaamiseksi. Odotan jännityksellä, minkä linjan STUK valitsee.

Lauri Myllyvirta

Kauppalehti 22.8.2008

Greenpeace ja YLE:n Ajankohtainen Kakkonen esittelivät parin viime viikon aikana todisteet siitä, että Olkiluodon ydinvoimalatyömaalla on rikottu ydinturvallisuutta ja Suomen rakennusmääräyksiä sekä peloteltu työntekijöitä olemaan raportoimatta rikkeistä edes työmaan tarkastajille. Säteilyturvakeskukselta meni viikko tarkastaa syytteet, vapauttaa ydinvoimalan rakentajat kaikista epäilyksistä ja selvittää vielä, että vaikka rikkeitä olisi tapahtunut, ne eivät olisi vaikuttaneet voimalan turvallisuuteen.

Vaikuttavaa! Miten se onnistui?

Säteilyturvakeskus kysyi yrityksiltä itseltään.

Kuvittele sama tilanne jossain toisessa yhteydessä: poliisille soitetaan myymälävarkaasta. Valvontanauhojen perusteella todetaan, että varkaus tapahtui ja onnistutaan tunnistamaan syyllinen. Poliisi soittaa epäillylle, joka kertoo olleensa kotona katsomassa televisiota ja että vaikka hän olisi varastanut jotain, se ei olisi ollut mitään kallista. Poliisi raportoi, että rikosta ei tapahtunut, ja vaikka se olisikin tapahtunut, siitä ei olisi koitunut merkittävää taloudellista vahinkoa.

Miksi vaivautua tutkimaan sormenjälkiä tai vuodettuja teknisiä dokumentteja kun meillä on kännykät?

Ongelmana tietysti on, kuten nopeimmat saattoivat huomata, että epäilty ei välttämättä ilmoita syyllistyneensä rikokseen, vaikka sitä pyydettäisiin kohteliaasti. Tämän mahdollisuuden poissulkemiseksi on tärkeää, että valvovan viranomaisen ja sen valvomien yritysten välit ovat lämpimät ja luottamukselliset. Näistä lämpimistä väleistä saatiin osoitus, kun Kauppalehti julkisti eilen Säteilyturvakeskuksen pääjohtajan Jukka Laaksosen kirjeen Olkiluotoon reaktoria rakentavan ranskalaisen ydinvoimajätti Arevan toimitusjohtajalle Anne Lauvergeonille.

Laaksonen vakuuttaa kirjeessä, että “teemme parhaamme välttääksemme tarpeettomat myöhästymiset Olkiluodossa” ja että hänellä ”ei ole epäilyksiä lopullisen tuotoksen hyväksyttävyydestä”.

Kauppalehti kysyi aiheellisesti, eikö pitäisi odottaa että laitos valmistuu, ennen kuin alkaa julistaa näin.

Edelleen Laaksonen julistaa, että:

”Voitte olla varma, että epäystävälliset lehtikirjoitukset eivät ole vaikuttaneet minuun enkä anna niiden vaikuttaa hyvään yhteistyöhön organisaationne asiantuntijoiden ja johdon kanssa.”

”Tunnustan täysin Arevan arvon läntisen Euroopan ja Yhdysvaltojen ydinvoimarakentamisen resurssien uudelleen vakiinnuttajana, enkä usko, että mikään muu yhtiö olisi voinut tehdä sitä vallitsevissa olosuhteissa paremmin. Arvostan myös omaa henkilökohtaista omistautumistasi ja sitä, että olet välittänyt päteviä henkilöitä projektin kohtoon.”

Ja MTV3:n haastattelussa Laaksonen sanoo:

“Areva ja sen taustalla aikaisemmin olleet yhtiöt ovat edelleenkin maailman vahvin ydinvoimatoimittaja ja heillä on maailman paras ja turvallisin tuote eikä meillä ole mitään syytä epäillä sitä eikä meillä ole myöskään syytä epäillä heidän vilpittömyyttään.”

Viimeinen lausahdus on poikkeuksellinen luottamuksen osoitus, sillä Laaksonen antoi sen kaksi päivää sen jälkeen, kun selkeät todisteet laatuongelmien salailusta oli julkaistu. Muut ydinvoimaloita toimittavat firmat eivät välttämättä ole riemuissaan nähdessään, kuinka Suomen ydinturvallisuuden vahtikoira pitää isäntänään nimenomaan ranskalaista ydinvoimateollisuutta. Mutta jos heillä on asiaa Suomeen tulevaisuudessa, varmasti heistäkin tulee hyviä ystäviä Suomen rakastettavan vahtikoiran kanssa.

Lue Jukka Laaksosen aiemmista lausunnoista Kaisa Kososen blogimerkinnästä.

Lauri Myllyvirta

Muistattehan Paavo Lipposen, tuon ydinvoiman ylipapin? Uutteran ja urhean miehen, joka kiertelee ympäri maailmaa, laukussa leipää ja piimää vaan - ihan vain kertoakseen, että ydinvoimalla ratkeaa kaikki maailman huolet. Ihan niin kuin meillä Suomessa on ratkennut - eikä maksa oikeastaan mitään.

Ja mikäs Paavon on kiertäessä, kun ei tarvitse enää edes skarpata, etteivät ydinvoimateollisuuden ja eduskunnan puhemiehen roolit menisi vahingossa sekaisin. Vaan entä kun säteilyturva-asioista vastaavan viranomaisorganisaation pääjohtajalla meinaa mennä säteilyvalvojan ja Lipposen roolit sekaisin?

…on täydellisiä, joka nippeli ja rööri

Säteilyturvakeskuksen (STUK) pääjohtaja Jukka Laaksonen on vuosien varrella niittänyt mainetta ydinvoiman riskejä vähättelevillä ja toisaalta suomalaisen ydinvoimaosaamisen erinomaisuutta korostavilla poikki ja pinoon -tyyppisillä kommenteillaan. Viime aikojen haastatteluissa hänen on ollut entistä vaikeampaa muistaa rooliaan säteilyturvallisuuden valvojana, jonka toimenkuvaan kuuluisi myös tietty terve kriittisyys. Kiinnostus tuntuu taipuvan enemmän ideologisen energiapolitiikan puolelle.

Ydinvoima on Laaksosen mukaan “ainoa tällä haavaa mahdolliseksi osoitettu keino jauhaa maailmaan tarpeeksi energiaa - kun puhutaan tuhansien vuosien aikajänteestä.” Ydinvoima tekee globaalia tuloaan, Suomen voimalat ovat täysin turvallisia - ja kerrassaan mainiosti menee kaikkialla muuallakin, ja on hyvä, että Fennovoima ja saksalainen E.ON tulevat Suomen energiamarkkinoille.

Ja kysehän ei kuulemma ole ongelmien vähättelystä - Laaksonenhan puhuu ainoastaan faktaa: ”Tosiasia on Laaksosen mukaan esimerkiksi se, että Suomi on ratkaissut ydinjätteensä loppusijoituksen.”

Ratkaissut? Posiva hoi, mitäpä te siellä Eurajoella enää tutkitte, jos homman voi ratkaista mutulla ilman tutkimuksiakin. Eikun kahville vaan.

Todellisuudessa korkea-aktiivisesta ydinjätteestä on tehty Suomessa periaatepäätös, joka merkitsee, että ”hanke voi edetä maanalaisten tutkimustilojen rakentamiseen ja paikkakohtaisiin tarkempiin tutkimuksiin”, ja tuottaa siten tietoa rakennuslupahakemusta varten. Päätös ei edes Posivan itsensä mukaan tarkoita sitä, että kysymys olisi ratkaistu.

Villit visiot korkea-aktiivisesta ydinjätteestä

No mutta, tuoreemmassa haastattelussa Laaksonen yllättäen toteaakin, ettei käytettyä ydinpolttoainetta pitäisikään loppusijoittaa pysyvästi Suomen kallioperään, vaan että ydinjätteen ”lopullinen ratkaisu” olisi kierrätys. Se kun olisi Laaksosen mielestä ekologista ja kestävää kehitystä.

Ekologista ja kestävää kehitystä?

Johan pomppasi! Mitenhän Laaksosen näkemyksiä kommentoisivat esimerkiksi arvostetun MIT:n tutkijat, jotka suosittelevat laajassa ydinvoiman tulevaisuutta käsitelleessä raportissaan jälleenkäsittelystä pidättäytymistä ekologisten ja terveydellisten haittojen

”the safety record of reprocessing plants is not good”

ja ydinasemateriaalin leviämisvaaran vuoksi:

”Fuel cycles that involve the chemical reprocessing of spent fuel to separate weapons-usable plutonium and uranium enrichment technologies are of special concern, especially as nuclear power spreads around the world.”

Teollisia jälleenkäsittelylaitoksia on käytössä ainoastaan viidessä maassa, ja niiden maine on likainen. Irlannin, Islannin ja Norjan ja hallitukset ovat vuosikaudet vaatineet Iso-Britanniassa sijaitsevan, surullisenkuuluisan Sellafieldin jälleenkäsittelylaitoksen lopullista sulkemista. Laitoksen ympärillä havaittu leukemiaklusteri on kuohuttanut brittejä vuosien varrella. Myös Ranskan La Haguen laitoksen päästöjen aiheuttamaa leukemiaklusteria on tutkittu ja dokumentoitu laajasti.

Ehkä se dumppaus naapurin takapihalle ei ollutkaan hyvä…

Laaksosen mielipiteet siitä, mitä ydinjätteelle pitäisi tehdä, ovat vuosien varrella vaihdelleet. Pysyvää on ollut vain viesti siitä, että homma on hanskassa. Paitsi yhden asian Laaksonen nyt myöntää. Vielä vuonna 1994 hän oli sitä mieltä, että Imatran Voiman (nyk. Fortum) jätteiden dumppaus Venäjälle Tsheljabinskiin (Mayak) oli ekologisesti perusteltua. Hän harmittelikin uutta lakia, joka tulisi kieltämään kuljetukset. Tänä päivänä mies sentään jo myöntää, ettei se tainnutkaan olla kovin kestävästi hoidettua touhua.

Jottei ydinvoiman kirkkaaseen tulevaisuuskuvaan pääsisi pientäkään säröä, vakuuttaa Laaksonen Loviisan Sanomien haastattelun lopussa vielä ydinmateriaalin valvonnankin kehittyneen voimakkaasti. Kovinpa on Laaksonen eri linjoilla kuin alaisensa Tero Varjoranta tai entisen työpaikkansa pomo IAEA:ssa. Heidän mielestään ydinasemateriaalin valvonta on epäonnistunut, ja sen johtaminen ydinaseen käyttöön on lähinnä ajan kysymys. Uusien voimaloiden myötä ongelma pahenee.

Herätys Jukka! Ydinvoiman ongelmat eivät katoa sillä, että niistä ei puhuta.

Kaisa Kosonen