Esittelin Stora Enson yhtiökokouksessa keskiviikkona yksityisten osakkeenomistajien aloitteen, joka kehoittaa Stora Ensoa lopettamaan puiden oston Suomen viimeisistä luonnontilaisista vanhoista metsistä Lapissa. Aloite oli helppo esitellä, olihan kokouksessa esillä yhtiön puolesta varsin näyttävästi heidän linjauksensa olla raivaamatta luonnontilaisia metsiä Brasiliassa. Miksei siis myös Suomessa?

Brasiliassa luonnontilaisia metsiä on vielä jäljellä kymmeniä prosentteja alkuperäisestä määrästä - meillä enää alle 5 prosenttia. Voisiko rajan vetää vaikka tähän ja säästää jäljellä olevat luonnonmuistomerkit? Kiista koskee teollisuuden kannalta marginaalista määrää metsiä.

Yhtiökokous oli yllättävän positiivinen kokemus. Aloitetta ei hyväksytty, mutta Stora Enso ehdotti toimitusjohtaja Jouko Karvisen toimesta neuvotteluja. Tämä on enemmän kuin Stora Enson kanssa on edetty moneen vuoteen - yhtiön aiempi toimitusjohtaja Jukka Härmälä ei tiettävästi tavannut ympäristöjärjestöjä koskaan. Ehkä taantuman kourissa vanhojen metsien suojelu Suomessa on alkanut näyttää yllättävän pieneltä ongelmalta.

-Sini Harkki

Varsin pieneltä tuntuu Greenpeacen viime perjantaina Helsingissä toteuttama lyhyt Stora Enson pääkonttorin valtaus ja etenkin yhtiön sivistynyt suhtautuminen siihen, kun vertaa sitä siihen mitä muut maailmalla, ja miten Stora Enso muualla maailmassa.

YLE kertoo tänään, että Brasiliassa maattomien ihmisten oikeuksia puolustavan Via Campesina- liikkeen 1300 naismielenosoittajaa valtasivat eilen Portocelin vientisataman Brasiliassa. Sataman kautta kuljetetaan maailmalle Stora Enson Veracel- yhtiön eukalyptus-sellua.

Tapaus nimittäin antaa aiheen muistaa, miten Stora Enso edellisen kerran vastasi kansalaisjärjestöjen protesteihin. Yhtiön laittomasti perustamia selluviljelmiä vastaan protestoineita naisia häätämään kutsuttiin sotilaspoliisit, jotka ampuivat kymmeniä naisia kumiluodeilla. Pahoinpitelyistä kuvia julkaisi Voima-lehti. Via Campesina- liikkeen mukaan Stora Enson selluviljelmät vievät tilaa ruuan viljelyltä, syrjäyttävät maattomia pienviljelijöitä ja pilaavat pohjavesiä.

Stora Enso pahoitteli myöhemmin väkivallan käyttöä. Laitonta maiden anastamista, pohjavesien pilaamista ja sosiaalisten ongelmien aiheuttamista yhtiö ei ole pahoitellut. Veracelin sellua käytetään Stora Enson Oulun tehtailla Suomessa.

Matti Liimatainen

Lisää tämän päiväisestä mielenilmauksesta täällä.

Virpi

Ympäristöjärjestöt tiedottivat eilen siitä, miten Metsähallitus hakkaa Metsä-Lapissa luonnontilaisia ikimetsiä Stora Enson tilauksesta.

Joensuun yliopistossa on määritettävänä useita hakkuualueiden sellupuupinoista sahaamiamme kelonäytteitä, elävien mäntyjen kiekkoja olemme laskeneet itse. Ensimmäiset kiekot Savukosken Jooseppitunturin hakkuista on arvioitu; ne ovat 1600- luvulla syntyneitä yli 300- vuotiaita puita (kelonäyte täällä, elävä puu täällä)

“Metsähallitus on ilmoittanut, että siellä hakatut puut ovat 80-vuotiaita, osa 140-200-vuotiaita. Eivät ne kovin vanhoja ole”, tarinoi Stora Enson ympäristöpäällikkö Pekka Kallio-Mannila MTV3:lle eilen. Yhtiön tiedottaja Pirjetta Soikkeli taas kertoi YLE:lle, että “..yleensä Metsähallitus säästää näin vanhat puut.”.

Lausunnot osoittavat täydellistä tietämättömyyttä luonnontilaisten metsien rakenteesta, metsien iästä ja Metsähallituksen hakkuutavoista. Mutta tietenkään kysymys ei ole siitä, etteivätkö Stora Enson työntekijät tietäisi miten asiat ovat. Kyllä he tietävät. Heidän työhönsä vain näyttää kuuluvan suora valehtelu medialle ja sidosryhmille.

Asia on ollut esillä jo useita vuosia, ja Stora Enso on saanut siitä paljon palautetta asiakkailtaan. Alueet ja Metsähallituksen hakkuut ovat yhtiölle kiusallisuuteen asti tuttuja. Ympäristöpäällikkö Pekka Kallio-Mannila on useaan otteeseen kertonut, että yhtiö on maastossa auditoinut eli tutkinut Metsähallituksen kiistahakkuita ja metsiä. Jos kohteilla on käyty maastossa, miten metsien ikä, rakenne ja hakkuun jälki on voinut jäädä huomaamatta? Tai miten Stora Ensolta on jäänyt tutustumatta jopa Metsähallituksen ikäluokkakarttoihin?

Hakattavat metsät ovat monimuotoisia, luonnontilaisia ikimetsiä. Kuten kuka tahansa pohjoisten havumetsien biologiaa tunteva ihminen tietää, tällaisissa metsissä kelojen ja aiempien puustosukupolvien mäntyjen määrä on hyvin runsas. Sen voi myös nähdä niistä sadoista valokuvista joita ympäristöjärjestöjen sivuilla kohteista on. Alueita on avohakattu useaan otteeseen viime vuosina, josta on myös nähtävissä kuvia. Säästöpuita on muutamia siellä täällä - suurin osa kaikenikäisistä ja kaikenkokoisista puista on kaadettu.

Oheisessa kuvassa on ote Metsähallituksen ikäluokkakartasta Savukosken Jooseppitunturin Talluskotavaaran tämän talven hakkuualueilta. Hakkuut on tehty tummanpunaisilla kuvioilla, joiden metsät on luokiteltu vanhimpaan ikäluokkaan, eli yli 201 -vuotiaiksi. Luokitus on tehty metsän valtapuuston mukaan. Stora Enso esittää, ettei se olisi koskaan näitä Metsähallituksen karttoja nähnytkään, eikä mukamas koskaan paikalla käynytkään: “..siellä hakatut puut ovat 80-vuotiaita…”. No, kyllähän Stora Enso kertoo myös eilisessä tiedotteessaan olevansa  “committed to protect old-growth forests.”.. Niinpä niin.

Matti Liimatainen

Kansanedustaja Eero Lehti (kok.) teki itseään tärkeäksi alkuviikosta Kuusamossa käydessään. Lehti esitteli ilmeisen kiitolliselle yleisölle (Kuusamossahan lienee vielä katkeruutta luonnonsuojelijoiden 10 vuotta sitten hyvin onnistunutta yhteismetsän vanhojen metsien suojeluprojektia kohtaan) teoriaansa, jonka mukaan Greenpeace olisi uhannut aloittaa ihan ulkomailla asti kampanjan Kemijärven sellutehtaan sulkemiseksi, jos Stora Enso ei olisi sitä itse hoksannut ensin tehdä.

Joko Lehti on tyhmä, tai sitten hän pitää meitä tyhminä. Tavoitteenamme on suojella jäljellä olevat ikimetsien rippeet Metsä-Lapissa. Asiakkailleen Stora Enso on kertonut jatkavansa puun ostoa juuri näiltä kiista-alueilta. Alueita hakataan jatkuvasti, puu kulkee Stora Ensolle niin Kemijärvelle kuin Kemiin. Kemijärven lakkautuksen yhteydessä on kerrottu, että metsien käyttö ylipäänsä ei jatkossakaan muutu, vaan kaikki metsistä hakattavat puut käytetään yhtiön muissa tehtaissa. Miten meidän tavoitteitamme olisi siis auttanut “aloittaa kampanja Kemijärven tehtaan sulkemiseksi”, kuten Lehti fantasioi? Tai miten Stora Enson ympäristömainetta auttaisi tehtaan sulkeminen, kun yhtiö avoimesti kertoo, että kiistojen syy, ikimetsien raiskaaminen, kelpaa sille joka tapauksessa?

Eli väännetäänpä rautalangasta: meille tärkeää on vähien ikimetsien suojelu, ei tehdaslaitosten vastustaminen. Vaatimuksemme ei ole epäekologista puuta käyttävien tehtaiden sulkeminen, vaan promilleluokkaa Suomen metsäteollisuuden puunkäytöstä edustavien ikimetsien hakkuiden lopettaminen. Kampanjoimme entiseen malliin suojelullisesti arvokkaiden metsien hakkuita vastaan ja kehotamme vastuullisia kuluttajia selvittämään, mistä paperi on peräisin ja onko siinä käytetty ikimetsien puuta.

Kemijärven tehtaan kaatumista on turha yrittää työntää meidän syyksemme. Sen puunhankinnasta kiistametsistä on tullut korkeintaan kaksi sadasosaa, ja sama puu käytetään joka tapauksessa jossain. Ympäristökiistoista ei tehtaan sulkemisen syitä vähääkään omaa järkeään käyttävä ihminen saa tekemälläkään. Tehtaan lakkautus ei ole hyvä ympäristönkään kannalta, kun kuljetusmatkat pitenevät ja kun tiedetään, että laitos olisi voinut pyöriä niiden monotonisten kasvatusmetsien varassa, jollaisiksi suurin osa Itä- ja Keski-Lapin metsiä on tehtaan historian aikana muokattu.

Matti Liimatainen