Rovaniemen ja Sodankylän välissä sijaitsevan bensa-asema-ravintola Käyrämön Keitaan ruokalistalla on mm. pekinginporoa mustapapukastikkeessa. Vielä ei ole lounasaika, joten otamme suomalaisittain hyvin edulliset letut ja kahvit.

Olemme matkalla Inariin ja Sodankylään, kotimaisten metsien suojeluasioissa. Pysähdyksen syynä ovat kuitenkin trooppiset metsät: kollega pöydän toisella puolella kirjoittaa kommenttia puoli tuntia sitten EU-komission sivuille ilmestyneisiin biopolttoaineiden kestävyysvaatimuksiin. Ne ovat pettymys: komissio ei edelleenkään puutu biopolttoaineiden aiheuttamiin epäsuoriin vaikutuksiin maankäytössä.

Ei, vaikka OECD, YK:n ympäristöohjelma UNEP ja Euroopan komission yhteinen tutkimuskeskus sekä lukuisat muut tutkimukset ovat nostaneet ongelman esille biopolttoaineiden merkittävimpänä vaikutuksena. Kun biopolttoaineiden tuotanto ajaa maataloutta uusille alueille, maankäytön muutokset hävittävät luonnon monimuotoisuutta ja lisäävät kasvihuonekaasupäästöjä. Epäsuorien vaikutusten takia monet biopolttoaineet pilaavat ilmastoa jopa pahemmin kuin fossiiliset polttoaineet.

Odotellessa selailen ST1:n brosyyriä. Sen otsikko kertoo: ruoka on syömistä varten - siksi bisneksemme on tehdä jätteestä polttoainetta. ST1 listaa esitteessään “oivia syitä, miksi juuri bioetanoli”: Paikallinen tuotanto jätteestä - ei varta vasten viljelyä. Tehokas ratkaisu jätteen käsittelyyn. Voittaja ympäristön kunnioituksessa.

Niinpä. Juuri näin. Siinä olisi mallia Neste Oilille, joka jauhaa “bio”dieseliä Kaakkois-Aasian sademetsäpalmuöljystä. Kun poliitikot ovat kykenemättömiä hyviin ratkaisuihin, liike-elämän olisi oltava aidosti vastuullista. Toiset ovat, toiset eivät. Kuluttaja voi äänestää jaloillaan - tai tässä tapauksessa autollaan. Oli alla sitten etanolia käyttämään pystyvä auto tai ei, on huoltoasemia joiden kohdalla kannattaa vain painaa kaasua.

Jatkamme kohti pohjoista. Ennen Saariselkää on vielä yksi ST1:n tankkauspiste, Vuotson Porokylän mainion ravintolan edessä. Sieltäkin saa poroa lounaaksi,  ja mikä parasta - Peurakairan metsissä vapaana laiduntanutta.

Matti Liimatainen

Hyvät lukijamme, muistatteko vielä että 10 400 ihmistä allekirjoitti viime vuonna pääkaupunkiseudun kuntapäättäjille suunnatun vetoomuksen palmuöljydieselin käytön lopettamiseksi bussi- ja jäteliikenteessä? Espoon valtuusto toivoi sitten selvitettävän mahdollisuudet käyttää vain ei-trooppisia biopolttoaineita. Helsingin kaupunginvaltuusto puolestaan edellytti kunnanhallitukselta tarkempaa selvitystä Neste Oilin palmuöljynhankinnan ongelmista. Kaupungin tekemää selvitystä ei tähän mennessä ole näkynyt (ympäristöjärjestöt kylläkin ovat tässä välissä julkistaneet uusia todisteita Neste Oilin palmuöljyn hankkijan laittomista hakkuista), mutta asiaa tiettävästi käsitellään valtuustossa syksyllä.

YLE:n uutisen mukaan HSL eli pääkaupungin joukkoliikenteestä vastaava laitos aikoo kuitenkin päättää uusista joukkoliikenteen kilpailutuskriteereistä elokuussa eli ennen kuin Helsingin valtuusto edes ehtii asiaa uudelleen käsitellä. YLE:n mukaan HSL epäröi palmuöljyn korvaamista muilla raaka-aineilla.

Samaan aikaan toisaalla: eilen 31.5. biokaasuala vaati verohelpotuksia autoilijoiden houkuttelemiseksi jätteestä valmistetun biokaasun käyttöön. Pääkaupunkiseudun joukkoliikenteestä noin puolet voitaisiin VTT:n selvityksen mukaan hoitaa biokaasulla, jos tahtoa tämän vaatimiin investointeihin löytyisi. ST1 tiedotti viime viikolla 25.5. rakentaneensa jo kuudennen jäteperäistä bioetanolia valmistavan tehtaansa Suomeen.

Vaihtoehtoja sademetsiä tuhoavalle, ilmastonmuutosta pahentavalle ja ihmisoikeuksia loukkaavalle palmuöljylle on siis jo olemassa. Neste Oil valmistaa likaista ja epäeettistä biodieseliä maailman halvimmasta ja helpoimmin saatavilla olevasta kasviöljystä, muut jalostajat kehittävät edityksellisiä toisen sukupolven ympäristöystävällisiä tekniikoita järkevältä raaka-ainepohjalta.

Matti Liimatainen

Elintarvikejätti Nestlé kertoi tänä aamuna, että yhtiö lopettaa kaupankäynnin sademetsiä tuhoavien palmuöljyntuottajien kanssa. Nestlén uusi palmuöljyn hankintapolitiikka julkistettiin vastauksena Greenpeacen kahdeksan viikkoa käymään kansainväliseen “Nestlé - give orangutang a break“- kampanjaan.

Nestlen uudet linjaukset menevät ohi yritysmaailman tähän asti käyttämästä yrityksestä kuitata ongelmat “sitoutumalla” sertifioidun palmuöljyn hankintaan. Palmuöljyn sertifiointijärjestelmäksi nimitetyn RSPO- keskustelukerhon kriteerit eivät esimerkiksi kiellä sademetsien tuhoamista, turvemaiden raivaamista, myrkkyjen ja tulen käyttöä plantaasien raivauksessa.

Nestlé aikoo nyt mm. sulkea toimittajistaan pois yhtiöt ja farmit, joilla on omistuksessaan ja käytössään korkean [sademetsä]riskin plantaaseja (…exclusion of companies owning or managing high risk plantations or farms linked to deforestation). Toteutuessaan käytännössä tämä olisi aivan uudenlaista vastuullisuutta palmuöljyn hankinnassa, toisin kuin esim. kotoisen Neste Oilin linja, jonka mukaan miltä tahansa hämärämiehiltä voidaan hankkia palmuöljyä, kunhan juuri meille tulevat erät eivät satu olemaan peräisin sademetsistä. Tosin Neste Oilin nämäkin kestävyyspuheet ovat epäuskottavia: yhtiö salaa yhtä lukuunottamatta palmuöljyn tuottajiensa nimetkin, saati että se kertoisi avoimesti mistä sen hankkima palmuöljy tarkalleen ottaen tulee…

Kuluttajia “Green diesel” -palmuöljydieselillä sumuttava Neste Oil on ensi vuoden lopulla maailman suurin palmuöljyn käyttäjä. Neste Oil on hurskaasti luvannut, ettei sen käyttämä palmuöljy tule sademetsistä. Yhtiön palmuöljyntuottaja IOI:n on kuitenkin useaan kertaan osoitettu raivanneen sademetsiä, syyllistyneen laittomiin hakkuisiin ja aiheuttaneen sosiaalisia konflikteja.

Neste Oililla olisi paljon opittavaa aidossa vastuullisuudessa. Vihreä hallintoneuvoston puheenjohtaja ympäripyöreine lausuntoineen ja “sitoumus” hankkia sertifioitua palmuöljyä tulevina vuosikymmeninä eivät auta sademetsiä.

Matti Liimatainen

Neste Oilin yhtiökokous tänään Helsingissä oli värikäs. Kokouksesta poistettiin seitsemän osakkeenomistajaa ja näiden avustajaa. Kolmen kohdalla syy oli banderollin levitys, kolmen kohdalla vääränlainen puheenvuoro. Myös kovakouraisten vartijoiden toiminnan kuvaaminen kokouksessa aiheutti yhden osakkeenomistajan poiston kokoussalista.

Aihe oli palmuöljy. Salissa protestoitiin Neste Oilin kasvavan palmuöljyn käytön aiheuttamia ihmisoikeus- ja ympäristöongelmia vastaan. Mm. sellaisille osakkeenomistajille näytettiin kesken puheenvuorojen ovea, jotka kehtasivat vaatia, ettei yhtiön hallituksen ja hallintoneuvoston jäsenille näistä ongelmista johtuen myönnettäisi vastuuvapautta. Ihmisoikeusrikoksista puhuminen oli kokouksen puheenjohtajalle liikaa, vaikka juuri niihin Neste Oilin palmuöljyn toimittajan on todettu syyllistyneen.

Toimitusjohtaja Matti Lievonen kertoi ylpeänä, että yhtiö käyttää Suomessa merkittäviä määriä myös muita raaka-aineita kuin kiisteltyä palmuöljyä ns. biodieselinsä valmistukseen. Kaksi eri osakkeenomistajaa kysyi, kuinka suuri prosentti näistä ns. vaihtoehtoisista raaka-aineista sitten muodostuu palmuöljyyn verrattuna. Siihen toimitusjohtaja jätti kaksi kertaa vastaamatta. Hän ei lukua halunnut kertoa, varmaankin siksi että se on naurettavan pieni. Kuitenkin yhtiön vuosikertomuksessa ja itse kokouksessakin kaikki muut mahdolliset luvut kerrottiin tarkasti.

Sana avoimuus toistuu Neste Oilin puheissa jatkuvasti. Kuitenkaan yhtiön johto ei halunnut vastata siihen yksinkertaiseen, esityslistalla olleeseen osakkeenomistajien kysymykseen, jossa tiedusteltiin, mistä ja miltä yhtiöiltä Neste Oil hankkii palmuöljynsä. Sitä kieltäydyttiin kertomasta liikesalaisuuksien verukkeella.

Todellinen syy lienee se, että palmuöljybisneksessä on vain huonoja ja vielä huonompia öljyntuottajia. Jos Neste Oilin muidenkin toimittajien kuin jo surullisenkuuluisan IOI:n nimet olisivat tiedossa, joutuisi Neste Oil selvittämään ja selittämään myös niiden tekemisiä. Kokouksessa puhunut Suomen valtion edustaja Pekka Timonen sanoi, että Neste Oilissa “kaikki tehdään oikein, ja kaikki tehdään avoimesti.. kaikki kerrotaan etukäteen.”. Jouduin välihuudolla kysymään, miksi sitten niinkin yksinkertainen asia kuin palmuöljyntoimittajien nimet salataan. Vastausta ei tietenkään tullut, paitsi että minulle vakuutettiin vielä kerran, että Neste Oilin toiminta nyt vaan jokatapauksessa on avointa.

Tällaisen pelleilyn jälkeenkin Neste Oilin hallintoneuvoston puheenjohtaja Heidi Hautala (vihr.) kuulutti vielä lisää avointa keskustelua. Hänen mukaansa keskustelu on erittäin tarpeelllista. Avoimuus, rehellisyys, läpinäkyvyys, vastuullisuus, virheiden tunnustaminen ja ostojen lopettaminen sademetsiä tuhoavilta toimittajilta sen sijaan näyttävät olevan toissijaisia asioita.

Matti Liimatainen, Neste Oilin osakkeenomistaja ja Greenpeacen metsäkampanjavastaava

Indonesialaiset tekevät parhaansa muuttaessaan sademetsiä palmuöljyplantaaseiksi. Mutta, Brasilian karjatalous on kuitenkin maailman ykkönen! Nimittäin sademetsän raivaamisessa.

Brasilia pyrkii maailman lihantuottajana ohittamattomaksi ykköseksi, ja siitä sademetsät maksavat kovaa hintaa. Brasilian karjatalous on maailman suurin yksittäinen metsäkadon aiheuttaja ja vastaa valtaosasta Brasilian kasvihuonekaasupäästöjä. Karjalaitumia raivataan Amazonialle osin laittomin keinoin, mutta valtion tuilla. Brasilian valtio omistaa myös osan suurimmista lihanjalostusyrityksistä.

Tämä kaikki paljastuu raportista Slaughtering the Amazon, joka on Greenpeacen kolmen vuoden tutkimuksen tulos. Raportti yhdistää sademetsätuhon lukuisiin maailmanlaajuisiin brandeihin, kuten Adidas/Reebok, Timberland, Geox, Carrefour, Eurostar, Honda, Gucci, IKEA, Kraft, Clarks, Nike, Tesco ja Wal-Mart.

Yksittäisen kuluttajan tuntuu olevan todella vaikeaa välttää sademetsätuhoa, vaikka lähellä tuotettua suosimalla se onnistuukin. Päävastuu sademetsien hävittämisen lopettamisessa on selvästi valtioilla: Brasilian hallituksen on päätettävä kumpaa tavoitetta se tukee voimallisemmin - karjataloutensa maailmanvalloitusta hinnalla millä hyvänsä, vai metsäkadon lopettamista.

Tänä vuonna kannattaa tehdä selväksi maailman päättäjille, että Kööpenhaminan ilmastosopimuksen on parasta olla hyvä, ja sen on lopetettava myös sademetsien silmitön hävittäminen. Pari paikkaa, joissa tähän voi osallistua:

Greenpeacen ilmastokampanja

MaanYstävien Polttava Kysymys -kampanja

-Sini Harkki

Monikaan tuskin viitsii katsoa televisiota lauantai-aamuna kello 8.05, kun TV1 esittää uusintana Kiehtova maailma: Elää heimon kanssa -ohjelman. Mutta sen voi katsoa sunnuntai-iltaan asti YLE:n Areenalta.

Dokumentti vie Sarawakin viidakkoon Malesiassa, tutustumaan palmuöljy- ja metsäteollisuuden ahtaalle ajamien penanien elämään.

Suosittelen ohjelmaa kaikille. Etenkin palmuöljynsä Malesiasta hankkivan Neste Oilin hallintoneuvoston vihreälle puheenjohtajalle Heidi Hautalalle ja muille Neste Oilin todella massiivista palmuöljyn käyttöä “ymmärtäville” suomalaisille. Tämäkin ohjelma näyttää, mitä länsimaiden tolkuttomasti kasvava palmuöljyn käyttö esimerkiksi “uusiutuvissa polttoaineissa” saa aikaiseksi.

On todellinen häpeä, että Suomi osallistuu sademetsien hävittämistalkoisiin ja alkuperäiskansojen kulttuurien tuhoamiseen. Täysin käsittämätöntä on, että jopa vihreistä löytyy henkilöitä, jotka joko “ymmärtävät” eli hyväksyvät toiminnan, tai jopa aktiivisesti edistävät tätä törkeyttä.

Matti Liimatainen

Tänään 60 vuotta täyttävä kansallistaitelijamme Tapani Kansa muistutti syntymäpäivähaastattelussaan, ettei merbauta kannata ostaa.

Ai mikä ihmeen merbau? No, uhanalainen trooppinen puulaji, jonka hakkuisiin liittyy sademetsien tuhoutuminen ja törkeitä ihmisoikeusloukkauksia. Tapani Kansa totesi, että

“Uusrikkaiden elintaso on tuhat kertaa suurempi kuin varakaskin ihminen kohtuudella ansaitsee. Merbauta … hakataan saunanlauteiksi näiden patologisten valehtelijoiden perseiden alle. Samaan aikaan maailman keuhkot vetelevät viimeisiään.”

Muuten Tapani Kansan vuodatus on täyttä asiaa, mutta on todettava että ainakin Suomessa merbauta valitettavasti myydään myös muille kuin rikkaille, eikä ehkä niinkään saunanlauteiksi, vaan jalkojen alle. Siihen nähden että puulaji on uhanalainen ja sitä saadaan vain laittomasti hakattuna ja salakuljetettuna, on todella rivoa ja härskiä että merbauparkettia saa Suomessa noin 30 euron neliöhintaan.

Kaikesta myyjille toimitetuista tiedoista ja vetoomuksista huolimatta merbauta ja muita sademetsien uhanalaisia puulajeja myyvät esimerkiksi vastuullisuuttaan ja ympäristöraportointiaan hehkuttava kaksinaismoralismin ykkönen eli “Käytännön tekoja huomisen hyväksi”- Kesko sekä “Se on jämpti” - Puukeskus,  Upofloor ja Parlafloor.

S-ryhmä on ainoa suomalainen vähittäismyyjä, joka tekee muutakin kuin puhuu kestävyydestä. S-ryhmä on poistanut uhanalaiset sademetsien puulajit ja uhanalaisia puita sisältävät parketit valikoimistaan. Mieti sitä, kun seuraavan kerran suunnittelet rautakaupassa käyntiä!

Matti

Hyvää uutta vuotta Greenpeace blogin lukijoille, ja suoraan ankeaan asiaan: öljylämmitystaloudet saavat nyt laskuunsa sademetsien tuhoamislisän. Omakotitaloudet maksavat noin 5% vuodessa lisää siitä, että polttoöljyyn “ilmastotalkoiden” nimissä sekoitetaan Neste Oilin palmuöljydieseliä.

Typerintä on se, että sademetsiä tuhoamalla tuotetun palmuöljyn sekoittaminen polttoöljyyn ei auta ilmastonmuutoksen torjumista. Se päinvastoin pahentaa sitä. Palmuöljyn tieltä kaadetaan hiilivarastoina toimivat sademetsät ja ojitetaan suot. Lopputulos on polttoaine, jonka ilmastotase on negatiivinen - siis tavallista öljyä pahempi- vähintään seuraavat 80 vuotta, pahimmillaan jopa yli 400 vuotta.

Kirjoituksen tarkoitus ei ole syyllistää öljylämmitteisessä omakotitalossa asuvaa ihmistä. Heillehän palmuöljy pakkosyötetään, ja vielä aiempaa isomman laskun kanssa. Isot öljy-yhtiöt kun ilmeisesti kaikki aikovat sekoittaa öljyynsä Neste Oilin palmuöljyä. Autonsa tankkaava voi sentään ajaa Neste Oilin aseman ohi täyttämään tankkinsa niille asemille, jotka myyvät ihan tavallista dieseliä - sitä, jonka päästöt ovat pienemmät, ja jota varten ei tuhota sademetsää.

Matti Liimatainen

Ilmastoneuvottelut Poznanissa ovat ajautuneet metsien osalta samaan umpikujaan kuin lukuisat YK-neuvottelut metsistä jo vuosikymmenen ajan.

Metsäkatoa pitää ehkäistä, jotta maailman biodiversiteetistä voidaan säästää edes osa ja vaarallinen ilmastonmuutos torjua. Metsiä säästämällä tämä olisi helppoa, mutta suunnitelmat eivät sovi kaikille. Suuryritykset ja heidän etujaan ajavat hallitukset haluavat jatkaa sademetsien kaatamista ja esittää plantaasien istuttamisen tilalle ympäristötekona.

Tämä juoni on taas hyväksytty Poznanissa. Käytetyn määritelmän mukaan kaikki puuta kasvava maa on “metsää”. Metsiä käsitellään hiilitikkuina, vaikka 1,6 miljardia ihmistä on riippuvaisia metsistä jokapäiväisessä elämässään ja niissä elää yli puolet maailman lajistosta.

Jos suunta ei muutu ennen Kööpenhaminan ilmastokokousta, Indonesia ja Brasilia voivat tulevaisuudessa olla “ilmastosankareita” ja päästä velvoitteistaan kaatamalla sademetsät ja perustamalla tilalle puupeltoja.

-Sini Harkki

Greenpeace järjesti syksyllä vastamainoskilpailun, jossa ideana oli luoda mainos, joka tuo esille Neste Oilin uuden palmuöljypohjaisen Green dieselin ei niin ympäristöystävälliset puolet. Voittajaksi selviytyi Antti Vainion oivaltavasti Neste Oilin mainosta mukaileva työ. Finalistit valitsi Voima -lehden AD Klaus Welp, mutta voittaja valittiin tekstiviestitse suoritetulla yleisöäänestyksellä.

Welpin kommentti voittajatyöstä:

Tuhti itsetoteutettu visuaalinen osaaminen yhdistettynä brutaalin hauskaan kuva-ideaan. Alkuperäisen mainonnan lintukotomaalailua on saatu hyvin kurkusta kiinni. Brändi hallussa.

• Suuriresoluutioinen versio voittajatyöstä
• Muut finalistityöt
• Neste Oilin alkuperäisiä mainoksia

Virpi