You are currently browsing articles tagged pilakuva.
Ensimmäinen luukku.
Joulu tulla jollottaa ja mikäs pimeää vuodenaikaa paremmin piristämään kuin ympäristöjärjestön arkea ja suomalaista ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaa irvaileva joulukalenteri! Muun muassa pilakuvia ja sarjakuvia sisältävän kalenterin sisällöstä vastaavat pääosin toimiston omat taiteilijatontut. Ei kannata missata!
Virpi
Kuva: Virpi Oinonen
Tein mielenkiintoisen havainnon vertaillessani Päästöpäättäjät.fi –palvelussamme mielipidekarttoja ydinvoiman ja päästövähennysten välillä. Katsokaapa huviksenne: ne kansanedustajat, jotka kannattavat ydinvoimaa ovat ihan eri porukkaa kuin ne, jotka kannattavat vaarallisen ilmastonmuutoksen edellyttämiä päästövähennyksiä ja ilmastolakia. Ainoastaan yksi kansanedustaja kannattaa molempia.
Mistä tämä johtuu?
Mitä 30 % päästövähennyksiin tulee, niin osa kansanedustajista ilmeisesti ajattelee, että ilmastonmuutoksen torjumisessa pitäisi edelleen edetä varovaisin askelein ja pessimistisin oletuksin, ja että kotimaiset toimet on siksi mitoitettava EU:n pessimistisemmän tavoitteen mukaan. EU:n tavoitteenasettelussahan lähdetään siitä, että teollisuusmaiden tulisi vähentää päästöjään 30 % vuoteen 2020 mennessä, mutta jos muut maat eivät lähde mukaan, niin EU vähentää itsekseen 20 %.
Sitten on niitä, jotka näkevät että kun aika vaarallisen ilmastonmuutoksen torjumiseksi on käymässä vähiin - tiedemiesten mukaan aikaa maailman päästöjen kääntämiseksi nopeaan laskuun on enää muutama vuosi - niin jarrutteluun ei ole enää mitään syytä. Teollisuusmaiden on osoitettava olevansa valmiita 30 % päästöleikkauksiin vuoteen 2020 mennessä. Jos uskomme siihen, että myös muut maat ovat saatavissa mukaan, niin on järkevää mitoittaa kotimaiset päästövähennystoimet riittävän suurten päästövähennysten mukaan jo nyt. Tavoitteiden tiukentaminen jälkeenpäin on huomattavasti vaikeampaa kuin tavoitteiden löysääminen.
Ydinvoiman suhteen löytynee puolestaan niitä, jotka suhtautuvat ydinvoiman kaikkivoipaisuuteen tunteen palolla ja toisaalta niitä, jotka ovat tutustuneet ydinvoimarakentamisen faktoihin. Olkiluoto 3 on jo kolme vuotta myöhässä, 2 miljardia euroa yli alkuperäisen kustannusarvion ja päästövähennykset Kioton sopimuksen ensimmäisellä tavoitekaudella (2008-2012) näyttävät jäävän luvatun 7,5 miljoonan tonnin sijaan nollaan. Ja rakentamisen laatuhan on ollut mitä sattuu, kun kustannussäästöjen tavoittelu on johtanut leväperäiseen rakentamiseen.
Olkiluoto 3 myytiin kansanedustajille ilmastosyillä ja myös uusia reaktoreita perustellaan nyt ilmastolla. Tarkkaavainen kansanedustaja osaa (toivon mukaan) kuitenkin katsoa tällä kertaa myyntiesitteitä pidemmälle. TVO arvioi suunnittelemansa Olkiluoto 4:n vähentävän päästöjä vain noin miljoona tonnia. Tämä vastaa noin neljää prosenttia niistä vähennyksistä, joita Suomen on saatava aikaan vuoteen 2020 mennessä.Tämä olisi helposti saavutettavissa muilla, kestävämmillä tavoilla.
Kaisa Kosonen
Tiukka vahtikoira-asenne
Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen kummeksui eilen STT:lle Säteilyturvakeskuksen pääjohtajan Jukka Laaksosen ydinvoimaintoilua. Oli jo aikakin. Listaamme Laaksosen parhaat viime viikkojen ja vuosien varrelta.
Laaksonen sanoi Radio Vegalle viime viikon maanantaina (25.8.) STUK:in olevan varma, että Olkiluodossa on tehty kaikki ”jättebra”. Olkiluotoon tehdyn erityistarkastuksen tarkoitus oli ainoastaan lopettaa mediahäly ongelmista.
Erityistarkastuksen tulosten julkistamisen yhteydessä Laaksonen valitteli (Kauppalehti 29.8.), että ”viime viikkojen hitsausväitteiden tutkimiseen tärväytyi liikaa STUK:n aikaa ja vaivaa.” Voimalan hintaan tuli niiden takia lisää ”varmaan sata tuhatta euroa”.
(Mitä siitä, että tarkastuksessa todettiin puutteita mm. hitsausohjeiden käytössä, laatuongelmista raportoinnissa sekä työnjohdon pätevyydessä ja kielitaidossa.)
Edellisenä torstaina (22.8.) Laaksonen kertoi MTV3:lle, että Areva on maailman vahvin ydinvoimatoimittaja ja sillä on maailman paras reaktori. Lisäksi Laaksosen mukaan STUK:lla ei ollut mitään syytä epäillä Arevan vilpittömyyttä - kaksi päivää sen jälkeen, kun kaksi työntekijää oli kertonut julkisesti, että heitä ja muita työntekijöitä on uhkailtu vaikenemaan laatuongelmista.
Pari viikkoa sitten julkisuuteen vuosi STUK:in kirje Arevalle, jossa Laaksonen vakuuttaa, että “teemme parhaamme välttääksemme tarpeettomat myöhästymiset Olkiluodossa” ja ettei hänellä ”ole epäilyksiä lopullisen tuotoksen hyväksyttävyydestä” - hankkeen ollessa alle puolessa välissä (Kauppalehti 29.8.).
Laaksonen on toistuvasti puhunut voimakkaasti ydinvoiman lisäämisen puolesta, mm. Helsingin Sanomien haastattelussa 1.2.2008: ”Ydinvoima on ainoa tällä haavaa mahdolliseksi osoitettu keino jauhaa maailmaan tarpeeksi energiaa.”
Aiemmin Laaksonen kertoi (A-studio 13.11.2001), että on ”erittäin hyvät mahdollisuudet”, että Sosnovyi Borin ydinvoimala ja maanpäällinen käytetyn polttoaineen varasto kestäisivät matkustajalentokoneen törmäyksen
STUK teki myös vuonna 1994 erityistarkastuksen, silloin Majakin ydinjätelaitokselle Venäjälle, jonne vietiin Loviisan reaktorien korkea-aktiivinen ydinjäte. Tarkastuksen jälkeen Laaksonen julisti (HS 20.2.1994), että ”ydinjätteiden vienti Venäjälle on ekologisesti perusteltua” ja Majakin tuhansia ihmisiä sairastuttanut ydinjätelaitos ”toimii hyvin”. Väitteensä STUK perusti laitoksen johtajilta ja Venäjän viranomaisilta saatuihin tietoihin. Majakin takia sairastuneiden ja kärsivien ihmisten tarinoihin voi tutustua täällä.
Tänä vuonna Laaksonen on sen sijaan julistanut (HS 1.2.2008), että ”Suomi on ratkaissut ydinjätteensä loppusijoituksen”, vaikka turvallisuustutkimukset saadaan päätökseen aikaisintaan neljän vuoden kuluttua.
On tietysti hienoa, että Suomeen on perustettu oma laitos valvomaan ranskalaisen ydinvoimateollisuuden etuja Suomessa, mutta kuka vahtisi ydinvoimaloiden turvallisuutta?
Lauri Myllyvirta
Suomeen ydinvoimalaa havitteleva, saksalaisen E.ON-sähköyhtiön ympärille koottu Fennovoima kutsuu Porin jatseille keskustelemaan ”ilmastokaaoksen torjumisesta”. Ideana on tietysti, että ilmastonmuutoksen uhkaamassa maailmassa pitäisi rakentaa mahdollisimman paljon ydinvoimaa (E.ON rakentaa innolla myös hiilivoimaa, mutta ei siitä tässä enempää).
Fennovoima on siis ottanut käyttöönsä isobritannialaisten ilmastoaktivistien lanseeraaman käsitteen ilmastokaaos, joka kuvaa sitä, että ilmastonmuutos voi tuhota kokonaisia ihmisyhteisöjä, tehdä laajoja alueita asuinkelvottomiksi ja ylipäätään muodostaa uhan kokonaisille yhteiskunnille. Tuleeko mieleen mitään muuta vastaavaa uhkaa? Ydinaseet, ydinonnettomuus ja ydinjätteet kenties?
Ilmastokaaos kiteyttää yhteen sanaan sen, mikä tekee ydinvoiman voimakkaasta maailmanlaajuisesta lisäämisestä huonon ajatuksen. Ydinvoima vaatii erittäin vakaata ja rauhallista yhteiskuntaa, jotta ydinasemateriaalien valvonta, ydinjätteiden pitäminen poissa ympäristöstä edes lähitulevaisuudessa sekä ydinonnettomuuden riskin minimointi olisivat jotenkin mahdollisia. Ilmastonmuutos, globalisaatio ja hupenevat luonnonvarat tuskin vievät maailmaa tähän suuntaan. Miten esim. Fennovoima voi taata, että joku huolehtii sen suunnitteleman reaktorin jätteistä vuonna 2100, kun ne pitäisi siirtää pois jäähdytysaltaista?
Tärkeintä on huomata, että vaikka ydinvoimayhtiöt puhuvat innolla ilmastonmuutoksesta, ne eivät esitä ratkaisua päästöjen nopeaan vähentämiseen. Suomessa Energiateollisuus ry on tehnyt laskelmat, joissa Suomeen rakennetaan vielä kuudes ja seitsemäs ydinvoimala, mutta ilmastopäästöt eivät silti laske edes alle Kioton sopimuksen vertailutason vuoteen 2030 mennessä. Teollisuusmaissa päästöjä pitää vähentää 30 % tästä vertailutasosta jo vuoteen 2020 mennessä…
Greenpeacen ratkaisuihin voi tutustua esim. täällä ja täällä.
Lauri Myllvirta
Viime viikolla feissatessani sateisella Iso-Roobertinkadulla vastaani käveli iloisennäköinen parrakas mies, joka uskoakseni oli herra Esko Valtaoja, tai vähintäänkin hänen kaksoisolentonsa. Kysyinpä kiinnostaako ympäristönsuojelu, mutta vastaukseksi tuli, ettei Greenpeace kiinnosta, sillä iloinen parrakas mies sanoi olevansa oikea ympäristönsuojelija ja kannattavansa ydinvoimaa.
Kummallista, miten jotkut tuntuvat piehtaroivan ydinvoimakannatuksessaan ja tekevän siitä valttikorttinsa, jolla tituleeraavat itseän siten ympäristönsuojelijoiksi. On totta, että ydinvoima sähköntuotantomuotona ei pahenna ilmastonmuutosta, mutta ydinvoimaan liittyy monia muita ongelmia polttoaineen louhinnasta jätteiden loppusijoitukseen, sekä sen vaikutukseen poliittisessa keskustelussa aina ydinaseisiin asti. Kun esimerkiksi YK:n kansainvälisen ilmastopaneelin, IPCC:n neljännen ilmastoraportin mukaan energiatehokkuus, energian säästö ja uusiutuvat energiamuodot ovat ydinvoimaa tärkeämmässä asemassa ilmastonmuutosta torjuessa, niin on kummaa kannattaa energiamuotoa, joka ainakin Suomessa pahasti tappaa keskustelun tärkeämmistä energiaratkaisuvaihtoehdoista, eikä kannusta energian säästämiseen tai energiatehokkuuteen. Lisänä on tietysti ongelmat ydinvoiman polttoaineen tuotannosta jätteen loppusijoitukseen, sekä mahdollisten ydinaseiden tai likaisten pommien rakentaminen, mikäli ydinvoimaa alettaisii rakentaa rajusti lisää ympäri maailmaa.
On toki miellyttävää ajatella jonkun yksittäisen tekniikan olevan jossain pelastavassa roolissa, mutta ilmastonmuutoksen hillintä on projekti, joka vaatii muutoksia paljon muissakin asioissa kuin pelkästään sähköntuotannossa.
En muista kuulleeni yhdenkään itseään ympäristöystävälliseksi ydinvoimakannattajaksi itseään tituuleeraavan vielä äänekkäämmin kannattavan uusiutuvia energiamuotoja ja energiansäästöä, joita IPCC suosittelee enemmän kuin ydinvoimaa. Tuntuukin, että useat ydinvoimakannatuksen varjolla itseään ympäristöystävälliseksi kutsuvat ihmiset ovat ensisijaisesti ydinvoiman kannattajia ja vasta toissijaisesti huolestuneita ilmastonmuutoksesta. Se, että ydinvoima tuottaa hiilidioksidin sijaan radioaktiivista jätettä, on joillekin vain oljenkorsi pönkittää omaa ydinvoimakannatustaan ympäristöystävällisyyden nimissä. Sillä ei kuitenkaan oteta huomioon ilmastonmuutoksen laaja-alaisuutta eikä ydinvoiman muita puolia.
Näin tällä kertaa. Nyt jatkan matkatiimissä uusimaalaisten kaupunkien kiertämistä.
Topias Salonen
Korholan pariskunnan (Eija-Riitta ja Atte) mustamaalauskampanja ympäristöjärjestöjä kohtaan jatkuu taas tutuin argumentein Helsingin Sanomien Sunnuntaidebatissa.
Mitkä mahtavat olla HS:n motiivit julkaista Atte Korholalta jo toinen ympäristöjärjestöjen haukkumisjuttu sunnuntaidebatissa? Viimeksi hän syytti meitä ilmastouhkien liioittelulla. Ironista sinänsä, että tällä kertaa hän itse aloittaa jutun toteamalla, että kasvihuonekaasupitousuuksien nousu on ollut nopeampaa, mitä pelättiin. Nyt hän siis on herännyt tosiasiaan, josta ympäristöjärjestöt ovat varoittaneet jo ajat sitten. Voisiko olla paikallaan antaa välillä järjestöjen itsensä kertoa, mitä ajamme ja miksi?
Muutama kommentti Korholoiden loanheittoon:
1) Ympäristöjärjestöt ovat esittäneet kokonaisvaltaisia ratkaisumalleja siitä, millä keinoin päästöjä voidaan Suomessa vähentää 30 % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä, mitä vaarallisen ilmastonmuutoksen torjuminen edellyttää.
“Ilmastonsuojelijoina” esiintyvät Korholat eivät ole omaa ratkaisumalliaan esittäneet.
Sen sijaan Korholat ovat puolustaneet ilmaston kannalta kivihiiltäkin pahemman turpeen käyttöä, vastustaneet tuulivoimaa (rumaa, kallista ja hörhöä), uusiutuvan energian tavoitetta (mahdoton, järjetön), päästövähennystavoitetta (mahdoton) ja päästövähennystoimia (kallista ja vie työpaikat).
2) Päinvastoin kuin Korholat antavat ymmärtää, ympäristöjärjestöt ovat tehneet parhaansa saadakseen metsäkadon hillitsemisen keinot osaksi ilmastosopimusta. Se oli yksi Greenpeacen päätavoitteista Balilla. Greenpeacen ratkaisuehdotus on “Tropical Deforestation Emission Reduction Mechanism“, joka mahdollistaisi ennustettava ja vakaan rahoituksen metsäkadon hillitsemiselle, mutta ei kohtelisi metsiä vain hiilivarastoina, vaan huomioisi myös biodiversiteettiarvot ja sosiaaliset arvot (paikallisten asukkaiden tarpeet). Ehdotus herätti Balilla valtaisaa kiinnostusta ja sitä on kiitelty konkreettisuudesta ja moniarvioisuudesta.
3) Toisin kuin Korholat antavat ymmärtää, järjestöt ovat alusta alkaen korostaneet sitä, että liikenteen biopolttoaineita voidaan tuottaa sekä kestävästi (esim. biokaasu, mitä lämpimästi kannatamme) että äärettömän tuhoisin seurauksin (esim. raivatulle sademetsäalueelle istutettu öljypalmu mitä vastustamme). Kestävyys riippuu mm. raaka-aineesta, tuotanto-olosuhteista ja teknologian tehokkuudesta.
Koska näyttää siltä, että tuotanto nyt uhkaa painottua kestämättömiin biopolttoaineisiin, on Greenpeace vastustanut sitovaa 10 % tavoitetta liikenteen biopolttoaineille, ja vaatinut tiukkien kestävyyskriteerien laatimista Euroopan tasolla.
Mitkä mahtavatkaan olla Korholoiden motiivit kaiken tämän mustamaalauksen ja valehtelun takana? Ympäristönsuojelu se ei ainakaan ole.
Kaisa Kosonen
