Maailma muuttuu. Silti Suomesta löytyy vielä herroja, joille pään lyöminen mäntyyn tuntuu olevan tärkeää – oli se sitten jyhkeä entinen Karjalan mänty tai tehometsänhoidon tuottama pieni nykysuomalainen selluräkämänty.
En nyt puhu -vaikka yksityishenkilönä ihan työn vierestä mieli tekisikin- Lapin Kansan päätoimittaja Heikki Tuomi-Nikulan eilisistä kaappilesbo-möläyksistä, jotka taas kerran valottivat Lapin maakuntaedustajien elämälle ja oman maakunnan yleiselle mielipiteelle usein täysin vierasta linjaa.
Nyt on puhe tänään ilmestyneestä TEM:n Lappi-työryhmän mietinnöstä. Lappi-työryhmä asetettiin pohtimaan Lapin kehitystä ja esittämään toimenpiteitä. Nyt niitä tuli: mm. tekoaltaita, vesirakentamista, turvetta, kaivoksia…
Tiistaina julkaistua Esko Ahon metsätyöryhmän esitystä on blogissamme kommentoitu jo. Siinä missä Ahon työryhmä tunnustaa tilanteen ja tosiasiat (toimenpide-ehdotukset ovat sitten sitä samaa vanhaa eilispäivää), ei Lappi-työryhmä pystynyt edes rehelliseen tilannekuvaukseen.
Työssä mukana olleet, mutta syrjäytetyiksi tulleensa kokeneet Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi (hänen blogiaan muuten kannattaa seurata) ja kansanedustaja Erkki Pulliainen kommentoivat:
”Lappi-työryhmän työn lähtökohtana on Lapin aluetaloudellinen duaalimalli, joka perustuu luonnonvarojen hyödyntämiseen ja matkailun kehittämiseen, eikä näiden asioiden edistämisessä nähdä minkäänlaista ristiriitaa tai yritetä löytää keinoja ristiriitojen ehkäisyyn. On aivan yksiselitteisen selvää, että duaalimalli on ristiriitainen ja erityisesti maankäytön osalta on jo olemassa ristiriitoja luonnonresurssien hyödyntämisen/matkailun/perinteisten elinkeinojen kesken. Meidän mielestämme on perusteetonta todeta että ristiriitoja ei ole, kun niitä on, ja tulisi paremminkin pohtia sitä miten ristiriitoja ehkäistään.”
Metsäpuolella työryhmä esittää että osa Metsähallituksen tuotosta palautettaisiin ”alueen elinkeinotoiminnan tukemiseen”. Tämä tarkoittaisi sitä, että liiallisista hakkuista aiheutuvia ristiriitoja lisättäisiin entisestään. Viisaampi olisi esittänyt, että hiipuvan metsäteollisuuden hakkuita viimeistään nyt ohjataan pois alueilta joissa ne häiritsevät muita elinkeinoja ja niiden tulevaisuutta.
Näkkäläjärvi ja Pulliainen tiivistävät Metsähallituksen tuoton jaosta aiheutuvan ongelma:
”Toimenpide-ehdotus toteutuessaan asettaisi alueen elinkeinotoiminnan riippuvaiseksi Metsähallituksen tuotosta, asettaen eri elinkeinomuodot vastakkain, ja ohjaisi maankäyttöä siten, että kaavoituksen kautta pyrittäisiin saamaan maksimaalinen hyöty. Saamelaisten kotiseutualueella ehdotus toteutuessaan lisäisi saamelaiskulttuurin ja metsätalouden välisiä ristiriitoja ja vaikeuttaisi poronhoidon harjoittamisedellytyksiä. Toteutuessaan tuoton palauttaminen tarkoittaisi lisääntyviä metsänhakkuita, jotka taas veisivät perustan saamelaisen aineellisen kulttuurin, poronhoidon harjoittamisen, toimintaedellytyksiltä.”
Niinpä. Metsähallitus, metsätalousministeriö sekä Lapin maakuntapäättäjät entistä maaherraa lukuunottamatta ovat vuodesta toiseen kieltäneet, että metsätaloudesta aiheutuisi mitään todellista vahinkoa. Vaikka hakkuista käydään oikeutta, niihin on puuttunut YK:n ihmisoikeuskomitea, niistä on tullut aika ajoin kansainvälisen uutiskynnyksen ylittäneitä asioita ja ne ovat vaikuttaneet suomalaisen metsäteollisuuden maineeseen – meillä osataan vain päättäväisesti kieltää.
Työryhmän esittämää Vuotoksen allasta ja muuta pekkarointia kommentoi Suomen luonnonsuojeluliitto.
Matti Liimatainen
