Ideahan on mitä mainioin: Ujuttaudutaan kuningattaren juhlaillalliselle matkalla olevien autojen sekaan, noustaan juhlatamineissa autosta ja kuningattaren kättelyn sijaan leväytetään telkkarikameroiden edessä auki banderollit, jotka jälleen kerran julistavat, että (kuningattaren pippaloihin osallistuvat) poliitikot puhua pajattavat, kun taas Todelliset Johtajat ryhtyvät sanoista tekoihin.

Lopputulos oli kuitenkin lievä pettymys. Viesti kyllä tuli selväksi, mutta samaan aikaan viranomaisten huomio kiinnittyi siihen, kuinka aktivistit olivat päässeet linnan kutsuille. Kolme aktivistia pidätettiin saman tien ja neljäs parin päivän kuluttua, ja laitettiin lusimaan kolmeksi viikoksi ilman oikeudenkäyntiä. Vetoomuksista ei ole ollut apua; tätä kirjoittaessani aktivistit ovat olleet vangittuina kaksi viikkoa, ja ennalta ilmoitettuun määräaikaan on vielä viikko aikaa. He eivät päässeet viettämään joulua eivätkä tule pääsemään uuden vuoden viettoonkaan. Samaan aikaan todelliset (ilmasto)kriminaalit eli Kööpenhaminan hänta koipien välissä jättäneet valtioiden päämiehet (ja -naiset) vetävät läskiä, kinkkua ja lonkkaa lomanviettopaikoissaan.

Jälleen tänään joukko solidaarisia ilmastoaktivisteja ja Greenpeacen kannattajia kokoontui Kööpenhaminan keskustaan pitämään soihtumielenosotusta lumesta kuorituneilla mustanpuhuvilla kaduilla. Ympäri maailmaa kannattajat ovat myös ottaneet yhteyttä Tanskan suurlähetystöihin ja vaatineet aktivistien vapauttamista - Suomen Tanskan suurlähetystön yhteystiedot löytyvät täältä. Ja lippulaivamme Rainbow Warrior pysyy Kööpenhaminassa, kunnes tämä oikeusfarssi on saatu loppuun.

Satu Pitkänen

Aktivistina Kööpenhaminassa. (Kuva: Lev Litvinov)

Greenpeacella oli Kööpenhaminan ilmastokokouksessa suuri joukko vapaaehtoisia. Ohessa yhden heistä, Leena Kontisen, kirjoitus kokemuksistaan.

Viikko sitten lauantaina Kööpenhaminan kadut täyttyivät iloisista ihmisjoukoista ja vahvasta vaatimuksesta laillisesti sitovan, oikeudenmukaisen ja kunnianhimoisen ilmastosopimuksen puolesta - ja toivosta sen saavuttamiseksi. Nyt en enää ole siellä, mutta saatoin uutisten ym. kommenttien kautta kuulla kuinka maailman niin sanottujen johtajien välinpitämättömyyden kylmä tuuli puhalsi nuo kadut tyhjiksi toivosta.

Uskomaton lopputulos, ei mikään sopimus vaan löyhä julistus; paperilappunen, jonka ohikulkija olisi voinut hetkessä kyhätä ja unohtaa saman tien. Käsittämätöntä, koska kyseessä on ihmiskunnan vakavin haaste.

Toivo oli hetkeksi pois pyyhitty, mutta kokonaan siitä emme voi luopua. En usko, että ihmiset alistuvat päätökseen olla tekemättä mitään ratkaisevaa ilmastokatastrofin estämiseksi. Sanottaisiin vain, että, ahaa, voi harmi, noin päättivät sitten, että antaa planeetan tuhoutua, mitäs tässä sitten, ok… Ei varmasti niin vaan tuo vahva vaatimus, joka kohosi viime viikon lauantaina niin korkealla Kööpenhaminan taivaalla ja kaikkialla muuallakin maailmassa, kuin Greenpeacen lumiukko-ilmapallo, se vain eilen hetkeksi tyhjeni, veti henkeä kohotakseen heti taas yhä korkeammalle.

Vapaaehtoisia muistoja

Olin Kööpenhaminassa Greenpeacen vapaaehtoisena, koska  ilmastonmuutos on aikamme kohtalokkain ongelma ja haluan tehdä kaikkeni, ettemme, me ja planeettamme, joudu ilmastokatastrofin uhriksi. Meitä oli kai enimmillään n. 200 vapaaehtoista, aktivistia ja työntekijää majoittuneena keskustan ulkopuolella satama-alueella suuressa Halvandetin varastorakennuksessa. Eri-ikäiset, erilaiset ihmiset, naiset ja miehet, eri puolilta maailmaa - Suomesta suhteellisen suuri joukko, n. 30 - olivat tulleet auttamaan ja olleet valmiit asumaan vaatimattomissa oloissa, nukkumaan betonilattialla suuressa tilassa vieri vieressä makuupusseissa, tinkimään mukavuudesta ja yksityisyydestä ja tekemään vapaaehtoistyötä tämän tärkeän asian puolesta. Monet olivat uhranneet lomistaan, jotkut jopa viikkoja.

Paljon ihmisiä yhdessä tiiviisti, mutta ihmeen hyvin kaikki sujui. Viihtyvyyttä paransi ja voimia antoi varmasti uskomattoman maukas, ylimaallisen hyvä vegaaniruoka, jonka kokkaajaa ei turhaan mainostettu Greenpeacen (tai jopa maailman) parhaaksi kokiksi. Kiitokset hänelle ja koko pienelle mutta suurenmoiselle keittiöhenkilökunnalle ja heitä auttaneille vapaaehtoisille! Muutoinkin järjestelyt vaikuttivat onnistuneilta; palotarkastaja oli kehunut majapaikkaamme ehdottomasti parhaimmaksi tarkastettuaan kymmeniä vastaavia majoituksia; tilamme olivat siistejä ja mukavia ja ihmiset näyttivät iloisilta ja tyytyväisiltä, sanoi hän.

Vapaaehtoistyössä oli erilaisia tehtäväryhmiä; bannereiden maalausta, siivousta, valvontaa, kuljetusta jne. Itse olin mukana Metro Coffee Bar - lobbausryhmässä. Aamuvarhaisella klo 6 jälkeen matkasimme Bella Centerin metroaseman edustalle aivan kokouspaikan vastapäätä tavoittamaan sinne saapuvia delegaatteja, “pikalobbaamaan” heitä vaatimustemme mukaisesta sopimuksesta ja tarjoamaan kahvia, kutsumaan valokuvanäyttelyyn Greenpeacen “World Rescue Centeriin” yms. Mielenkiintoista, mutta haasteellista työtä. Enimmäkseen kaikki kävi tietysti aika pikaisesti, mutta välillä käytiin pidempiäkin keskusteluja.

Turhautuneisuutta tuntui monissa delegaateissa, mutta eniten tietysti kehitysmaiden edustajissa. Yksi lobbaajistamme kertoi kuinka eräs kehitysmaan delegaateista heidän jutellessaan oli puhjennut itkemään, niin turhautunut neuvotteluihin hän oli. Ilahduttavaa taas oli kuulla monien kiittävän Greenpeacen tekevän tärkeää työtä, samoin parhaimmillaan tunne jonkinlaisen inhimillisen yhteyden syntymisestä ja yhteisymmärryksestä syvemmällä tasolla - nopea oivallus. Kaikkiaan tuo työ oli ainutlaatuinen mahdollisuus, sen lähemmäs kokouspaikkaa ja delegaatteja en olisi voinut päästä vaikuttamaan.

Oli ihmeellistä tavata lyhyessä ajassa niin paljon ihmisiä eri puolilta maailmaa historiallisessa tilanteessa. Greenpeacen keltainen kahvibaari-rishapolkupyörä ja me vapaaehtoiset keltaisine Greenpeace-takkeinemme ja kuumine kahveinemme toimme väriä ja lämpöä harmaaseen kylmyyteen. Uskon, että ystävällisyyttämme myös arvostettiin. Ja varmasti vaikutimme asioihin, jo pelkästään olemalla siellä muistuttamassa tärkeistä vaatimuksista. Kiitos kaikille tässä lobbauksessa mukana olleille, vaikkette tätä kieltä ymmärräkään; sanon siis suoraan:

Thank you all who were by Metro Coffee Bar lobbying!

Vapaaehtoisten päivät oli aikataulutettu tietyn rytmin mukaan toimivaksi. Illallisen jälkeen oli aina pääkoordinaattorin vetämä suunnittelukokous - thank you, Marcus - ja vielä lopuksi yhteenvetokatsaus päivän tärkeimmistä kokousuutisista - kiitos, Lauri!

Oman viikkoni kohokohtia olivat suuren mielenosoituksen (johon palaan vielä lopussa) ja lobbaamisen lisäksi mm. vierailu rantaamme ankkuroituneella legendaarisella Rainbow Warriorilla, espanjalaisen Maiten sydämellisesti opastama kierros laivan tekniikkaan, elämään, historiaan, myyttisiin ulottuvuuksiin ja Greenpeacen syntyyn ja syvempiin tasoihin - thank you, Maite.

Hienoa oli myös saada Greenpeacen uusi pääsihteeri Kumi Naidoo illallisvieraaksemme. Siellä hän odotti ruokajonomme loppupäässä valmiina ottamaan oman herkullisen annoksensa - myöhemmässä puheessaan meille hän kertoi neuvotelleensa  aiemmin iltapäivällä pari tuntia Al Goren kanssa toivoen vaikuttavansa USA:n päätöksiin. Harva pääsihteeri ehkä jonottaisi vastaavasti tärkeilemättä. Kannustusta, uskoa ja toivoa loppuun asti.

- Puheessa hän vitsaili politiikkojen kärsivän usein yhdestä terveysongelmasta, huonosta kuulosta, silloin emme vielä aivan tienneet miten vakavasta vaivasta oli kyse, nyt ainakin nuo johtajat ovat paljastuneet umpikuuroiksi…

Historiallinen tahdon ja tarpeen ilmaus

Pakko palata vielä lopuksi suureen mielenosoitukseen, joka 12.12. kokosi satatuhatta ihmistä, kaikenlaisia, kaiken ikäisiä kulkueeksi halki kaupungin. Se oli historiallinen tahdon ja tarpeen ilmaus. Tunnelma oli sanoinkuvaamattoman hieno, ennen kokematon.

Huippuhetkiä itselleni oli kaupungin keskustassa ja sen tuntumassa nähdä miten monet asukkaatkin ikään kuin osallistuivat tapahtumaan tervehtien omista ikkunoistaan, joissa joissain oli julisteita: Toimi nyt yms. Esim. eräs vanhempi rouva seisoi ikkunansa ääressä heiluttaen kahta Tanskan pienoislippua. Uskomaton, liikuttava tunnelma: me kaikki olemme mukana tässä.

Kaduilta seuraavat ihmiset olivat myös jotenkin erilaisia kuin yleensä mielenilmauksissa - he eivät olleet vain sivustakatsojia vaan osallisia, ilman mitään suuria eleitä se vain välittyi heistä. Ja aina kun Greenpeacen mukaan kutsuma mahtava ruotsalainen sambaryhmä soitti elävää rytmiään, tunnelma kohosi entisestään, tiivistyi; monet tanssivat, kukaan ei voinut ainakaan olla hymyilemättä ja kaikki oli todella yhtä; energiaa, rytmiä, iloa, yhteisyyttä, jossa tuntui ikään kuin itse Maakin olisi ollut mukana - koko planeetta. Kaikki, koko tietoisuus, joka oli kohonnut uudelle tasolle. Eikä tämä ole nyyhkivää kliseekirjoitusta, vaan todella omakohtainen kokemus.

- Illan yhteenvedossa Euroopassa asuva kiinalainen kertoi kuinka kaksi Kiinasta tullutta greenpeacelaista olivat erityisen vaikuttuneita, koska tämä oli ensimmäinen kerta heidän elämässään, kun he voivat vapaasti ja julkisesti ilmaista mieltään rauhanomaisessa mielenosoituksessa.

Kiinalaisia ilmastoaktivisteja Kööpenhaminassa. (Kuva: Leena Kontinen)

Kirjoitin seuraavana päivänä: “Päivä oli pitkä, mutta kaiken vaivan arvoinen: historiallinen, uskomaton tarpeen ja tahdon ilmaus, jota (kukaan, edes poliitikko) ei voi sivuuttaa, sen on pakko näkyä tulevassa ilmastosopimuksessa. Se ikään kuin kirjoitettiin jo valmiiksi tietoisuudessa lauantaina; nyt se on vain saatava paperille: laillisesti sitova, kunnianhimoinen ja oikeudenmukainen ilmastosopimus. Teollisuusmaiden päästövähennysten on oltava v. 2020 40 % vuoteen 1990 verrattuna.

Jos ilmastotiede kertoo, että tämä on vain minimivaatimus, jotta mahdollisesti vältytään yli 2 asteen maapallon lämpötilan nousun arvaamattomilta katastrofaalisilta seurauksilta, niin miten voidaan edes neuvotella mistään vähemmästä?”

Vielä tällaista paperia ei saatu aikaan, mutta se ei ole meidän vikamme; teimme parhaamme, olisivatpa nk. poliittiset johtajamme tehneet edes puolet siitä… Työmme vain jatkuu siis, tervetuloa mukaan! Ja kiitos jo mukana olleille, yli järjestö- ym. rajojen!

Leena Kontinen
Greenpeacen vapaaehtoinen

Kööpenhaminan ilmastokokouksen lähestyessä loppuaan ovat myös valtionpäämiehet saapuneet paikalle. Heillä on vielä mahdollisuutensa osoittaa selkärankaa ja muotoilla sopimus, joka velvoittaa erityisesti teollisuusmaat kantamaan vastuunsa.

Torstai-iltana Tanskan kuningatar Margarethe oli kutsunut johtajat gaalaillalliselle luokseen Christiansborgin linnaan. Paikalle saapui myös juhlava pari tarkemmin määrittelemättömästä valtiosta, joka huomautti, että poliitikot ne vain puhuvat, mutta todelliset johtajat ryhtyvät sanoista tekoihin. Viesti levisi myös Tanskan television suoran lähetyksen kautta.

Päivitys: AFP:n raportti tapahtuneesta.
Koko tapahtuma valokuvatarinana tanskalaisessa Berlingske Tidende -lehdessä.

- Satu Pitkänen, Greenpeacen tiedottaja Kööpenhaminassa

Eilisessä EU:n maatalousneuvoston kokouksessa Suomen, Ruotsin ja Itävallan vastustus kaatoi tehokkaan laittoman puun myynnin kieltävän lain. Komission ehdottama ja Euroopan parlamentin parantama lakiehdotus olisi vihdoin voinut lopettaa EU:n roolin merkittävänä laittoman sademetsäpuun ostajana. Näin ei käy, kiitos paljolti Suomen maa- ja metsätalousministeriön.

Sirkka-Liisa Anttila ja ministeriönsä näyttävät olevan valmiita mihin tahansa tekoihin suomalaisten maa- ja metsätaloustuottajien suojaamiseksi vaikkapa sitten täysin kuvitteellisilta uhilta. Tällä kertaa kävi niin, että Suomi sai aikaan täydellisen vesityksen lakiin, joka olisi voinut merkittävästi vähentää sademetsien laitonta tuhoamista. Syynä se, ettei suomalaisille tuottajille vain aiheutuisi mitään vaivaa siitä, että joutuvat pyörittelemään hieman papereita todistaakseen tuotetun puun laillisuuden.

Suomen kanta ajoi neuvoston lykkäämään koko asetuksen etenemistä, vesittämään laillisuuden määritelmän ja lisäksi torjuttiin parlamentin ehdotus siitä, että laittoman puun myynti olisi varsinaisesti kielletty. Nyt asetus kehottaa tuottajia “huolellisuuteen”.

Tämän jälkeen ei ainakaan ole epäselvyyttä siitä, että Suomen maa- ja metsätalousministeriön mielestä on täysin hyväksyttävää että kauppamme pullistelevat uhanalaista, laittomasti ja pahimmillaan orjatyövoimalla hakattua sademetsäpuuta.

Täytyy toivoa, että Kööpenhaminassa järki vielä voittaa eikä Suomi vaikeuta itsekkäillä pyrkimyksillään ilmastosopimuksenkin aikaansaamista. Se on tarpeeksi hankalaa muutenkin.

-Sini

Christiansborgin linnan edustaa lähestyessämme eräs varttuneempi tanskalainen aktivisti huudahtaa ilahtuneena: “Tämähän on ihan kuin vanhoina hyvinä aikoina!” Hänen mukaansa massamielenosoitukset olivat 70-luvulla Kööpenhaminassa tavallisia, ja “hallituskin saatiin kumoon joka toinen vuosi”.

Kaikki kynnelle kykenevät vaikuttavat olevan liikkeellä kohti ilmastomielenosoituksen aloittavaa hengennostatustilaisuutta. Puhujien joukossa on mm. laulaja Angélique Kidjo, malli Helena Christensen ja Greenpeacen uusi kansainvälinen pomo, Kumi Naidoo. Ilmastojuhla on valmis alkamaan. Sambaryhmät soittavat, värikkäitä asuja näkyy laidasta laitaan - onpa mukana joulupukkikin!

Media on jaksanut herkutella Kööpenhaminan ilmastokokousta uhkaavilla väkivaltaisuuksilla. Tätä joukkoa katsoessa voi vain ihmetellä miksi. Kaikkialla näkyy iloisia kasvoja, ja osallistujat ovat ottaneet mukaan myös lapsiaan. Toki tälläkin kertaa mukaan on sitten mahtunut muutama mätämuna, joka yrittää pilata sataan tuhanteen (!) paisuneen joukon iloisen ja väkivallattoman mielenosoituksen. Valitettavasti tiedotusvälineistä saattaa välittyä hieman erilainen kuva, sillä väkivalta myy. Niinpä muutamien satojen mellastus uhkaa jättää varjoonsa sen faktan, että ilmaston suojelusta on todellisuudessa tullut massaliike, joka panee liikkeelle yhden päivän aikana vähintään satoja tuhansia ihmisiä ympäri maailman. Esimerkiksi Australiassa vastaavaan “Global Day of Actioniin” osallistui yli 50 000 ihmistä.

Ja mitä me vaadimme? “Yes we can… yes we must… yes we will deliver a fair, efficient and legally binding treaty to protect the future of our children and grandchildren. The time is here. We have to change the policy. And if we cannot change the policy we have to change the politicians who made it.”

Satu Pitkänen, Greenpeacen tiedottaja Kööpenhaminassa

Taisi pääministeri Matti Vanhaselta mennä EU-illallisella omenamehu väärään kurkkuun, kun hän kuuli Ranskan presidentin Sarkozyn aikovan tuoda metsien hiilinielusäännöt illalliskeskusteluun. Vanhanen haistoi, että tästä taitaa tullakin Suomelle kallis illallinen ja pisti Maikkarin uutisten mukaan sanan kiertämään, ettei Suomi tätä hyväksy. Ja sana taisi tehota tällä kertaa, sillä EU:n huippukokouksen päätelmissä ei metsiin kajottu edes pitkällä tikulla.

Vanhasen torjuntavoitto ei kuitenkaan taida luvata hyvää ilmastolle. Ranskan aikeena oli tuoda EU-huippukokoukseen ehdotuksensa, jossa metsien hiilinieluja verrattaisiin kuten muitakin päästöjä vuoteen 1990. Ja Suomi vastustaa Ranskan esitystä, koska Suomi haluaa ensi vuosikymmenellä hakata metsiään huomattavasti vuotta 1990 enemmän ja tästä aiheutuu useiden miljoonien tonnien päästöt.

Näistä päästöistä Suomi ei halua ottaa vastuuta, vaan käy taisteluun vaikka kesken illallisen.

Lisäksi Suomi todennäköisesti pitää Ranskan ehdotusta epäoikeudenmukaisena ja jopa tahdittomana. Mikäs se on ranskalaisten ehdotellessa, kun maassa kasvaa vain nuorta metsää josta ei ole vielä vuosikymmeniin hakattavaksi, arvelee suomalainen metsänhoitaja.

Vaan kuinka tahdikas on Suomen oma hakkuutoive?

Suomi perustelee aiempaa suurempia hakkuita 2010-luvulla sillä, että suuri osa metsiemme puustosta tulee juuri silloin hakkuukypsäksi. Ja kun hakkuita halutaan jatkaa entiseen intensiiviseen tapaan, kaikki tuo “kypsä puu” hakataan metsästä pois. Tämä on Suomen kansallisen metsäohjelman tavoite. Sen mukaisesti Suomi ennustaa hakkuiden nousevan noin 70 miljoonaan kuutioon, vaikka Metsäntutkimuslaitoksen arviot kotimaisen puun käytöstä vuodelle 2020 ovat vain 46 miljoonaa kuutiota.

Voikin kysyä kuinka todelliseen uhkakuvaan ennakoidut lisälaskut Suomelle metsien hiilinieluista oikein perustuvat?

Onko taustalla vain toivekuva nykyisenkaltaisten hakkuiden jatkumisesta, joka ei vastaa metsäteollisuuden käynnissä olevaa väistämätöntä rakennemuutosta?

Vai onko Suomellakin halu ennustaa ylisuuria hakkuita, jonka jälkeen pienemmistä hakkuista voisi saada ilmastosopimuksessa hyvitystä?

Tällaiset teollisuusmaiden ylisuuriin hakkuuennusteisiin perustuvat laskentasäännöt nimittäin uhkaavat Kööpenhaminassa tehdä ilmastosopimukseen porsaanreiän, joka vastaa suuruudeltaan Kioton pöytäkirjan nykyisiä tavoitteita.

Teollisuusmaiden päästövähennystavoitteista voitaisiin siis samantien vähentää viisi prosenttiyksikköä.

Tämän porsaanreiän tukkimiseksi Greenpeace vaatii Suomea tukemaan historialliseen vertailutasoon perustuvia laskentasääntöjä ja vastustamaan ennusteisiin perustuvia. Kritiikkiä esittää myös WWF:n Maija Kaukonen blogikirjoituksessaan. Nyt maailmanlaajuinen kestävä metsien hiilinielujen varjeleminen uhkaa hautautua Suomen kansallisen metsäohjelman hakkuutavoitteen alle.

Laita Matti vaihteeksi sana kiertämään: Suomi hyväksyy!

Simo Kyllönen

Meidän Truls (mutta kuka on tuo mies taka-alalla?)

Greenpeacen toimistot ympäri maailmaa kampanjoivat nyt täydellä teholla niin kulissien takana kuin niiden edessäkin, jotta Kööpenhaminasta ei tule synonyymiä epäonnistumiselle.

Ilmastokokouksesta tuleva informaatio- ja kuvavirta on valtava, mutta joskus esiin nousee  yksi ainoa kuva, joka tiivistää aika paljon. Yllä on Oslon toimistomme pomo Truls Gulowsen, joka hankkiutui Nobelin rauhanpalkinnon jakotilaisuuteen varmistaakseen etteivät ilmastoviesti ja Kööpenhaminassa meneillään oleva kokous unohtuisi seremonioiden keskellä. Trulsin tempauksesta voi lukea norjalaislehti Dagbladetista (Google käännös englanniksi).

Virpi

Mitäpä Suomen kaltainen pieni ajopuu voisi saada aikaan Kööpenhaminan ilmastoneuvotteluissa, joissa Kiina ja USA jyräävät? Vaikkapa keksiä luovan tavan laskea, tai siis jättää laskematta, metsäsektorin ilmastovaikutusta. Suomi ajaa yhdessä kahden muun pienen maan, Ruotsin ja Itävällan, kanssa EU:ssa laskentatapaa, joka löyhentäisi teollisuusmaiden päästövähennystavoitteita useilla prosenttiyksiköillä. Eli jos teollisuusmaat sitoutuvat esim. vain 25 % päästövähennyksiin vuoteen 2020 mennessä (mikä olisi jo sinällään erittäin huono uutinen), niin Suomen ajaman mallin ansiosta niiden täytyisikin vähentää ilmakehään päätyvien kasvihuonekaasujen määrää vain n. 20 prosentilla.

Porsaanreiän vuoksi tapahtuva teollisuusmaiden päästöjen lisäys vastaisi noin 10 kertaa Suomen ilmastopäästöjä. EU:n kannasta päästölaskentaan päätetään todennäköisimmin huomenna.

Ranska ilmoitti onneksi tänään, että se ei hyväksy “luovaa” laskentamenetelmää. Ranska tuntuu muutenkin löytäneen vähän selkärankaa. Esim. maan ympäristöministeri vaivautui paikalle Kööpenhaminan kokouksen avaukseen ja ilmoitti Ranskan olevan valmis 30 % päästövähennyksiin kotimaisin toimin sekä vaati pitkäaikaista sitoumusta kehitysmaiden päästövähennystoimien sekä ilmastonmuutoksen tuhoihin varautumisen rahoittamiseen. Monet teollisuusmaat tarjoavat ainoastaan muutaman vuoden “starttirahaa”, jolla ei pitkäjänteistä muutosta saataisi aikaiseksi.

Suomea huomattavasti ilahduttavamman esimerkin pienen maan vaikutusmahdollisuuksista tarjoaa Tuvalu, 10 000 asukkaan saarivaltio Tyynellä valtamerella. Saarivaltiot taistelevat täällä olemassaolostaan, sillä ilmastonmuutos pakottaa niiden asukkaita jo nyt lähtemään kodeistaan ja uhkaa pyyhkiä ne kokonaan pois maailmankartalta. Viralliset neuvottelut Kööpenhaminassa seisovat nyt toista päivää, koska Tuvalu vaatii avoimia neuvotteluja laillisesti sitovasta lopputuloksesta. Teollisuusmaat ja suuret kehitysmaat haluaisivat kokouksen lopputulokseksi poliittisen julistuksen, jolla ei olisi kansainvälisen sopimuksen asemaa. Pienen maan peräänantamattomuutta voi vain ihailla.

Siltä varalta, että Suomi haluaisi vaihteeksi ajaa ilmaston asiaa EU:n huippukokouksessa, tässä pari vinkkiä:

• EU:n päästövähennystavoitteen korottaminen nykyisestä 20 prosentista mieluiten ilmastotieteen edellyttämään 40 prosenttiin tai edes väliaskeleena 30 prosenttiin.
• Sitoutuminen riittävään ja pitkäjänteiseen rahoitukseen kehitysmaiden todennettaville ilmastotoimille: sademetsien pelastamiselle, fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämiselle sekä ilmastonmuutoksen tuhoihin varautumiselle.
• Metsien päästölaskennan perustaminen historialliseen vertailuvuoteen eikä ennusteilla tai laskentatavoilla kikkailuun

Lauri Myllyvirta

EU -johtajat kokoontuvat huomenna viilailemaan EU:n kantoja Kööpenhaminan ilmastokokoukseen. Avaaz -järjestö kehottaakin nyt EU -kansalaisia soittamaan omille johtajilleen, jotta he ajaisivat EU -huippukokouksessa vahvaa ilmastosopimusta. (Vinkki: sinä voit soittaa Matti Vanhaselle).

Aiheeseen liittyen lähetimme viime viikolla pääministeri Matti Vanhaselle kirjeen, jonka julkaisen ohessa.
Arvoisa pääministeri Matti Vanhanen,

Viikko ennen Kööpenhaminan ilmastokokouksen ratkaisua, joulukuun 10.-11. päivä, kokoonnutte muiden jäsenmaiden johtajien kanssa Brysseliin vuoden viimeiseen Euroopan unionin huippukokouksen. Kokous on EU-johtajien viimeinen mahdollisuus antaa vankka tukensa kunnianhimoiselle ja sitovalle ilmastosopimukselle Kööpenhaminassa.

Historia on valitettavasti täynnä esimerkkejä sivilisaatioista, jotka ovat tuhoutuneet lyhytnäköisen toimintansa vuoksi. Kun hollantilaiset saapuivat ensi kertaa Pääsiäissaarille vuonna 1722, he uskoivat löytävänsä alueen ilmastolle tyypillisen hedelmällisen saaren. Sen sijaan he löysivät vain kitukasvuista kasvillisuutta ja pöllyävää hiekkaa. Nykyään tiedämme, että syy tähän on Pääsiäissaaren asukkaiden kestämätön metsän hävitys ja maan käyttö. Saaren luonnonvarojen kestämätön käyttö johti myös ruokapulaan, jonka seurauksena suurin osa saaren asukkaista menehtyi.

Tulevien viikkojen ilmastokokouksessa Kööpenhaminassa teillä nykymaailman johtajilla on tilaisuus estää globaalia yhteiskuntaamme kohtaamasta samanlaista kohtaloa. Kokouksella voidaan antaa vahva piristysruiske ilmastoystävälliselle kehitykselle, joka luo mahdollisuuksia myös suomalaiselle ilmasto-osaamiselle ja tukee vihreiden työpaikkojen syntymistä.
Greenpeace on tänä vuonna kertonut useaan otteeseen näkemyksiään ja suosituksiaan hallituksenne ministereille ja virkamiehille.

Tässä kirjeessä pyydämme tukeanne erityisesti neljään Kööpenhaminan onnistuneen lopputuloksen kannalta tärkeään asiaan:

• EU:n päästötavoitteen nostaminen. Vuonna 2007 EU hyväksyi nykyisen yksipuolisen 20 % päästövähennystavoitteen vuodelle 2020. Päästöoikeuksien ennakoitu hinta vuodelle 2020 on nykytiedoilla huomattavasti alhaisempi kuin vuonna 2007 arvioitiin eikä EU:n tavoitteen nostaminen näin ollen ole uhka eurooppalaiselle elinkeinoelämälle. Nostaminen toisi EU:n tavoitteen lähemmäksi ilmastotieteen vaatimuksia. Siksi Greenpeace vaatii Suomea tukemaan EU:n sitoutumista vähintään 30 prosentin kotimaisiin päästövähennyksiin vuoden 1990 tasosta vuonna 2020. EU:n ulkopuolelta hankittavilla päästövähennysyksiköillä tavoite voidaan nostaa 40 prosenttiin.

• Päästötavoitteisiin liittyvät porsaanreiät on tukittava. EU ratkaisee parhaillaan yhteistä kantaansa metsien hiilinielujen laskentatapaan. Löysät, ennusteisiin perustuvat laskentasäännöt voivat laskea sopimuksen tavoitetasoa jopa viidellä prosenttiyksiköllä. Suomen on tuettava yksinkertaista ja läpinäkyvää historialliseen vertailutasoon perustuvaa laskentasääntöä metsien hiilinieluille.

• EU:n on ilmaistava oikeudenmukainen rahoitusosuutensa selkeämmin. Kööpenhaminassa on sovittava ennakoitavasta pitkän aikavälin julkisesta rahoituksesta kehitysmaiden ilmastotoimien tukemiseen. EU:n oma rahoitusosuus tästä on tuotava selkeämmin esille. Suomen on tuettava trooppisen metsäkadon torjuntaa julkisella rahoituksella, ei Yhdysvaltojen toivomalla hiilimarkkinamekanismilla. Metsäkadon aiheuttamien päästöjen tuominen mukaan päästökauppaan vaarantaisi hiilimarkkinoiden ympäristötehokkuuden ja romahduttaisi päästöoikeuksien hinnan.

• EU:n on tuettava oikeudellisesti sitovan sopimuksen syntymistä Kööpenhaminassa. Sopimuksen tulee koostua laillisesti sitovista pöytäkirjoista YK:n puitesopimuksen (UNFCCC) alaisuudessa. Mikäli näitä pöytäkirjoja ei voida saada valmiiksi Kööpenhaminassa, Greenpeace vaatii Suomelta vahvaa tukea pöytäkirjoihin perustuvalle lähestymistavalle, jossa Kööpenhaminassa sovitaan lopullisten pöytäkirjojen kaikista keskeisistä elementeistä, selkeästä mandaatista, työsuunnitelmasta sekä korkeitaan puolen vuoden aikataulusta lopullisten pöytäkirjojen laatimiseksi.

Kiitämme huomiostanne näihin tärkeisiin kysymyksiin. Greenpeace on valmis tapaamaan Teidät ja keskustelemaan kanssanne niistä edelleen Kööpenhaminassa.

Kunnioittavasti,
Simo Kyllönen
Ilmastovastaava
Greenpeace Nordic, Helsinki

Ehkä maailman tärkeimmän kokouksen avaussanat ovat vajaan viikon päässä. Kun maailman johtajat saapuvat Kööpenhaminan lentoasemalle tervehtii heitä seinämainoksissa joukko tutunoloisia hahmoja…

Greenpeacen ja TckTckTck -koalition mainoskampanja levittäytyy myös ilmastoneuvottelijoiden käyttämien lentoyhtiöiden omiin lehtiin (niihin jotka löytyvät lentokoneiden selkänojien taskuista).

Christian Åslundin ottamat kuvat voit ladata korkearesoluutioisina  täältä.

Barack Obama -odotukset olivat korkealla, mutta onko Obamasta ilmastojohtajaksi?

Kanadan pääministeri Stephen Harper. Kanada on öljyhiekkaseikkailuineen vetänyt maansa ilmastonmuutoksen torjunnan pohjasakkiin.

Saksan liittokansleri Angela Merkel. Ajaako ilmaston vai oman autoteollisuuden etuja -kas siinä pulma.

Kööpenhaminassa tärkeässä roolissa on sademetsien suojelu, sillä ne sitovat paljon hiiltä. Mitä tekee Brasilian presidentti Lula, jonka maassa metsää kaatuu kuin heinää?

Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy on ydinvoimamiehiä. Onhan maassa maailmanlaajuisia ydinvoimalasopimuksia kärkkyvä valtionyritys.

Britannian pääministeri Gordon Brown on halunnut profiloitua köyhien maiden puolestapuhujana. Miten näkyy puhe käytännön teoissa?

Virpi