järkivihreä

Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen julistautui sunnuntain Hesarissa järkivihreäksi. Monet Kataisen lausunnoista ovat Kokoomuksen aikaisempaan linjaan verrattuna positiivisia: hän mm. väläyttää tuulivoimalle uutta tehokasta tukijärjestelmää ja kritisoi palmuöljyn energiakäyttöä. Kataisen ”järkivihreyteen” kuuluu kuitenkin myös ydinvoiman kannattaminen.

Järkivihreä ei ilmeisesti vaivaa itseään sellaisilla tunteellisilla asioilla kuin tulevien sukupolvien kannettavaksi jäävät ydinjätteiden riskit tai ydinaseiden joutuminen terroristien käsiin. Riskejä voi olla, mutta ne on osattava asettaa oikeisiin mittasuhteisiin.

Jostain syystä järkivihreä ei kuitenkaan aseta ydinvoiman mahdollisuuksia ilmastonmuutoksen torjumisessa mihinkään mittasuhteisiin. Ydinvoimaa lisäämällä voitaisiin saada aikaan alle 5 prosenttia vaarallisen ilmastonmuutoksen torjumiseen tarvittavista päästövähennyksistä. Tämä edellyttäisi vähintään 500 uutta ydinvoimalaa vuoteen 2030 mennessä ja runsaasti julkista tukea. Näin arvioivat maailman ehkä kaksi arvovaltaisinta tahoa ilmastonmuutoksen torjumisen suhteen, IEA ja IPCC. Ehkäpä iso ja miehekäs ydinvoimala tuntuu järkivihreästä isolta ratkaisulta?

Ydinvoimalla voisi siis olla oma pieni roolinsa ilmastotalkoissa, jos riskit halutaan hyväksyä ja jatkaa verorahojen käyttöä reaktorien tukemiseen. Mutta keskeistä tai välttämätöntä ydinvoima ei ilmastonmuutoksen torjumisessa missään tapauksessa ole. Todellista järkevyyttä olisi verrata maailmanlaajuisen ydinvoimabuumin todellisia riskejä sen (pieniin) hyötyihin.

Ratkaisuja, joilla ilmastopäästöjä voidaan kullakin vähentää enemmän kuin ydinvoimalla, ovat mm. talojen parempi eristäminen, ylilannoituksen karsiminen maataloudessa, metsäkadon vähentäminen ja parhaaseen energialuokkaan kuuluvien sähkölaitteiden käyttäminen kodeissa. Uusiutuvien energialähteiden lisäämisellä on huomattavasti merkittävämpi rooli.

Jostain syystä järkivihreä ei suhtaudu näihin ratkaisuihin samalla fanaattisuudella kuin ydinvoimaan.

Lauri Myllyvirta