Yksi lisääntyvä maankäytön muoto Länsi-Afrikassa on palmuöljyn tuotanto. Esimerkkejä aiheutetuista tuhoista ja laajennussuunnitelmista on jo olemassa.

Uutinen muistuttaa palmuöljyn kasvavan käytön järkyttävistä seurauksista. YK:n ympäristöohjelma UNEP:in ja monien kansalaisjärjestöjen mukaan orangit kuolevat lähivuosina sukupuuttoon Indonesian ja Malesian kasvavan palmuöljytuotannon takia. Ja nyt tämä onnettomuus on leviämässä muuallekin.

Yksi suurimpia syyllisiä on suomalainen Neste Oil, joka kasvattaa palmuöljyn käyttöä vuosi vuodelta. Nesteestä on tulossa maailman suurin palmuöljyn käyttäjä vuonna 2011.

Tällä hetkellä suomalainen autoilija voi valita, haluaako tankata Neste Oilin sademetsädieseliä vai ei. Sen sijaan pääkaupunkisudun bussimatkustaja ei voi valita. Helsingin kaupungin liikennelaitos HKL testaa parhaillaan Nesteen palmuöljydieseliä laajassa mitassa. Kokeilu saattaa johtaa siihen, että vuonna 2010 kaikki Helsingin seudun bussit ajavat sademetsätuhoa tankissaan.

Tähän älyttömyyteen ehtii vielä vaikuttaa. Ota yhteyttä valtuutettuusi Espoossa, Vantaalla tai Helsingissä. Ja lähetä palautetta HKL:lle.

Matti Liimatainen

YLE:n ohjelmien takana on vuosien ajan ollut sama missiojournalisti, Martti Backman. Ilmastonmuutoksen olemattomuuden lisäksi hän on osoittanut, ettei Itämereen suuntautuvia ravinnepäästöjä kannata vähentää eivätkä ympäristömyrkyt ole niin kovin vaarallisia. Backman ratsastaa journalistin vapaudella, mutta luonnontieteen vääristely tuskin kuuluu sen piiriin.

Viimeisin Backmanin lataus kaivoi naftaliinista alun perin 1990-luvulla esitetyn väitteen, jonka mukaan ilmakehän lämpötilamittaukset satelliiteilla ovat ristiriidassa sen kanssa, että ilmaston lämpeneminen johtuisi kasvihuonekaasuista. Ristiriita vaivasi tutkijoita pitkään, kunnes mittauksista löytyi virhe. Eli parjatut ilmastomallit olivat oikeassa, mittaukset väärässä. MOT-ohjelmassa esiintyneet tutkijat joutuivat myöntämään väitteensä vääriksi jo vuosia sitten säilyttääkseen rippeet uskottavuudestaan, mutta pienen maan innokkaalle jääräjournalistille he näköjään vielä esittelivät väitteitään. Tarkemmin asiasta voi lukea ilmastotutkijoiden blogista: 1 2 3.

Maallikonkin silmään MOT:ista olisi pitänyt pistää pari asiaa: esitellään alle kahden vuoden mittaisia trendejä ja kritisoidaan ilmastomalleja siitä, että ne eivät ennusta säätä. Mutta mediassa on koko ajan ollut ongelmana, että Esson ”tutkijoiden” bluffin paljastaminen kokonaisuudessaan vaatii vähän ymmärrystä ilmasto- ja tilastotieteestä ja aika monta sivua tekstiä. Perättömiä väitteitä ehtii laukoa paljon nopeammin, kuin maallikolle voi selittää, miksi ne ovat puuta heinää.

Taustatietoa Backmanin tämänkertaisista sankareista Christystä ja Spenceristä löytyy Greenpeacen Exxon Secrets -sivustolta, joka seuraa, mille organisaatioille ja henkilöille Esson rahoitus päätyy.

Jos YLE:n johto ei uskalla lopettaa näiden tyhjänpäiväisten ohjelmien tuottamista, olisi parasta varmaan haastatella samalla ohjelmapaikalla muitakin luonnontieteestä poikkeavia näkemyksiä omaavia, kuten Flat Earth Societya. Pseudotieteen tietosanakirjasta löytyisi varmasti lisää hyviä haastateltavia.

Ps. Me Greenpeacessa riemuitsisimme sydämemme pohjasta, jos Backman ja ExxonMobil olisivat oikeassa. Maailmassa riittää ympäristöongelmia ilman ilmastonmuutostakin. Mutta silmien ummistaminen todellisilta uhkilta on koeteltu ja huonoksi havaittu menetelmä.

Tunnelma  lässähti toimenpide-ehdotuksiin tultaessa. Ne kun ovat samaa vanhaa politiikkaa, jolle metsäpolitiikka on urautunut jo vuosikymmenien ajan. Lisää teitä, ojituksia, hakkuita… Rohkeat avaukset huutavat poissaolollaan.

Työryhmän raportti puhuu alusta asti metsien hyödystä ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. Kuitenkin se päätyy ehdottamaan metsien kunnostusojitusten lisäämistä 100 000 hehtaariin vuodessa! Metsäojitukset tuottavat jo nyt lähes 7 miljoonaa tonnia hiilidioksidipäästöjä vuosittain. Lisäojittaminen vain pahentaa tilannetta.

Työryhmän käsitys metsien ja ilmastonmuutoksen suhteesta vaikuttaa muutenkin varsin kapealta. Ajatus lienee, että mitä enemmän puuta käytetään, sen parempi, koska puuhan sitoo hiiltä, eh? Näin yksinkertainen kuvio ei kuitenkaan ole. Suurimmassa osassa puutuotteita hiili ei kovin kauaa säily. Paras tapa maksimoida hiilivarastoja metsissä on käyttää ja suojella metsiä siten, että sekä maaperän että puuston hiilivarasto on mahdollisimman suuri ja pitkäaikainen. Tämä ei aina tarkoita tehokkainta mahdollista metsänhoitoa.

-Sini Harkki

Brasilian virallisen satelliittianalyysin tulos on täsmälleen sellainen, kun Greenpeace arvioi jo alkuvuonna. Maan ympäristöministeri listasi pahimpien syyllisten listaan kansallisen maareformikeskuksen INCRAn, jonka ajamaa kyseenalaista “kehitystä” Greenpeace on jatkuvasti arvostellut.On tässä tapauksessa erittäin ikävää nähdä ennustustensa toteutuvan.

Miten tämä liittyy meihin? Tärkein syy uudelle, entistä voimakkaammalle rynnistykselle Amazonian sademetsiin on soijan hinnan kasvu ja maailman ruokakriisi. Tämä taas johtuu suurelta osin biopolttoaineiden tuotannon kasvusta, alasta, jolla suomalainen Neste tuottaa ympäristövastuun pohjanoteerauksia käyttämällä palmuöljyä.  Maailmantalous imaisee muutenkin Amazonian tuhon hedelmät sisäänsä - Euroopassakin myydään alueen puuta, nahkaa tuhotussa sademetsässä laiduntavista metsistä ja sademetsäsoijalla syötetään monia kanoja, sikoja ja nautoja, jotka me panemme suuhumme.

Brasilian presidentti Lula on jo monta kertaa osoittanut kyvyttömyytensä tuhon lopettamisessa. Hän on kuitenkin kertonut selvällä kielellä kansainväliselle yhteisölle, että Brasiliassa kyllä suojellaan sademetsää, jos se kannattaa. Pidetäänkö huolta, että suomalaiset poliitikot kantavat kortensa kekoon rahastoon, jolla maksetaan suojelusta tropiikissa? Norja on jo aloittanut.

-Sini Harkki

Yhtiö aikoo käyttää pääosin mäntyöljyä, mutta myös eläinrasvoja ja muita kasviöljyjä. “Ei kuitenkaan palmuöljyä. Me emme halua joutua samaan tilanteeseen kuin Neste Oil”, sanoo mentoronlinen haastattelema Preemin edustaja. “Pointti on, että me käytämme uusiutuvia raaka-aineita … jotka eivät kilpaile elintarviketeollisuuden kanssa tai vaikuta muilla tavoin haitallisesti ympäristöön.”

Samaan aikaan täällä kotimaassa Neste Oil yrittää parantaa julkisuuskuvaansa tökeröllä piirroskuvapropagandallaan. Esimerkiksi viime viikolla autottoman päivän yhteydessä yhtiö tuhlasi jälleen rahojaan kokosivun mainokseen HS:ssa. Tällä kertaa vihreä ilmapallo mainosti bussilippuja ja palmuöljydieseliä. On myös toisenlaista mainontaa: vielä ehdit vaikuttaa vastamainoskilpailussamme.

Matti Liimatainen

Kummallista, miten jotkut tuntuvat piehtaroivan ydinvoimakannatuksessaan ja tekevän siitä valttikorttinsa, jolla tituleeraavat itseän siten ympäristönsuojelijoiksi. On totta, että ydinvoima sähköntuotantomuotona ei pahenna ilmastonmuutosta, mutta ydinvoimaan liittyy monia muita ongelmia polttoaineen louhinnasta jätteiden loppusijoitukseen, sekä sen vaikutukseen poliittisessa keskustelussa aina ydinaseisiin asti. Kun esimerkiksi YK:n kansainvälisen ilmastopaneelin, IPCC:n neljännen ilmastoraportin mukaan energiatehokkuus, energian säästö ja uusiutuvat energiamuodot ovat ydinvoimaa tärkeämmässä asemassa ilmastonmuutosta torjuessa, niin on kummaa kannattaa energiamuotoa, joka ainakin Suomessa pahasti tappaa keskustelun tärkeämmistä energiaratkaisuvaihtoehdoista, eikä kannusta energian säästämiseen tai energiatehokkuuteen. Lisänä on tietysti ongelmat ydinvoiman polttoaineen tuotannosta jätteen loppusijoitukseen, sekä mahdollisten ydinaseiden tai likaisten pommien rakentaminen, mikäli ydinvoimaa alettaisii rakentaa rajusti lisää ympäri maailmaa.

On toki miellyttävää ajatella jonkun yksittäisen tekniikan olevan jossain pelastavassa roolissa, mutta ilmastonmuutoksen hillintä on projekti, joka vaatii muutoksia paljon muissakin asioissa kuin pelkästään sähköntuotannossa.

En muista kuulleeni yhdenkään itseään ympäristöystävälliseksi ydinvoimakannattajaksi itseään tituuleeraavan vielä äänekkäämmin kannattavan uusiutuvia energiamuotoja ja energiansäästöä, joita IPCC suosittelee enemmän kuin ydinvoimaa. Tuntuukin, että useat ydinvoimakannatuksen varjolla itseään ympäristöystävälliseksi kutsuvat ihmiset ovat ensisijaisesti ydinvoiman kannattajia ja vasta toissijaisesti huolestuneita ilmastonmuutoksesta. Se, että ydinvoima tuottaa hiilidioksidin sijaan radioaktiivista jätettä, on joillekin vain oljenkorsi pönkittää omaa ydinvoimakannatustaan ympäristöystävällisyyden nimissä. Sillä ei kuitenkaan oteta huomioon ilmastonmuutoksen laaja-alaisuutta eikä ydinvoiman muita puolia.

Näin tällä kertaa. Nyt jatkan matkatiimissä uusimaalaisten kaupunkien kiertämistä.

Topias Salonen

Itsekin olin kirjoittanut jo lähettämistä vaille valmiiksi tiedoteluonnoksen, joka tuomitsi jyrkin sanakääntein hallitukset kyvyttömyydestä sopia tarvittavien päästövähennysten suuruusluokasta. Tiedote meni kuitenkin täysin uusiksi, kun kaikkien suureksi hämmästykseksi suuntaa-antavat tavoiteluvut hyväksyttiinkin kokouksen viime metreillä Kioton pöytäkirjan uusista tavoitteista käytävien neuvottelujen pohjaksi. Tämä päätös tekee hyvin selväksi, että päästövähennysten on oltava teollisuusmailta yli 25 – 40 % suuruisia vuoteen 2020 mennessä ja globaalisti yli 50 % vuoteen 2050 mennessä, jotta vaarallista ilmastonmuutosta voitaisiin ilmastosopimuksen 2 artiklan hengessä torjua.

Suuren yllätyksen asiasta tekee se, että Kanada, Japani, Australia ja Venäjä olivat vastustaneet tavoitelukuja neuvottelujen aikana. Kansalaisjärjestöt saivat kuitenkin luotua maita kohti kansallisten tiedotusvälineidensä kautta niin suurta painetta, että maat luopuivat yksi toisensa jälkeen vastustamisesta.

Minä näen, että Balilla saatiin kokoon oikein mainio työpaketti tavoitteineen seuraavalle kahdelle vuodelle. Balilla istutettiin käänteentekevän ilmastosopimuksen siemenet. Satoa on määrä kylvää Kööpenhaminassa vuonna 2009. Uskallan siis väittää, että kokous onnistui tavoitteissaan, vaikka päätökset eivät optimaalisia olleetkaan.

Tarkempaa analyysiä kokouksen tuloksista seuraa lähipäivinä. Nyt tarvitsen unta.

Kaisa Kosonen

Julkistimme tänään Lasipalatsissa Helsingissä kauan ja hartaasti valmistelemamme raportin, jossa selvitimme, millaisia taloja Suomeen rakennetaan ja kuinka paljon energiankulutuksen osalta olisi parantamisen varaa. Paikalla oli myös Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen VTT:n ja Suomen suurimman asuntosijoittajan VVO:n asiantuntijat.

Aiemmin syksyllä olin mm. soittanut asunnonostajaksi tekeytyen noin kymmeneen firmaan ja kysellyt energiankulutuksesta. Todellisuus oli karu: suuret rakennusfirmat rakentavat rakennusmääräysten minimitason mukaisesti ja pientalojen toimittajistakaan monilla ei ollut tarjota tietoa talojen energiankulutuksesta. Suomeen rakennetaan huomattavasti energiaa tuhlaavampia taloja kuin Ruotsiin ja Norjaan, joissa niissäkin olisi huomattavasti parannettavaa. Asunnon ostajan ja ilmaston kannalta olisi paljon parempi, että lainsäädäntö edellyttäisi mahdollisimman energiatehokasta rakentamista.

Raportissa arvioimme, että Suomen rakennusten energiankulutus voidaan puolittaa noin 30 vuodessa ja jäljellejäävä energiantarve tuottaa käytännössä kokonaan uusiutuvalla energialla. Tällä olisi valtava merkitys ilmastolle: rakennukset kuluttavat 40 % Suomen energiasta ja tuottavat 30 % kasvihuonekaasupäästöistä. (Ks. kalvoni julkistamistilaisuudesta)

Asuntoministeri Jan Vapaavuori on esittänyt uusien rakennusten energiankulutusnormien kiristämistä 30-40 prosentilla. Ehdotus on erittäin hyvä ja se täytyy pikimmiten toteuttaa. Kiristyksen jälkeenkin parantamisen varaa löytyy raporttimme mukaan roimasti, joten parannukset eivät saa pysähtyä siihen.

Tiedotustilaisuudessa oli paikalla hyvin median edustajia ja monet jotka eivät päässeet paikalle tekevät jutun tiedotteen pohjalta. Iltauutisiin emme tällä kertaa kuitenkaan päässeet - se olisi onnistunut todennäköisesti, jos olisimme sulkeneet VVO:n pääkonttorin tai jonkun ison rakennustyömaan. Greenpeacen tavoitteena kaikessa mitä teemme on ympäristöongelmien ratkaiseminen, joten ratkaisujen esilletuonti on tärkein osa toimintaamme - vaikka sitä ei aina huomaa, jos meidän tekemisiämme seuraa ainoastaan TV-uutisista.

Lauri Myllyvirta

Euroopan unioni linjasi jo yli kymmenen vuotta sitten tavoitteekseen rajoittaa maailman keskilämpötilan nousu kahta astetta pienemmäksi esiteolliseen aikaan verrattuna. Ilmastosopimuksen muut osapuolet ovat olleet haluttomia ottamaan kantaa siihen, minkä suuruinen lämpeneminen on vaarallista, koska se on samalla kannanotto myös päästövähennysten suuruuteen.

Nyt maat eivät voi kuitenkaan enää pakoilla tavoitteiden asettamista. Neuvottelut ovat tulleet siihen vaiheeseen, että on pakko alkaa määritellä, minkälaisia seurauksia Kioton jatkosopimuksella halutaan yrittää välttää. Jos esimerkiksi halutaan pelastaa Amatsonin sademetsä kuivumasta ruohoaavikoksi, ja Grönlannin mannerjää sulamasta merivedeksi, on lämpötilan nousu rajoitettava kahta astetta pienemmäksi.

Voisi kuvitella, että kaikkihan tätä haluaisivat. Kaikki kai haluavat suojella rannikkojaan metrien merenpinnan nousulta, sekä maailman suurinta, ja lajistoltaan rikasta metsäaluetta tuhoutumiselta? Ilmastoneuvotteluissa tämä ei ole kuitenkaan itsestään selvää, sillä lämpötilatavoite edellyttää mittavia päästövähennyksiä. Niihin kaikki eivät ole suinkaan valmiita. Ainakaan tässä vaiheessa neuvotteluja.

Päästövähennyksiksi muutettuna kahden asteen tavoite tarkoittaa sitä, että maailman päästöjen on käännyttävä laskuun vuoteen 2015 mennessä, ja vähennyttävä alle puoleen vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä. Vastaavasti teollisuusmaiden olisi vähennettävä päästöjään vähintään 30 % vuoteen 2020 mennessä, javähintään 80 % vuoteen 2050 mennessä.

Balin kokouksen yksi keskeisistä kysymyksistä on, saadaanko edellä mainitun suuruisia päästövähennyksiä kirjattua kokouksen päätelmiin. Kehitysmaaryhmä vaatii ponnekkaasti teollisuusmaiden päästövähennystavoitteen (-25 – 40 % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä) kirjaamista maakohtaisen tavoitteenmäärittelyn pohjaksi. EU haluaisi puolestaan kirjata em. tavoitteiden lisäksi globaalit tavoiteluvut tuleville neuvotteluille. USA taas ei haluaisi kirjata mitään tavoitelukuja minnekään ja Japani ja Kanada ovat puolestaan yrittäneet junailla päästövähennystarvetta pienemmäksi sorvaamalla vertailuvuotta lähemmäksi tätä päivää.

Viime päivinä on kuitenkin saatu kaksi hyvää uutista, kun sekä Kanada, Islanti ja Sveitsi ovat ilmoittaneet kannattavansa kahden asteen tavoitetta. Ympäristöjärjestöt ovat tehneet neuvottelijoille hyvin selväksi, että näistä neuvotteluista ei voida lähteä kotiin ilman, että yleistavoitteet on kirjattu lukuina paperille, ja lukujen on rajoitettava lämpeneminen kahta astetta pienemmäksi. Piste.

Kaisa Kosonen

Lähes 50 000 nuorta ympäri maailman vastasi Greenpeacen ja Habbon kyselyyn nuorten huolenaiheista. Ilmastonmuutos huolettaa nuoria. Hyvä. Siksi että tämän päivän nuoret joutuvat tekemään energiavallankumouksen, jolla kasvihuonekaasujen päästöt leikataan. Huono juttu tietysti siksi, että me vähän vanhemmat joudumme kysymään itseltämme, millä ihmeen oikeudella me nuorillemme tällaisen huolen aiheutimme.

Habboa käyttävät nuoret ovat juuri murrosiässä tai sen kynnyksellä. Puolet vastaajista oli 13-14-vuotiaita. He elävät herkkää vaihetta, jossa etsitään ja luodaan omaa identiteettiä, otetaan varovaisia, haparoivia askelia kohti itsenäisen aikuisen elämää.

Herkässä elämänvaiheessaan nuoret ovat lahjomattomia. Heidän huoliaan ei voi ohittaa olankohautuksella. Suomessa kaksi kolmesta nuoresta on ilmastonmuutoksesta huolestunut. Yhtä paljon huolta aiheuttavat myös muut ympäristökysymykset ja saastuminen.

Nuoret ovat oivaltaneet amerikkalaisen, isoon autoon sidotun elämäntavan ja ilmastonmuutoksen yhteyden. Kaikkien mantereiden nuoret pitävät Pohjois-Amerikkaa suursyyllisenä kasvihuonekaasujen lisääntymiseen ilmakehässä.

Nuoret eivät kuitenkaan osoittele vain osoittele naapurimantereelle. Eurooppalaisnuorista 37 prosenttia piti kyllä Pohjois-Amerikkaa pahimpana ilmastotuholaisena, mutta 30 prosenttia oli sitä mieltä, että Eurooppa on syyllinen. Pohjoisamerikkalaisnuorista yli puolet piti kotimannertaan suurimpana syyllisenä kasvihuonekaasuille. Aasialaisnuoret pitivät kuitenkin Aasiaa pahimpana päästäjänä, Pohjois-Amerikka oli aasialaisnuorten mielestä vasta kakkossijalla.

Avataan korvat nuorten huolelle ja arvostetaan heidän valmiuttaan olla sysäämättä vastuuta jollekulle muulle. Meillä on seitsemän vuotta aikaa kääntää päästöt laskuun. Sitä taakkaa ei voi jättää murrosikäisen harteille. Tästä on helppo alkaa aikuisen vastuunkanto: Sammutanko valon? Ostanko energiansäästölampun? Vaihdanko sähkösopimuksen ekosähkön tuottajaan? Laitanko joka päivä sähkösaunan päälle? Menenkö autolla vai junalla? Tekoja nuoret kunnioittavat.

Lisää hyviä tapoja aikuisen vastuunkantoon löytyy vaikkapa tästä.

Juha Aromaa