ilmastokokous

Videoarkistostani ongittua.

Kaisa Kosonen

Laskeuduttuani tänään vuorokauden lentelyn ja lentokenttäodottelun jälkeen varvassandaaleissani ja narutopissani Helsinki-Vantaan lentokentälle (kävi pieni kömmähdys vaatteiden pakkauksessa), tein pikaisesti superhessut vessassa ja suunnistin talvitamineissa suoraan lentokentältä YLEX:n haastatteluun Pasilaan summaamaan Balin kokouksen plussia ja miinuksia.

Toimistolle tultuani summasin ne myös paperille. Tältä listani näyttää lyhyisiin lauseisiin puserrettuna:

Plussat:

-Kokouksen päätökset avasivat mahdollisuudet käänteentekevän ilmastosopimuksen neuvottelemiselle viimeistään Kööpenhaminassa vuonna 2009.

-Päästövähennyksiä koskevat neuvottelut saatiin laajennettua koskemaan Kioton pöytäkirjan ratifioineiden teollisuusmaiden lisäksi nyt myös kehitysmaita ja Yhdysvaltoja.

-Neuvotteluille saatiin tehokas aikataulu ja hyvä työohjelma. Tulevan sopimuksen elementteihin kuuluu useita tärkeitä osia Greenpeacen toivelistalta, kuten mekanismit metsäkadon hillitsemiseksi ja ilmastoystävällisen teknologian käyttöönoton vauhdittamiseksi sekä ilmastonmuutoksen jo väistämättömiin seurauksiin sopeutuminen, mikä on elintärkeä kysymys erityisesti saarivaltioille ja köyhille kehitysmaille.

-Yhdysvallat jäi päästövähennyslukujen vastustuksessaan lopulta yksin.

-Kioton pöytäkirjan alla saatiin sovittua suuntaa-antavista päästövähennysluvuista, jotka ovat linjassa kahden asteen tavoitteen kanssa, ja jotka olettavat myös keskeisten kehitysmaiden mukaantulon.

-Puhtaan teknologian käyttöönoton vauhdittaminen kehitysmaissa saatiin siirrettyä vihdoin 15 vuoden keskustelun jälkeen teoriasta käytäntöön.

Miinukset

-Tulevan sopimuksen tavoitteet ja keinot jäivät epäselväksi päätöksessä, jossa Yhdysvallatkin on mukana.

-Päätöksen sanamuodot avasivat oven myös muille teollisuusmaille yrittää luikerrella pois sitovista määrällisistä päästövähennysvelvoitteista.

-Kansainvälisen liikenteen päästöjen rajoittaminen tippui neuvottelupaketin ulkopuolelle.

-Metsäkadon hillitsemistä koskeva keskustelu uhkaa rönsytä liian moneen suuntaan jo ennen kuin se on kunnolla alkanutkaan.

-Se, onko keskeisten maiden poliittinen tahto edelleenkään riittävän suurta, jäi epäselväksi.

Bali oli kuitenkin vasta alkua: nyt se matsi sitten vasta alkaa, ja kirittäjäksi tarvitaan kansalaisia kansallisuuteen ja puoluekantaan katsomatta.

Pidemmän yhteenvedon näkemyksistäni kokouksen tuloksista löydät täältä.

Kaisa Kosonen

Balin ilmastokokous päättyi lopulta tänään dramaattisten vaiheiden ja liki vuorokauden jatkoajan jälkeen. Sekavasta uutisoinnista on kotikatsomoissa varmasti jäänyt epäselväksi, oliko kokous menestys, vai menetetty mahdollisuus. Minä sanoisin, että se oli molempia, mutta selkeästi enemmän menestys.

Syy sekavaan uutisointiin on luonnollisesti itse kokouksen sekavuus, mutta tällä kertaa pakkaa sekoitti kuitenkin myös se, että eri toimijat hätiköivät tiedotuksessaan. Tiedotteita laitettiin ulos jo ennen kokouksen päättymistä, jolloin loppuvaiheilla saavutettu yllättävä ja merkittävä läpimurto jäi niissä huomiotta.

Itsekin olin kirjoittanut jo lähettämistä vaille valmiiksi tiedoteluonnoksen, joka tuomitsi jyrkin sanakääntein hallitukset kyvyttömyydestä sopia tarvittavien päästövähennysten suuruusluokasta. Tiedote meni kuitenkin täysin uusiksi, kun kaikkien suureksi hämmästykseksi suuntaa-antavat tavoiteluvut hyväksyttiinkin kokouksen viime metreillä Kioton pöytäkirjan uusista tavoitteista käytävien neuvottelujen pohjaksi. Tämä päätös tekee hyvin selväksi, että päästövähennysten on oltava teollisuusmailta yli 25 – 40 % suuruisia vuoteen 2020 mennessä ja globaalisti yli 50 % vuoteen 2050 mennessä, jotta vaarallista ilmastonmuutosta voitaisiin ilmastosopimuksen 2 artiklan hengessä torjua.

Suuren yllätyksen asiasta tekee se, että Kanada, Japani, Australia ja Venäjä olivat vastustaneet tavoitelukuja neuvottelujen aikana. Kansalaisjärjestöt saivat kuitenkin luotua maita kohti kansallisten tiedotusvälineidensä kautta niin suurta painetta, että maat luopuivat yksi toisensa jälkeen vastustamisesta.

Minä näen, että Balilla saatiin kokoon oikein mainio työpaketti tavoitteineen seuraavalle kahdelle vuodelle. Balilla istutettiin käänteentekevän ilmastosopimuksen siemenet. Satoa on määrä kylvää Kööpenhaminassa vuonna 2009. Uskallan siis väittää, että kokous onnistui tavoitteissaan, vaikka päätökset eivät optimaalisia olleetkaan.

Tarkempaa analyysiä kokouksen tuloksista seuraa lähipäivinä. Nyt tarvitsen unta.

Kaisa Kosonen

Balin ilmastokokouksen käytäviltä bongattu vihreiden kansanedustaja, hallituksen ilmastopoliittinen asiantuntija Oras Tynkkynen pohtii Al Goren puhetta ja Balin ilmastokokousta yleensä. Haastattelijana allekirjoittanut.

Kaisa Kosonen

Ympäristöjärjestöjen yhteistyöorganisaatio Climate Action Network on jo vuosien ajan jakanut YK:n ilmastoneuvotteluissa “Päivän fossiili” -palkintoa ilmastoneuvotteluja ansiokkaimmin jarruttaneille maille. Perinne jatkuu Balilla, jossa viime lauantaina Kanada pyyhki palkintopöydän kaikki kolme palkintoa vaatiessaan mm. kehittyneille ja kehittyville maille täsmälleen samanlaisia päästötavoitteita. Edellisten päivien fossiilit ovat menneet mm. Yhdysvalloille ja Saudi-Arabialle.

Fossiilipalkintojen jakaantumista voi seurata esimerkiksi Avaaz.orgin fossiilisivulla.

Kaisa Kosonen

Mitä Greenpeace tekee Balin ilmastokokouksessa? Katso video ja valaistu.

Suoraan sanottuna itse olen viettänyt viime päivinä aivan liian paljon aikaa tietokoneen ääressä, yrittäessäni ladata tätä videota youtubeen, ftp:lle ja tähän blogiin. Hitaiden yhteyksien vuoksi videon lataaminen kokonaisena blogiin onnistui vasta nyt, vaikka video valmistui jo lauantaina Grrrr…..

Kaisa Kosonen

PS. Videossa mainittu metsäraportti löytyy täältä.

Nyt se sitten koittaa. Balin ilmastokokous, jota on toisaalta odotettu ja toisaalta pelätty. Odotukset ovat korkealla ja panokset kovat.

Näen jo verkkokalvoillani tutuksi tulleet hahmot. Sen sitkeän ja leveästi hymyilevän intialaisneuvottelijan, joka vetää viiksensä ylös turbaanin sisään, eikä osoita yön pikkutunneillakaan väsymyksen merkkejä. Sen Saudi-Arabian heebon, jolla on uneliaat silmät ja pikkutakissa läppä. Se tulee rutisemaan taas öljyntuottajamaiden tarpeesta saada taloudellista kompensaatiota, jos öljyn kysyntä ilmastosopimuksen seurauksena laskee. Portugalin ja Euroopan unionin puolesta neuvotteleva Arthur lienee tehnyt etukäteen mittavia kärsivällisyysharjoituksia säilyttääkseen brittiläisen diplomatiansa kuumimpienkin tunnelmien keskellä.

Ja sitten on ne yli 10 000 muuta kokoustajaa, jotka vipeltävät paperipinojensa kanssa kokouskeskuksen sokkeloissa. Aistin jo tutun ahdistuksen, minkä loputtomat puheet ja tuskaisen pienet edistysaskeleet aiheuttavat.

Vaan tällä kertaa asioissa täytyy olla aivan uusi vire. Tämä ei ole vain yksi sirkus muiden joukossa, vaikka kyseessä onkin jo 13. YK:n ilmastosopimuksen osapuolikokous. Tämä on SE kokous, jonka on jäätävä historiaan uuden, käänteentekevän
ilmastosopimuksen puitteiden luomisesta. Balilla aloitetaan kahden vuoden neuvottelu-urakka, jonka on määrä johtaa Kioton pöytäkirjan jatkosopimuksen solmimiseen Kööpenhaminassa vuonna 2009.

Odotukset tulevan sopimuksen suhteen ovat polleat. Sen on käännettävä maailman päästöt kasvu-uraltaan jyrkkään laskuun viimeistään vuonna 2015, jotta vakavia seurauksia, kuten mannerjäiden sulamista, Amatsonin sademetsien tuhoutumista ja mittaamatonta inhimillistä kärsimystä voitaisiin estää.

Sopimuksen on mullistettava maailmantalous, joka tänä päivänä pyörii fossiilisten polttoaineiden varassa. Maailman 12 suurimmasta yrityksestä 11 on öljy- ja autoalan yrityksiä. Hallitusten olisi nyt löydettävä selkärankansa ja luotava sopimus, joka pakottaa nämä jätit etsimään muita myyntivaltteja.

Lisäksi sopimuksen on synnytettävä vuolaita rahavirtoja rikkaista teollisuusmaista köyhiin kehitysmaihin. Pelkästään jo aiheutettuihin seurauksiin sopeutuminen tulee vaatimaan vähintään 50 miljardia dollaria vuositasolla, minkä päälle räpsähtää vielä teknologiarahoituksen tarve.

Siinä sivussa pitäisi myös pysäyttää trooppisten metsien hävittäminen, ja löytää keinot puhtaan teknologian käyttöönoton vauhdittamiseksi.

Jep jep. Kovat ovat odotukset, mutta niin ovat uhkakuvatkin. Ihmiskunnalla on vaivaiset seitsemän vuotta aikaa kääntää päästöt laskuun. Nämä neuvottelut – seuraavat kaksi vuotta – ovat viimeinen mahdollisuutemme löytää siihen keinot.

Lue IPCC:n tuorein raportti, jos epäilet, että liioittelen.

Vaan nyt ei ole synkistelyn aika! Nyt tehdään historiaa. Ilmastonmuutoksen torjumisesta on jauhettu kansainvälisen politiikan areenoilla jo 20 vuotta – itsekin olen kuunnellut jaarittelua jo seitsemän vuotta – mutta koskaan aiemmin ei poliittinen paine ratkaisevien päätösten tekemiseksi ole ollut niin suuri, kuin nyt. Greenpeace tulee vahtimaan hallitusten toimia paikan päällä erittäin tarkasti, ja erittäin kriittisesti, jotta paine tuntuisi myös kokoussaleissa.

Kaikki ratkaisun avaimet ovat käsissämme. Teknologiaa on, ja rahaa on. Nyt testataan poliittinen tahto.

Pyrin raportoimaan Balilta tämän blogin kautta. Lähettäkää kysymyksiä, jos on jotain epäselvää vaikkapa blogin kommenttiosiossa. Koitan vastata parhaani mukaan, aikataulun salliessa.

Pysykää linjoilla!

Kaisa Kosonen