EU

Eilisessä EU:n maatalousneuvoston kokouksessa Suomen, Ruotsin ja Itävallan vastustus kaatoi tehokkaan laittoman puun myynnin kieltävän lain. Komission ehdottama ja Euroopan parlamentin parantama lakiehdotus olisi vihdoin voinut lopettaa EU:n roolin merkittävänä laittoman sademetsäpuun ostajana. Näin ei käy, kiitos paljolti Suomen maa- ja metsätalousministeriön.

Sirkka-Liisa Anttila ja ministeriönsä näyttävät olevan valmiita mihin tahansa tekoihin suomalaisten maa- ja metsätaloustuottajien suojaamiseksi vaikkapa sitten täysin kuvitteellisilta uhilta. Tällä kertaa kävi niin, että Suomi sai aikaan täydellisen vesityksen lakiin, joka olisi voinut merkittävästi vähentää sademetsien laitonta tuhoamista. Syynä se, ettei suomalaisille tuottajille vain aiheutuisi mitään vaivaa siitä, että joutuvat pyörittelemään hieman papereita todistaakseen tuotetun puun laillisuuden.

Suomen kanta ajoi neuvoston lykkäämään koko asetuksen etenemistä, vesittämään laillisuuden määritelmän ja lisäksi torjuttiin parlamentin ehdotus siitä, että laittoman puun myynti olisi varsinaisesti kielletty. Nyt asetus kehottaa tuottajia “huolellisuuteen”.

Tämän jälkeen ei ainakaan ole epäselvyyttä siitä, että Suomen maa- ja metsätalousministeriön mielestä on täysin hyväksyttävää että kauppamme pullistelevat uhanalaista, laittomasti ja pahimmillaan orjatyövoimalla hakattua sademetsäpuuta.

Täytyy toivoa, että Kööpenhaminassa järki vielä voittaa eikä Suomi vaikeuta itsekkäillä pyrkimyksillään ilmastosopimuksenkin aikaansaamista. Se on tarpeeksi hankalaa muutenkin.

-Sini

Mitäpä Suomen kaltainen pieni ajopuu voisi saada aikaan Kööpenhaminan ilmastoneuvotteluissa, joissa Kiina ja USA jyräävät? Vaikkapa keksiä luovan tavan laskea, tai siis jättää laskematta, metsäsektorin ilmastovaikutusta. Suomi ajaa yhdessä kahden muun pienen maan, Ruotsin ja Itävällan, kanssa EU:ssa laskentatapaa, joka löyhentäisi teollisuusmaiden päästövähennystavoitteita useilla prosenttiyksiköillä. Eli jos teollisuusmaat sitoutuvat esim. vain 25 % päästövähennyksiin vuoteen 2020 mennessä (mikä olisi jo sinällään erittäin huono uutinen), niin Suomen ajaman mallin ansiosta niiden täytyisikin vähentää ilmakehään päätyvien kasvihuonekaasujen määrää vain n. 20 prosentilla.

Porsaanreiän vuoksi tapahtuva teollisuusmaiden päästöjen lisäys vastaisi noin 10 kertaa Suomen ilmastopäästöjä. EU:n kannasta päästölaskentaan päätetään todennäköisimmin huomenna.

Ranska ilmoitti onneksi tänään, että se ei hyväksy “luovaa” laskentamenetelmää. Ranska tuntuu muutenkin löytäneen vähän selkärankaa. Esim. maan ympäristöministeri vaivautui paikalle Kööpenhaminan kokouksen avaukseen ja ilmoitti Ranskan olevan valmis 30 % päästövähennyksiin kotimaisin toimin sekä vaati pitkäaikaista sitoumusta kehitysmaiden päästövähennystoimien sekä ilmastonmuutoksen tuhoihin varautumisen rahoittamiseen. Monet teollisuusmaat tarjoavat ainoastaan muutaman vuoden “starttirahaa”, jolla ei pitkäjänteistä muutosta saataisi aikaiseksi.

Suomea huomattavasti ilahduttavamman esimerkin pienen maan vaikutusmahdollisuuksista tarjoaa Tuvalu, 10 000 asukkaan saarivaltio Tyynellä valtamerella. Saarivaltiot taistelevat täällä olemassaolostaan, sillä ilmastonmuutos pakottaa niiden asukkaita jo nyt lähtemään kodeistaan ja uhkaa pyyhkiä ne kokonaan pois maailmankartalta. Viralliset neuvottelut Kööpenhaminassa seisovat nyt toista päivää, koska Tuvalu vaatii avoimia neuvotteluja laillisesti sitovasta lopputuloksesta. Teollisuusmaat ja suuret kehitysmaat haluaisivat kokouksen lopputulokseksi poliittisen julistuksen, jolla ei olisi kansainvälisen sopimuksen asemaa. Pienen maan peräänantamattomuutta voi vain ihailla.

Siltä varalta, että Suomi haluaisi vaihteeksi ajaa ilmaston asiaa EU:n huippukokouksessa, tässä pari vinkkiä:

• EU:n päästövähennystavoitteen korottaminen nykyisestä 20 prosentista mieluiten ilmastotieteen edellyttämään 40 prosenttiin tai edes väliaskeleena 30 prosenttiin.
• Sitoutuminen riittävään ja pitkäjänteiseen rahoitukseen kehitysmaiden todennettaville ilmastotoimille: sademetsien pelastamiselle, fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämiselle sekä ilmastonmuutoksen tuhoihin varautumiselle.
• Metsien päästölaskennan perustaminen historialliseen vertailuvuoteen eikä ennusteilla tai laskentatavoilla kikkailuun

Lauri Myllyvirta

Tänään pidettävän YK:n ilmastohuippukokouksen odotetuimmat puheenvuorot pitävät epäilemättä Yhdysvaltain presidentti Barack Obama ja Kiinan presidentti Hu Jintao - onhan kyseessä kaksi suurinta saastuttajamaata. Kansainvälisen energiajärjestön (IEA) tuoreen tilaston mukaan Kiinan absoluuttiset hiilidioksidipäästöt olivat vuonna 2007 viisi prosenttia suuremmat kuin Yhdysvaltojen, joten on selvää, että molemmilta mailta tarvitaan kunnianhimoisia päästövähennystoimia Kööpenhaminan ilmastosopimuksessa.

Mutta miksi Yhdysvalloilta vaaditaan kunnianhimoisempia toimia kuin Kiinalta? Eikö olisi reilumpaa, että näille suurpäästäjille lyötäisiin samat pelisäännöt? Etenkin, kun Yhdysvallat on parantanut tuottavuuttaan suhteessa hiilipäästöihin nopeammin kuin Kiina ja kun Kiinan energiajärjestelmän hiilidioksidipäästöt kulutettua yksikköä kohden ovat 25 % suuremmat Yhdysvaltoihin nähden.

Eipä olisi. Lähtötilanteessa pelimerkit jakaantuvat nimittäin edelleen hyvin epätasaisesti - eli epäreilusti. Vai mitä sanotte seuraavista indikaattoreista:

• Vuonna 2007 Yhdysvaltojen hiilidioksidipäästöt henkeä kohden olivat nelinkertaiset Kiinaan nähden. Ilmastoneuvottelujen alkuvaiheista lähtien (1990) Yhdysvallat ovat tuottaneet 7 kertaa enemmän hiilidioksidipäästöjä henkeä kohden kuin Kiina.
• Vuonna 2008 Yhdysvaltojen ostovoimakorjattu bruttokansantuote henkeä kohden oli lähes kahdeksankertainen Kiinaan nähden
• Yhdysvallat on elinikäodotusta, lukutaitoa, koulutusta ja bruttokansantuotetta mittaavalla YK:n inhimillisen kehityksen mittarilla maailman 12 kehittynein maa, kun Kiina löytyy vasta sijalta 81

Yhdysvalloilla on väestömäärään nähden huomattavasti suurempi vastuu aiheutetuista päästöistä ja toisaalta varallisuutta ja kapasiteettia vähentää päästöjä.

Ja jos nyt jatketaan Kiinan ja Yhdysvaltojen vertailua, niin on syytä muistaa myös, että

• Yhdysvaltojen asukkailla on kuusi kertaa enemmän moottoriajoneuvoja kuin kiinalaisilla väestömäärään nähden (jos wikipediaan on uskominen)
• Kiinan autokannan polttoainetehokkuusvaatimukset ovat huomattavasti Yhdysvaltoja tiukemmat. Obaman esittämillä uusilla standardeilla Yhdysvallat voi saavuttaa Kiinan nykytason vuonna 2016 - jolloin Kiina on puolestaan karannut taas huomattavasti edelle.
• Kiina on ohjannut Yhdysvaltoihin nähden huomattavasti suuremman osan elvytysrahoistaan “vihreään elvytykseen”
  
• Kiina on asettanut kansallisen tavoitteen uusiutuvien energialähteiden lisäämiselle (15 % v. 2020 mennessä), Yhdysvalloilla ei kansallista tavoitetta ole. Yli puolet osavaltioista on kuitenkin asettanut osavaltiotason tavoitteita.

Toisin sanoen Yhdysvalloilla on ratkaisupuolella myös kiinniotettavaa Kiinaan nähden.

Lienee sanomattakin selvää, että oikeudenmukaisuusnäkökulmasta olisi kohtuutonta ehdottaa Kiinalle yhtä suuria velvoitteita kuin Yhdysvalloille.

Kaisa Kosonen

New Yorkissa pärähtää tänään käyntiin kansainvälisen ilmastopolitiikan superviikko. Valtionpäämiestason kokousten sarjan avaa alavien saarivaltioiden neuvotteluryhmän (AOSIS) kokous, johon osallistuvat myös mm. YK:n pääsihteeri Ban Ki-Moon sekä IPCC:n puheenjohtaja Rajendra Patchauri. Kokouksen julkilausuman odotetaan lähettävän vahvan vetoomuksen saarivaltioiden olemassaolon puolesta.

Varsinainen päätapahtuma, Ban Ki-Moonin koolle kutsuma YK:n ilmastohuippukokous pidetään huomenna tiistaina, mitä seuraa korkean tason metsiensuojelukokous keskiviikkona. Torstaiksi ja perjantaiksi huomio siirtyy Pittsburghin G20-kokoukseen, jossa suurten talouksien valtionpäämiehet käsittelevät Kööpenhaminan ilmastoneuvotteluihin liittyviä rahoituskysymyksiä. Samaan aikaan New Yorkin ilmastoviikon tapahtumat myös jatkuvat.

Greenpeacella tulee olemaan tarkkailijoita kaikissa yllä mainituissa valtionpäämiestason kokouksissa, joten pysyhän kuulolla.

Valtionpäämiesten kokousten odotetaan tuovan piristysruiskeen Kööpenhaminan ilmastoneuvotteluille, jotka ovat käytännössä jämähtäneet paikoilleen suurten erimielisyyksien ja maiden välisen epäluottamuksen vuoksi. Nyt kun Kööpenhaminan ilmastokokoukseen on enää 72 päivää aikaa, ovat monien valtioiden panokset koventuneet.

Suurin murheenkryyni on Yhdysvallat, jonka pakka on täysin levällään. Maa ei ole tehnyt neuvottelutarjouksia kaikkein tärkeimmistä kysymyksistä, eli omista tai teollisuusmaiden yhteenlasketuista päästövähennyksistä sekä rahoituskysymyksistä. Kansainvälisoikeudellisesti sitovan, globaaleista tieteellisistä tavoitteista lähtevän sopimuksen sijaan se ajaa nyt mallia, jossa jokainen maa saisi määrittää oman kansallisen tavoitteensa kuten itse hyväksi näkee. Uusimpana vetona Yhdysvaltojen edustajat ovat alkaneet puhua neuvotteluprosessin pidentämisestä.

EU-maat, jotka ovat tähän asti antaneet Obaman hallinnolle tilaa saada ilmastopolitiikkansa vauhtiin Bushin pimeän kauden jälkeen, ovat nyt riisuneet silkkihansikkaansa. Yhdysvaltoja muistutetaan, ettei niillä ei ole mitään todellisia teknologisia tai makroekonomisia esteitä kunnianhimoisen ilmastotavoitteen asettamiselle, vaan kyse on poliittisesta tahdosta. Komission lähettiläs Yhdysvalloissa kysyi viime viikolla harvinaisen suoraan sävyyn, että ei kai Yhdysvallat odota muiden maiden tyytyvän peukaloiden pyörittelyyn sillä aikaa, kun yksi maa priorisoi kansallisia asioitaan.

Yhdysvallat on tyypillisesti yrittänyt kääntää valokeilaa Kiinan ja Intian suuntaan, mutta nyt sekään ei ehkä onnistu. Kiina on jo ilmoittanut aikovansa julistaa omia uusia ilmastotoimiaan tiistain ilmastohuippukokouksessa. Riippumattoman tutkimuslaitoksen mukaan Kiina on jo nyt kehityspolulla, jolla se voi saavuttaa oman osuutensa vuoden 2020 globaalista ilmastotavoitteesta ja huomisen julistuksen odotetaan vahvistavan tätä ennustetta. IEA:n edustaja jopa intoutuu povaamaan Kiinasta keskipitkällä aikavälillä ilmastojohtajaa, mikä kertoo kansainvälisen ilmapiirin muutoksesta.

Myös ilmastoneuvotteluiden änkyränä (teollisuusmaiden silmissä) profiloitunut Intia on nyt valinnut uuden lähestymistavan. Se yllätti maailman viime viikolla ilmoittamalla asettavansa itselleen määrällisen päästövähennystavoitteen. Vaikka kyse on vapaaehtoisesta tavoitteesta, on tämä Intian kaltaiselta maalta merkittävä askel.

Katseet kohdistuvat nyt siis ennen kaikkea Yhdysvaltoihin. Paineita ei kohdistu ainoastaan muilta valtioilta ja kansalaisjärjestöiltä, vaan myös kansainvälisiltä sijoittajilta, jotka viime viikolla julkistivat kaikkien aikojen laaja-alaisimman vetoomuksensa voimakkaiden päästövähennysten puolesta. Teollisuusmailta vaaditaan 25-40 % vähennyksiä vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä, kun Yhdysvalloissa nyt vireillä oleva Waxman-Markey -lakialoite tähtäisi noin 4 % vähennyksiin.

Miten Obama vastaa huomenna paineisiin? Hänen puheenvuoronsa ajoittuu huomenna tiistaina neljän ja viiden välille Suomen aikaa.

Kaisa Kosonen

P.S. Huomenna on The Age of Stupid leffan maailmanensi-ilta yli 550 elokuvateatterissa yli 45 maassa. Tsekkaa Finnkinon lippupalvelusta, saisitko vielä lipun itsellesi Tampereen, Turun, Oulun tai Lahden näytöksiin. Helsingin näytös on täynnä, mutta voit tulla bongaamaan ympäristöministeri Paula Lehtomäen ja toimittaja Pasi Toiviaisen ennen elokuvaa järjestämästämme keskustelutilaisuudesta Maximista klo 20.30.

Luit oikein - tähän asti laitonta puuta on ollut aivan laillista myydä EU:n alueella. Indonesiassa kansallispuistosta orjatyövoimalla hakattua puuta saa myydä Suomessakin - sen sijaan jos jaat asiasta tietoa rautakaupan ulkopuolella, poliisi käskee pois. Näin tähän asti.

Onneksi ympäristöjärjestöjen vuosien työ kantaa hedelmää. Euroopan parlamentti hyväksyi eilen komission lakiehdotuksen laittomasta puusta. Astuessaan voimaan laki tulee vaatimaan kaikilta EU:n alueella puuta myyviltä yrityksiltä puun laillisuuden osoittamista.

Toimiessaan laki voisi vihdoin varmistaa, ettei kuluttajien tarvitse vahingossa ostaa laitonta puuta ja osallistua maailman tärkeimpien sademetsien laittomaan tuhoamiseen. Tätä kansalaiset ovat halunneetkin: tuoreen kyselyn mukaan yli 90% kansalaisista haluaa tehokkaan lain, joka varmistaa EU:ssa myytävän puun laillisuuden.  Viime vuonna yli puoli miljoonaa ihmistä katsoi Greenpeace Forest Love -videon aiheesta ja yli 130 000 ihmistä lähetti komission presidentti Jose Manuel Barrosolle kirjeen, jossa Barrosoa pyydettiin tuntemaan edes hieman rakkautta metsiä kohtaan!

Onneksi parlamentissa tätä viestiä kuunneltiin ja lakiehdotus meni läpi. Metsäteollisuus yritti viime hetkellä vielä torpata lain, ja tähän kelkkaan taisivat mennä kolme suomalaista meppiä, jotka äänestivät lakia vastaan eli Eija-Riitta Korhola, Kyösti Virrankoski ja Samuli Pohjamo.

Seuraavaksi toimia vaaditaan metsäministerineuvostolta, jotta laki saadaan käyttöön!

-Sini

Yyhyhyyh. YngfffAAARGH!

Tiedättehän sellaisen äärettömän turhautumisen tunteen, jolloin läimäytätte hämmästyksestä kämmenet kasvoille, päästätte huudahduksen ja teidän tekee mieli alkaa karjua ja hakata näppäimistöllä näyttöä tuusan nuuskaksi? Tuollaisia tuntemuksia tulee välillä kun lukee uutisia ympäristöasioista ja ilmastopolitiikasta.

Suuri joukko tutkijoita on kokoontunut Kööpenhaminaan päivittämään ilmastonmuutosta koskevaa tietoa, ja hirveältä kuulostaa. Merenpinnat uhkaavat nousta tällä vuosisadalla reilusti yli puoli metriä, Amazonasin sademetsät taas tuhoutua suurimmaksi osin ja arktiset alueet alkaa luovuttaa suuria määriä kasvihuonekaasuja. Sitten jotkut heput, kuten Puolan pääministeri Donald Tusk, älisevät kuinka sitovat päästövähennystavoitteet ja niiden rahoittaminen ovat ikäviä. EU:n maaliskuun huippukokouksessa eri maiden päättäjät kokoontuvat jälleen keskustelemaan mm. ilmastonmuutoksen hillitsemisen rahoituksesta, valmistautuen kansainvälisiin ilmastoneuvotteluihin Kööpenhaminassa loppuvuodesta. Donald Tusk haraa kuitenkin rahoitusta vastaan ja siten haraa koko EU:n kantaa vastaan vaikeuttaen näin edelleen Kööpenhaminan ilmastoneuvotteluihin valmistautumista.

Kun uutiset pukkaavat ulosteita tuulettimeen (anteeksi anglismini) ilmastonmuutoksen suhteen niin en voi mitenkään käsittää miten politiikassa joku pystyy toimimaan tuolla tavalla. No, onneksi Internet avaa mahdollisuuksia, ja nettisivujemme kautta voikin vedota Donald Tuskiin, jotta hänestäkin saataisiin pilkahtamaan esiin intoa pelastaa maailmaa! Hop!

Nyt minun pitää hengittää.

Topias Salonen

Yllä Tukholman toimistomme ilmastokampanjoitsija Anders Hellbergin slideshowraportti Greenpeacen tämänpäiväisestä protestista EU:n valtiovarainministerien kokouksessa Brysselissä. Ruotsinkielentaitoisille suosittelen play -nappulan painamista audion kuulemiseksi.

Yli 300 Greenpeacen aktivistia (mukana pohjoismaista Andersin lisäksi Greenpeacen pohjoismaiden pääsihteeri Mads Flarup Christensen) halusivat vinkata arvon finanssiherroja omituisesta pikku laskuvirheestä: miljardeja kyllä syydetään pankeille, mutta jostain syystä veronmaksajien ropot eivät näytä löytävän tietään ilmastonmuutoksen torjuntaan…

Virpi

Otsikko on huumoria, ei suora sitaatti. Todellinen sitaatti elinkeinoministeri Mauri Pekkariselta kuuluu näin:

“-Meillä Suomessa on vankka käsitys, että soveltamamme kestävän metsänhoidon periaatteet takaavat sen, että suomalainen biomassan käyttö on kestävällä pohjalla. Onkin elintärkeää varmistaa, että EU:n laajuiset kriteerit eivät aiheuta tarpeettomia vaikeuksia talousmetsiemme biomassavarojen hyödyntämiselle energiantuotannossa.”

EU:ssa valmistellaan parhaillaan kestävyyskriteerejä energiapuun käytölle. Pekkarinen kommentoi asiaa tiistaina Porissa.

Suomen metsäala ja kepulaiset muistuttavat uskonlahkoa hokiessaan, ettei metsän”hoidossa” tai suomalaisessa metsätaloudessa ja -teollisuudessa mikään ei ole vialla.

Toista mieltä ovat esimerkiksi Lapin ikimetsien hakkuista ja Etelä-Suomen metsien surkeasta suojelutilanteesta kirjelmöineet 250 suomalaistutkijaa, Ympäristöministeriön Suomen lajien uhanalaisuus-arviointi, Suomen ympäristökeskuksen Suomen luontotyyppien uhanalaisuus- arviointi ja Pekkarisen juuri kommentoimaan energiapuun käyttöön liittyen viime viikolla julkaistu SYKE:n ilmasto- ja energiastrategian ympäristöarvio. Siinä todetaan (s. 7), että:

“Metsien käyttöä bioenergiana voidaan tehostaa kestävästi tiettyyn rajaan saakka, kun hyödynnetään hakkuutähteitä ja harvennuksissa muuten käyttämättä jäävää biomassaa. Jos tavoite toteutetaan metsien hyödyntämiskiertoa nopeuttamalla ja keräämällä vanhaa puustoa sekä järeää lahopuuta polttoaineeksi, haitalliset vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen kasvavat nopeasti. Hakkuutähteiden ja kantojen hyödyntäminen on moninkertaistunut lyhyessä ajassa ilman, että asian vaikutuksista on kovin tarkkaa ennakkokäsitystä. Pahimmassa tapauksessa lukuisten lajien uhanalaistumiskehitys voi kiihtyä vastoin monimuotoisuuden turvaamiseksi asetettuja tavoitteita. Samalla menetetään osa metsien hiilensitomiskyvystä. “

Valtion liikelaitos Metsähallitus on jo harrastanut tällaista idioottimaista energiapuun käyttöä Inarissa hakkaamalla luonnontilaista monisatavuotiasta ikimetsää poltettavaksi. Tällaiset temput jäävät toivottavasti poikkeuksiksi, ja energiapuun käytössä keskitytään järkevästi hyödynnettäviin nuoriin metsiin ja taimikoihin.

Matti Liimatainen

Sain juuri kuulla, että Euroopan parlamentin jäsenet ovat esittäneet erittäin hyviä muutosehdotuksia komission tekemään luonnokseen laittomien hakkuiden vastaisesta laista. Lähes kaikki Greenpeacen toivomat muutokset ovat esillä! Tämä on hieno välivoitto taistelussa laittomia hakkuita vastaan, jota Greenpeace on tehnyt jo vuosia.

On absurdia, että laittomasti hakatun puun tuonti on edelleen laillista Euroopassa. Komission lakiehdotus meppien ehdottamilla muutoksilla tekisi näistä ympäristörikoksista paljon hankalampia toteuttaa. Tämä olisi yksi ratkaiseva askel sademetsätuhon lopettamisen tiellä. Mepit äänestävät asiasta 17.2. Kannatta ottaa yhteyttä oman meppiin ja varmistaa, että hän on tehokkaan lainsäädännön kannalla!

Vielä huolestuttaa se, että monet maat, kuten Suomi ja Ruotsi, toivovat lakiin porsaanreikiä omien maidensa metsänomistajien paperityön vähentämiseksi. Tämä on vaarallinen suuntaus, koska WTO-määräysten takia lain on oltava sama EU:n sisäisille ja ulkopuolisille tuottajille. Porsaanreikä suomalaisille olisi siis myös porsaanreikä indonesialaisille tai brasilialaisille. Toivottavasti meppien kanta voittaa eivätkä taantumukselliset ministerit pääse vesittämään lakia!

Sini Harkki

Euroopan unioni on ollut perinteisesti kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa se osapuoli, joka on määritellyt neuvottelujen kunnianhimon tason – ainakin teollisuusmaiden osalta. Poznanin ilmastokokousta varten EU on jopa painattanut tukun esitteitä, joissa kerrotaan, miten EU ”johtaa toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi”.

Nyt johtajalla on kuitenkin kompassi sekaisin. Yhteisön piti näyttää omilla ilmasto- ja energiatavoitteillaan mallia siitä, miten vaarallista ilmastonmuutosta torjutaan. Nyt, kun niin kutsuttu energiapaketti alkaa olla sitomista vaille valmis, on EU näyttänytkin mallia siitä, miten lupaukset vesitetään ja oman teollisuuden lyhytnäköinen suojelu asetetaan ilmastonmuutoksen torjumisen edelle.

Poznanissa pelätään, että jolleivät EU:n pääministerit ensi viikon huippukokouksessaan paikkaa paketin reikiä, tulee se hankaloittamaan myös Barack Obaman elämää. Miten perustella Yhdysvaltain teollisuudelle päästökauppajärjestelmä, jossa kokonaispäästöjen katto asetetaan niukaksi eikä ilmaisia päästöoikeuksia jaeta, jos EU vesittää oman tavoitteensa ja jakelee ilmaisia päästöoikeuksia joka ilmansuuntaan?

Jos kotirintamalla tökkii, eivät EU:n sukset luista Poznanissakaan. Teknologiaa ja rahoitusta koskeviin neuvotteluihin on tultu taas takki auki hokemaan vanhoja korulauseita ilman mitään konkreettisia esityksiä. Pankkien pelastamiseksi rahaa on löytynyt poskettomia summia hetkessä, mutta ilmastonsuojeluun sitä ei meinaa löytyä millään, vaikka mietintäajasta ei ole ollut pulaa. Kehitysmailta alkaa kärsivällisyys loppua, eikä suotta.

Vanhanen ja kumppanit, yrittäkäähän nyt herran tähden ryhdistäytyä ennen ensi viikon huippukokoustanne!

Kaisa Kosonen

P.S. Venezuela ihmetteli yhdessä istunnossa sitä, miten teollisuusmaat pystyvät puhumaan ilmastonmuutoksesta ihmiskunnan vakavimpana uhkana, mutta eivät pysty löytämään sen torjumiseen rahaa: Pankeille luvattiin hetkessä 300 kertaa enemmän rahaa kuin, mitä kehitysmaille on saatu kasaan ilmastonmuutoksen torjumiseen ja sopeutumiseen. Hyvin sanottu.