Energiateollisuus ry

You are currently browsing articles tagged Energiateollisuus ry.

Ilmastokaaosta torjumassa
Suomeen ydinvoimalaa havitteleva, saksalaisen E.ON-sähköyhtiön ympärille koottu Fennovoima kutsuu Porin jatseille keskustelemaan ”ilmastokaaoksen torjumisesta”. Ideana on tietysti, että ilmastonmuutoksen uhkaamassa maailmassa pitäisi rakentaa mahdollisimman paljon ydinvoimaa (E.ON rakentaa innolla myös hiilivoimaa, mutta ei siitä tässä enempää).

Fennovoima on siis ottanut käyttöönsä isobritannialaisten ilmastoaktivistien lanseeraaman käsitteen ilmastokaaos, joka kuvaa sitä, että ilmastonmuutos voi tuhota kokonaisia ihmisyhteisöjä, tehdä laajoja alueita asuinkelvottomiksi ja ylipäätään muodostaa uhan kokonaisille yhteiskunnille. Tuleeko mieleen mitään muuta vastaavaa uhkaa? Ydinaseet, ydinonnettomuus ja ydinjätteet kenties?

Ilmastokaaos kiteyttää yhteen sanaan sen, mikä tekee ydinvoiman voimakkaasta maailmanlaajuisesta lisäämisestä huonon ajatuksen. Ydinvoima vaatii erittäin vakaata ja rauhallista yhteiskuntaa, jotta ydinasemateriaalien valvonta, ydinjätteiden pitäminen poissa ympäristöstä edes lähitulevaisuudessa sekä ydinonnettomuuden riskin minimointi olisivat jotenkin mahdollisia. Ilmastonmuutos, globalisaatio ja hupenevat luonnonvarat tuskin vievät maailmaa tähän suuntaan. Miten esim. Fennovoima voi taata, että joku huolehtii sen suunnitteleman reaktorin jätteistä vuonna 2100, kun ne pitäisi siirtää pois jäähdytysaltaista?

Tärkeintä on huomata, että vaikka ydinvoimayhtiöt puhuvat innolla ilmastonmuutoksesta, ne eivät esitä ratkaisua päästöjen nopeaan vähentämiseen. Suomessa Energiateollisuus ry on tehnyt laskelmat, joissa Suomeen rakennetaan vielä kuudes ja seitsemäs ydinvoimala, mutta ilmastopäästöt eivät silti laske edes alle Kioton sopimuksen vertailutason vuoteen 2030 mennessä. Teollisuusmaissa päästöjä pitää vähentää 30 % tästä vertailutasosta jo vuoteen 2020 mennessä…

Greenpeacen ratkaisuihin voi tutustua esim. täällä ja täällä.

Lauri Myllvirta

Monesti tuntuu, että ilmastonmuutoksen torjuminen on itsestään selvä asia, jokainen jolla on sydän ja aivot kannattaa sitä. Mutta sitten etujärjestöt astuvat kuvaan…

Suuria energiafirmoja edustavalla Energiateollisuus ry:llä on viimeaikoina mennyt lujaa. EU:n uusiutuvan energian tavoitteesta pitäisi luopua, uusiutuvan energian osuutta Suomen energiantuotannosta voidaan nostaa 15 vuoden aikana korkeintaan 4 prosenttiyksikköä, Suomen ei pitäisi edelleenkään ottaa käyttöön uusiutuvaa energiaa tukevaa takuuhintajärjestelmää (STT 14.12.), Suomen kasvihuonekaasupäästöt olisivat 10 % alhaisemmat, jos viides ydinvoimala olisi rakennettu 1990-luvulla (Suomen Kuvalehti viime viikolla)… aiemmin järjestö ehti myös julistaa, että Suomelle sopiva päästövähennystavoite olisi 5-8 % vuoteen 2020 mennessä, kun teollisuusmaiden pitää keskimäärin vähentää 30 %. Takuuhintajärjestelmä kelpasi hyvin silloin, kun se luotiin turpeelle, ilmastopäästöiltään saastuttavimmalle Suomessa käytettävälle energialähteelle, mutta kun sitä ehdotetaan uusiutuville energialähteille, on kellossa toinen ääni.

Energiateollisuuden linjaukset ovat täysin johdonmukaisia: se puolustaa jäsentensä, suurten energiafirmojen etua. Takuuhintajärjestelmä mahdollistaisi uusien, riippumattomien uusiutuvan energian tuottajien tulon markkinoille, mikä vähentäisi nykyisten firmojen mahdollisuuksia manipuloida sähkömarkkinoita ja olisi siten sähkön kuluttajien etu. Siksi sitä kannattaa vastustaa. Turpeen ja ydinvoiman tukeminen taas on energiajättien omissa intresseissä, vaikka se tekeekin ilmastopäästöille ja uusiutuvalle energialle asetettujen tavoitteiden täyttämisen vaikeammaksi ja kalliimmaksi yhteiskunnalle.

Energiateollisuuden usko ydinvoimaan vaikuttaa rajattomalta. Olkiluoto 3 on vuosia myöhässä ja tulee kaksi miljardia euroa kalliimmaksi kuin alun perin arvioitiin. Lisäksi myöhästyminen maksaa sähkön käyttäjille 3 miljardia euroa, eli 600 euroa jokaista suomalaista kohti. Jos ydinvoimala olisi alun perin jätetty rakentamatta, niin investoinnit olisivat suuntautuneet muuhun sähköntuotantoon, suurelta osin uusiutuviin. Ne olisivat valmistuneet ajoissa ja tulleet todellisuudessa halvemmiksi kuin Olkiluodon toilailut. Tällä kertaa pääosan mokailujen kuluista maksavat ranskalaiset veronmaksajat, mutta uusissa ydinvoimalahankkeissa näin ei olisi.

Energiateollisuuden itsensä teettämä raportti uusiutuvan energian edistämisestä Suomessa on kiinnostavaa luettavaa. Yllättäen nämä kohdat eivät päätyneet järjestön tiedotteisiin:

”Tuulivoiman potentiaali muodostaa lähes puolet koko uusiutuvan sähkön lisäyspotentiaalista vuoteen 2020 mennessä ja se on siten keskeisessä roolissa uusiutuvan energian käytön lisäämisessä Suomen sähköntuotannossa. […] Suomen regulaatio- ja tukiympäristö on ollut tuulivoiman kannalta kansainväliseen tasoon nähden poikkeuksellisen heikko. […] Mikäli uusiutuvan energian lisäyspotentiaalista vuoteen 2020 halutaan saada käyttöön merkittävä osa, on tuulivoiman investointiedellytyksiin tultava Suomessa huomattava muutos.”

Takuuhinta- eli tariffijärjestelmästä raportti toteaa:

”Tariffijärjestelmistä on seurannut […] pienten riippumattomien tuottajien lisääntyminen sähkömarkkinoilla. […]. Esimerkiksi Saksassa tariffijärjestelmä on kannustanut paikalliseen ja pienimuotoiseen tuulivoimaomistukseen. […] Tanskassa 85 % maalle rakennetusta tuulivoimakapasiteetista on yksityishenkilöiden omistuksessa.”

Lauri Myllyvirta