Brasilian virallisen satelliittianalyysin tulos on täsmälleen sellainen, kun Greenpeace arvioi jo alkuvuonna. Maan ympäristöministeri listasi pahimpien syyllisten listaan kansallisen maareformikeskuksen INCRAn, jonka ajamaa kyseenalaista “kehitystä” Greenpeace on jatkuvasti arvostellut.On tässä tapauksessa erittäin ikävää nähdä ennustustensa toteutuvan.

Miten tämä liittyy meihin? Tärkein syy uudelle, entistä voimakkaammalle rynnistykselle Amazonian sademetsiin on soijan hinnan kasvu ja maailman ruokakriisi. Tämä taas johtuu suurelta osin biopolttoaineiden tuotannon kasvusta, alasta, jolla suomalainen Neste tuottaa ympäristövastuun pohjanoteerauksia käyttämällä palmuöljyä.  Maailmantalous imaisee muutenkin Amazonian tuhon hedelmät sisäänsä - Euroopassakin myydään alueen puuta, nahkaa tuhotussa sademetsässä laiduntavista metsistä ja sademetsäsoijalla syötetään monia kanoja, sikoja ja nautoja, jotka me panemme suuhumme.

Brasilian presidentti Lula on jo monta kertaa osoittanut kyvyttömyytensä tuhon lopettamisessa. Hän on kuitenkin kertonut selvällä kielellä kansainväliselle yhteisölle, että Brasiliassa kyllä suojellaan sademetsää, jos se kannattaa. Pidetäänkö huolta, että suomalaiset poliitikot kantavat kortensa kekoon rahastoon, jolla maksetaan suojelusta tropiikissa? Norja on jo aloittanut.

-Sini Harkki

Brasilian presidentti Lula ilmoitti tällä viikolla, että hallitus aloittaa suurimman operaation koskaan Amazonian metsätuhon hillitsemiseksi. Hallitus lähettää yli 300 poliisia ja tutkijaa Paran osavaltioon ratsaamaan sahoja ja hakkuuoperaatioita, joista monet ovat laittomia. Brasilialaiset kolleegamme pitävät tätä tietysti hyvänä merkkinä, mutta myös Lulan viimeisenä mahdollisuutena osoittaa, että hän ottaa sademetsätuhon vakavasti. Lula on jo vuosia pitänyt asiaa esillä, mutta todelliset toimet ovat jääneet kovin vähäisiksi. Korruptoitunut paikallishallinto tuntuu olevan kaiken lainsäädännön ja hallinnon ulkopuolella ja koko ajan Amazonian sisään luikertelevat hakkuut ja tienrakennus ovat kovin, kovin kaukana hallituksen päämajasta.

Toivon sydämestäni, että presidentti Lula on tosissaan ja operaatio aloittaa uuden ajan Brasilian sademetsissä.

Sini Harkki

Eilen saimme tiedon, että viime syksyn aikana Brasilian Amazonasin sademetsien häviäminen on taas kiihtynyt ennätysnopeuteen. Syksyn sateisena kautena metsää raivataan yleensä vähemmän kuin keväällä. Satelliittitietoja analysoivan hallituksen instituution työntekijä arveli Guardianissa, ettei tällaista hävitystä ole nähty koskaan ennen syyskautena. Ei lupaa hyvää keväälle.

Brasilian presidentti Lula on jo monta vuotta lupaillut laittaa lopun Amazonasin hallitsemattomalle, usein laittomien toimijoiden häikäilemättömästi johtamalle tuhoamiselle. Lula on tehnyt hyviä aloitteita metsäkadon kuriin saamiseksi. Brasilialaisten kollegojen mukaan näiden toteuttaminen on kuitenkin ollut toivottoman heikkoa.

Tällä kertaa Lulan yllättivät ilmeisesti maailmanmarkkinat, joiden mukaan sademetsät nykyään seisovat tai kaatuvat. Yhdysvalloissa on lisätty tukia maissille, josta tehdään biopolttoaineeksi kelpaavaa etanolia. Monet amerikkalaiset soijan viljelijät ovat siirtyneet tukien takia tuottamaan maissia, soijan viljely on vähentynyt, ja soijan maailmanmarkkinahinta kasvanut. Tämä on saanut brasilialaiset sademetsän raivaajat ennennäkemättömään intoon - sademetsää raivataan soijapelloksi. Tosin ensi arvopuut myydään eurooppalaisille ja amerikkalaisille parketiksi, sitten laidunnetaan pari vuotta karjaa, josta tehdään pihvejä joka puolella maailmaa, ja viimeisenä on soijan vuoro kun viimeisetkin kannot on saatu kiskottua irti maasta.

Lulalla ja monilla maailman johtajilla alkaa olla jo kiinnostusta sademetsien häviämisen lopettamiseen. Ihmiskunta ei kestä sademetsäkadosta johtuvia kasvihuonekaasupäästöjä ja Amazonasin häviäminen uhkaa yhdessä ilmastonmuutoksen kanssa kuivattaa puoli Brasiliaa. Kannustimet metsien säästämiseen eivät vain ole vielä läheskään yhtä voimakkaita kuin maailmanmarkkinahintojen heilahtelujen aiheuttamat vaikutukset. Maailmanmarkkinoiden yhdistyminen on antanut uuden poliittisen merkityksen vanhalle perhosefektiteorialle. Tuntuu, että mikä vain toimi voi aiheuttaa lähes mitä vain toisella puolella maailmaa, eikä homma näytä olemaan kenenkään hallinnassa. Olisiko tarvetta politiikan uudelle tulolle…?

Sini Harkki