(julkaistu 14.8. päivitetty la klo 11.58)
Bonnin ilmastokokouksen merkittävimmät tulokset eivät löydy virallisista neuvotteludokumenteista, vaan ilmapiiristä, maiden lausunnoista ja irtiotoista.

Yksiselitteistä on, että suurin neuvotteluja hankaloittava tekijä on teollisuusmaiden haluttomuus kantaa vastuutaan, joka niille historiallisten ja nykyisten päästöjensä ja vaurautensa perusteella kuuluu. Niin kauan kun teollisuusmaat eivät ole valmiita tekemään omaa, jo aiemmin sovittua osaansa, on kehitysmaaryhmä ollut haluton neuvottelemaan omien toimiensa suuruusluokasta ja luonteesta.

Teollisuusmaiden lukemattomien tyhjien lupausten valossa kehitysmaaryhmän neuvottelutaktiikka on hyvin ymmärrettävä. Nyt, kun Kööpenhaminan kokous on jo kulman takana, on siinä kuitenkin suuret riskinsä kaikkein haavoittuvimpien kehitysmaiden kannalta, sillä mitä enemmän suuret päätökset jäävät Kööpenhaminan kokouksen päätettäväksi, sitä vaikeampaa näiden maiden voi olla saada omaa ääntään kuuluviin.

Juuri päättynyt viimeinen istunto tarjosi erikoisen näytöksen siitä, miten kehitysmaiden neuvotteluryhmän rivit ovat hajoilemassa tavalla, jota ilmastoneuvotteluissa ei ole totuttu näkemään. Tällä kertaa kyse oli siitä, kuinka virallisen statuksen keskeisin neuvotteluteksti saa ja lähetäänkö sitä karsimaan vai laajentamaan uusilla ideoilla.

Intia ja Saudi-Arabia jatkoivat samalla jarruttelulinjalla, mitä ne ovat harjoittaneet koko viikon, tekemällä ehdotuksia, jotka olisivat hankaloittaneet neuvotteluprosessia ja tuoneet lisää sivuja tekstiin. Samassa istunnossa vähiten kehittyneiden maiden ryhmän puhemies Bangladesh vaati nopeaa etenemistä ja sivujen karsimista. Afrikan ranskankieliset maat puolestaan vaativat - kehitysmaaryhmän kannan vastaisesti - materiaalin kääntämistä ranskaksi, mikä antaisi tekstille samalla virallisemman aseman. Yleensä niin yhtenäisen neuvotteluryhmän eväät olivat niin levällään, että puheenjohtaja joutui pyytämään ryhmää selvittämään kantansa uudelleen.

Samaan aikaan kokoussalin ulkopuolella vähiten kehittyneet maat ja saarivaltiot julkistivat tänään tiedotteen, jossa nämä 78 maata vaativat toimia, jotka rajoittaisivat maailman keskilämpötilan nousun alle 1.5 asteen esiteolliseen aikaan verrattuna. Maailman päästöt tulisi maaryhmän mukaan kääntää laskuun vuoteen 2015 mennessä ja saada 85 % vuoden 1990 alapuolelle vuoteen 2050 mennessä. Tämä on merkittävä irtiotto kehitysmaaryhmän voimahahmojen, Kiinan ja Intian kannoista. Ne kun eivät ole suostuneet sopimaan vuoden 2050 globaalista päästövähennystavoitteesta, peläten sen vaikutuksia itselleen. Niin kauan kuin teollisuusmaiden tavoitteet ovat niin surkeita, kuin mitä ne ovat olleet, kanta on hyvin ymmärrettävä.

Nämä irtiotot ovat rohkaisevia merkkejä, sillä se kertoo siitä, että kaikkein haavoittuvimmat maat eivät suostu enää tanssimaan Kiinan ja Intian pillin tahdissa, vaan valitsevat oman tiensä. Se, millainen neuvottelutaktiikka toimii isoille maille välttämättä toimi pienimmille ja haavoittuvimmille maille.

Suurempien kehitysmaiden joukossa sillanrakentajan roolia ovat näytelleet erityisesti Meksiko, Etelä-Afrikka ja Brasilia. Etelä-Afrikka on mm. ajanut aktiivisesti lopputulosta, jossa kehitysmaiden toimet ja Yhdysvaltojen päästövähennysvelvoite sovittaisiin kansainvälisoikeudellisesti sitovan sopimuksen alle, jolloin lopputuloksena olisi todennäköisesti kaksi pöytäkirjaa - Kioton pöytäkirja ja Kööpenhaminan pöytäkirja. Tämä on ratkaisumalli, jonka me ympäristöjärjestöt esittelimme kesäkuussa. Intia on vastustanut tällaista vaihtoehtoa kiivasti. Kiina ja Saudi-Arabia ovat myös olleet vastustajien leirissä, mutta heikommalla tarmolla. Todettakoon, että kansainvälisoikeudellisesti sitovan sopimuksen merkittävimpiin vastustajiin kuuluu myös Yhdysvallat.

Näiden kolmen asian ohella neljäs kehitysmaiden rivejä tällä viikolla repinyt kysymys on ollut hiilimarkkinamekanismien tulevaisuus. Tällä hetkellä teollisuusmailla on mahdollisuus rahoittaa kehitysmaissa kompensointihankkeita, joilla ne voivat välttää vastaavat päästövähennykset kotimaassa. Tämä nk. puhtaan kehityksen mekanismi (Clean Development Mechanism) on osoittautunut huonoksi ideaksi, sillä huomattava määrä hankkeista - joidenkin arvioiden mukaan jopa enemmistö - olisi toteutunut joka tapauksessa. Näissä tapauksissa todellista kompensaatiota ei ole tapahtunut ja absoluuttiset päästöt ovat kasvaneet. Monet maat näkevätkin nyt, että mekanismia pitäisi uudistaa radikaalisti ja sen tilalle tai rinnalle pitäisi järkevämpiä vaihtoehtoja. Uudistamisideoita ovat esitelleet mm. monet pienet kehitysmaat sekä Argentiina ja Etelä-Afrikka. Kiina, joka on yksi suurimmista kompensaatiohankkeiden “isäntämaista” ei haluaisi keskustella koko asiasta - ainakaan niin kauan kuin teollisuusmaat eivät saa sovittua omista riittävän suurista päästövähennyksistään.

On tärkeää muistaa, että kehitysmaiden neuvotteluryhmä (G77 & Kiina) on hyvin heterogeeninen joukko maita, joilla on lopulta hyvin erilaiset intressit ja riskit ilmastoneuvotteluissa. Perinteisesti maat ovat kuitenkin nähneet vahvimmaksi neuvottelutaktiikakseen sen, että ryhmän kannat pysyvät yhtenäisenä. Nyt tässä linjassa alkaa näkyä selkeitä muutoksia, ja oletettavaa on, että mitä lähemmäs Kööpenhaminaa mennään, sitä enemmän erot tulevat esiin. Neuvottelujen etenemisen Kaikkein haavoittuvimpien maiden äänen kuulumisen kannalta tämä on hyvä signaali.

Kaisa Kosonen

P.S. Intian neuvottelutaktiikka puhuttaa myös maan sisällä.

Varsin pieneltä tuntuu Greenpeacen viime perjantaina Helsingissä toteuttama lyhyt Stora Enson pääkonttorin valtaus ja etenkin yhtiön sivistynyt suhtautuminen siihen, kun vertaa sitä siihen mitä muut maailmalla, ja miten Stora Enso muualla maailmassa.

YLE kertoo tänään, että Brasiliassa maattomien ihmisten oikeuksia puolustavan Via Campesina- liikkeen 1300 naismielenosoittajaa valtasivat eilen Portocelin vientisataman Brasiliassa. Sataman kautta kuljetetaan maailmalle Stora Enson Veracel- yhtiön eukalyptus-sellua.

Tapaus nimittäin antaa aiheen muistaa, miten Stora Enso edellisen kerran vastasi kansalaisjärjestöjen protesteihin. Yhtiön laittomasti perustamia selluviljelmiä vastaan protestoineita naisia häätämään kutsuttiin sotilaspoliisit, jotka ampuivat kymmeniä naisia kumiluodeilla. Pahoinpitelyistä kuvia julkaisi Voima-lehti. Via Campesina- liikkeen mukaan Stora Enson selluviljelmät vievät tilaa ruuan viljelyltä, syrjäyttävät maattomia pienviljelijöitä ja pilaavat pohjavesiä.

Stora Enso pahoitteli myöhemmin väkivallan käyttöä. Laitonta maiden anastamista, pohjavesien pilaamista ja sosiaalisten ongelmien aiheuttamista yhtiö ei ole pahoitellut. Veracelin sellua käytetään Stora Enson Oulun tehtailla Suomessa.

Matti Liimatainen

Ilmastoneuvottelut Poznanissa ovat ajautuneet metsien osalta samaan umpikujaan kuin lukuisat YK-neuvottelut metsistä jo vuosikymmenen ajan.

Metsäkatoa pitää ehkäistä, jotta maailman biodiversiteetistä voidaan säästää edes osa ja vaarallinen ilmastonmuutos torjua. Metsiä säästämällä tämä olisi helppoa, mutta suunnitelmat eivät sovi kaikille. Suuryritykset ja heidän etujaan ajavat hallitukset haluavat jatkaa sademetsien kaatamista ja esittää plantaasien istuttamisen tilalle ympäristötekona.

Tämä juoni on taas hyväksytty Poznanissa. Käytetyn määritelmän mukaan kaikki puuta kasvava maa on “metsää”. Metsiä käsitellään hiilitikkuina, vaikka 1,6 miljardia ihmistä on riippuvaisia metsistä jokapäiväisessä elämässään ja niissä elää yli puolet maailman lajistosta.

Jos suunta ei muutu ennen Kööpenhaminan ilmastokokousta, Indonesia ja Brasilia voivat tulevaisuudessa olla “ilmastosankareita” ja päästä velvoitteistaan kaatamalla sademetsät ja perustamalla tilalle puupeltoja.

-Sini Harkki

Jos maankäytöstä seuraavat kasvihuonekaasupäästöt otetaan huomioon, kuuluu Brasilia maailman viiden eniten päästöjä aihettavan maan joukkoon. Valtaosa Brasilian päästöistä syntyy trooppisten sademetsien raivaamisesta ja niihin vuosisatojen ainana syntyneiden hiilivarastojen polttamisesta. Koko maailman kasvihuonekaasupäästöistä  metsien hävittäminen aiheuttaa noin viidenneksen.

Brasilia otti Poznanin ilmastokokouksen alla pitkästä aikaa todellisen askeleen tilanteen parantamiseksi. Hallitus asetti tavoitteekseen vähentää metsien hävittämistä 70 prosentilla vuoteen 2018 mennessä.Tämä aiotaan saavuttaa vähentämällä laittomia hakkuita.

Täytyy olla tyytyväinen siitä, että Brasilia on esittänyt ensimmäistä kertaa sitovan, mitattavan tavoitteen metsien hävittämisen vähentämiselle. Toisaalta - eikö olisi kohtuullista edes yrittää lopettaa sademetsän hävitys vuoteen 2018 mennessä? Suunnitelman mukaan metsää voi hävittää seuraavan kymmenen vuoden aikana 150 000 nelilökilometriä (5 kertaa Belgian verran) ja tavoitteessa ollaan! On surullista, että Brasilia ei uskalla luvata edes laittomien hakkuiden lopettamista kokonaan.

Lisäksi Brasilia kytki lupauksensa heti rikkaiden maiden rahoituksen saamiseen. Jos sitä ei saada tarpeeksi, voi lupauksista livetä. Joka tapauksessa tämä on alku keskusteluille ja johtaa toivottavasti siihen, että Kööpenhaminan ilmastokokouksessa joulukuussa 2009 sovitaan YK-rahastosta, jonka kautta teollisuusmailta kanavoidaan rahoitusta trooppisten metsien suojeluun. Se olisi yksi kustannustehokkaimpia tapoja vähentää kasvihuonekaasuja.

-Sini Harkki

Tänään saimme taas ikäviä uutisia Amazonasilta - metsien hävittäminen elokuussa 2008 oli kolminkertaista viime vuoteen verrattuna! Ei kovin rohkaisevaa aikana, jolloin on vihdoin laajalti tiedostettu, että trooppisten metsien hävittämisen lopettaminen on välttämätöntä, jos haluamme välttää ilmastonmuutoksen vaarallisimmat seuraukset.

Brasilian virallisen satelliittianalyysin tulos on täsmälleen sellainen, kun Greenpeace arvioi jo alkuvuonna. Maan ympäristöministeri listasi pahimpien syyllisten listaan kansallisen maareformikeskuksen INCRAn, jonka ajamaa kyseenalaista “kehitystä” Greenpeace on jatkuvasti arvostellut.On tässä tapauksessa erittäin ikävää nähdä ennustustensa toteutuvan.

Miten tämä liittyy meihin? Tärkein syy uudelle, entistä voimakkaammalle rynnistykselle Amazonian sademetsiin on soijan hinnan kasvu ja maailman ruokakriisi. Tämä taas johtuu suurelta osin biopolttoaineiden tuotannon kasvusta, alasta, jolla suomalainen Neste tuottaa ympäristövastuun pohjanoteerauksia käyttämällä palmuöljyä.  Maailmantalous imaisee muutenkin Amazonian tuhon hedelmät sisäänsä - Euroopassakin myydään alueen puuta, nahkaa tuhotussa sademetsässä laiduntavista metsistä ja sademetsäsoijalla syötetään monia kanoja, sikoja ja nautoja, jotka me panemme suuhumme.

Brasilian presidentti Lula on jo monta kertaa osoittanut kyvyttömyytensä tuhon lopettamisessa. Hän on kuitenkin kertonut selvällä kielellä kansainväliselle yhteisölle, että Brasiliassa kyllä suojellaan sademetsää, jos se kannattaa. Pidetäänkö huolta, että suomalaiset poliitikot kantavat kortensa kekoon rahastoon, jolla maksetaan suojelusta tropiikissa? Norja on jo aloittanut.

-Sini Harkki

Greenpeacen Amazonasin metsäkampanjan johtaja Paulo Adario ja presidentti Lula.

Brasilian presidentti Lula ilmoitti tällä viikolla, että hallitus aloittaa suurimman operaation koskaan Amazonian metsätuhon hillitsemiseksi. Hallitus lähettää yli 300 poliisia ja tutkijaa Paran osavaltioon ratsaamaan sahoja ja hakkuuoperaatioita, joista monet ovat laittomia. Brasilialaiset kolleegamme pitävät tätä tietysti hyvänä merkkinä, mutta myös Lulan viimeisenä mahdollisuutena osoittaa, että hän ottaa sademetsätuhon vakavasti. Lula on jo vuosia pitänyt asiaa esillä, mutta todelliset toimet ovat jääneet kovin vähäisiksi. Korruptoitunut paikallishallinto tuntuu olevan kaiken lainsäädännön ja hallinnon ulkopuolella ja koko ajan Amazonian sisään luikertelevat hakkuut ja tienrakennus ovat kovin, kovin kaukana hallituksen päämajasta.

Toivon sydämestäni, että presidentti Lula on tosissaan ja operaatio aloittaa uuden ajan Brasilian sademetsissä.

Sini Harkki

Eilen saimme tiedon, että viime syksyn aikana Brasilian Amazonasin sademetsien häviäminen on taas kiihtynyt ennätysnopeuteen. Syksyn sateisena kautena metsää raivataan yleensä vähemmän kuin keväällä. Satelliittitietoja analysoivan hallituksen instituution työntekijä arveli Guardianissa, ettei tällaista hävitystä ole nähty koskaan ennen syyskautena. Ei lupaa hyvää keväälle.

Brasilian presidentti Lula on jo monta vuotta lupaillut laittaa lopun Amazonasin hallitsemattomalle, usein laittomien toimijoiden häikäilemättömästi johtamalle tuhoamiselle. Lula on tehnyt hyviä aloitteita metsäkadon kuriin saamiseksi. Brasilialaisten kollegojen mukaan näiden toteuttaminen on kuitenkin ollut toivottoman heikkoa.

Tällä kertaa Lulan yllättivät ilmeisesti maailmanmarkkinat, joiden mukaan sademetsät nykyään seisovat tai kaatuvat. Yhdysvalloissa on lisätty tukia maissille, josta tehdään biopolttoaineeksi kelpaavaa etanolia. Monet amerikkalaiset soijan viljelijät ovat siirtyneet tukien takia tuottamaan maissia, soijan viljely on vähentynyt, ja soijan maailmanmarkkinahinta kasvanut. Tämä on saanut brasilialaiset sademetsän raivaajat ennennäkemättömään intoon - sademetsää raivataan soijapelloksi. Tosin ensi arvopuut myydään eurooppalaisille ja amerikkalaisille parketiksi, sitten laidunnetaan pari vuotta karjaa, josta tehdään pihvejä joka puolella maailmaa, ja viimeisenä on soijan vuoro kun viimeisetkin kannot on saatu kiskottua irti maasta.

Lulalla ja monilla maailman johtajilla alkaa olla jo kiinnostusta sademetsien häviämisen lopettamiseen. Ihmiskunta ei kestä sademetsäkadosta johtuvia kasvihuonekaasupäästöjä ja Amazonasin häviäminen uhkaa yhdessä ilmastonmuutoksen kanssa kuivattaa puoli Brasiliaa. Kannustimet metsien säästämiseen eivät vain ole vielä läheskään yhtä voimakkaita kuin maailmanmarkkinahintojen heilahtelujen aiheuttamat vaikutukset. Maailmanmarkkinoiden yhdistyminen on antanut uuden poliittisen merkityksen vanhalle perhosefektiteorialle. Tuntuu, että mikä vain toimi voi aiheuttaa lähes mitä vain toisella puolella maailmaa, eikä homma näytä olemaan kenenkään hallinnassa. Olisiko tarvetta politiikan uudelle tulolle…?

Sini Harkki