Greenpeace blogi » Bali

Ministeri Tiilikainen Balin päätöksen jälkitunnelmissa

Kaisa — Wed, 19 Dec 2007 17:00:17 +0000

Videoarkistostani ongittua.

Kaisa Kosonen

Dagar efter, eli Balin kokouksen jälkipyykkiä

Kaisa — Wed, 19 Dec 2007 16:41:45 +0000

Laskeuduttuani tänään vuorokauden lentelyn ja lentokenttäodottelun jälkeen varvassandaaleissani ja narutopissani Helsinki-Vantaan lentokentälle (kävi pieni kömmähdys vaatteiden pakkauksessa), tein pikaisesti superhessut vessassa ja suunnistin talvitamineissa suoraan lentokentältä YLEX:n haastatteluun Pasilaan summaamaan Balin kokouksen plussia ja miinuksia.

Toimistolle tultuani summasin ne myös paperille. Tältä listani näyttää lyhyisiin lauseisiin puserrettuna:

Plussat:

-Kokouksen päätökset avasivat mahdollisuudet käänteentekevän ilmastosopimuksen neuvottelemiselle viimeistään Kööpenhaminassa vuonna 2009.

-Päästövähennyksiä koskevat neuvottelut saatiin laajennettua koskemaan Kioton pöytäkirjan ratifioineiden teollisuusmaiden lisäksi nyt myös kehitysmaita ja Yhdysvaltoja.

-Neuvotteluille saatiin tehokas aikataulu ja hyvä työohjelma. Tulevan sopimuksen elementteihin kuuluu useita tärkeitä osia Greenpeacen toivelistalta, kuten mekanismit metsäkadon hillitsemiseksi ja ilmastoystävällisen teknologian käyttöönoton vauhdittamiseksi sekä ilmastonmuutoksen jo väistämättömiin seurauksiin sopeutuminen, mikä on elintärkeä kysymys erityisesti saarivaltioille ja köyhille kehitysmaille.

-Yhdysvallat jäi päästövähennyslukujen vastustuksessaan lopulta yksin.

-Kioton pöytäkirjan alla saatiin sovittua suuntaa-antavista päästövähennysluvuista, jotka ovat linjassa kahden asteen tavoitteen kanssa, ja jotka olettavat myös keskeisten kehitysmaiden mukaantulon.

-Puhtaan teknologian käyttöönoton vauhdittaminen kehitysmaissa saatiin siirrettyä vihdoin 15 vuoden keskustelun jälkeen teoriasta käytäntöön.

Miinukset

-Tulevan sopimuksen tavoitteet ja keinot jäivät epäselväksi päätöksessä, jossa Yhdysvallatkin on mukana.

-Päätöksen sanamuodot avasivat oven myös muille teollisuusmaille yrittää luikerrella pois sitovista määrällisistä päästövähennysvelvoitteista.

-Kansainvälisen liikenteen päästöjen rajoittaminen tippui neuvottelupaketin ulkopuolelle.

-Metsäkadon hillitsemistä koskeva keskustelu uhkaa rönsytä liian moneen suuntaan jo ennen kuin se on kunnolla alkanutkaan.

-Se, onko keskeisten maiden poliittinen tahto edelleenkään riittävän suurta, jäi epäselväksi.

Bali oli kuitenkin vasta alkua: nyt se matsi sitten vasta alkaa, ja kirittäjäksi tarvitaan kansalaisia kansallisuuteen ja puoluekantaan katsomatta.

Pidemmän yhteenvedon näkemyksistäni kokouksen tuloksista löydät täältä.

Kaisa Kosonen

Oliko Balin kokous menestys vai menetetty mahdollisuus?

Kaisa — Sat, 15 Dec 2007 18:44:14 +0000

Balin ilmastokokous päättyi lopulta tänään dramaattisten vaiheiden ja liki vuorokauden jatkoajan jälkeen. Sekavasta uutisoinnista on kotikatsomoissa varmasti jäänyt epäselväksi, oliko kokous menestys, vai menetetty mahdollisuus. Minä sanoisin, että se oli molempia, mutta selkeästi enemmän menestys.

Syy sekavaan uutisointiin on luonnollisesti itse kokouksen sekavuus, mutta tällä kertaa pakkaa sekoitti kuitenkin myös se, että eri toimijat hätiköivät tiedotuksessaan. Tiedotteita laitettiin ulos jo ennen kokouksen päättymistä, jolloin loppuvaiheilla saavutettu yllättävä ja merkittävä läpimurto jäi niissä huomiotta.

Itsekin olin kirjoittanut jo lähettämistä vaille valmiiksi tiedoteluonnoksen, joka tuomitsi jyrkin sanakääntein hallitukset kyvyttömyydestä sopia tarvittavien päästövähennysten suuruusluokasta. Tiedote meni kuitenkin täysin uusiksi, kun kaikkien suureksi hämmästykseksi suuntaa-antavat tavoiteluvut hyväksyttiinkin kokouksen viime metreillä Kioton pöytäkirjan uusista tavoitteista käytävien neuvottelujen pohjaksi. Tämä päätös tekee hyvin selväksi, että päästövähennysten on oltava teollisuusmailta yli 25 – 40 % suuruisia vuoteen 2020 mennessä ja globaalisti yli 50 % vuoteen 2050 mennessä, jotta vaarallista ilmastonmuutosta voitaisiin ilmastosopimuksen 2 artiklan hengessä torjua.

Suuren yllätyksen asiasta tekee se, että Kanada, Japani, Australia ja Venäjä olivat vastustaneet tavoitelukuja neuvottelujen aikana. Kansalaisjärjestöt saivat kuitenkin luotua maita kohti kansallisten tiedotusvälineidensä kautta niin suurta painetta, että maat luopuivat yksi toisensa jälkeen vastustamisesta.

Minä näen, että Balilla saatiin kokoon oikein mainio työpaketti tavoitteineen seuraavalle kahdelle vuodelle. Balilla istutettiin käänteentekevän ilmastosopimuksen siemenet. Satoa on määrä kylvää Kööpenhaminassa vuonna 2009. Uskallan siis väittää, että kokous onnistui tavoitteissaan, vaikka päätökset eivät optimaalisia olleetkaan.

Tarkempaa analyysiä kokouksen tuloksista seuraa lähipäivinä. Nyt tarvitsen unta.

Kaisa Kosonen

Al Goren puhe muistutti mistä Balin kokouksessa kyse

Kaisa — Fri, 14 Dec 2007 14:05:59 +0000

Balin ilmastokokouksen käytäviltä bongattu vihreiden kansanedustaja, hallituksen ilmastopoliittinen asiantuntija Oras Tynkkynen pohtii Al Goren puhetta ja Balin ilmastokokousta yleensä. Haastattelijana allekirjoittanut.

Kaisa Kosonen

EU-maat (ja Gore) kyllästyivät USA:n pelleilyyn

Kaisa — Fri, 14 Dec 2007 07:44:59 +0000

Suurten EU-maiden mitta täyttyi eilen Yhdysvaltojen suhteen. USA on jarruttanut Balin kokouksessa vähän joka asiakohdassa, mutta suurinta närää EU:n piirissä herättää luonnollisesti se, että Yhdysvallat ei suostu neuvottelemaan päästövähennysluvuista, jotka koskisivat myös sitä. Viittaukset siitä, että teollisuusmaat vähentäisivät 25 – 40 % vuoteen 2020 mennessä ei tule Yhdysvalloille kuuloonkaan. Yhdysvaltojen pääneuvottelija vetoaa jopa asiaa koskevan tutkimuksen vähyyteen(!)

Niinpä suuret taloudet ilmoittivat eilen Saksan ympäristöministerin suulla jäävänsä pois Yhdysvaltojen koolle kutsumasta suurten talouksien ilmastokokouksesta, jos Balilla ei saada aikaan konkreettista edistystä. Major Economies meeting on Yhdysvaltojen uusin veto yrityksissä välttää sitovista päästövähennysvelvoitteista puhumista. Yhdysvalloille EU-maiden ilmoitus oli isku vyön alle, sillä Bushin hallinto tarvitsee suurten saastuttajamaiden kokousta voidakseen osoittaa tekevänsä jotain.

Ranskan ympäristöministeri totesi Yhdysvaltojen suuntaan, että meillä voi olla teknologialähestymistapoja ja voimme luottaa markkinalähtöiseen lähestymistapaan, mutta jos emme aseta samanaikaisesti sitovia päästövähennystavoitteita (luokkaa - 25 – 40 % v. 2020 mennessä), niin sehän vain tarkoittaa, että emme lopulta luota teknologoihin ja markkinoihin.

Hyvä EU!

Myös Al the Pal (Al Gore) vaati tänään kovin sanoin Yhdysvaltoja ruotuun. Saa nähdä, kaikuvatko vetoomukset kuuroille korville, vai onko USA valmis joustamaan. Goren puhe oli TODELLA hyvä ja liikuttava! Käy ihmeessä katsomassa puhe Balin kokouksen sivuilta.

Valitettavasti itse videon löytyminen on tehty mahdollisimman hankalaksi, mutta ei hätää, opastan sinut perille. Klikkailet vain seuraavien ohjeiden mukaisesti:

- Klikkaa “View Live and On-demand webcast” sivun alalaidassa

- klikkaa “Archived Video” vasemmasta yläkulmasta

- klikkaa kalenterista päivää 13.12. (torstai)

- sivun oikeasta alakulmasta löydät videon otsikolla “The climate crisis: the way forward” 7:30pm - 8:30pm.

Avot! Video on ehdottomasti pienen etsimisen arvoinen!

Kaisa Kosonen

Ja päivän fossiili -palkinto menee…

Kaisa — Mon, 10 Dec 2007 16:01:55 +0000

Ympäristöjärjestöjen yhteistyöorganisaatio Climate Action Network on jo vuosien ajan jakanut YK:n ilmastoneuvotteluissa “Päivän fossiili” -palkintoa ilmastoneuvotteluja ansiokkaimmin jarruttaneille maille. Perinne jatkuu Balilla, jossa viime lauantaina Kanada pyyhki palkintopöydän kaikki kolme palkintoa vaatiessaan mm. kehittyneille ja kehittyville maille täsmälleen samanlaisia päästötavoitteita. Edellisten päivien fossiilit ovat menneet mm. Yhdysvalloille ja Saudi-Arabialle.

Fossiilipalkintojen jakaantumista voi seurata esimerkiksi Avaaz.orgin fossiilisivulla.

Kaisa Kosonen

Kaisan videoraportti Balilta, osa 2

Kaisa — Mon, 10 Dec 2007 09:35:52 +0000

Mitä Greenpeace tekee Balin ilmastokokouksessa? Katso video ja valaistu.

Suoraan sanottuna itse olen viettänyt viime päivinä aivan liian paljon aikaa tietokoneen ääressä, yrittäessäni ladata tätä videota youtubeen, ftp:lle ja tähän blogiin. Hitaiden yhteyksien vuoksi videon lataaminen kokonaisena blogiin onnistui vasta nyt, vaikka video valmistui jo lauantaina Grrrr…..

Kaisa Kosonen

PS. Videossa mainittu metsäraportti löytyy täältä.

Kuka pelkää vaarallista ilmastonmuutosta?

Kaisa — Wed, 05 Dec 2007 16:02:30 +0000

Missä menee vaarallisen ilmastonmuutoksen raja? Kuinka paljon lämpenemistä voimme sietää, ja millainen lämpenemisen taso pitäisi siten asettaa kansainvälisen politiikan tavoitteeksi?

Euroopan unioni linjasi jo yli kymmenen vuotta sitten tavoitteekseen rajoittaa maailman keskilämpötilan nousu kahta astetta pienemmäksi esiteolliseen aikaan verrattuna. Ilmastosopimuksen muut osapuolet ovat olleet haluttomia ottamaan kantaa siihen, minkä suuruinen lämpeneminen on vaarallista, koska se on samalla kannanotto myös päästövähennysten suuruuteen.

Nyt maat eivät voi kuitenkaan enää pakoilla tavoitteiden asettamista. Neuvottelut ovat tulleet siihen vaiheeseen, että on pakko alkaa määritellä, minkälaisia seurauksia Kioton jatkosopimuksella halutaan yrittää välttää. Jos esimerkiksi halutaan pelastaa Amatsonin sademetsä kuivumasta ruohoaavikoksi, ja Grönlannin mannerjää sulamasta merivedeksi, on lämpötilan nousu rajoitettava kahta astetta pienemmäksi.

Voisi kuvitella, että kaikkihan tätä haluaisivat. Kaikki kai haluavat suojella rannikkojaan metrien merenpinnan nousulta, sekä maailman suurinta, ja lajistoltaan rikasta metsäaluetta tuhoutumiselta? Ilmastoneuvotteluissa tämä ei ole kuitenkaan itsestään selvää, sillä lämpötilatavoite edellyttää mittavia päästövähennyksiä. Niihin kaikki eivät ole suinkaan valmiita. Ainakaan tässä vaiheessa neuvotteluja.

Päästövähennyksiksi muutettuna kahden asteen tavoite tarkoittaa sitä, että maailman päästöjen on käännyttävä laskuun vuoteen 2015 mennessä, ja vähennyttävä alle puoleen vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä. Vastaavasti teollisuusmaiden olisi vähennettävä päästöjään vähintään 30 % vuoteen 2020 mennessä, javähintään 80 % vuoteen 2050 mennessä.

Balin kokouksen yksi keskeisistä kysymyksistä on, saadaanko edellä mainitun suuruisia päästövähennyksiä kirjattua kokouksen päätelmiin. Kehitysmaaryhmä vaatii ponnekkaasti teollisuusmaiden päästövähennystavoitteen (-25 – 40 % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä) kirjaamista maakohtaisen tavoitteenmäärittelyn pohjaksi. EU haluaisi puolestaan kirjata em. tavoitteiden lisäksi globaalit tavoiteluvut tuleville neuvotteluille. USA taas ei haluaisi kirjata mitään tavoitelukuja minnekään ja Japani ja Kanada ovat puolestaan yrittäneet junailla päästövähennystarvetta pienemmäksi sorvaamalla vertailuvuotta lähemmäksi tätä päivää.

Viime päivinä on kuitenkin saatu kaksi hyvää uutista, kun sekä Kanada, Islanti ja Sveitsi ovat ilmoittaneet kannattavansa kahden asteen tavoitetta. Ympäristöjärjestöt ovat tehneet neuvottelijoille hyvin selväksi, että näistä neuvotteluista ei voida lähteä kotiin ilman, että yleistavoitteet on kirjattu lukuina paperille, ja lukujen on rajoitettava lämpeneminen kahta astetta pienemmäksi. Piste.

Kaisa Kosonen

Kaisan videoraportti Balilta, osa 1

Kaisa — Tue, 04 Dec 2007 10:40:18 +0000

Katso kengurun loikkaa!

Kaisa — Tue, 04 Dec 2007 09:12:00 +0000

Ilmastokokous alkoi eilen iloisissa tunnelmissa, kun Australia ilmoitti ratifioineensa Kioton pöytäkirjan. Tuore pääministeri Kevin Rudd ratifioi sopimuksen ensimmäisenä virallisena toimenaan.

Vihdoin!

Yhdysvallat, ja tarkemmin sanottuna Bushin hallinto, on nyt entistä enemmän yksin, sen ainoan teollisuusmaakumppanin loikattua toiseen leiriin.

Ratifiointi on mainio esimerkki siitä, että kansalaisaktiivisuus kannattaa. Ilmastonmuutos nousi yhdeksi Australian vaalien tärkeimmistä teemoista – ellei tärkeimmäksi, ja siinä kansalaisjärjestöt näyttelivät merkittävää roolia. Vuosi sitten Kenian ilmastokokouksen aikaan Greenpeace ja muut kansalaisjärjestöt järjestivät Australiassa ilmastomarssin, johon osallistui eri puolilla maata yli 90 000 australialaista! Siitä käyntiin pyörähtänyt vuosi oli pelkkää tiivistä puserrusta ilmastonmuutoksen nostamiseksi vaalien ykkösteemaksi. Järjestöjen ja kansalaisten luoma paine pakotti jokaisen puolueen ottamaan kantaa ilmastonmuutokseen, ja lopulta puolue, jonka kannat olivat huomattavasti parempia kuin pääkilpailijansa, voitti.

Greenpeacen Australian toimistolle ilmastonmuutos oli vaalivuonna ehdoton ykkösteema. Australialaiset kollegamme eivät kuitenkaan suinkaan aio jättää kampanjaa tähän, vaan nyt se vasta kunnolla alkaakin. Australiaa ja Yhdysvaltoja on yhdistänyt tähän saakka Kioton pöytäkirjan hylkäämisen lisäksi huippukorkeat henkeä kohden lasketut ilmastopäästöt sekä uusiutuvien energialähteiden hylkiminen. Haasteisiin nähden Kioton pöytäkirjan allekirjoittaminen olikin vasta kevyttä alkulämmittelyä. Seuraavaksi tuoreen pääministerin on käärittävä hihansa ja rydyttävä tositoimiin.

Nähtäväksi jää, miten Australian uudet tuulet näkyvät sen kannanotoissa täällä Balilla. Ryhtyykö se ehkä painostamaan entistä rikoskumppaniaan mukaan Kioton pöytäkirjan jatkosopimukseen?

Kaisa Kosonen