Julkistimme tänään virallisesti Päästöpäättäjät.fi -nimisen sivuston, joka seuraa kansanedustajien ilmasto- ja energiasanomisia (ja sanomatta jättämisiä). Oheisesta PowerPoint -pläjäyksestä selviää miksi olemme moisen saitin väkertäneet ja mitä se tekee. Tutustukaa ihmeessä! Palautetta saitista voi antaa täällä blogissa tai suoraan sähköpostitse paastopaattajat(ät)nordic.greenpeace.org.

Henkilökohtaisesti tunnen tarvetta hehkuttaa mahtavia vapaaehtoisiamme, joita ilman palvelua ei yksinkertaisesti olisi syntynyt. Päästöpäättäjät -projektissa on mukana reilu 40 eri-ikäistä ja hyvin erilaisista taustoista tulevaa ihmistä sieltä täältä Suomea. Suurin osa heistä ei ole aiemmin ollut Greenpeacen toiminnassa mukana. Minusta tämä kertoo siitä, että ihmisillä on oikeasti syvä huoli ilmasto- ja energiakysymyksistä ja myös aito halu vaikuttaa.

“Vahtikoirat” -lempinimellä kulkeva porukka on muuten koottu ja koordinoitu pelkästään netin kautta. Eilen torstaina oli ensimmäinen kerta kun minä ja ilmastokampanjavastaavamme Kaisa näimme vahtikoiria vihdoin livenä. Olin ennen eilisillan tapaamista aivan rättipoikki ja veto pois, mutta kummasti olo piristyi kun pääsi tapaamaan innokkaita ja fiksuja vapaaehtoisia!

Vahtikoirat -te rokkaatte!

Virpi Oinonen

Jo lähes 17 000 suomalaista on vaatinut kansanedustajaltaan ilmastolakia vuotuisista viiden prosentin päästövähennyksistä. Tämä on huima tulos pääosin vapaaehtoisvoimin pyöritettävälle Polttava kysymys -kampanjalle, joka on vasta pääsemässä vauhtiin.

Olemmeko ehkä seuraamassa Iso-Britannian jalanjälkiä?

Briteissä 130 000 kansalaista kirjoitti vastaavan vaatimuksen ilmastolaista kansanedustajilleen ja sai mitä tahtoi: hallitus alkoi valmistella ilmastolakia (Climate Change Bill), joka asettaa kansalliset keskipitkän ja pitkän aikavälin päästötavoitteet sekä niiden mukaiset viisivuotiset hiilibudjetit ensimmäistä kertaa lain tasolla.

Nyt aurinkoiset uutiset sateiselta saarelta jatkuvat. Iso-Britannian hallitus on päättänyt tiukentaa pitkän tähtäimen päästövähennystavoitettaan. Kun aiempi tavoite oli, että vuoteen 2050 mennessä päästöjä leikattaisiin 60 % vuoden 1990 tasoon verrattuna, on tavoite nyt 80 %. Tavoitteen kiristämisen syynä on yksinkertaisesti ilmastotiede. Näin suuret päästövähennykset Britannian kaltaiselta maalta tarvitaan katastrofaalisen, yli kaksi astetta ylittävän ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

Olisiko aika alkaa linjaamaan myös Suomen päästövähennystoimia sen pohjalta, mitä meiltä tarvitaan ilmastokaaoksen torjumiseksi? Tällä hetkellä hallitus tähtää ilmastotieteen valossa riittämättömiin päästövähennyksiin.

Toivomme, että päästöpäättäjät-sivusto kannustaa kansanedustajia ja kansalaisia kunnianhimoiseen ja monipuoliseen ilmasto- ja energiakeskusteluun.

Lämmin kiitos lähes 50 vapaaehtoisellemme, jotka tekivät tämän palvelun mahdolliseksi!

Kaisa Kosonen

Kuva Seppo Leinonen

Taitaa tulla Lipposen muistelmiin taas iso suttu. Ehkä jopa inhokkilistalle uusia nimiä?

EU:n johtajat eivät nimittäin kuunnelleet Paavo Suuren neuvoja, vaan päättivät penteleet tänään päättyneessä huippukokouksessaan pitää kiinni EU:n ilmasto- ja energiapaketin tavoitteista ja aikataulusta. Vanhanenkin kehtasi ihan julkisesti ilmaista tukensa!

Fossiilisaurus Paavohan vaati viime viikolla Euroopan unionia sopeuttamaan ilmasto- ja päästöpolitiikkansa ”muuttuneisiin taloussuhdanteisiin”, eli alentamaan tavoitteitaan päästövähennyksille ja uusiutuvalle energialle. Mies nimitti vanhan ajan ilmastoskeptikon tavoin EU:n ilmastopolitiikkaa ”ilmastopoliittiseksi hypeksi” ja vaati samaan hengenvetoon Suomeen kolmea uutta ydinvoimalaa.

Jepulis jee. No, onneksi Paavolle ei enää kateta lautasta huippukokouksissa. Voitolla on raikkaampi ajattelu.

Komission puheenjohtaja Barroson mukaan EU:n ilmasto- ja energiapaketin eteenpäin vieminen on nyt tärkeämpää kuin koskaan - ei finanssikriisistä huolimatta, vaan - ainakin osittain - juuri sen vuoksi. Myös finanssikriisin sankariksi nostettu Gordon Brown on alleviivannut, että toimet ilmastonmuutosta vastaan ovat osa ratkaisua globaaleihin taloushaasteisiin.

Vanhaselle pisteet siitä, että hän tuki EU:n energiapaketin tavoitteita ja aikataulua julkisesti. Nyt Vanhasen ja kumppaneiden olisi vaan luettava omat linjapaperinsa uudelleen punakynän kanssa ja mietittävä, onko EU:n tavoitteiden vesittämisyrityksissä mitään mieltä, vai pitäisikö sittenkin yrittää vahvistaa sitä.

Kaisa Kosonen

P.S. Suomen kannoista ovat olleet huolissaan myös luonnonsuojeluliitto, WWF ja KEPA.

YLE kertoi tänään, miten Länsi-Afrikan simpanssit ovat kuolemassa sukupuuttoon. Uutisen mukaan “..tuhon syynä on väestönkasvu ja maankäytön lisääntyminen”.

Yksi lisääntyvä maankäytön muoto Länsi-Afrikassa on palmuöljyn tuotanto. Esimerkkejä aiheutetuista tuhoista ja laajennussuunnitelmista on jo olemassa.

Uutinen muistuttaa palmuöljyn kasvavan käytön järkyttävistä seurauksista. YK:n ympäristöohjelma UNEP:in ja monien kansalaisjärjestöjen mukaan orangit kuolevat lähivuosina sukupuuttoon Indonesian ja Malesian kasvavan palmuöljytuotannon takia. Ja nyt tämä onnettomuus on leviämässä muuallekin.

Yksi suurimpia syyllisiä on suomalainen Neste Oil, joka kasvattaa palmuöljyn käyttöä vuosi vuodelta. Nesteestä on tulossa maailman suurin palmuöljyn käyttäjä vuonna 2011.

Tällä hetkellä suomalainen autoilija voi valita, haluaako tankata Neste Oilin sademetsädieseliä vai ei. Sen sijaan pääkaupunkisudun bussimatkustaja ei voi valita. Helsingin kaupungin liikennelaitos HKL testaa parhaillaan Nesteen palmuöljydieseliä laajassa mitassa. Kokeilu saattaa johtaa siihen, että vuonna 2010 kaikki Helsingin seudun bussit ajavat sademetsätuhoa tankissaan.

Tähän älyttömyyteen ehtii vielä vaikuttaa. Ota yhteyttä valtuutettuusi Espoossa, Vantaalla tai Helsingissä. Ja lähetä palautetta HKL:lle.

Matti Liimatainen

Kyllä nauratti taas katsellessa eilistä uraanikeskustelua A-Talkissa. Uraanimiesten ja ministeri Pekkarisen pääpuolustus kaivoksesta huolestuneille kansalaisille tuntui olevan, että “on erittäin epätodennäköistä, että kaivos todella tulee”. Pekkarinen jopa totesi, että turha tästä on mitään toimittajankaan kysellä tai keskustella, kun “mitään kaivoshanketta ei vielä ole”.

Nyt ollaan Vanhasen hallituksen tiedotuspolitiikan ytimessä. Keskeneräisistä asioista ei pidä keskustella, koska niistä ei ole vielä päätetty. Ja saanko arvata loput: päätetyistä asioista ei kannata valittaa, koska ne on hallitus jo suuressa viisaudessaan päättänyt.

Tällä tiedotusopilla demokratia nousuun!

-Sini Harkki

Hesari ja YLE kertovat EU:n ympäristövaliokunnan äänestäneen eilen ”tiukan ilmastopaketin” puolesta teollisuuden lobbareiden kovasta painostuksesta huolimatta.

Se, mitä nuo uutiset eivät kerro, on että eräs mainittujen vesitysesitysten poliittisista promoottoreista oli suomalainen europarlamentaarikko. Konservatiivien esityksiä tuotiin valiokuntaan erityisesti Eija-Riitta Korholan ja Karl-Heinz Florenzin nimissä.

Tällä kertaa teollisuuden ja konservatiiviedustajien yhteisestä agendasta ei jäänyt epäselvyyttä, kun dokumentin huolimaton tallentaminen paljasti, että Korholan ja kavereiden esitykset oli kirjoitettu Euroferin toimistossa. Konservatiivit ehdottivat muun muassa ilmaisten päästöoikeuksien jakamista teollisuudelle hamaan tappiin asti. Lisäksi he halusivat romuttaa EU:n sitoutumisen korkeampiin päästövähennyksiin osana kansainvälistä sopimusta.

Vaan eipä mennyt läpi. Ympäristövaliokunta linjasi, että myös teollisuuden on maksettava päästöoikeuksistaan kasvavassa määrin – joskin alussa peräti 85 % oikeuksista jaettaisiin edelleen ilmaiseksi. Niin ikään valiokunta vahvisti EU:n kokonaistavoitteen korottamisen nykyisestä 20 prosentista 30 prosenttiin, kun kansainvälinen sopimus syntyy ja edellytti jäsenmaiden valmistautuvan tuohon tiukempaan tavoitteeseen jo nyt.

Meitä ympäristöjärjestöjä Korholan tappio ei yllätä. Euroopassa puhaltavat muutoksen tuulet ja ylivoimainen enemmistö eurooppalaisista on täysin eri linjoilla kuin Korhola. Eurooppalaiset pitävät komission esittämiä tavoitteita päästöille ja uusiutuvalle energialle hyvinä tai liian vaatimattomina. Kansalaiset uskovat, että ilmastonmuutoksen vastaisilla toimilla voi olla positiivinen vaikutus Euroopan talouteen ja näkevät, etteivät yritykset tee riittävästi ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

Ehkäpä siksi Korholan ”ilmastopolitiikalle” ei löydykään enää tukea edes teollisuusvaliokunnasta.

Korholahan on ajanut muun muassa uusiutuvan energian sitovasta tavoitteesta luopumista, (kivihiileen rinnastettavan) turpeen kohtelua uusiutuvana energiana (turvedieselesitys) sekä vastustanut uusiutuvien energialähteiden priorisointia sähköverkkoon pääsyssä. Mikään näistä esityksistä ei kuitenkaan mennyt läpi teollisuusvaliokunnan äänestyksessä 11.9., vaan valiokunta äänesti vahvan uusiutuvan energian direktiivin puolesta.

Hyvä niin.

Seuraavaksi EU:n energiapakettia käsittelevät Euroopan neuvostossa ministerimme Pekkarinen (10.10.), Vanhanen (15.-16.10.) ja Lehtomäki (20.10.). Toivottavasti hallituksemme ajaa eurooppalaisten toivomaa ilmastopolitiikkaa. Vähän heikolta kyllä näyttää.

Kaisa Kosonen

P.S. Satu Hassille ruusuja ansiokkaasta työstä vastuunjakodirektiivin mietinnön luotsaamisesta ja Riitta Myllerille sitovan energiatehokkuustavoitteen ajamisesta! Time to lead!

P.S. 2. Kaikki konservatiivit eivät toki vaadi EU:n päästötavoitteiden vesittämistä. Esimerkiksi entinen ympäristöministeri, nykyinen europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen (kok) on luonnehtinut tavoitteita riittämättömiksi ja kunnianhimottomiksi.

Poliittisen kentän vihreällä laidalla on viime vuosina ollut tungosta. Viime eduskuntavaaleissa lähes kaikilla puolueilla oli ilmasto- tai energiapoliittinen ohjelma. Kiinnitimme toki jo tuolloin huomiota monien julkilausumien onttouteen. Käytännön politiikassa raskaan teollisuuden lyhyen aikavälin etujen ajaminen on noussut jo nyt huomattavasti tärkeämmäksi tavoitteeksi, kuten esim. Suomen takapajuiset kannat EU:n energialinjauksiin osoittavat.

Jos rahoitusmarkkinoiden kansainvälinen kriisi alkaa heijastua reaalitalouteen myös Suomessa, kuten uusimmat ennusteet antavat odottaa, on poliitikkojen sitoutuminen ympäristösuojeluun kovassa testissä. Perinteisesti ympäristöongelmia on ratkaistu nousukauden aikana ja laimilyöty suhdanteiden osoittaessa alaspäin. 1980-luvulla laitettiin kuriin otsonikato ja happosateet. Kioton sopimus saatiin voimaan 2000-luvun nopean kasvun vuosina.

Nyt olemme kuitenkin keskellä ekologista kriisiä, jonka ratkaiseminen ei voi odottaa uusia nousukausia. Joka neljäs maailman nisäkäslajeista uhkaa kuolla sukupuuttoon. Maailman ilmastopäästöt täytyy kääntää laskuun kymmenen vuoden kuluessa, jotta voimme säilyttää kohtuullisen mahdollisuuden rajoittaa ilmastonmuutos alle kahden asteen. Tämä edellyttää käänteentekevää ilmastosopimusta Kööpenhaminassa joulukuussa 2009 - aikana, jolloin talouden taantuma voi olla pahimmillaan. Sekä uhanalaisista lajeista lukua pitävän IUCN:n että YK:n ilmasto-ohjelman johtajat ovat varoittaneet, että talouskriisi ei saa johtaa polttavien ympäristöongelmien ratkaisun lykkäämiseen.

Taantumaa pelätessä on hyvä muistaa, että suomalaiset ja teollisuusmaiden asukkaat ylipäätään ovat rikkaampia kuin koskaan. 1980-luvun alkuun verrattuna keskimääräisen suomalaisen ostovoima on lähes kaksinkertaistunut. Tätä taustaa vasten huoli talouskasvun hidastumisesta tai jopa pysähtymisestä pariksi vuodeksi vaikuttaa älyttömältä.

Talouskasvun välttämättömyys ei johdukaan siitä, että tavaran määrän lisääminen kasvattaisi hyvinvointia, vaan siitä, että koko kansainvälinen talousjärjestelmä on rakennettu riippuvaiseksi kasvusta. Kun teknologia ja koulutus nostavat työn tuottavuutta, mutta työaikoja ei lyhennetä, täytyy tuotannon kasvaa, jotta kaikille riittää puuhaa 8 tunniksi päivässä. Lainojen takaisinmaksukykyä arvioitaessa oletetaan palkkojen nousevan vuosittain. Pääoman tuottovaatimuksiin pääseminen edellyttää yrityksiltä yleensä liikevaihdon kasvattamista. Ja niin edelleen. Talousjärjestelmän riippuvuus mahdollisimman nopeasta kasvusta taas kaventaa poliitikkojen liikkumavaran ympäristö- ja sosiaalisten ongelmien ratkaisemisessa liian kapeaksi.

Talouskriisi ei siis tuo muassaan mitään sellaista, mistä ei selvittäisi jakamalla työtä ja oikeudenmukaistamalla tulonjakoa. Hyvinvointipalveluiden rahoittamiseen tuottavuuden kasvu vaikuttaa vähemmän kuin monesti esitetään - lapset, sairaat ja vanhukset tarvitsevat ihmisen läsnäoloa siinä missä ennenkin, joten näillä aloilla tuottavuus ei todellisuudessa voi paljoa kasvaa.

Polttavien ympäristöongelmien ratkaiseminen edellyttää todennäköisesti, että talouskasvun välttämättömyyttä arvioidaan uudelleen. Talous voi toki kasvaa, mutta talouskasvu ei voi enää olla politiikan yksinomainen tai tärkein tavoite. Kuten IUCN:n varajohtaja kommentoi BBC:lle,

“The financial crisis is nothing compared with the environmental crisis. It’s going to affect a few people, whereas the biodiversity crisis is going to affect the entire world. So there is a risk that because of the financial crisis, people are going to say ‘yeah, the environment is not that urgent’; it is really urgent.”

Optimistisesti voi toisaalta ajatella, että rahoitusmarkkinoiden kriisi on pakottanut kovimmatkin konservatiivit myöntämään, että valtion voimakas rooli on välttämätön markkinoiden epäonnistuessa.Maailmanlaajuisen kestävän energian vallankumouksen aloittamiseen riittävä rahasumma löytyy tarvittessa parissa viikossa. Ilmastonmuutos taas on suurin markkinamekanismin epäonnistuminen, jonka ihmiskunta on kohdannut. Mm. rahoitus- ja asuntomarkkinoille nyt pumpattavat käsittämättömät rahasummat ovat ainutlaatuinen mahdollisuus nostaa ympäristönsuojelu keskeiseen asemaan näillä sektoreilla.

Lauri Myllyvirta

Mitä yhteistä on maailman suurimman öljy-yhtiön ExxonMobilin voitoilla ja Yleisradion TV-lupamaksuista saamilla tuloilla? Molempia käytetään viiden pennin valetieteen levittämiseen ilmastonmuutoksesta. Esso on vuosikymmenten ajan rahoittanut erilaisia epämääräisiä instituutteja ja tutkijoita, jotka esiintyvät ilmastoasiantuntijoina ja levittävät virheellistä, luonnontieteen kanssa ristiriidassa olevaa tietoa ilmastonmuutoksesta. YLE on tehnyt oman osansa levittämällä näiden samojen tahojen väitteitä Suomessa. Onkohan tämä se aukko, joka julkisella rahalla pyörivän televisiokanavan tulee täyttää Suomen mediakentässä?

YLE:n ohjelmien takana on vuosien ajan ollut sama missiojournalisti, Martti Backman. Ilmastonmuutoksen olemattomuuden lisäksi hän on osoittanut, ettei Itämereen suuntautuvia ravinnepäästöjä kannata vähentää eivätkä ympäristömyrkyt ole niin kovin vaarallisia. Backman ratsastaa journalistin vapaudella, mutta luonnontieteen vääristely tuskin kuuluu sen piiriin.

Viimeisin Backmanin lataus kaivoi naftaliinista alun perin 1990-luvulla esitetyn väitteen, jonka mukaan ilmakehän lämpötilamittaukset satelliiteilla ovat ristiriidassa sen kanssa, että ilmaston lämpeneminen johtuisi kasvihuonekaasuista. Ristiriita vaivasi tutkijoita pitkään, kunnes mittauksista löytyi virhe. Eli parjatut ilmastomallit olivat oikeassa, mittaukset väärässä. MOT-ohjelmassa esiintyneet tutkijat joutuivat myöntämään väitteensä vääriksi jo vuosia sitten säilyttääkseen rippeet uskottavuudestaan, mutta pienen maan innokkaalle jääräjournalistille he näköjään vielä esittelivät väitteitään. Tarkemmin asiasta voi lukea ilmastotutkijoiden blogista: 1 2 3.

Maallikonkin silmään MOT:ista olisi pitänyt pistää pari asiaa: esitellään alle kahden vuoden mittaisia trendejä ja kritisoidaan ilmastomalleja siitä, että ne eivät ennusta säätä. Mutta mediassa on koko ajan ollut ongelmana, että Esson ”tutkijoiden” bluffin paljastaminen kokonaisuudessaan vaatii vähän ymmärrystä ilmasto- ja tilastotieteestä ja aika monta sivua tekstiä. Perättömiä väitteitä ehtii laukoa paljon nopeammin, kuin maallikolle voi selittää, miksi ne ovat puuta heinää.

Taustatietoa Backmanin tämänkertaisista sankareista Christystä ja Spenceristä löytyy Greenpeacen Exxon Secrets -sivustolta, joka seuraa, mille organisaatioille ja henkilöille Esson rahoitus päätyy.

Jos YLE:n johto ei uskalla lopettaa näiden tyhjänpäiväisten ohjelmien tuottamista, olisi parasta varmaan haastatella samalla ohjelmapaikalla muitakin luonnontieteestä poikkeavia näkemyksiä omaavia, kuten Flat Earth Societya. Pseudotieteen tietosanakirjasta löytyisi varmasti lisää hyviä haastateltavia.

Ps. Me Greenpeacessa riemuitsisimme sydämemme pohjasta, jos Backman ja ExxonMobil olisivat oikeassa. Maailmassa riittää ympäristöongelmia ilman ilmastonmuutostakin. Mutta silmien ummistaminen todellisilta uhkilta on koeteltu ja huonoksi havaittu menetelmä.

Maailma muuttuu. Silti Suomesta löytyy vielä herroja, joille pään lyöminen mäntyyn tuntuu olevan tärkeää – oli se sitten jyhkeä entinen Karjalan mänty tai tehometsänhoidon tuottama pieni nykysuomalainen selluräkämänty.

En nyt puhu -vaikka yksityishenkilönä ihan työn vierestä mieli tekisikin- Lapin Kansan päätoimittaja Heikki Tuomi-Nikulan eilisistä kaappilesbo-möläyksistä, jotka taas kerran valottivat Lapin maakuntaedustajien elämälle ja oman maakunnan yleiselle mielipiteelle usein täysin vierasta linjaa.

Nyt on puhe tänään ilmestyneestä TEM:n Lappi-työryhmän mietinnöstä. Lappi-työryhmä asetettiin pohtimaan Lapin kehitystä ja esittämään toimenpiteitä. Nyt niitä tuli: mm. tekoaltaita, vesirakentamista, turvetta, kaivoksia…

Tiistaina julkaistua Esko Ahon metsätyöryhmän esitystä on blogissamme kommentoitu jo. Siinä missä Ahon työryhmä tunnustaa tilanteen ja tosiasiat (toimenpide-ehdotukset ovat sitten sitä samaa vanhaa eilispäivää), ei Lappi-työryhmä pystynyt edes rehelliseen tilannekuvaukseen.

Työssä mukana olleet, mutta syrjäytetyiksi tulleensa kokeneet Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi (hänen blogiaan muuten kannattaa seurata) ja kansanedustaja Erkki Pulliainen kommentoivat:

”Lappi-työryhmän työn lähtökohtana on Lapin aluetaloudellinen duaalimalli, joka perustuu luonnonvarojen hyödyntämiseen ja matkailun kehittämiseen, eikä näiden asioiden edistämisessä nähdä minkäänlaista ristiriitaa tai yritetä löytää keinoja ristiriitojen ehkäisyyn. On aivan yksiselitteisen selvää, että duaalimalli on ristiriitainen ja erityisesti maankäytön osalta on jo olemassa ristiriitoja luonnonresurssien hyödyntämisen/matkailun/perinteisten elinkeinojen kesken. Meidän mielestämme on perusteetonta todeta että ristiriitoja ei ole, kun niitä on, ja tulisi paremminkin pohtia sitä miten ristiriitoja ehkäistään.”

Metsäpuolella työryhmä esittää että osa Metsähallituksen tuotosta palautettaisiin ”alueen elinkeinotoiminnan tukemiseen”. Tämä tarkoittaisi sitä, että liiallisista hakkuista aiheutuvia ristiriitoja lisättäisiin entisestään. Viisaampi olisi esittänyt, että hiipuvan metsäteollisuuden hakkuita viimeistään nyt ohjataan pois alueilta joissa ne häiritsevät muita elinkeinoja ja niiden tulevaisuutta.

Näkkäläjärvi ja Pulliainen tiivistävät Metsähallituksen tuoton jaosta aiheutuvan ongelma:

”Toimenpide-ehdotus toteutuessaan asettaisi alueen elinkeinotoiminnan riippuvaiseksi Metsähallituksen tuotosta, asettaen eri elinkeinomuodot vastakkain, ja ohjaisi maankäyttöä siten, että kaavoituksen kautta pyrittäisiin saamaan maksimaalinen hyöty. Saamelaisten kotiseutualueella ehdotus toteutuessaan lisäisi saamelaiskulttuurin ja metsätalouden välisiä ristiriitoja ja vaikeuttaisi poronhoidon harjoittamisedellytyksiä. Toteutuessaan tuoton palauttaminen tarkoittaisi lisääntyviä metsänhakkuita, jotka taas veisivät perustan saamelaisen aineellisen kulttuurin, poronhoidon harjoittamisen, toimintaedellytyksiltä.”

Niinpä. Metsähallitus, metsätalousministeriö sekä Lapin maakuntapäättäjät entistä maaherraa lukuunottamatta ovat vuodesta toiseen kieltäneet, että metsätaloudesta aiheutuisi mitään todellista vahinkoa. Vaikka hakkuista käydään oikeutta, niihin on puuttunut YK:n ihmisoikeuskomitea, niistä on tullut aika ajoin kansainvälisen uutiskynnyksen ylittäneitä asioita ja ne ovat vaikuttaneet suomalaisen metsäteollisuuden maineeseen – meillä osataan vain päättäväisesti kieltää.

Työryhmän esittämää Vuotoksen allasta ja muuta pekkarointia kommentoi Suomen luonnonsuojeluliitto.

Matti Liimatainen

Eskon Ahon vetämän metsäteollisuuden tulevaisuutta pohtineen työryhmän raportti julkistettiin eilen. Työryhmän kuvaus metsäteollisuuden tilanteesta oli suorastaan osuva. Kerrankin, ajattelin, näin korkean tason ryhmä kuvaa alan haasteita ongelmia peittelemättä.

Tunnelma  lässähti toimenpide-ehdotuksiin tultaessa. Ne kun ovat samaa vanhaa politiikkaa, jolle metsäpolitiikka on urautunut jo vuosikymmenien ajan. Lisää teitä, ojituksia, hakkuita… Rohkeat avaukset huutavat poissaolollaan.

Työryhmän raportti puhuu alusta asti metsien hyödystä ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. Kuitenkin se päätyy ehdottamaan metsien kunnostusojitusten lisäämistä 100 000 hehtaariin vuodessa! Metsäojitukset tuottavat jo nyt lähes 7 miljoonaa tonnia hiilidioksidipäästöjä vuosittain. Lisäojittaminen vain pahentaa tilannetta.

Työryhmän käsitys metsien ja ilmastonmuutoksen suhteesta vaikuttaa muutenkin varsin kapealta. Ajatus lienee, että mitä enemmän puuta käytetään, sen parempi, koska puuhan sitoo hiiltä, eh? Näin yksinkertainen kuvio ei kuitenkaan ole. Suurimmassa osassa puutuotteita hiili ei kovin kauaa säily. Paras tapa maksimoida hiilivarastoja metsissä on käyttää ja suojella metsiä siten, että sekä maaperän että puuston hiilivarasto on mahdollisimman suuri ja pitkäaikainen. Tämä ei aina tarkoita tehokkainta mahdollista metsänhoitoa.

-Sini Harkki