Aloitimme eilen keskiviikkona Loviisasta kiertueen ydinjäterekan kanssa. Rekka kuljettaa aidon kokoista kopiota ydinjätteen kuljetussäiliöstä, johon mahtuisi Suomessa toimivien ydinvoimaloiden kuukaudessa tuottama jäte.

Loviisalaisten reaktiot tuntuivat hyvin positiivisilta. Sana levisi keskustassa suusta suuhun sekä alueradioiden kautta ja kaupungilla kulkiessani kuulin yhden jos toisenkin pohtivan ydinjätteen kohtaloa. Asiasta ei ole keskusteltu niin pitkään aikaan, että asia tuntuu painuneen unohduksiin. On liian helppoa ajatella, että ongelmat kyllä ratkaistaan. Juuri nyt meillä ei kuitenkaan ole varaa tai oikeutta unohtaa, sillä suunnitellut ydinvoimahankkeet tekesivät Suomesta henkeä kohti maailman suurimman ydinjätteen tuottajan.

Eilisilta meni jännittäessä ja seuratessa sloveniassa sattuneen ydinvoimalaturman saamista hallintaan.

Ennen kiertuetta takana oli kaksi mielenilmausta Helsingissä. Sunnuntaina 500 keltaisiin pukeutunutta ihmistä kerääntyi muodostamaan vartaloillaan ja mustilla kylteillä tekstin “CO2 -30 %” sekä säteilyvaaran merkin. Tiistaina suljimme ydinjäteyhtiö Posivan sekä ydinvoimayhtiö TVO:n pääkonttorin muistuttaaksemme, että yhtiöiden toiminta altistaa tuhansia tulevia sukupolvia ydinjätteestä aiheutuville riskeille.

Tänään Tampereella testaamme kiertueella ydinvoimatietovisaa. Joka kerran kun olemme jossain puhumassa ydinvoimasta, joku vanhempi mieshenkilö tulee kertomaan, että hän tietää kaiken ydinvoimasta. Tänään se nähdään.

Lauri Myllyvirta

Päivystin tänäkin aamuna Nesteen palmuöljydieseliä irvivää banderolliamme Länsiväylällä. Parin tunnin aamuvuorossa oli aikaa lukea päivän Hesari kannesta kanteen. Kaupunki-sivuilta löytyi juttu, joka lämmitti (niin lämmitti aamuaurinkokin, ei sen puoleen). Ei voi kuin ihailla. Että löytyy poliitikkoja joilla on selkärankaa.

“On mahdotonta ajatella, että ensin puhumme ilmastonmuutoksesta. Sitten kun tulee konkreettinen hanke, todetaan että olemme markkinataloudessa ja annetaan yrittäjän yrittää”, sanoo ministeri Jan Vapaavuori Hesarissa tänään. Tämä on jo niin itsensäselittävää ettei tarvinne enempää kommentoida. Mutta näitä linkkejä todella tekee mieli mainostaa: Vapaavuori Hesarissa, Vapaavuoren blogi, ja haastattelu Radio Helsingissä kello 13.30 torstaina 29.5..

Ja lisää pisteitä kokoomukselle; europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen eilen YLE:n punaisessa langassa (tämä linkki ja haastattelu eivät sisällä suoranaista ympäristöasiaa, mutta elämisestä, maailmasta ja politiikasta kiinnostuneet voivat sen tsiigata).

Matti Liimatainen

Helsingin Sanomien sivuilta löytyy metsäkampanjoitsija Matti Liimataisen haastattelu tämän aamuiseen Länsiväylän banderollitempaukseen liittyen.

Kuvia löytyy puolestaan Flickr -tililtämme.

Virpi

Ympäristöministeriön virkamiehet ja ministeri istuvat tällä viikolla Bonnissa kansainvälisessä biodiversiteettikokouksessa. Näissä jokavuotisissa kinkereissä surraan luonnon monimuotoisuuden vähenemistä ja siunaillaan niitä vaikutuksia joita tästä ihmisille ja luonnolle koituu.

Suomen delegaatiossa on mukana tietenkin myös teollisuuden ja metsäministeriön edustajia. He ovat unohtaneet moraalinsa jo ajat sitten -jos sitä heillä koskaan on ollutkaan-, ja todistelevat että kaikki on ihan hyvin. Samoin tehnee myös ympäristöministeri, jonka puolueelle tärkeintä luonnossa on metsien hakkaaminen, soiden kuivattaminen ja tekoaltaiden rakentaminen. Ympäristöministeriön virkamiehiä saattaa vähän hävettääkin, heistä suurin osa kun tietää että Suomi ei todellisuudessa aiokaan täyttää kansainvälisesti sovittuja suojelutavoitteita.

Mutta mitäpä moraalista ja omastatunnosta. Kaikille yhteistä on kuitenkin se, että kotiin palattua asiat jatkuvat entiseen malliin. Valtion metsissä jatketaan Euroopan viimeisten luonnontilaisten ikimetsäerämaiden hakkaamista ja uhanalaisten lajien kotimetsien tuhoamista. Metsätaloudelle annetaan tukiaisia, metsien suojelu minimoidaan mittakaavaltaan pelleilytason askarteluhankkeiksi.

Tutkimista, kehittämistä, sitoutumista, keskustelua, hankkeita, arvioita, suunnitelmia, yhteiskuntavastuuraportteja, evaluointeja, sertifiointeja, projekteja jne. jatketaan, ja uusia tehdään. Rahaa metsien suojelualueiden lisäämiseen ei kuitenkaan löydy, eikä edes valtion metsissä vähennetä hakkuita, ei edes ohjata hakkuita pois kriittisimmiltä alueilta.

Ainoa valopilkku on se, että kriittisiäkin ääniä löytyy. Aiheesta, eli metsien suojelun surkeasta hoidosta kirjoittavat Turun Sanomissa kansanedustaja Ville Niinistö, Helsingin Sanomissa Luonto-Liiton Risto Mustonen.

Matti Liimatainen

Energiakomissaari Andris Piebalgs tapasi Kaisaa ja entistä tiedottajaamme Mikael Sjövallia Olkiluodossa kesällä 2007

Tapahtuisiko tämmöistä Suomessa? Kuvitelkaa: Mauri Pekkarinen pyytäisi blogissaan Sinua keskustelemaan avoimesti ydinvoimasta…

Piebalgsin blogipostauksen bongasi Ympäristöfaktaa.

PS. Pekkarisella ei ole blogia eikä omia nettisivuja (ainakaan en moisia onnistunut löytämään).

Virpi

Brasilian ympäristöministeri Marina da Silva erosi dramaattisesti tehtävästään viime viikolla. Marina da Silva on ollut Brasilian hallituksen vihreä enkeli, ympäristöjärjestöjen ja kansainvälisen yhteisön kunnioittama vaikuttaja. Amazonian sydämessä kasvanut da Silva otti sademetsien suojelun vakavasti ja toi muuten kiikun kaakun heilunutta uskottavuutta Luis Ignacio da Silvan hallituksen ympäristöpolitiikalle.

Marina da Silvan ero on ollut näyttävästi esillä maailman lehdissä. da Silva ilmoitti eronsa syyksi varsin suoraan teollisuuden yhä kasvavan paineen Brasilian sademetsien raivaamiseksi - da Silva on todennut tehtävänsä mahdottomaksi.

Ero on valtava takaisku Lulan hallituksen uskottavuudelle ja valitettavasti myös Amazonian sademetsille. da Silva on niin kokenut ministeri, että tilanteen täytyy olla todella epätoivoinen. Hän ei eronnut hetken mielijohteesta. Viimeinen tippa oli ilmeisesti se, että Lula oli ohittanut ympäristöministerin erään tärkeän maankäyttöhankkeen valmistelussa.

Uusi ympäristöministeri on Carlos Minc, joka kuuluu maan vihreän puolueen perustajiin, mutta on sittemmin siirtynyt Lulan työväenpuolueeseen. Puolueen symbolin, punaisen tähden, sijaan hänen kerrotaan pitävän rintapielessään meritähteä. Hänellä on todellinen näytön paikka Marina da Silvan korvaajana.

-Sini Harkki

Käykääpä tarkastamassa Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepa ry:n brutaalin iskevä biopolttoaineaiheinen verkkopeli.

Virpi

Kampanjamme Nesteen sademetsädieseliä vastaan on tuottanut paljon positiivista palautetta. Muodikkaassa Facebook-ryhmässä on melkein 1000 jäsentä ja feedback kaduilla, huoltoasemilla ja netissä on ollut pääsääntöisesti positiivista. Kuka hullu nyt haluaisi tahallaan tankata sademetsiä hävittävää polttoainetta. Etenkin orankipukuiset mielenosoittajat ja infon jakajat ovat keränneet sympatiaa.

Mutta löytyyhän tästä moniarvoisesta yhteiskunnastamme toisenlaisiakin mielipiteitä. Eduskunnan ympäristövaliokunnan jäsen Pauliina Viitamies ilmoittaa blogissaan, että Greenpeacen palmuöljyasia on “varmasti hyvä ja kannatettava”, mutta aikoo silti ihan vasiten tankata Nesteellä jatkossakin. Ai miksikö? No, siksi että Greenpeacen orankien mielenosoitukset vievät vanhustenhoidon voimavaroja. Juu, luit oikein. Ei ihme että politiikan arvostus laskee, kun vastuullisissa asemissa olevat ihmiset ovat järjenkäytössään tällaisia. Mutta meitähän on moneen junaan.

Toivoa sopii, että KEPA:n eilen aloittama Tiedä mitä tankkaat -kampanja tavoittaisi kansanedustajia. Ehkä uhanalaisten orankiemme ärsyttämä Viitamieskin voisi KEPA:n materiaaleihin tutustuttuaan harkita Nesteellä tankkaamistaan uudestaan: 850 miljoonan aliravitsemusta kärsivän ihmisen joukoon mahtunee myös vanhuksia, joiden hyvinvointi tuntuu olevan erityisen lähellä hänen sydäntään.

Matti Liimatainen

| View | Upload your own

Greenpeacen aktivistit (mukana myös muutama sukupuuttouhan alla oleva oranki) kävivät protestoimassa Nesteen huoltoasemilla Neste Oilin uutta palmuöljypohjaista biodieseliä vastaan. Autoilijat suhtautuivat suurimmaksi osaksi positiivisesti tempauksiin. Myös Facebookissa oleva Neste Oil -ryhmä on kerännyt tähän mennessä jo yli 700 jäsentä.

Ihmiset näyttäisivät ymmärtävän palmuöljydieselin ongelmat varsin hyvin!

Virpi Oinonen