Joskus kuulee puhuttavan viherpiipertäjistä. Piipertäminen voitaneen käsittää mitätöiväksi termiksi, vähän niinkuin puuhasteluksi. Tällä viheralalla itse työskentelevänä se välillä ärsyttää, toisina päivinä huvittaa.Nyt on taas sellainen toinen päivä. Greenpeace ja seitsemän muuta ympäristöjärjestöä yhdessä 21 kanadalaisen metsäyhtiön kanssa julkistivat käänteentekevän, valtavan kokoisen sopimuksen sikäläisten boreaalisten metsien uudesta suojelusuunnitteluprosessista.

Sopimuksen alue on 72 miljoonaa hehtaaria metsää (kaksi kertaa Saksan kokoinen ala). Siitä 29 miljoonaa hehtaaria (Italian kokoinen alue ja n. 1,5 kertaa Suomen metsien pinta-ala) jätetään välittömästi hakkuiden ulkopuolelle kolme vuotta kestävän suojelusuunnittelun ajaksi.

National Geographicin blogista voi lukea tieteellistä pika-analyysia siitä, miksi tämä koko maailman mittakaavassa on tärkeä sopimus.

Mitä pienet edellä, sitä isot perässä. Tässä sopii muistella Suomen metsien suojelussa saavutettuja edistysaskeleita, kuten viime vuonna hyvään malliin saatua Metsä-Lapin suojelukiistan sopimusta. Hakkuiden ulkopuolelle jätettiin pysyvästi yli 35 000 hehtaaria kasvullisia metsämaita, 80% alueista joita kiista koski. Kokonaisuutena sopimus säästää 100 000 hehtaaria toisiinsa liittyviä metsiä, soita ja tuntureita.

Tästä-ja monesta muustakin asiasta- keskustelevat Greenpeacen Sini Harkki ja StoraEnson toimitusjohtaja Jouko Karvinen StoraEnson äskettäin julkaisemalla videolla. Yleensä olemme olleet pidättyväisiä osallistumaan teollisuuden viestintäjulkaisuihin, mutta StoraEnson kohdalla teimme mielellämme poikkeuksen: yhtiö kantoi lopuksi vastuunsa Metsä-Lapin suojelukysymyksissä ja vaikutti keskeisesti siihen, että tärkeimmät kiistanalaisista alueista saatiin suojeltua hakkuilta.

Koirien haukkuessa karavaani kulkee, ja kehen kalikka kalisee, se yleensä älisee. Eiköhän me pojat ja tytöt vaan piiperrellä lisää. Työsarkaa metsien suojelussa vielä riittää, niin maailmalla kuin Suomessakin.

Matti Liimatainen