Olen siis 24-vuotias nuorimies, kolmatta kesää Greenpeacelle feissaamassa tänä vuonna. Opiskelen Lahden Muotoiluinstituutissa, mutta olen aktiivisesti perehtynyt ympäristöongelmiin, ympäristönsuoheluun ja ympäristöfilosofiakin kiinnostaa melkoisesti, kuten myös yhteiskunnalliset asiat muutenkin. Feissaamisen aloitin 2006 Turussa, vuonna 2007 feissasin Helsingissä, Turussa ja Lahdessa ja nyt vuonna 2008 olen feissannut Helsingissä, ja ensi viikosta alkaa viikon reissu Greenpeacen matkatiimissä pienemmissä kaupungeissa. Greenpeacen tukijana olin ollut jo aikaisemmin, ja kun kuulin mahdollisuudesta työskennellä hirmu tärkiän asian parissa, niin tottakai innostuin.

Niin, näistä katutöistä. Työssämme tapaamme valtavat määrät ihmisiä, keskustelemme kaikesta mahdollisesta ympäristöön liittyvästä ja saamme melkoista käsitystä siitä, millaisia asenteita ihmisillä on ympäristönsuojelua ja ympäristöä kohtaan. Luonnollisesti monet myös kertovat, mikseivät koe ympäristönsuojelun tukemista mielekkäänä. Viimeksi eilen kuulin varsin yleisen kommentin: “minä suojelen ympäristöä omilla valinnoillani ja olen oman osani tehnyt”. Sinänsä ihan siistiä, että ihmiset tekevät ylipäänsä valintoja ympäristön hyväksi, mutta toisaalta monilla on se käsitys, että ympäristönsuojelu on jotain pientä näpertelyä, ja oman osansa voi hoitaa lajittelemalla roskat tai käyttämällä joukkoliikennettä. On toki hienoa, että ylipäänsä lajittelee ja käyttää joukkoliikennettä, mutta nähdäkseni totuus on, ettei ratkaisevia muutoksia saada aikaan vain kyseisillä teoilla, eikä “omaa osuutta” kuitata sillä.

Ympäristönsuojelu ei ole mikään on/off -nappula, jolla ihmisestä saa ympäristöystävällisen pienillä ekoteoilla (asiat ylipäänsä harvoin ovat mustavalkoisia). Ympäristöongelmat ovat äärimmäisen vakavia, ja mitä enemmän ihmiset tekevät ongelmia ratkoakseen, sen parempi. Mitä enemmän tekee ympäristöystävällisiä valintoja, sen enemmän auttaa ympäristön tilaa. Erityisesti me rutkasti elämäntavoillamme ympäristöä kuormittavat suomalaiset emme voi oikein puhdistaa omatuntoamme ja pestä käsiämme ympäristön ongelmista astumalla linja-autoon tai laittamalla munankuoria biojätteisiin. Pienet arjen ekoteot ovat kuitenkin erinomainen alku ymmärtää, että voimme tehdä valtavasti omassa elämässämme ympäristön tilaa parantaaksemme. Mielestäni selvää on myös, että ihmisillä on moraalinen velvollisuus auttaa, mikäli heillä on siihen resursseja.

Ympäristönsuojelun tukeminen voi aivan hyvin olla kierrätyksen ja joukkoliikenteen käytön lisäksi oman elämän ekologisia valintoja, jolla voi vaikuttaa ympäristöongelmien ratkaisuun ja auttaa. Greenpeace ottaa aktiivisesti esille laajoja ympäristöongelmia ja niiden aiheuttajia, sekä herättää keskustelua ympäristön tilasta. Munankuoret biojätteissä tai matka joukkoliikenteellä eivät tätä tee (vaikka ovatkin toki tärkeässä osassa ympäristönsuojelijan paletilla!)

Ettän näin tällä kertaa. Kaduilla nähdään!

Topias Salonen

Kuten monet ehkä tietävät, eivät Arevan rakennusprojektit Olkiluodossa ja Ranskan Flamanvillessä ole menneet aivan putkeen.

Kansainvälinen Greenpeace päätti siksi hankkia käyttöönsä 44-metrisen ilmalaivan, jolla se voi kiinnittää huomiota Arevan laiminlyönteihin ja katteettomiin lupauksiin siellä missä Arevalla on toimintaa.

Arevahan on siis ranskalainen valtionyhtiö, jonka tavoitteena on, että maailmaan rakennetaan seuraavien 20 vuoden aikana yli 300 uutta ydinreaktoria. Yhtiö itse haluaisi rakentaa niistä 100. Arevan tavoittelema kansainvälinen ydinvoimabuumi voisi vähentää maailman ilmastopäästöjä korkeintaan muutamalla prosentilla ja tähänkin menisi 20 vuotta. Samalla se johtaisi uraanikaivosten, ydinjätteiden ja ydinasemateriaalien määrän moninkertaistamiseen ja loisi uusia hallitsemattomia uhkia.

Ilmalaiva jahtaa Arevaa

Ilmalaivan ensimmäinen etappi oli oikeutetusti Suomessa -onhan kyseessä maa, josta Areva on aloittanut maailmanvalloituksensa. Suomen vierailua varten laivan kyljessä luki ”Munaus, Emämunaus, Olkiluoto 3”. Tavoitteena oli lentää Olkiluodossa sekä Helsingissä eduskuntatalon ylitse. Lopulta kuitenkin vain ensimmäinen lento toteutui sääolosuhteiden takia ja täytimme Helsingissä ilmalaivan maassa eduskuntatalon edessä.

Ilmalaivalle sattui poikkeuksellisen huono tuuri, mitä kuvaa esim. se, että myöskään Pietarissa samaan aikaan käynnissä olleissa kuumailmapallojen maailmanmestaruuskilpailuissa ei tehty yhtään lentoa niinä päivinä, joina ilmalaiva oli Suomessa.

Tosielämän Homer Simpsonit Arevan leivissä

Säteilyturvakeskuksen tuoreen valvontaraportin mukaan Olkiluodossa täytyy hitsattaessa jatkossa ottaa paremmin huomioon, sopivatko hitsattavat kappaleet yhteen. Tämä siis sen jälkeen, kun laadunvalvonnan parantamiseksi on tehty töitä kolme vuotta, korkean teknologisen osaamisen maassa, jossa on vähän korruptiota ja jossa ydinvoiman riskien piti olla pienimmillään.

Ydinvoimalan rakentajat vakuuttavat kivenkovaan oppineensa Olkiluodon ydinvoimahankkeen virheistä. Laiminlyönnit ovat kuitenkin toistuneet Ranskan Flamanvillessä, johon rakennetaan toista kappaletta Arevan EPR-reaktorimallista. Molemmissa hankkeissa käytetään epäpäteviä työntekijöitä, tehdään jatkuvasti virheitä mm. hitsauksessa ja käytetään suunnitelmia joita viranomaiset eivät ole hyväksyneet eikä edelleenkään ymmärretä laatumääräysten laiminlyönnin merkitystä ydinturvallisuudelle.

En ole varma, haluanko kuvitella Arevaa rakentamassa maailman suurinta ydinreaktoria vaikkapa Turkissa.

Viikon mittainen mielenosoitus

Samaan aikaan, kun ilmalaiva oli Suomessa, aloittivat Ranskan Greenpeacen aktivistit mielenosoituksen, jossa he estävät rakennustöiden jatkamisen Flamanvillessä. Rakennustyöt keskeytettiin kuukaudeksi toistuvien laaturikkomusten vuoksi, mutta nyt niitä aiotaan jatkaa. Aktivistit estivät ensin hiekan kuljettamisen betonin raaka-aineeksi tukkimalla tiet hiekanottopaikoille ja ovat nyt sulkeneet laitoksen, joka toimittaa kaiken Flamanvillessä käytettävän sementin. Mielenosoitus on jatkunut jo viikon.

Lauri Myllyvirta

Kommentoikaa ja kyselkää, Topias vastailee mielellään!

Virpi Oinonen

PS. Vakikirjoittajat postailevat blogiin kesälläkin, mutta satunnaisemmin.

| View | Upload your own

Saavuimme sunnuntaina Helsinkiin kierrettyämme Suomea ydinjäterekan kanssa 12 päivän ajan. Vierailimme kaikilla viidellä paikkakunnalla, joihin suunnitellaan uutta ydinvoimaa sekä Kristiinankaupungissa, josta paikallinen ydinvoiman vastainen liike onnistui vastikään ajamaan Fennovoiman ulos. Sen lisäksi kävimme mm. suunniteltujen ydinjätekuljetusten varrella olevissa kaupungeissa sekä Kuopiossa, jonka ympäristössä on useita uraanikaivoksen perustamiseen tähtääviä hankkeita.

Kullakin paikkakunnalla toimme rekan näkyvälle paikalle ja pystytimme julistenäyttelyn sekä infoteltan. Kahdella pienellä paikkakunnalla järjestimme kunnanviraston edessä mielenosoituksen, mitä näissä kunnissa tuskin oli vähän aikaan nähty. Mukana oli keskimäärin 10 ihmistä.

Teimme mm. kunnantalojen, ydinvoimayhtiöiden osakkaiden ja paikalllisten energiayhtiöiden eteen ”käänteisiä graffiteja”, eli pesimme katuun painepesurilla ja sapluunalla tekstin ”100 000 vuotta” sekä säteilymerkin.

Ennen kiertueen alkua järjestimme yhdessä muiden ympäristöjärjestöjen kanssa Helsingissä mielenilmauksen, jossa yli 500 ihmistä muodosti tekstin ”CO2 -30 %” sekä säteilyvaaran merkin. Ympäristöministeri Paula Lehtomäki vaati noin viikko tämän jälkeen 30 % päästövähennystä Suomen ilmastostrategian pohjaksi. Itse kiertueen aloitti mielenosoitus ydinjätehautaa Suomeen suunnittelevan Posivan pääkonttorin edessä.

Tärkeä havainto kiertueen aikana oli, että suomalaiset ja erityisesti pohjoissuomalaiset tuntuvat suhtautuvan ydinvoimaan huomattavasti kriittisemmin kuin mediaa seuraamalla voisi luulla. Tätä tietenkin osoittavat myös mielipidetiedustelut.

Kiertue saavutti hyvän mediahuomion ja jutut tehtiin hyvin positiivisessa sävyssä. Joissain paikallisissa medioissa tämä oli ensimmäinen kerta, kun ne tekivät kriittisen jutun ydinvoimasta. Paikkakuntien asukkaiden reaktiot olivat myös yllättävän positiivisia ja paikalliset ydinvoiman vastaiset liikkeet vaikuttivat kiitollisilta tuesta. Moni ohikulkija otti ydinjätekarkkeja mukaan työpaikalle, kavereille tai sukulaisille. Monta kertaa kuulin kahvilassa tai kirjastossa keskusteltavan ydinjätteestä, mikä oli tärkeä merkki siitä, että olimme onnistuneet tuomaan asiaa lähemmäksi ihmisiä.

Lauri Myllyvirta

Greenpeacen delegaation jäseniä Bangkokin ilmastokokouksessa.

Ympäristönsuojelu on viime vuosina noussut jälleen kansalaisten arvoasteikossa, mikä ravistelee vanhoja arvoasetelmia. Peräti kolme neljästä suomalaisesta pitää ympäristönsuojelua tärkeämpänä kuin kilpailukykyä ja sekös vanhaan takertuvia harmittaa.

Kohti vähähiilistä ja hyvinvoivaa Suomea

Ympäristöjärjestöjen konservatiiviseksikin haukuttu näkemys on pitkään ollut, että ilmastotavoitteet voivat tukea työllisyystavoitteita. Globalisaation ja ilmastonmuutoksen myötä Suomi on joka tapauksessa isojen muutosten edessä, joten miksipä emme kääntäisi muutosvoimaa hyödyksemme ja rakentaisi sellaista vähähiilistä yhteiskuntaa, joka myös työllistää ja jolla on varaa pitää huolta kansalaisistaan.

Ja suoraan sanottuna: Jos Suomen kaltainen vauras, hyvinvoiva, kekseliäs ja korkeasti koulutettujen ihmisten maa ei löydä keinoja ja motivaatiota vähähiilisen, hyvinvoivan yhteiskunnan rakentamiseen, niin keneltä ne pitäisi löytyä?

Toisten mielestä tällainen edelläkävijäajattelu on turmiollista. Se, että EU:n ministerit viilaavat parhaillaan tavoitteita päästöjen rajoittamiseksi, uusiutuvan energian lisäämiseksi ja energiatehokkuuden parantamiseksi, on huono idea ja ympäristöjärjestöjen syytä. Esimerkiksi Eija-Riitta Korholan pääargumentti on pitkään ollut, että niin kauan kuin päästövähennystavoitteet eivät koske kaikkia maita, ei niitä tulisi asettaa. Myös uusiutuvan energian lisäysvelvoite on Korholan mielestä virhe.

EU ei ole ainoa edelläkävijä

Onneksi tällainen ajattelu on väistymässä, sillä muuten jumittaisimme kansainvälisen ilmastopolitiikan pattitilanteessa loputtomasti. Globaalin yhteistyön synnyttämiseksi jonkun on toimittava ensin ja se joku tarkoittaa väistämättä teollisuusmaita, jotka ovat vauraampia ja tuottavat henkeä kohden moninkertaisesti päästöjä kehitysmaihin nähden. Ja jotka ovat muuten luvanneet kantaa suuremman vastuun.

Edelläkävijöitä tarvitaan välttämättä, eivätkä ympäristöjärjestöt ja Euroopan ministerit onneksi ole ainoita, jotka ovat tehneet tämän saman johtopäätöksen.

Viime viikolla Kanadan parlamentin alahuone ohitti istuvan vähemmistöhallituksen vaatimattomat ilmastotavoitteet hyväksymällä lain, joka velvoittaisi 25 % päästövähennyksiin vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä, ja 80 % leikkauksiin vuoteen 2050 mennessä. Lisäksi maan suurin provinssi Ontario ilmoitti liittyvänsä sitovia päästörajoituksia kannattavien joukkoon. Pian siis kolme neljästä kanadalaisesta asuu päästörajoituksiin sitoutuneissa provinsseissa, vaikka liittohallitus jättäisi nyt äänestetyn päästövähennyslain toteuttamatta.

Myös Yhdysvalloissa kasvava joukko yrityksiä, kaupunkeja ja osavaltioita on ryhtynyt edelläkävijöiksi – ohi Bushin hallituksen. Yhteensä 23 osavaltiota valmistelee parhaillaan päästörajoituksiin perustuvia päästökauppajärjestelmiä (cap-and-trade); 27 osavaltiota on asettanut sitovia velvoitteita uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämiselle sähköntuotannossa; 28 osavaltiota on laatinut tai laatimassa ilmasto-ohjelman ja 18 osavaltiota on asettanut kaikille päästöilleen (jotkut jopa – 80 %:n leikkauksiin tähtäävät) vähennystavoitteet.

Näiden edelläkävijöiden ansiosta Yhdysvaltojen tulevan hallinnon ei tarvitse aloittaa ilmastopolitiikkaa tyhjältä pöydältä, vaan paluu kansainväliseen yhteistyöhön onnistuu helpommin. EU:n edelläkävijyys puolestaan kantaa hedelmää jo nyt, kun osavaltiot hyödyntävät EU:n päästökaupasta saatuja oppeja ja voivat näin välttää EU:n läpikäymät lastentaudit. Nämä, sekä Uudessa Seelannissa ja Australiassa valmisteilla olevat päästökauppajärjestelmät luovat pohjaa sille globaalille päästökaupalle, jota Korholakin peräänkuuluttaa. Tyhjästä globaali järjestelmä ei syntyisi.

Ilmastonsuojelu ei ole ainoa motiivi

Edelläkävijät eivät kuitenkaan ole tavoitteita asettaessaan kuunnelleet vain ympäristöjärjestöjä, vaan myös talouselämää. Toimia on perusteltu ilmastosuojelun lisäksi taloudellisilla argumenteilla. Ilmastonmuutoksen torjuminen tulee halvemmaksi kuin torjumatta jättäminen ja kun energiajärjestelmien perustavanlaatuiset muutokset ovat edessä joka tapauksessa, tulevat uusiutuva energia ja vähähiilinen teknologia avaamaan valtavia bisnesmahdollisuuksia. Tässä kilpailussa pärjännevät parhaiten ne, jotka ottavat varaslähdön.

Ympäristöjärjestöt tulevat vaatimaan niin EU:lta kuin muiltakin teollisuusmailta vielä pidemmälle meneviä toimia sekä kannusteita keskeisten kehitysmaiden saamiseksi päästövähennystalkoisiin. Ilman nopeita, teollisuusmaiden johtamia globaaleja päästövähennyksiä vaarallisen ilmastonmuutoksen välttäminen ei ole mahdollista.

Kaisa Kosonen

P.S. Kaikki kokoomuslaiset eivät ole samaa mieltä Korholan kanssa EU:n edelläkävijyydestä. Entinen ympäristöministeri Sirpa Pietikäinen haluaa, että EU menisi vielä paljon pidemmälle.

P.P.S. Edellisen postaukseni jälkeen Korholat jatkoivat keskustelua HS.fi:n palstalla, mutta eivät koskaan vastanneet kysymykseeni siitä, mikä on heidän keinopakettinsa päästöjen leikkaamiseksi 30 %:lla vuoteen 2020 mennessä, jos järjestöjen esittämät keinot ovat kerran hanurista. Ministeri Lehtomäenkin mukaan Suomen tulisi jo nyt varautua tämän suuruisiin vähennyksiin.

Raahessa on Ruukin suuri terästehdas, jonka sähkönkulutus on tärkeimpiä argumentteja ydinvoimalan puolesta. Harva paikkakunnalla kuitenkaan tietää, että ydinvoimala tuottaisi sähköä kymmenen kertaa niin paljon kuin terästehdas kuluttaa. Perämerelle suunniteltu 1000 MW:n tuulipuisto tuottaisi yksinään kaksinkertaisesti.

Terästehtaan työntekijöitä kävi katsomassa jäterekkaa ja julistenäyttelyämme pitkin päivää. Energiansäästöstä riitti paljon juttua ja moni kertoi kuinka paljon esim. jälkilämmön hyödyntämisessä ja sähkön tarpeen vähentämisessä olisi tehtaalla tehtävää. Mutta energian käytön tehostamisesta on tullut politiikassa tabu: jos se rikottaisiin, kävisi äkkiä ilmi, että uusia ydinvoimaloita ei tarvita.

Erityisesti tällä kiertueella on yllättänyt se, miten paljon tavallisissa suomalaisissa on ihmisiä, jotka eivät hyväksy ydinvoiman riskejä ja miten vähän heidän mielipiteensä näkyy julkisessa keskustelussa.

Mitkä mahtavat olla HS:n motiivit julkaista Atte Korholalta jo toinen ympäristöjärjestöjen haukkumisjuttu sunnuntaidebatissa? Viimeksi hän syytti meitä ilmastouhkien liioittelulla. Ironista sinänsä, että tällä kertaa hän itse aloittaa jutun toteamalla, että kasvihuonekaasupitousuuksien nousu on ollut nopeampaa, mitä pelättiin. Nyt hän siis on herännyt tosiasiaan, josta ympäristöjärjestöt ovat varoittaneet jo ajat sitten. Voisiko olla paikallaan antaa välillä järjestöjen itsensä kertoa, mitä ajamme ja miksi?

Muutama kommentti Korholoiden loanheittoon:

1) Ympäristöjärjestöt ovat esittäneet kokonaisvaltaisia ratkaisumalleja siitä, millä keinoin päästöjä voidaan Suomessa vähentää 30 % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä, mitä vaarallisen ilmastonmuutoksen torjuminen edellyttää.

“Ilmastonsuojelijoina” esiintyvät Korholat eivät ole omaa ratkaisumalliaan esittäneet.

Sen sijaan Korholat ovat puolustaneet ilmaston kannalta kivihiiltäkin pahemman turpeen käyttöä, vastustaneet tuulivoimaa (rumaa, kallista ja hörhöä), uusiutuvan energian tavoitetta (mahdoton, järjetön), päästövähennystavoitetta (mahdoton) ja päästövähennystoimia (kallista ja vie työpaikat).

2) Päinvastoin kuin Korholat antavat ymmärtää, ympäristöjärjestöt ovat tehneet parhaansa saadakseen metsäkadon hillitsemisen keinot osaksi ilmastosopimusta. Se oli yksi Greenpeacen päätavoitteista Balilla. Greenpeacen ratkaisuehdotus on “Tropical Deforestation Emission Reduction Mechanism“, joka mahdollistaisi ennustettava ja vakaan rahoituksen metsäkadon hillitsemiselle, mutta ei kohtelisi metsiä vain hiilivarastoina, vaan huomioisi myös biodiversiteettiarvot ja sosiaaliset arvot (paikallisten asukkaiden tarpeet). Ehdotus herätti Balilla valtaisaa kiinnostusta ja sitä on kiitelty konkreettisuudesta ja moniarvioisuudesta.

3) Toisin kuin Korholat antavat ymmärtää, järjestöt ovat alusta alkaen korostaneet sitä, että liikenteen biopolttoaineita voidaan tuottaa sekä kestävästi (esim. biokaasu, mitä lämpimästi kannatamme) että äärettömän tuhoisin seurauksin (esim. raivatulle sademetsäalueelle istutettu öljypalmu mitä vastustamme). Kestävyys riippuu mm. raaka-aineesta, tuotanto-olosuhteista ja teknologian tehokkuudesta.

Koska näyttää siltä, että tuotanto nyt uhkaa painottua kestämättömiin biopolttoaineisiin, on Greenpeace vastustanut sitovaa 10 % tavoitetta liikenteen biopolttoaineille, ja vaatinut tiukkien kestävyyskriteerien laatimista Euroopan tasolla.

Mitkä mahtavatkaan olla Korholoiden motiivit kaiken tämän mustamaalauksen ja valehtelun takana? Ympäristönsuojelu se ei ainakaan ole.

Kaisa Kosonen

Kun aloitimme kiertueen valmistelun, oli hyvin vaikeaa arvioida, miten ihmiset loppujen lopuksi reagoisivat, kun tuomme ydinjäterekan keskelle kaupunkia. Ydinjäte on asia, josta ei ole puhuttu ja jonka olemassaolonkin moni on ehtinyt unohtaa. Vastaanotto on ollut siinä mielessä erittäin positiivista, että tietoa ja keskustelua kaivataan. Moni tulee kiittämään siitä, että olemme nostaneet kysymyksen takaisin pöydälle. Ehkä parasta palautetta on kuitenkin, kun joku tulee sanomaan että olemme muuttaneet hänen suhtautumisensa ydinvoimaan.
Ennen jokaista paikkakuntaa olen lähettänyt kutsun kunnan hallitukselle ja valtuustolle sekä yleensä energiayhtiön hallitukselle. Ainakin pari luottamushenkilöä on aina tullut paikalle kuulemaan, miten paikkakunnan energiakysymyksiä voisi ratkoa. Mm. biokaasu, biomassan kaasutus sekä tuulivoima ovat energiaratkaisuja, joiden kasvu voi alkaa erittäin nopeana EU:ssa ja Suomen hallituksessa parhaillaan tehtävien päätösten myötä. Niiden ympärille täytyy saada aikaan samanlaisia energiayhtiöiden yhteenliittymiä kuin ydinvoiman.

Kietueen aikana on tapahtunut myös mm. seuraavaa:

• Ydinvoimahankkeen voimakas paikallinen vastustus ajoi Fennovoiman häntä koipien välissä Kristiinankaupungista. Voitto toivottavasti antaa lisää uskoa ja energiaa parempien energiaratkaisujen kannattajille myös muilla paikkakunnilla, joille uutta ydinvoimaa suunnitellaan.
• Ympäristöministeri Paula Lehtomäki vaati 30 % päästövähennystä vuoteen 2020 mennessä Suomen ilmastopolitiikan ohjausnuoraksi. Ympäristöjärjestöt vaativat tätä mm. viikko sitten näyttävällä ihmisbanderollilla, johon osallistui yli 500 ihmistä.
• Slovenialaisessa ydinvoimalassa sattui jäähdytysjärjestelmän vuoto. Vuoto oli onneksi verrattain pieni ja tilanne kyettiin pitämään hallinnassa pumppaamalla lisää vettä järjestelmään. Olkiluoto 1 ja 2 -reaktorit ovat edelleen käyneet vajaateholla viikkoa aiemmin sattuneen jäändytysjärjestelmän vian takia.