Valtioneuvostolla on parhaillaan käsiteltävänään kolme hakemusta lisäydinvoiman rakentamiseksi. Lisäydinvoimaa on perusteltu muun muassa kansallisen energiaomavaraisuuden lisäämisellä, suomalaisten yritysten kilpailukyvyn turvaamisella sekä satunnaisten kulutuspiikkien kattamisella. Paljon vähemmälle huomiolle ovat jääneet mahdollisen lisäydinvoiman vaikutukset muuhun energiantuotantoon.

Kuten työ- ja elinkeinoministeriön sähkönkulutusennusteista käy ilmi, Suomeen on jo syntymässä riittävää sähkökapasiteettia vuoden 2020 kulutustarpeiden kattamiseksi. Sen myötä suuri osa lisäydinvoimasta myytäisiin ulkomaille.

Energiayhtiöiden kiinnostus uusiutuvien energiamuotojen kehittämiseen uhkaa lopahtaa, mikäli eduskunta päättää lisäydinvoiman rakentamisesta. Yksikin lisäydinvoimala johtaisi sähkön ylitarjontaan, jolloin taloudellinen intressi vaihtoehtoisten energiamuotojen kehittämiseksi katoaisi.

Mitä mieltä on panostaa uusiutuviin energiamuotoihin, jos sähkömarkkinat on kymmenen vuoden päästä saturoitu ydinvoimalla tuotetulla sähköllä? Pelkkä EU-sitoumus uusiutuvilla tuotetun energian osuuden nostamisesta 38 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä ei vielä riitä investointien käynnistämiseksi. Siihen tarvitaan myös taloudellista porkkanaa.

Kumpi on työllisyys- ja aluepolitiikan kannalta viisaampaa, halvan sähkön tavoitteleminen vai voimakkaassa kasvussa olevan uusiutuvan energiantuotannon kehittäminen?

Julkisessa keskustelussa ei ole selvästikään tiedostettu ydinvoimapäätökseen liittyviä kansantaloudellisia riskejä. Kumpi on työllisyys- ja aluepolitiikan kannalta viisaampaa, halvan sähkön tavoitteleminen vai voimakkaassa kasvussa olevan uusiutuvan energiantuotannon kehittäminen? Mikä muu voisi tarjota työpaikkoja siellä missä perinteinen massa- ja paperiteollisuus on tullut tiensä päähän?

Uusiutuva energia voi tarjota kauan kaivattua piristystä Suomen metsä- ja konepajateollisuudelle. Meillä on vahvat edellytykset tehdä biotaloudesta yksi johtavista elinkeinoistamme. Poliittisilla päätöksillä voimme joko tukea tai torjua uusiutuviin luonnonvaroihin perustuvaa osaamista.

Lisäydinvoima uhkaa viedä pohjan näiltä innovaatioilta, samalla kun se heikentää Suomen pyrkimyksiä kestävän energiatalouden saavuttamiseksi.

Eero Yrjö-Koskinen,
Suomen luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja

Kirjoitus on ilmestynyt alunperin Suomen luonnonsuojeluliiton sivuilla

Luulisi ettei ruokakaupassa tarvitsisi pohtia ostoksia tehdessään, tukeeko huomaamattaan ydinvoimaa vai ei. Suomi on kuitenkin siitä outo maa, että jotkut ruokakauppiaat ja ruuan tuottajat ovat halunneet ydinvoiman omistajiksi. Fennovoiman, joka hakee lupaa ydinvoimalalle joko Pyhäjoelle tai Simoon, omistajiin kuuluvat SOK, Kesko, Atria, Valio ja Myllyn Paras.

Jos siis et halua lisää ydinjätettä Suomeen, älä vie rahojasi näihin ruokakauppoihin:

Alepa
K-citymarket
K-supermarket
K-market
K-extra
Prisma
Sale
S-Market

Nämä ovat parempia vaihtoehtoja, sillä ne eivät ole sotkeutuneet ydinvoiman omistukseen:

Euromarket
M-ketjun myymälät
Siwa
Stockmann
Tarmo lähikauppiaat
Valintatalo

Stockmann on tosin pörssiyhtiö, joten sen omistajien osakesalkuissa voi tietysti olla myös Fortumin tai Fennovoiman muiden omistajayhtiöiden osakkeita. Siitä huolimatta hyväksyisin kuitenkin Stockmannin listalle, sillä se ei itse ole ydinvoimayhtiöihin sekaantunut.

Euromarket, Siwa ja Valintatalo ovat Suomen Lähikauppa Oy:n kauppoja. Kaksi kolmasosaa Suomen Lähikaupasta omistaa aikoinaan Ruotsissa perustettu, nykyisin englantilainen pääomasijoitusyhtiö IK Investment Partners. Yhtiö on tehnyt sijoituksia myös esimerkiksi tuulivoimaloiden komponentteja valmistavaan suomalaiseen Moventasiin ja aurinkovoimaloihin komponentteja valmistavaan saksalaiseen Flabegiin.

Kaikissa kaupoissa hyllylle jäävät luonnollisesti Atrian, Myllyn Parhaan ja Valion tuotteet. Niillekin löytyvät ydinvoimasta puhtaat vaihtoehdot.

Juha

Tempaus on osa Äänestä ydinvoima historiaan -kampanjan lanseerausta www.ydinvoima.fi.

Virpi

Greenpeace palkkasi viime vuonna puolalaisen journalistin haastattelemaan Olkiluodon entisiä puolalaisia työntekijöitä. Tarinat olivat hurjia: työntekijöiden systemaattista huijausta, veronkiertoa ja laatuongelmien tahallista peittelyä. Helsingin Sanomat julkaisi Greenpeacen teettämiin ja itse tekemiinsä haastatteluihin perustuen tänään jutun “Rakentajat kertovat Olkiluodon ongelmista” verkossa ja sunnuntaisivuillaan.

Lisää Olkiluodon turvallisuuspuutteista voi lukea esim. tästä julisteesta:

Listasin alla olevaan taulukkoon joitain Suomen brändiin ympäristöasioissa vaikuttavia plussia ja miinuksia ja sitä, miten ko. asioita voisi parantaa (kuva suurenee klikkaamalla). Ajattelin laittaa valtuuskunnalle tältä pohjalta viestiä. Ideat ja kommentit ovat enemmän kuin tervetulleita!

Lauri Myllyvirta

Helsingin Energia kuitenkin valittaa tänään julkisuudessa, että päästöjen vähentäminen tulee kalliiksi: yrityksen kannattavuus voisi “romahtaa”. Tässä ovat vanhan maailman numeronikkarit olleet töissä: kustannusarvioissa on tainnut jäädä ilmastonmuutoksen torjuminen huomiotta. Kivihiilessä kiinni roikkuminen on tulevaisuudessa yritykselle valtava kustannuserä ja taloudellinen riski, ja esitetyt keinot siitä eroon pääsemiseksi ovat varmasti tosimaailmassa kannattavia, kenties hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia lukuunottamatta.

Helsingin Energian hiilidioksidipäästöt vuonna 2008 olivat noin 3,3 miljoonaa tonnia. (Lukua ei ihme kyllä löydy yrityksen verkkosivuilta tai raporteista, mutta vuosikertomuksen tietojen pohjalta sen voi laskea.) Vuoteen 2030 mennessä hiilidioksidin päästöoikeuden hinta noussee nykyisestä alle 15 eurosta tonnilta jonnekin 70 euron toiselle puolelle. Nykyisellä energian tuotantorakenteella ja hinnoilla hiilidioksidin hinnan nousu 50 euroon johtaisi jo kannattavuuden puolittumiseen ja 90 euroa veisi voitot nollaan. Hiilidioksidin oikea hinta olisi tietysti vähintään yhdestä CO2-tonnista aiheutuva taloudellinen vahinko, jonka arvioidaan olevan noin 200 euroa. Tällä hinnalla Helsingin Energia tekisi jo 350 miljoonaa euroa tappiota ja kunnallisveron veroäyriä pitäisi korottaa 5 prosenttiyksiköllä…

Toinen asia, johon toivoisi Helsingin energiapolitiikassa kiinnitettävän enemmän huomiota, on energiatehokkuus, erityisesti vanhojen rakennusten energiaparannukset. Lämmön talteenoton parantaminen, ikkunoiden ja ovien vaihto tai kunnostus, lisäeristäminen sekä lämmintä käyttövettä säästäviin laitteisiin siirtyminen ovat varmasti kannattavampia kuin viimeisten hiilidioksiditonnien kurominen pois tuotantopäässä.

Positiivista, vaikkei toki yllättävää, sen sijaan oli, että ydinenergian käyttö kaupungin lämmittämiseen todettiin liian kalliiksi verrattuna ylläkuvattuihin ratkaisuihin.

Lauri Myllyvirta

Jos tulos olisi ollut vastakkainen, olisin ollut todella järkyttynyt, ja niin olisi ollut moni muukin. Suomessa asuu ydinvoimaloiden lähellä niin pieni joukko ihmisiä, että leukemiariskin reaktorien läheisyydessä pitäisi olla 5-10-kertainen, jotta tilastollisesti merkittäviä tuloksia voitaisiin saada: alle viiden kilometrin päässä Olkiluodon ja Loviisan ydinreaktoreista asuu noin 100 ihmistä. Saksassa tehdyssä laajassa, 16 ydinvoimalaitospaikkaa kattavassa tutkimuksessa havaittiin lasten leukemian riskin kaksinkertaistuneen alle viiden kilometrin etäisyydellä ydinvoimaloista.

Aineisto on aivan liian pieni, jotta siitä voisi vetää sen johtopäätöksen, että ydinvoimalan läheisyydessä asuminen ei kasvattaisi syöpään sairastumisen riskiä. Säteilyturvakeskuksen tiedote olikin hyvin asiallinen ja pitäytyi faktoihin. Monet toimittajat sen sijaan ovat vetäneet mutkia suoriksi uutisoinnissa.

Tutkijoiden tilanne tarjolla olevan aineiston suhteen parantuisi kuitenkin, jos Fennovoiman Simoon suunnittelema ydinvoimala toteutuisi - viiden kilometrin etäisyydellä suunnitellusta laitospaikasta asuu 2000 ihmistä. Mieluummin jättäisin ihmiskokeet kuitenkin tekemättä.

Mainittakoon vielä, että tutkijat toteavat löytäneensä viitteitä 1980-luvulla syntyneiden poikien syöpäriskin kohoamisesta Loviisan ydinvoimalan ympäristössä, vaikka asiaa ei voidakaan vedenpitävästi osoittaa.

Lauri Myllyvirta

Käynnistelemme ympäristöjärjestöjen yhteistä ydinvoiman vastaista kampanjaa, jossa tarkoituksena on saada ihmiset lupaamaan, etteivät he äänestä ensi eduskuntavaaleissa ydinvoiman puolesta äänestänyttä kansanedustajaa (kansanedustajat äänestävät ydinvoimasta ennen kesää tai syksyllä 2010).

Tai mieluummin positiivisemmin ilmaistuna: äänestän ydinvoimatonta vaihtoehtoa ajavaa kansanedustajaa.

Kuvan ja sloganin pitäisi innostaa tavallisia kansalaisia allekirjoittamaan ko sitoumus ja mieluusti kuvastaa sitä voimaa, mikä tavallisella ihmisellä tässä asiassa on.

Ennen eduskuntavaalea sitoumuksen allekirjoittaneille lähetetään lista kansanedustajista, jotka äänestivät ydinvoimaa vastaan, ja jotka siis kelpaavat äänestettäväksi ensi vaaleissa.

Millaisen logon ja/tai sloganin SINÄ tekisit kampanjalle? Laita ideasi tämän kirjoituksen kommenttiosioon tai sähköpostilla. Kuvaluonnoksia voit lähettää osoitteeseen virpi.oinonen(ät)greenpeace.org

Tässä muutamia ideoita:

“Äänestä ydinvoima menneisyyteen”

“Ydinjätettä vai tulevaisuuden energiaratkaisuja? Sinä voit vaikuttaa!”

Logoideat: Keltainen äänestyskoppi? Kansanedustajan käsi äänestysnapilla?

Nyt ideamyllyt pyörimään!

Virpi

Heidi Hautalan (vihr.) puheenjohtaman Neste Oilin unelmilla on hintansa. Neste Oilin palmuöljyn tuotanto maksetaan eläin- ja kasvilajien sukupuuttona, pahenevana ilmastonmuutoksena ja ihmisoikeuksien loukkauksilla.

Tuore BBC:n uutisraportti kertoo, miten Neste Oilin palmuöljyn toimittaja IOI Group häätää alkuperäiskansoja pois mailtaan. Katso raportti tästä linkistä.

Matti Liimatainen

Ideahan on mitä mainioin: Ujuttaudutaan kuningattaren juhlaillalliselle matkalla olevien autojen sekaan, noustaan juhlatamineissa autosta ja kuningattaren kättelyn sijaan leväytetään telkkarikameroiden edessä auki banderollit, jotka jälleen kerran julistavat, että (kuningattaren pippaloihin osallistuvat) poliitikot puhua pajattavat, kun taas Todelliset Johtajat ryhtyvät sanoista tekoihin.

Lopputulos oli kuitenkin lievä pettymys. Viesti kyllä tuli selväksi, mutta samaan aikaan viranomaisten huomio kiinnittyi siihen, kuinka aktivistit olivat päässeet linnan kutsuille. Kolme aktivistia pidätettiin saman tien ja neljäs parin päivän kuluttua, ja laitettiin lusimaan kolmeksi viikoksi ilman oikeudenkäyntiä. Vetoomuksista ei ole ollut apua; tätä kirjoittaessani aktivistit ovat olleet vangittuina kaksi viikkoa, ja ennalta ilmoitettuun määräaikaan on vielä viikko aikaa. He eivät päässeet viettämään joulua eivätkä tule pääsemään uuden vuoden viettoonkaan. Samaan aikaan todelliset (ilmasto)kriminaalit eli Kööpenhaminan hänta koipien välissä jättäneet valtioiden päämiehet (ja -naiset) vetävät läskiä, kinkkua ja lonkkaa lomanviettopaikoissaan.

Jälleen tänään joukko solidaarisia ilmastoaktivisteja ja Greenpeacen kannattajia kokoontui Kööpenhaminan keskustaan pitämään soihtumielenosotusta lumesta kuorituneilla mustanpuhuvilla kaduilla. Ympäri maailmaa kannattajat ovat myös ottaneet yhteyttä Tanskan suurlähetystöihin ja vaatineet aktivistien vapauttamista - Suomen Tanskan suurlähetystön yhteystiedot löytyvät täältä. Ja lippulaivamme Rainbow Warrior pysyy Kööpenhaminassa, kunnes tämä oikeusfarssi on saatu loppuun.

Satu Pitkänen