Tempaus on osa Äänestä ydinvoima historiaan -kampanjan lanseerausta www.ydinvoima.fi.

Virpi

Greenpeacen ja TckTckTck -koalition mainoskampanja levittäytyy myös ilmastoneuvottelijoiden käyttämien lentoyhtiöiden omiin lehtiin (niihin jotka löytyvät lentokoneiden selkänojien taskuista).

Christian Åslundin ottamat kuvat voit ladata korkearesoluutioisina  täältä.

Barack Obama -odotukset olivat korkealla, mutta onko Obamasta ilmastojohtajaksi?

Kanadan pääministeri Stephen Harper. Kanada on öljyhiekkaseikkailuineen vetänyt maansa ilmastonmuutoksen torjunnan pohjasakkiin.

Saksan liittokansleri Angela Merkel. Ajaako ilmaston vai oman autoteollisuuden etuja -kas siinä pulma.

Kööpenhaminassa tärkeässä roolissa on sademetsien suojelu, sillä ne sitovat paljon hiiltä. Mitä tekee Brasilian presidentti Lula, jonka maassa metsää kaatuu kuin heinää?

Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy on ydinvoimamiehiä. Onhan maassa maailmanlaajuisia ydinvoimalasopimuksia kärkkyvä valtionyritys.

Britannian pääministeri Gordon Brown on halunnut profiloitua köyhien maiden puolestapuhujana. Miten näkyy puhe käytännön teoissa?

Virpi

Eräs suomalainen tiedotusväline kertoi aamulla, että Yhdysvallat ei osallistu käynnissä olevaan Bonnin ilmastokokoukseen. Toinen puolestaan kertoi, että teollisuusmaat olisivat sopineet 15-21 % päästövähennyksistä.

Ei pidä paikkaansa.

Yhdysvallat on täällä ja osallistuu neuvotteluihin aktiivisesti. Päästövähennyksistä ei ole sovittu mitään, teollisuusmaat ovat ainoastaan esittäneet omia neuvottelutarjouksiaan, kansallisiin suunnitelmiinsa nojaten, ja lukuisia ehtoja luetellen. Teollisuusmaiden tähänastisen ”tarjouskilpailun” keskiarvo on uutisoituakin alempi, noin 10–16 %, sillä yllä olevista luvuista puuttuu suurimman päästäjän, Yhdysvaltojen tavoite.

Nämä uutisankat ovat tyypillisiä esimerkkejä siitä, miten vaikeaselkoisia nämä ilmastoneuvottelujen käänteet ovat ulkopuolisille. Tuli mieleen muisto Balin kokouksesta, jolloin neuvottelut olivat kiihkeimmillään käynnissä, mutta Suomen mediassa kerrottiin, että kokous on päättynyt tuloksetta. Kävin tuolloin letkauttamassa silloiselle ympäristöministeri Tiilikaiselle, että turhaan täällä kokoussalissa taistelet, kun kokous on kuulemma jo loppunut. Hän kuitenkin päätti katsoa jännitysnäytelmän loppuun saakka.

YK:n ilmastosopimusta Kioton pöytäkirjoineen ei turhaan ole tituleerattu yhdeksi kansainvälisen ilmastopolitiikan suurimmista ameeboista, eikä tämä taida tulevaisuudessa ainakaan yksinkertaisempaan suuntaan kehittyä. Tähän prosessiin kietoutuvat ympäristöpolitiikan lisäksi talous-, kauppa-, kehitys- ja turvallisuuspoliittiset intressit – tuoden mukanaan kunkin alan historialliset vastakkainasettelut. Kaiken voimapolitiikan keskellä ääntään yrittävät saada kuuluviin heikommat ryhmät, kuten alkuperäiskansat, alavat saarivaltiot ja naisasialiike. Samalla koko sirkus pitäisi perustaa vankalle luonnontieteelliselle pohjalle. Kun kaikki nämä ryhmät, plus tiedemiehet yrittävät saada näkökulmiaan esiin, ja neuvotteluja käydään kahdessa neuvotteluryhmässä, ei ole ihmekään, jos puurot ja vellit menevät sekaisin.

Tässä vaiheessa virheellinen uutisointi ei ole vielä kovin vakavaa, mutta mitä lähemmäksi Kööpenhaminaa tullaan, sitä suuremmaksi tiedotusvälineiden rooli neuvottelutodellisuuden määrittämisessä nousee. Jokainen osapuoli tulee määrittämään neuvottelutuloksen omalta kantiltaan ja kainaloissa voipi olla erinäisiä ketunhäntiä, riippuen siitä kenen laskuun lausuntoja annetaan. On syytä toivoa, etteivät tiedemiehet ja kaikkein haavoittuvimmat kansakunnat jää tässä määrittelytaistossa pahnanpohjimmaisiksi – tai ettei niitä yritetä ostaa hiljaisiksi hyvissä ajoin.

Luonto ei neuvottele, eikä tulevilla sukupolvilla ole kokouksessa omia neuvottelijoitaan.

Kaisa Kosonen

Allekirjoittaneen luonnoskirjasta.

Virpi

Eija-Riitta Korhola heitteli blogissaan kuukausi takaperin jälleen lokaa ympäristöjärjestöjen niskaan. Tällä kertaa ydinvoimakriittisyydestä. Korhola uumoilee, että järjestöjen ydinvoimavastustus on identiteettikysymys, joka menee kaikkien muiden ympäristöongelmien, jopa ilmastonmuutoksen edelle ympäristöjärjestöillä.

Tässä vaiheessa ironian rasvainen etusormi tönäisee Eija-Riitta Korholaa. Korhola ei ole nähtävästi pahemmin sisäistänyt minkä takia järjestöt vastustavat ydinvoimaa. Radioaktiivisten aineiden perimmäisen ongelmien lisäksi ilmastonmuutos on nimittäin tehnyt ydinvoimasta aivan uudella tavalla ongelmallisen. Vaikka ydinvoimaa rakennettaisiin maailmalla rajusti lisää, olisi sen osuus päästövähennyksistä vain marginaalinen. Kalliin ja hitaan ydinvoiman rakentaminen kuitenkin vie valtavasti resursseja merkittäviltä päästövähennyskeinoilta. Ilmastonmuutoksen alla ydinvoiman vastustaminen on siis pragmaattista, ei ideologista. (Lisäys: Lue MIT:n tuore raportti ydinvoiman huonosta päästövähennyspotentiaalista).

Ironista, sillä itse Korholalle ympäristöjärjestöjen vastustaminen vaikuttaa olevan hyvinkin keskeinen identiteettikysymys. Vaikuttaa siltä, ettei Korhola edes vaivaudu perehtymään miksi ydinvoimaa vastustetaan, sillä hänen identiteetilleen on tärkeää olla eri mieltä ympäristöjärjestöjen kanssa, ja jos ydinvoimavastustuksen leimaa joksiksin identiteettihaihatteluksi, voi hän näppärästi jättää käsittelemättä todelliset syyt vastustaa ydinvoimaa. Ei tunnu mahtuvan Korholan päähän, että ydinvoimaa vastustetaan ihan konkreettisista, meidän arkeemme vaikuttavista syistä. Korhola huomauttaa näennäisestä tikusta toisten silmässä, muttei näe, että omassa silmässään törröttää kokonainen halko.

Kritiikkiä saimme myös siitä, kuinka ympäristöjärjestöjen rinnalla ydinjätteen ja uraaninlouhinnan riskeistä on puhunut professori, geologi Matti Saarnisto, joka suhtautuu varauksellisesti ilmastonmuutosta koskevaan tieteeseen. Korholan mukaan Saarniston pitäisi kuulua ympäristöjärjestöjen mustalle listalle tämän takia. Suomalaisen tiedeakatemina pääsihterinä toimiva Matti Saarnisto on erityisesti perehtynyt jääkausien geologiaan ja arvioinut Säteilyturvakeskuksen pyynnöstä Posivan ydinhautahanketta. Ilmeisesti Korholan mielestä kaikki tämä asiantuntijuus ja kokemus täytyisi sivuuttaa kokonaan. Minä en näe asioita niin mustavalkoisena, ja opin jo yläasteella mitä argumentum ad hominem tarkoittaa.

Seuraavaksi ironia kaataa Korholan kumoon karvaisella keskisormellaan. Korholan kollegan ja Kokoomuksen eurovaaliehdokkaan, europarlamentaarikko Ari Vatasen mukaan vouhotus ilmastonmuutoksesta on vihreän liikkeen kehittämä salaliitto, jotta vihreä liike saisi valtaa. Hulvatonta, että radikaali ilmastoskeptikko, jolle jonkin asian vastustaminen on niin suuri identiteettikysymys, että sitä varten pitää kehittää salaliittoteorioita, löytyykin Korholan oman puolueen riveistä, ja vielä on Korholan rinnalla Euroopan parlamentissa.

Eija-Riitan olisi hyvä ehkä vähän tarkistaa kenelle minkäkin vastustus on identiteettikysymys.

Topias Salonen

Sähköntuottajat on helppo löytää Energiamarkkinaviraston sivuilta. Helppoa on myös sulkea pois ilmiselvät ydinvoimayhtiöt E.ON, Fortum ja Vattenfall.

Katsotaanpa sitten vaihtoehtoja. Ekosähkö Oy kuulostaa nimensä puolesta hyvältä. Mutta, mutta… Ekosähkö Oy:n omistaa kokonaisuudessaan Kainuun Energia Oy. Kainuun Energiassa valtaa käyttää 50,5 prosentin ääniosuudella ydinvoimayhtiö E.ON Sverige Ab.

Tässä vaiheessa herää epäilys, että monet muutkin sähköntoimittajat ovat omistuksen kautta sidoksissa ydinvoimayhtiöihin. Ja niinhän se on. Yhtiö toisensa jälkeen paljastuu olevan monien mutkien kautta joko Fennovoiman tai TVO:n omistaja.

Kaikista suomalaisista sähköntoimittajista, jotka tarjoavat sähköä toimialueensa ulkopuolelle, jäävät jäljelle omistuskytkentöjen perkaamisen jälkeen vain Lappeenrannan Energia, Naantalin Energia ja bensa-asemistaan tuttu St1. Lisäksi norjalaisen Troms Kraftin ruotsalainen tytäryhtiö Kraft & Kultur tarjoaa ydinvoimakytkennöistä vapaata vihreää sähköä. Yksi tapa varmasti vihreään sähkön hankintaan on hankkia Lumituuli Oy:n osake, niitä vain ei aina ole tarjolla.

Eipä jäänyt paljon vaihtoehtoja ydinvoimaa vastustavalle sähkönkäyttäjälle. Tutkimusmatka sähkömarkkinoille kertoo hyvin, kuinka perusteellisesti kaikki kietoutuvat neljän mahdin – Fortumin, TVO:n, E.ON:in ja Vattenfallin – ympärille.

Jos nyt jokin itsenäinen vihreän sähkön toimittaja huomasi tulleensa unohdetuksi, ilmoittakoot itsestään kommentoimalla kirjoitusta. Markkinoita olisi!

Juha Aromaa

Kaisa lassottiin kansainvälisen ilmastopolitiikan kiemuroihin.

Tarkkasilmäisimmät tuttuni huomasivatkin jo Hesarista (jonka kuvituksessa minulla oli muuten yhtä tympeä ilme kuin tässä), että tittelini on vaihtunut. Näin on näreet. Siirryin tammikuussa uusiin tehtäviin ja työskentelen nyt ilmastopoliittisena neuvonantajana - yhtenä monesta - Greenpeace Internationalin politiikan ja yritystyön yksikössä.

Olen seurannut kansainvälistä ilmastopolitiikkaa jo kymmenisen vuotta, joten olen erittäin motivoitunut uusien haasteiden edessä - pääsenhän osallistumaan ilmastopolitiikan supervuoteen paraatipaikalta. Käynnissä on tiivis kansainvälisten kokousten vuosi, joka tähtää käänteentekevän ilmastosopimuksen solmimiseen Kööpenhaminan ilmastokokouksessa joulukuussa.

Suomen ilmastorintamaa seuraaville minulla on hyviä uutisia: seuraajanani reilun kuukauden päästä aloittaa Simo Kyllönen, jolla on pitkä ja monipuolinen kokemus sekä kansainvälisestä että kotimaisesta ilmastopolitiikasta.

Työyhteisöni on nyt Amsterdamissa, mutta jatkan työskentelyä Suomen toimistosta käsin ainakin vuoden loppuun. Niinpä tulen jatkossakin kirjoittelemaan myös Suomen toimiston blogiin - toivottavasti vähän hilpeämmällä ilmeellä höystettynä.

Kaisa

Yli puolet Helsingin kaupunginvaltuutetuista allekirjoitti eilisiltana aloitteen, jossa vaaditaan palmuöljydieselistä luopumista. Aloitteen on allekirjoittanut 48 valtuutettua, joukossa monien valtuustoryhmien puheenjohtajat. Asia näyttää yhdistävän yli puoluerajojen. Todella hienoa!

Helsingin valtuutettujen aktiivisuus asiassa on hyvä viesti kaikille kansalaisille, jotka ovat allekirjoittaneet kaupunkipäättäjille tarkoitetun vetoomuksen. Neste Oilin palmuöljydieseliä vastustavaan vetoomukseemme on kolmessa viikossa kertynyt lähes 4000 nimeä. Nimiä kerätään toukokuuhun asti jolloin vetoomus luovutetaan Helsingin lisäksi Espoon ja Vantaan päättäjille. Allekirjoita sinäkin vetoomus - se kannattaa!

Matti Liimatainen

Hauskaa joulua ja ilmastoystävällisempää uutta vuotta!

Virpi

PS. Tiedetään, tiedetään.. yllä oleva video edustaa sitä ilmeisen harhaoppista teoriaa jonka mukaan Joulupukki asuu Pohjoisnavalla…

Joulu tulla jollottaa ja mikäs pimeää vuodenaikaa paremmin piristämään kuin ympäristöjärjestön arkea ja suomalaista ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaa irvaileva joulukalenteri! Muun muassa pilakuvia ja sarjakuvia sisältävän kalenterin sisällöstä vastaavat pääosin toimiston omat taiteilijatontut. Ei kannata missata!

Virpi