Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen kummeksui eilen STT:lle Säteilyturvakeskuksen pääjohtajan Jukka Laaksosen ydinvoimaintoilua. Oli jo aikakin. Listaamme Laaksosen parhaat viime viikkojen ja vuosien varrelta.

Laaksonen sanoi Radio Vegalle viime viikon maanantaina (25.8.) STUK:in olevan varma, että Olkiluodossa on tehty kaikki ”jättebra”. Olkiluotoon tehdyn erityistarkastuksen tarkoitus oli ainoastaan lopettaa mediahäly ongelmista.

Erityistarkastuksen tulosten julkistamisen yhteydessä Laaksonen valitteli (Kauppalehti 29.8.), että ”viime viikkojen hitsausväitteiden tutkimiseen tärväytyi liikaa STUK:n aikaa ja vaivaa.” Voimalan hintaan tuli niiden takia lisää ”varmaan sata tuhatta euroa”.

(Mitä siitä, että tarkastuksessa todettiin puutteita mm. hitsausohjeiden käytössä, laatuongelmista raportoinnissa sekä työnjohdon pätevyydessä ja kielitaidossa.)

Edellisenä torstaina (22.8.) Laaksonen kertoi MTV3:lle, että Areva on maailman vahvin ydinvoimatoimittaja ja sillä on maailman paras reaktori. Lisäksi Laaksosen mukaan STUK:lla ei ollut mitään syytä epäillä Arevan vilpittömyyttä - kaksi päivää sen jälkeen, kun kaksi työntekijää oli kertonut julkisesti, että heitä ja muita työntekijöitä on uhkailtu vaikenemaan laatuongelmista.

Pari viikkoa sitten julkisuuteen vuosi STUK:in kirje Arevalle, jossa Laaksonen vakuuttaa, että “teemme parhaamme välttääksemme tarpeettomat myöhästymiset Olkiluodossa” ja ettei hänellä ”ole epäilyksiä lopullisen tuotoksen hyväksyttävyydestä” - hankkeen ollessa alle puolessa välissä (Kauppalehti 29.8.).

Laaksonen on toistuvasti puhunut voimakkaasti ydinvoiman lisäämisen puolesta, mm. Helsingin Sanomien haastattelussa 1.2.2008: ”Ydinvoima on ainoa tällä haavaa mahdolliseksi osoitettu keino jauhaa maailmaan tarpeeksi energiaa.”

Aiemmin Laaksonen kertoi (A-studio 13.11.2001), että on ”erittäin hyvät mahdollisuudet”, että Sosnovyi Borin ydinvoimala ja maanpäällinen käytetyn polttoaineen varasto kestäisivät matkustajalentokoneen törmäyksen

STUK teki myös vuonna 1994 erityistarkastuksen, silloin Majakin ydinjätelaitokselle Venäjälle, jonne vietiin Loviisan reaktorien korkea-aktiivinen ydinjäte. Tarkastuksen jälkeen Laaksonen julisti (HS 20.2.1994), että ”ydinjätteiden vienti Venäjälle on ekologisesti perusteltua” ja Majakin tuhansia ihmisiä sairastuttanut ydinjätelaitos ”toimii hyvin”. Väitteensä STUK perusti laitoksen johtajilta ja Venäjän viranomaisilta saatuihin tietoihin. Majakin takia sairastuneiden ja kärsivien ihmisten tarinoihin voi tutustua täällä.

Tänä vuonna Laaksonen on sen sijaan julistanut (HS 1.2.2008), että ”Suomi on ratkaissut ydinjätteensä loppusijoituksen”, vaikka turvallisuustutkimukset saadaan päätökseen aikaisintaan neljän vuoden kuluttua.

On tietysti hienoa, että Suomeen on perustettu oma laitos valvomaan ranskalaisen ydinvoimateollisuuden etuja Suomessa, mutta kuka vahtisi ydinvoimaloiden turvallisuutta?

Lauri Myllyvirta

Säteilyturvakeskus: “Kaikki mitä TVO kertoi meille turvallisuuskulttuurista Olkiluodossa pitää paikkansa.”

Minä: “Entä turvallisuusongelmien salailu tarkastajilta?”

STUK: “Sehän on ihan normaalia ettei liikesalaisuuksia saa kertoa ulkopuolisille.”

Minä: Sama kysymys uudestaan monta kertaa.

STUK: “No joo, mut ne oli yksittäisiä tapauksia, ylipäätään turvallisuuskulttuuri on hyvä. Työntekijöillä on moraalinen velvollisuus raportoida ongelmista.”

Minä: “Entä hitsausohjeet. jotka valmistuivat kuukausia töiden aloittamisen jälkeen?”

STUK: “No voihan se olla että ne valmistuivat myöhässä, mutta ei ne hitsit olleet tärkeitä.”

Tämänpäiväisessä Säteilyturvakeskuksen tiedotustilaisuudessa huonot uutiset oli pidetty visusti poissa esityksistä ja toimittajille jaetuista papereista. Monta kertaa kysymällä ne sai selville.

Säteilyturvakeskus mieltää edelleen missiokseen kansalaisten pitämisen rauhallisina. Tiedotteessa todetaan erityisesti, että paljastukset laatuongelmista ovat “aiheuttaneet kansalaisten keskuudessa huolestuneisuutta”. On syytäkin, jos ydinvoimalatyömaalla rikotaan kansainvälisiä standardeja.

Valitettavana STUK taas pitää sitä, että epäilysten selvittämiseen meni aikaa ja rahaa. Mihinhän STUK olisi voinut käyttää sen ajan paremmin kuin työmaan turvallisuuskulttuurin ongelmien selvittämiseen, jonka pitäisi olla laitoksen tehtävä? Tosin pääjohtaja Laaksonen tuntuu pitävän tehtävänään enemmän ydinteollisuuden markkinamiehenä toimimista.

Lauri Myllyvirta

Julkistamme nyt parin tunnetun sananiekan tilanteeseen parhaiten sattuvat mietelauseet:

Matti Nykänen:

“Tekemätöntä ei saa tekemättömäksi”

“Sehän tuli kuin tähti kirkkaalta taivaalta.”

“On se aika epäkornia käytöstä.”

“Se on ihan fifty-sixty miten käy.”

Homer Simpson:

“The three little sentences that will get you through life. Number 1: Cover for me. Number 2: Oh, good idea, Boss! Number 3: It was like that when I got here.”

“If something goes wrong at the plant, blame the guy who can’t speak English.”

“You know, boys, a nuclear reactor is a lot like a woman. You just have to read the manual and press the right buttons.”

“Weaseling out of things is important to learn. It’s what separates us from the animals! Except the weasel.”

“Operator! Give me the number for 911!”

Ranskan Flamanvilleen rakennetaan samaa ranskalaista EPR-ydinreaktoria kuin Suomeenkin, ja kaikki samat ongelmat ovat toistuneet. Kun lukee tiedot työmaan viimeisimmästä laaduntarkastuksesta, tulee etsimättä mieleen vielä tämä Matti Nykäsen lausuma:

“Aina ku mä hyppään ja pääsen siihen hyppyrin nokalle, niin mulle tulee sellanen ‘bon voyage’ -tunne, siis että mä oon kokenu tän joskus aikasemminkin.”

Lauri Myllyvirta

Fennovoima on siis ottanut käyttöönsä isobritannialaisten ilmastoaktivistien lanseeraaman käsitteen ilmastokaaos, joka kuvaa sitä, että ilmastonmuutos voi tuhota kokonaisia ihmisyhteisöjä, tehdä laajoja alueita asuinkelvottomiksi ja ylipäätään muodostaa uhan kokonaisille yhteiskunnille. Tuleeko mieleen mitään muuta vastaavaa uhkaa? Ydinaseet, ydinonnettomuus ja ydinjätteet kenties?

Ilmastokaaos kiteyttää yhteen sanaan sen, mikä tekee ydinvoiman voimakkaasta maailmanlaajuisesta lisäämisestä huonon ajatuksen. Ydinvoima vaatii erittäin vakaata ja rauhallista yhteiskuntaa, jotta ydinasemateriaalien valvonta, ydinjätteiden pitäminen poissa ympäristöstä edes lähitulevaisuudessa sekä ydinonnettomuuden riskin minimointi olisivat jotenkin mahdollisia. Ilmastonmuutos, globalisaatio ja hupenevat luonnonvarat tuskin vievät maailmaa tähän suuntaan. Miten esim. Fennovoima voi taata, että joku huolehtii sen suunnitteleman reaktorin jätteistä vuonna 2100, kun ne pitäisi siirtää pois jäähdytysaltaista?

Tärkeintä on huomata, että vaikka ydinvoimayhtiöt puhuvat innolla ilmastonmuutoksesta, ne eivät esitä ratkaisua päästöjen nopeaan vähentämiseen. Suomessa Energiateollisuus ry on tehnyt laskelmat, joissa Suomeen rakennetaan vielä kuudes ja seitsemäs ydinvoimala, mutta ilmastopäästöt eivät silti laske edes alle Kioton sopimuksen vertailutason vuoteen 2030 mennessä. Teollisuusmaissa päästöjä pitää vähentää 30 % tästä vertailutasosta jo vuoteen 2020 mennessä…

Greenpeacen ratkaisuihin voi tutustua esim. täällä ja täällä.

Lauri Myllvirta

Kummallista, miten jotkut tuntuvat piehtaroivan ydinvoimakannatuksessaan ja tekevän siitä valttikorttinsa, jolla tituleeraavat itseän siten ympäristönsuojelijoiksi. On totta, että ydinvoima sähköntuotantomuotona ei pahenna ilmastonmuutosta, mutta ydinvoimaan liittyy monia muita ongelmia polttoaineen louhinnasta jätteiden loppusijoitukseen, sekä sen vaikutukseen poliittisessa keskustelussa aina ydinaseisiin asti. Kun esimerkiksi YK:n kansainvälisen ilmastopaneelin, IPCC:n neljännen ilmastoraportin mukaan energiatehokkuus, energian säästö ja uusiutuvat energiamuodot ovat ydinvoimaa tärkeämmässä asemassa ilmastonmuutosta torjuessa, niin on kummaa kannattaa energiamuotoa, joka ainakin Suomessa pahasti tappaa keskustelun tärkeämmistä energiaratkaisuvaihtoehdoista, eikä kannusta energian säästämiseen tai energiatehokkuuteen. Lisänä on tietysti ongelmat ydinvoiman polttoaineen tuotannosta jätteen loppusijoitukseen, sekä mahdollisten ydinaseiden tai likaisten pommien rakentaminen, mikäli ydinvoimaa alettaisii rakentaa rajusti lisää ympäri maailmaa.

On toki miellyttävää ajatella jonkun yksittäisen tekniikan olevan jossain pelastavassa roolissa, mutta ilmastonmuutoksen hillintä on projekti, joka vaatii muutoksia paljon muissakin asioissa kuin pelkästään sähköntuotannossa.

En muista kuulleeni yhdenkään itseään ympäristöystävälliseksi ydinvoimakannattajaksi itseään tituuleeraavan vielä äänekkäämmin kannattavan uusiutuvia energiamuotoja ja energiansäästöä, joita IPCC suosittelee enemmän kuin ydinvoimaa. Tuntuukin, että useat ydinvoimakannatuksen varjolla itseään ympäristöystävälliseksi kutsuvat ihmiset ovat ensisijaisesti ydinvoiman kannattajia ja vasta toissijaisesti huolestuneita ilmastonmuutoksesta. Se, että ydinvoima tuottaa hiilidioksidin sijaan radioaktiivista jätettä, on joillekin vain oljenkorsi pönkittää omaa ydinvoimakannatustaan ympäristöystävällisyyden nimissä. Sillä ei kuitenkaan oteta huomioon ilmastonmuutoksen laaja-alaisuutta eikä ydinvoiman muita puolia.

Näin tällä kertaa. Nyt jatkan matkatiimissä uusimaalaisten kaupunkien kiertämistä.

Topias Salonen

| View | Upload your own

Saavuimme sunnuntaina Helsinkiin kierrettyämme Suomea ydinjäterekan kanssa 12 päivän ajan. Vierailimme kaikilla viidellä paikkakunnalla, joihin suunnitellaan uutta ydinvoimaa sekä Kristiinankaupungissa, josta paikallinen ydinvoiman vastainen liike onnistui vastikään ajamaan Fennovoiman ulos. Sen lisäksi kävimme mm. suunniteltujen ydinjätekuljetusten varrella olevissa kaupungeissa sekä Kuopiossa, jonka ympäristössä on useita uraanikaivoksen perustamiseen tähtääviä hankkeita.

Kullakin paikkakunnalla toimme rekan näkyvälle paikalle ja pystytimme julistenäyttelyn sekä infoteltan. Kahdella pienellä paikkakunnalla järjestimme kunnanviraston edessä mielenosoituksen, mitä näissä kunnissa tuskin oli vähän aikaan nähty. Mukana oli keskimäärin 10 ihmistä.

Teimme mm. kunnantalojen, ydinvoimayhtiöiden osakkaiden ja paikalllisten energiayhtiöiden eteen ”käänteisiä graffiteja”, eli pesimme katuun painepesurilla ja sapluunalla tekstin ”100 000 vuotta” sekä säteilymerkin.

Ennen kiertueen alkua järjestimme yhdessä muiden ympäristöjärjestöjen kanssa Helsingissä mielenilmauksen, jossa yli 500 ihmistä muodosti tekstin ”CO2 -30 %” sekä säteilyvaaran merkin. Ympäristöministeri Paula Lehtomäki vaati noin viikko tämän jälkeen 30 % päästövähennystä Suomen ilmastostrategian pohjaksi. Itse kiertueen aloitti mielenosoitus ydinjätehautaa Suomeen suunnittelevan Posivan pääkonttorin edessä.

Tärkeä havainto kiertueen aikana oli, että suomalaiset ja erityisesti pohjoissuomalaiset tuntuvat suhtautuvan ydinvoimaan huomattavasti kriittisemmin kuin mediaa seuraamalla voisi luulla. Tätä tietenkin osoittavat myös mielipidetiedustelut.

Kiertue saavutti hyvän mediahuomion ja jutut tehtiin hyvin positiivisessa sävyssä. Joissain paikallisissa medioissa tämä oli ensimmäinen kerta, kun ne tekivät kriittisen jutun ydinvoimasta. Paikkakuntien asukkaiden reaktiot olivat myös yllättävän positiivisia ja paikalliset ydinvoiman vastaiset liikkeet vaikuttivat kiitollisilta tuesta. Moni ohikulkija otti ydinjätekarkkeja mukaan työpaikalle, kavereille tai sukulaisille. Monta kertaa kuulin kahvilassa tai kirjastossa keskusteltavan ydinjätteestä, mikä oli tärkeä merkki siitä, että olimme onnistuneet tuomaan asiaa lähemmäksi ihmisiä.

Lauri Myllyvirta

Mitkä mahtavat olla HS:n motiivit julkaista Atte Korholalta jo toinen ympäristöjärjestöjen haukkumisjuttu sunnuntaidebatissa? Viimeksi hän syytti meitä ilmastouhkien liioittelulla. Ironista sinänsä, että tällä kertaa hän itse aloittaa jutun toteamalla, että kasvihuonekaasupitousuuksien nousu on ollut nopeampaa, mitä pelättiin. Nyt hän siis on herännyt tosiasiaan, josta ympäristöjärjestöt ovat varoittaneet jo ajat sitten. Voisiko olla paikallaan antaa välillä järjestöjen itsensä kertoa, mitä ajamme ja miksi?

Muutama kommentti Korholoiden loanheittoon:

1) Ympäristöjärjestöt ovat esittäneet kokonaisvaltaisia ratkaisumalleja siitä, millä keinoin päästöjä voidaan Suomessa vähentää 30 % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä, mitä vaarallisen ilmastonmuutoksen torjuminen edellyttää.

“Ilmastonsuojelijoina” esiintyvät Korholat eivät ole omaa ratkaisumalliaan esittäneet.

Sen sijaan Korholat ovat puolustaneet ilmaston kannalta kivihiiltäkin pahemman turpeen käyttöä, vastustaneet tuulivoimaa (rumaa, kallista ja hörhöä), uusiutuvan energian tavoitetta (mahdoton, järjetön), päästövähennystavoitetta (mahdoton) ja päästövähennystoimia (kallista ja vie työpaikat).

2) Päinvastoin kuin Korholat antavat ymmärtää, ympäristöjärjestöt ovat tehneet parhaansa saadakseen metsäkadon hillitsemisen keinot osaksi ilmastosopimusta. Se oli yksi Greenpeacen päätavoitteista Balilla. Greenpeacen ratkaisuehdotus on “Tropical Deforestation Emission Reduction Mechanism“, joka mahdollistaisi ennustettava ja vakaan rahoituksen metsäkadon hillitsemiselle, mutta ei kohtelisi metsiä vain hiilivarastoina, vaan huomioisi myös biodiversiteettiarvot ja sosiaaliset arvot (paikallisten asukkaiden tarpeet). Ehdotus herätti Balilla valtaisaa kiinnostusta ja sitä on kiitelty konkreettisuudesta ja moniarvioisuudesta.

3) Toisin kuin Korholat antavat ymmärtää, järjestöt ovat alusta alkaen korostaneet sitä, että liikenteen biopolttoaineita voidaan tuottaa sekä kestävästi (esim. biokaasu, mitä lämpimästi kannatamme) että äärettömän tuhoisin seurauksin (esim. raivatulle sademetsäalueelle istutettu öljypalmu mitä vastustamme). Kestävyys riippuu mm. raaka-aineesta, tuotanto-olosuhteista ja teknologian tehokkuudesta.

Koska näyttää siltä, että tuotanto nyt uhkaa painottua kestämättömiin biopolttoaineisiin, on Greenpeace vastustanut sitovaa 10 % tavoitetta liikenteen biopolttoaineille, ja vaatinut tiukkien kestävyyskriteerien laatimista Euroopan tasolla.

Mitkä mahtavatkaan olla Korholoiden motiivit kaiken tämän mustamaalauksen ja valehtelun takana? Ympäristönsuojelu se ei ainakaan ole.

Kaisa Kosonen

| View | Upload your own

Greenpeacen aktivistit (mukana myös muutama sukupuuttouhan alla oleva oranki) kävivät protestoimassa Nesteen huoltoasemilla Neste Oilin uutta palmuöljypohjaista biodieseliä vastaan. Autoilijat suhtautuivat suurimmaksi osaksi positiivisesti tempauksiin. Myös Facebookissa oleva Neste Oil -ryhmä on kerännyt tähän mennessä jo yli 700 jäsentä.

Ihmiset näyttäisivät ymmärtävän palmuöljydieselin ongelmat varsin hyvin!

Virpi Oinonen