Kesällä 2006 Greenpeace jäljitti kaksi laitonta puuta kuljettanutta rekkaa Venäjältä suomalaisille tehtaille. Tuolloin julkistettu tapaus oli tyypillinen esimerkki Suomeen tulevasta laittomasta puusta. Hakkuille oli viranomaisen lupa, mutta lupa oli annettu ilman lain vaatimaa ympäristövaikutusten arviota. Suomalaisille metsäyhtiöille viranomaisten lupa riitti laillisuuden takeeksi, vaikka lain kirjainta ei luvan antamisessa ollut selvästikään noudatettu ja paikalliset ympäristöviranomaiset kertoivat Greenpeacelle pitävänsä hakkuita laittomina.

Sinänsä Venäjällä toimivista metsäyhtiöistä suomalaiset ovat todellakin luokkansa parhaita ja yhtiöiden alkuperäjärjestelmät ilmeisesti toimivat. Yhtiöiden käyttämä laillisuuden määritelmä on kuitenkin ollut selvästi kapeampi kuin mihin lainsäädäntö antaisi aihetta ja siksi laitonta puuta todennäköisesti tuodaan Venäjältä, vaikka suurimmat rikokset varmasti karsiutuvat pois.

Keskustelussa on unohtunut toistaiseksi, että Eurooppaan tuodaan laitonta puuta myös tropiikista, jossa laittomiin hakkuisiin liittyy vakavia ihmisoikeusrikoksia, murhia ja korruptiota. Euroopan unioni on erittäin merkittävä puun tuoja esimerkiksi Indonesiasta ja Brasiliasta, joissa hakkuista jopa 80 prosenttia on laittomia. Tähän ongelmaan on yritetty tarttua lainsäädännöllä puun laillisuuden osoittamiseksi - laki tullee komission äänestykseen syyskuussa.

Sini Harkki

No, vastaus ei miellyttänyt, vaan mies sanoi jotain ”no itse asiassa se johtuu siitä, että Saksan metsäteollisuus rahoittaa Greenpeacen toimintaa”. Greenpeacen rahoitus on jokin käsittämätön myytti ihmisille. Muutaman kerran kaduilla, mutta huomattavasti enemmän internetin ihmemaassa ihmiset keksivät ties mitä salaliittoteorioita Greenpeacen rahoituksesta. Nesteen green dieseliin kohdistuvan kritiikin syyksi olen jonkun nähneen keksineet niinkin hulvattoman teorian, että ExxonMobil rahoittaa Greenpeace Pohjolaa.

Eniten näissä salaliittoteorioissa huvittaa se, kuinka ihmiset nyhjäisevät ne niin tyhjästä ja uskovat kaiken, mitä sattuvat jostain keskustelupalstalta lukemaan tai kaverilta kuulemaan, mutta kukaan ei kuitenkaan tunnu koskaan ottavan asioista selvää itse Greenpeacelta. Valitetaan, että rahoitus on epäselvää, vaikka Greenpeacen yrityksistä ja valtioista riippumaton rahoitus on ulkopuolisten tilintarkastajien varmentamaa ja vuosiraportit kaikkien ladattavissa netistä. Valitetaan miksei Greenpeace kritisoi muita yrityksiä kuin vaikka Nestettä, vaikka Greenpeace on öljy-yhtiöiden saralla aktiivinen ExxonMobilin kritisoija mm. Greenpeacen Yhdysvaltain toimiston erinomaisella Exxonsecrets-sivustolla, sekä palmuöljyn suhteen kritisoinut ulkomailla mm. Unileverin toimintaa. Myös saksalaiset metsäfirmat ovat saaneet Greenpeacelta kritiikkiä osakseen.

Tulee hieman mieleen juorukerhot. Jostain ihmisestä juorutaan hirveästi asioita ja spekuloidaan onko hän tehnyt sitä ja onko hän tätä ja missähän hän mahtoi olla silloin ja tällöin. Kukaan ei kuitenkaan missään vaiheessa tule kysyneeksi itse juorujen kohteelta miten asia todellisuudessa on, vaikka asioiden todellisen laidan selvittäminen olisi hyvin helppoa. Varmaankin kyseessä on jonkin sortin ennakkoasenne. Jos joku ei tykkää Greenpeacesta, niin halutaan uskoa kaikki epämääräiset juorut, sillä ne sopivat paremmin omaan mielipiteeseen Greenpeacesta. Uskotaan mieluummin omaa näkemystä tukeva valhe kuin oman näkemyksen kyseenalaistava totuus.

Topias Salonen

Suomen delegaatiossa on mukana tietenkin myös teollisuuden ja metsäministeriön edustajia. He ovat unohtaneet moraalinsa jo ajat sitten -jos sitä heillä koskaan on ollutkaan-, ja todistelevat että kaikki on ihan hyvin. Samoin tehnee myös ympäristöministeri, jonka puolueelle tärkeintä luonnossa on metsien hakkaaminen, soiden kuivattaminen ja tekoaltaiden rakentaminen. Ympäristöministeriön virkamiehiä saattaa vähän hävettääkin, heistä suurin osa kun tietää että Suomi ei todellisuudessa aiokaan täyttää kansainvälisesti sovittuja suojelutavoitteita.

Mutta mitäpä moraalista ja omastatunnosta. Kaikille yhteistä on kuitenkin se, että kotiin palattua asiat jatkuvat entiseen malliin. Valtion metsissä jatketaan Euroopan viimeisten luonnontilaisten ikimetsäerämaiden hakkaamista ja uhanalaisten lajien kotimetsien tuhoamista. Metsätaloudelle annetaan tukiaisia, metsien suojelu minimoidaan mittakaavaltaan pelleilytason askarteluhankkeiksi.

Tutkimista, kehittämistä, sitoutumista, keskustelua, hankkeita, arvioita, suunnitelmia, yhteiskuntavastuuraportteja, evaluointeja, sertifiointeja, projekteja jne. jatketaan, ja uusia tehdään. Rahaa metsien suojelualueiden lisäämiseen ei kuitenkaan löydy, eikä edes valtion metsissä vähennetä hakkuita, ei edes ohjata hakkuita pois kriittisimmiltä alueilta.

Ainoa valopilkku on se, että kriittisiäkin ääniä löytyy. Aiheesta, eli metsien suojelun surkeasta hoidosta kirjoittavat Turun Sanomissa kansanedustaja Ville Niinistö, Helsingin Sanomissa Luonto-Liiton Risto Mustonen.

Matti Liimatainen

Metsäteollisuus itkee koko ajan yhä enemmän puuhuoltonsa perään, kun kustannuksia pitäisi saada alas osakkeenomistajien iloksi. Pentti Linkola kirjoitti aikanaan että vielä tulee se aika, jolloin ihmisten pihoista riivitään marjapensaatkin selluteollisuuden kattiloihin. Silloin tämä profetia saattoi naurattaa, mutta enää ei niinkään.

Matti Liimatainen

Vihreiden Jyrki J. Kasvi kommentoi blogissaan järjestöjen murheita. Hänen mukaansa esim. Vuotoksesta ei ole huolta. Kepulaiset repivät suutaan, mutta kun vihreät istuvat hallituksessa niin rakentamaanhan ei päästä. Ehkä näin.

Metsäasiat kuitenkin jäivät Kasviltakin huomaamatta ja kommentoimatta. Ehkä siksi, etteivät ne STT:n uutisessa kovin paljoa huomiota saaneet.

Hallituksen toimintaa metsien suojelussa olisikin vaikea puolustaa. Äskettäinhän hallitus päätti, että metsiä on Etelä-Suomessa riittävästi suojeltu, kun nykyisestä 1,5%:n suojelusta noustaan seuraavan yhdeksän vuoden aikana 2,2%:iin. Rahoitusta hallitus tosin myönsi alle puolet tähänkään tarvittavasta, joten laskekaapa siitä.

Loppuja metsiä voidaankin sitten kiihtyvällä tahdilla hakata. Lajien sukupuutoista, maisemista, vesistövaikutuksista, virkistyskäytöstä jne. ei niin väliä. Samaan aikaanhan hallitus on julistanut tekevänsä parhaansa, jotta rajua tehometsätaloutta saataisiin kiihdytettyä entisestäänkin. Hakkuita halutaan lisätä jopa 25%:lla.

Matti Liimatainen

Pari tuntia myöhemmin reippaat aktivistit toistavat saman Virroilla Pahalamminvuorella. Täällä on säännöllisesti tehty havaintoja kuukkelista. Alue on elivoimainen reviiri, läheisyydessä on viime vuosina syntynyt useitakin poikueita. Mutta Metsähallituksen ei mikään puhe ole tehonnut. Se on merkinnyt alueen pirstottavaksi avohakkuilla. Niinpä iljettävät, tuhoa ennustavat punaiset ja keltaiset nauhat siivotaan nyt pois täältäkin. Emme näe kuukkelia, mutta metsässä vastaan kävelevä luontokuvaaja on sen hetkeä aikaisemmin nähnyt ja ikuistanut.

Matti Liimatainen

Metsä- ja ympäristöministeriöt tiedottivat eilen Etelä-Suomen metsien suojelupäätöksestä, ns. Metso-ohjelmasta. Rahaa palaa 182 miljoonaa vuoteen 2012 mennessä. “Ennennäkemättömän suuri satsaus metsäluonnon suojeluun”, sanoi ministeri Kimmo Tiilikainen.

Mitä tällä ennennäkemättömällä satsauksella saadaan? Etelä-Suomen metsistä aiotaan suojella peräti 0,7% nykyisen 1,5%:n päälle.

Ministeriöiden tiedotteessa kerrotaan tavoitteena olevan “pysäyttää metsäisten luontotyyppien ja metsälajien taantuminen sekä vakiinnuttaa luonnon monimuotoisuuden suotuisa kehitys”. Ekologinen tutkimustieto kertoo, että tähän tavoitteeseen tarvittaisiin vähintään 10%:n suojeluaste. “Luonnon monimuotoisuuden suotuisa kehitys” on jo rienausta. Tällaisille ministereille annettaisiin sivistysvaltiossa kenkää. Metsien uhanalaisten lajien määrä kasvaa, ja uhanalaisuuden suurin syy eli metsien talouskäyttö tehostuu lähivuosina räjähdysmäisesti.

Metso-työryhmä esitti suojeluun minimi- ja maksimivaihtoehtoja, 0,7-1,4% etelän metsistä. Ministeriöt valitsivat 0,7%:n minimivaihtoehdon, ja myönsivät sille alle puolet siitä rahoituksesta jota työryhmä sen arvioi tarvitsevan. Nyt päätetyllä rahoituksella päästään siis todennäköisesti vain noin 0,3%:n korotukseen suojelussa.

Homma muistuttaa kehitysapua. Tavoitteeseen ei koskaan päästä kuluvalla hallitus- tai vaalikaudella, vaan ehkä sitten seuraavalla… Hallituspuolueista vain Vihreät on ansiokkaasti kyseenalaistanut Metso-ohjelman puutteita.

Metso-ohjelman ennennäkemättömyys on lähinnä siinä, että metsien suojelussa metsäsektorin ja ministeriöiden puheet ja teot eivät enää lainkaan vastaa toisiaan.

Matti Liimatainen

Luulisi että olisi sellumiesten omakin etu pysyä tosiasioissa. Realiteetit helposti voivat oman asian innossa unohtua, mutta joku tolkku pitäisi olla Stora Enson tai heidän paperiasiakkaidensakin tyhminä pitämisessä. Väännetäänpä uudelleen samaa rautalankaa jota aiemminkin.

Miten auttaisi Stora Ensoa ympäristösyistä lakkauttaa Kemijärvi tai asiakkaita kieltäytyä juuri tämän tehtaan sellusta, kun ongelmaan josta kritisoidaan eli ikimetsien hakkuisiin ei tällä olisi mitään vaikutusta? Stora Enson mukaanhan samat puut käytetään konsernin muilla tehtailla. Kuten esimerkiksi Ylä- ja Metsä-Lapin kiistametsien puiden suhteen on tehty jo ennen Kemijärven lakkauttamistakin - osa käytetään Kemissä, jatkossa yhtiön mukaan myös Oulussa.

Kyllähän jotkut Stora Enson asiakkaat ovat yhtiön mukaan vaatineet paperia ja sellua, jossa ei ole kiisteltyjen metsien puita. Mutta eivät he nyt sentään ole vaatineet Kemijärvi- vapaata materiaalia. Kampanjoinnin kohteena kun ei ole ollut Kemijärvi, vaan arvokkaiden metsien hakkuut.

Matti Liimatainen

Onneksi luontoarvoista välittäville metsänomistajille alkaa löytyä myös toisenlaista metsäneuvontaa uusien yksityisten toimijoiden myötä. Esimerkki sellaisesta on uusi, mielenkiintoiselta vaikuttava neuvontayritys Innofor Oy.

Samaan aikaan toisaalla: viime viikolla tiedotettiin että Etelä-Suomen metsien suojeluohjelmalle, joka tavoitteidensa puolesta oli susi jo syntyessään, ei aiota myöntää kuin alle puolet ohjelman tarvitsemasta minimirahoituksesta. Eli hallitus karsi jo valmiiksi tingittyä surkeaa esitystä edelleen. YLE tosin onnistui jollain järjellä uutisoimaan asian siten, että metsien suojelurahat kaksinkertaistuvat.

Matti Liimatainen