Suomen metsät

You are currently browsing the archive for the Suomen metsät category.

Ympäristöministeriön virkamiehet ja ministeri istuvat tällä viikolla Bonnissa kansainvälisessä biodiversiteettikokouksessa. Näissä jokavuotisissa kinkereissä surraan luonnon monimuotoisuuden vähenemistä ja siunaillaan niitä vaikutuksia joita tästä ihmisille ja luonnolle koituu.

Suomen delegaatiossa on mukana tietenkin myös teollisuuden ja metsäministeriön edustajia. He ovat unohtaneet moraalinsa jo ajat sitten -jos sitä heillä koskaan on ollutkaan-, ja todistelevat että kaikki on ihan hyvin. Samoin tehnee myös ympäristöministeri, jonka puolueelle tärkeintä luonnossa on metsien hakkaaminen, soiden kuivattaminen ja tekoaltaiden rakentaminen. Ympäristöministeriön virkamiehiä saattaa vähän hävettääkin, heistä suurin osa kun tietää että Suomi ei todellisuudessa aiokaan täyttää kansainvälisesti sovittuja suojelutavoitteita.

Mutta mitäpä moraalista ja omastatunnosta. Kaikille yhteistä on kuitenkin se, että kotiin palattua asiat jatkuvat entiseen malliin. Valtion metsissä jatketaan Euroopan viimeisten luonnontilaisten ikimetsäerämaiden hakkaamista ja uhanalaisten lajien kotimetsien tuhoamista. Metsätaloudelle annetaan tukiaisia, metsien suojelu minimoidaan mittakaavaltaan pelleilytason askarteluhankkeiksi.

Tutkimista, kehittämistä, sitoutumista, keskustelua, hankkeita, arvioita, suunnitelmia, yhteiskuntavastuuraportteja, evaluointeja, sertifiointeja, projekteja jne. jatketaan, ja uusia tehdään. Rahaa metsien suojelualueiden lisäämiseen ei kuitenkaan löydy, eikä edes valtion metsissä vähennetä hakkuita, ei edes ohjata hakkuita pois kriittisimmiltä alueilta.

Ainoa valopilkku on se, että kriittisiäkin ääniä löytyy. Aiheesta, eli metsien suojelun surkeasta hoidosta kirjoittavat Turun Sanomissa kansanedustaja Ville Niinistö, Helsingin Sanomissa Luonto-Liiton Risto Mustonen.

Matti Liimatainen

Helsingin kaupunkimetsien hakkuut ovat huhti-toukokuussa ärsyttäneet kaupunkilaisia. Helsingin kaupunki on tuhrannut reippaalla kädellä ulkoilualueilla ja muissa kaupunkialueen metsissä, jopa koneellisin avohakkuin. Nyt avohakkuiden ilosanomaa pääkaupunkilaisille on liittynyt levittämään myös valtion liikelaitos Metsähallitus: Santahaminassa möyrii monitoimikone.

Metsäteollisuus itkee koko ajan yhä enemmän puuhuoltonsa perään, kun kustannuksia pitäisi saada alas osakkeenomistajien iloksi. Pentti Linkola kirjoitti aikanaan että vielä tulee se aika, jolloin ihmisten pihoista riivitään marjapensaatkin selluteollisuuden kattiloihin. Silloin tämä profetia saattoi naurattaa, mutta enää ei niinkään.

Matti Liimatainen

Hallitus metsässä
Hallitus täytti vuosia perjantaina. Ympäristöjärjestöt muistuttivat, että vaikka ilmastonmuutos on pääministerille mieluisa aihe, on muut ympäristöasiat hallituksessa enemmän tai vähemmän huonosti hoidettu.

Vihreiden Jyrki J. Kasvi kommentoi blogissaan järjestöjen murheita. Hänen mukaansa esim. Vuotoksesta ei ole huolta. Kepulaiset repivät suutaan, mutta kun vihreät istuvat hallituksessa niin rakentamaanhan ei päästä. Ehkä näin.

Metsäasiat kuitenkin jäivät Kasviltakin huomaamatta ja kommentoimatta. Ehkä siksi, etteivät ne STT:n uutisessa kovin paljoa huomiota saaneet.

Hallituksen toimintaa metsien suojelussa olisikin vaikea puolustaa. Äskettäinhän hallitus päätti, että metsiä on Etelä-Suomessa riittävästi suojeltu, kun nykyisestä 1,5%:n suojelusta noustaan seuraavan yhdeksän vuoden aikana 2,2%:iin. Rahoitusta hallitus tosin myönsi alle puolet tähänkään tarvittavasta, joten laskekaapa siitä.

Loppuja metsiä voidaankin sitten kiihtyvällä tahdilla hakata. Lajien sukupuutoista, maisemista, vesistövaikutuksista, virkistyskäytöstä jne. ei niin väliä. Samaan aikaanhan hallitus on julistanut tekevänsä parhaansa, jotta rajua tehometsätaloutta saataisiin kiihdytettyä entisestäänkin. Hakkuita halutaan lisätä jopa 25%:lla.

Matti Liimatainen

Tänään on kiinnostava metsäaihe MTV3:n 45-minuuttia -ohjelmassa otsikolla “Kyykytetyt metsänomistajat”. Maikkarin sivujen insertin perusteella tämä on katsomisen arvoinen pätkä. Ohjelmassa pureudutaan metsätaloutemme ongelmista vaietuimpaan, vaihtoehtoisten metsänhoitotapojen nitistämiseen. Teollisuus ja metsätalouden pakkoneuvontasysteemit rakastavat avohakkuita, mutta kaikki metsänomistajat eivät.

Kuukkelimetsässä
Aurinko paistaa naavaiseen korpikuusikkoon Juupajoella. Valo siivilöityy kuusten välistä. Lunta on vielä siellä täällä. Talvesta heräävä märkä metsä on huikaisevan syvänvihreä, askeleet uppoavat sammalikkoon. Pohjantikka naputtaa kuusikeloa. “Ruostekääpä”, huudetaan takavasemmalta. “Hömötiainen ja puukiipijä”, vastaa joku kauempaa. Olemme Musturinsuon metsässä, jonka Metsähallitus on merkinnyt keltaisin ja punaisin nauhoin: tähän on tulossa avohakkuu. Aktivistit bongaavat vanhojen metsien lajeja samalla kun punaiset ja keltaiset nauhat vaihtuvat sinisiin, säästettäviä puita tarkoittaviin nauhoihin. Tämä on uhanalaisen pohjantikan reviiri, ja myös erittäin todennäköinen uhanalaisen kuukkelin leviämisalue läheiseltä reviiriltä.

Pari tuntia myöhemmin reippaat aktivistit toistavat saman Virroilla Pahalamminvuorella. Täällä on säännöllisesti tehty havaintoja kuukkelista. Alue on elivoimainen reviiri, läheisyydessä on viime vuosina syntynyt useitakin poikueita. Mutta Metsähallituksen ei mikään puhe ole tehonnut. Se on merkinnyt alueen pirstottavaksi avohakkuilla. Niinpä iljettävät, tuhoa ennustavat punaiset ja keltaiset nauhat siivotaan nyt pois täältäkin. Emme näe kuukkelia, mutta metsässä vastaan kävelevä luontokuvaaja on sen hetkeä aikaisemmin nähnyt ja ikuistanut.

Matti Liimatainen

Etelä-Suomen mesistä suojellaan alle 3 prosenttia
Tälläkö Oulun eteläpuolisten metsien biodiversiteetin säilyttäminen hoituu?

Metsä- ja ympäristöministeriöt tiedottivat eilen Etelä-Suomen metsien suojelupäätöksestä, ns. Metso-ohjelmasta. Rahaa palaa 182 miljoonaa vuoteen 2012 mennessä. “Ennennäkemättömän suuri satsaus metsäluonnon suojeluun”, sanoi ministeri Kimmo Tiilikainen.

Mitä tällä ennennäkemättömällä satsauksella saadaan? Etelä-Suomen metsistä aiotaan suojella peräti 0,7% nykyisen 1,5%:n päälle.

Ministeriöiden tiedotteessa kerrotaan tavoitteena olevan “pysäyttää metsäisten luontotyyppien ja metsälajien taantuminen sekä vakiinnuttaa luonnon monimuotoisuuden suotuisa kehitys”. Ekologinen tutkimustieto kertoo, että tähän tavoitteeseen tarvittaisiin vähintään 10%:n suojeluaste. “Luonnon monimuotoisuuden suotuisa kehitys” on jo rienausta. Tällaisille ministereille annettaisiin sivistysvaltiossa kenkää. Metsien uhanalaisten lajien määrä kasvaa, ja uhanalaisuuden suurin syy eli metsien talouskäyttö tehostuu lähivuosina räjähdysmäisesti.

Metso-työryhmä esitti suojeluun minimi- ja maksimivaihtoehtoja, 0,7-1,4% etelän metsistä. Ministeriöt valitsivat 0,7%:n minimivaihtoehdon, ja myönsivät sille alle puolet siitä rahoituksesta jota työryhmä sen arvioi tarvitsevan. Nyt päätetyllä rahoituksella päästään siis todennäköisesti vain noin 0,3%:n korotukseen suojelussa.

Homma muistuttaa kehitysapua. Tavoitteeseen ei koskaan päästä kuluvalla hallitus- tai vaalikaudella, vaan ehkä sitten seuraavalla… Hallituspuolueista vain Vihreät on ansiokkaasti kyseenalaistanut Metso-ohjelman puutteita.

Metso-ohjelman ennennäkemättömyys on lähinnä siinä, että metsien suojelussa metsäsektorin ja ministeriöiden puheet ja teot eivät enää lainkaan vastaa toisiaan.

Matti Liimatainen

Eilisessä StoraEnson yhtiökokouksessa riitti puhetta Kemijärven tehtaan lakkauttamisesta. HBL:n haastattelema selluaktivisti vetelee Greenpeacea mukaan tehtaan lopettamiseen. Suuret paperinostajat kun kuulemma eivät kampanjointimme seurauksena ostaisi Kemijärven sellua sisältäviä tuotteita.

Luulisi että olisi sellumiesten omakin etu pysyä tosiasioissa. Realiteetit helposti voivat oman asian innossa unohtua, mutta joku tolkku pitäisi olla Stora Enson tai heidän paperiasiakkaidensakin tyhminä pitämisessä. Väännetäänpä uudelleen samaa rautalankaa jota aiemminkin.

Miten auttaisi Stora Ensoa ympäristösyistä lakkauttaa Kemijärvi tai asiakkaita kieltäytyä juuri tämän tehtaan sellusta, kun ongelmaan josta kritisoidaan eli ikimetsien hakkuisiin ei tällä olisi mitään vaikutusta? Stora Enson mukaanhan samat puut käytetään konsernin muilla tehtailla. Kuten esimerkiksi Ylä- ja Metsä-Lapin kiistametsien puiden suhteen on tehty jo ennen Kemijärven lakkauttamistakin - osa käytetään Kemissä, jatkossa yhtiön mukaan myös Oulussa.

Kyllähän jotkut Stora Enson asiakkaat ovat yhtiön mukaan vaatineet paperia ja sellua, jossa ei ole kiisteltyjen metsien puita. Mutta eivät he nyt sentään ole vaatineet Kemijärvi- vapaata materiaalia. Kampanjoinnin kohteena kun ei ole ollut Kemijärvi, vaan arvokkaiden metsien hakkuut.

Matti Liimatainen

Metsäpiireissä päivän sana on lisää, aina vain lisää. Lisää puuta tehtaille, eli lisää hakkuita metsiin. YLE kertoi tänään, että metsäkeskukset alkavat painottaa metsien hoidon neuvonnan sijaan hakkuita. Kaukokartoituksella selvitetään, kenen metsässä on hakattavissa olevaa puustoa. Ja sitten omistaja ohjataan kädestä pitäen hakkuisiin.

Onneksi luontoarvoista välittäville metsänomistajille alkaa löytyä myös toisenlaista metsäneuvontaa uusien yksityisten toimijoiden myötä. Esimerkki sellaisesta on uusi, mielenkiintoiselta vaikuttava neuvontayritys Innofor Oy.

Samaan aikaan toisaalla: viime viikolla tiedotettiin että Etelä-Suomen metsien suojeluohjelmalle, joka tavoitteidensa puolesta oli susi jo syntyessään, ei aiota myöntää kuin alle puolet ohjelman tarvitsemasta minimirahoituksesta. Eli hallitus karsi jo valmiiksi tingittyä surkeaa esitystä edelleen. YLE tosin onnistui jollain järjellä uutisoimaan asian siten, että metsien suojelurahat kaksinkertaistuvat.

Matti Liimatainen

Metsähallituksen hakkaama liito-oravametsä

Tästä liito-oravametsästä tehtiin ennätystulosta viime vuoden joulukuussa Suomussalmella.

Valtion liikelaitos Metsähallitus kertoi viime viikolla tehneensä ennätystuloksen. Kohonnut puun hinta nosti laitoksen tulosta 106 miljoonaan euroon, noin 34 miljoonaa enemmän kuin aiempina vuosina.

Flickr-sivuiltamme voit katsoa kuvia siitä, miten ennätystulosta on tehty ja tehdään tänä vuonna. Laitos hakkaa luonnonsuojelullisesti arvokkaita metsiä, mm. uhanalaisten kuukkelien ja liito-oravien elinympäristöjä, eivätkä tuloksentekoa saa haitata edes omat ympäristöohjeet. Suomussalmella hakattaessa kaadetaan ennätystulostalkoissa lahopuut ja kelotkin- niistähän saa vaikka polttopuuta, jos teollisuudelle ei kelpaa.

Matti Liimatainen

Hesarin juttu täsmäsuojelu

HS kertoo tänään SYKE:n tutkimuksesta, jonka mukaan paljon mainostettu metsälaki suojaa luontoarvoja surkeasti. Viime joulukuussa julkistetun tutkimuksen mukaan suurin osa kohteista rajataan liian pieniksi ja useimmissa tapauksissa kohteiden ominaispiirteet hakataan pilalle. Vain joka sadas uhanalaisten lajien esiintymistä sattuu metsäkeskusten rajaamille metsälakikohteille.

Julkisin varoin tehtyjen metsälakikartoitusten tulokset ovat salaisia. Tietoja ei anneta edes ympäristöviranomaisille. HS:n juttuun haastateltu metsäministeriön ylijohtaja kertoo, että salauspäätösten syynä on ympäristöjärjestöjen pelko. Pelätään kuulemma, että järjestöt löytäisivät enemmän arvokohteita kuin viranomaiset, ja tulisivat sitten “kettinkeineen paikalle”.

Todellisuudessahan kyse on siitä, että metsäsektorilla sovittiin jo etukäteen ettei lakia tulla käytännössä noudattamaan, mutta tajuttiin että ympäristöjärjestöthän saattavat käydä tarkistamassa miten kohteita on hakattu. Siksi metsänomistajat ja metsäviranomaiset sopivat kaukonäköisesti, että lakikohteiden sijainti pidetään salassa. Vai pelättiinkö kenties, että ympäristöjärjestöt tulisivat kettinkeineen estämään metsälain rikkomista? Sellaista imagoriskiä metsäsektori ei tietysti halunnut. Onhan se mukavampaa rikkoa lakia rauhassa, ilman seurauksia.

SYKE:n tutkimus julkaistiin 12.12.2007. Metsäteollisuus kertoi samana päivänä tiedotteessaan, ettei Etelä-Suomen metsien suojelussa pidä hyväksyä esityksiä laajojen alueiden suojelusta, koska arvokkaat luontokohteet tulee suojeltua vapaaehtoisilla toimilla ja arvokkaiden elinympäristöjen säästämisellä…

Matti Liimatainen

« Older entries