METSÄT

Tästä teidänkin kotiinne edullista merbauparkettia!

Greenpeacen kautta voi nyt lähettää palautetta Keskolle, jotta Keskon ketjuun kuuluvat K-Raudat ja Rautiat luopuisivat sademetsäpuun myynnistä. Kävimme viime lauantaina tarkastamassa pääkaupunkiseudun liikkeiden tarjontaa. Hyvä uutinen oli, että Keskon valikoimat ovat jo huimasti parantuneet puutarhakalusteiden osalta. Myynnissä näytti olevan lähinnä FSC-sertifioituja ja viljeltyjä puulajeja. Valitettavasti parketeissa on edelleen myytävänä jopa uhanalaisia puulajeja.

Vastauksessaan palautetta lähettäneille Kesko kertoo, että “Rautakesko ei itse tuo maahan trooppisista puulajeista valmistettuja parketteja eikä niitä myöskään ole Rautakeskon vastuulla olevan keskitetyn markkinoinnin piirissä“. Tämä on tietysti hienoa, ja olimme iloisia huomatessamme, että suuria pinoja sademetsäparkettia ei enää ollut näkyvillä yhdessäkään kaupassa. Jokaisessa liikkeessä oli kuitenkin esillä näytepaloja jopa uhanalaisista puulajeista.

Kaikissa liikkeissä oli esillä merbau- ja kempasparkettia näytteinä ja niitä voi tilata. Molemmat ovat uhanalaisia, yksinomaan sademetsistä saatavia puulajeja. Esillä oli myös kambalaa ja wengeä. Wenge on uhanalainen afrikkalainen puulaji ja kambala niin ikään afrikkalainen luonnonmetsien laji. Kaikki neljä edellä mainittua ovat lajeja, joiden kohdalla laittomuus on todennäköisempää kuin alkuperän laillisuus.

Parannettavaa on siis hurjasti. Ensi lauantaina jatkamme K-Rautojen ja Rautioiden kiertämistä. Tavoitteena on tavata paljon sekä henkilökuntaa että asiakkaita - edelleen uskon, ettei kumpikaan heistä halua laitonta sademetsäpuuta!

Sini

Neste Oilin mainos Hesarin kuukausiliitteessä, huhtikuu 2008.

Neste Oilin valtamedioissa pyörivä mainoskampanja jatkuu. Tällä kertaa Neste Oil kertoo sijoittavansa 800 miljoonaa euroa biodiesellaitoksiin. Se on paljon rahaa. Olisipa hyvä, jos uusiin hienoihin laitoksiin löytyisi niitä ympäristövastuullisempia raaka-aineita, joista Neste Oil puhuu. Nyt tuolla rahalla rakennetaan maailman suurin biodiesellaitos Singaporeen.

Miksi Singaporeen? Olisikohan sillä mitään tekemistä asian kanssa, että Singapore sijaitsee keskellä palmuöljyn tuotantoaluetta? Mikähän unohtui taas mainoksessa mainita…

Juha Aromaa

Neste Oilin mainos tämän päivän Hesarissa

Neste Oil valittelee ilmoituskampanjassaan, että kyllä he kaiken toimintansa lopettaisivat, jos maailma sillä pelastuisi. Ilmoituksessa on hieno satukirjakuvitus, jossa iloiset virkamiehet menevät töihin hirvellä, kalalla ja linnun selässä. Olisikohan kyse piikistä ympäristönsuojelijoille vai ihanko oikeasti Neste Oil suunnittelee näin mielikuvituksellisia kulkutapoja? Itse luotan mieluummin junaan jatkossakin.

Toivotan menestystä Neste Oilin ponnisteluille ratkaista polttoaineiden ympäristöhaasteet. Ilmoituksessa onkin mainittu kaikenlaisia esimerkkejä uusista innovaatioista, kuten puun kaasuttaminen, eläinrasvojen vetykäsittely ja leväöljydiesel.

Mutta yhdestä Neste Oil ei halua ilmoituksessaankaan puhua: palmuöljystä. Siitä ei puhuta, koska palmuöljyn polttamisella dieselmoottorin sylintereissä ei todellakaan maailmaa pelasteta. Siitä on kuitenkin Neste Oilin biodiesel tehty.

Juha Aromaa

Tälläkö Oulun eteläpuolisten metsien biodiversiteetin säilyttäminen hoituu?

Metsä- ja ympäristöministeriöt tiedottivat eilen Etelä-Suomen metsien suojelupäätöksestä, ns. Metso-ohjelmasta. Rahaa palaa 182 miljoonaa vuoteen 2012 mennessä. “Ennennäkemättömän suuri satsaus metsäluonnon suojeluun”, sanoi ministeri Kimmo Tiilikainen.

Mitä tällä ennennäkemättömällä satsauksella saadaan? Etelä-Suomen metsistä aiotaan suojella peräti 0,7% nykyisen 1,5%:n päälle.

Ministeriöiden tiedotteessa kerrotaan tavoitteena olevan “pysäyttää metsäisten luontotyyppien ja metsälajien taantuminen sekä vakiinnuttaa luonnon monimuotoisuuden suotuisa kehitys”. Ekologinen tutkimustieto kertoo, että tähän tavoitteeseen tarvittaisiin vähintään 10%:n suojeluaste. “Luonnon monimuotoisuuden suotuisa kehitys” on jo rienausta. Tällaisille ministereille annettaisiin sivistysvaltiossa kenkää. Metsien uhanalaisten lajien määrä kasvaa, ja uhanalaisuuden suurin syy eli metsien talouskäyttö tehostuu lähivuosina räjähdysmäisesti.

Metso-työryhmä esitti suojeluun minimi- ja maksimivaihtoehtoja, 0,7-1,4% etelän metsistä. Ministeriöt valitsivat 0,7%:n minimivaihtoehdon, ja myönsivät sille alle puolet siitä rahoituksesta jota työryhmä sen arvioi tarvitsevan. Nyt päätetyllä rahoituksella päästään siis todennäköisesti vain noin 0,3%:n korotukseen suojelussa.

Homma muistuttaa kehitysapua. Tavoitteeseen ei koskaan päästä kuluvalla hallitus- tai vaalikaudella, vaan ehkä sitten seuraavalla… Hallituspuolueista vain Vihreät on ansiokkaasti kyseenalaistanut Metso-ohjelman puutteita.

Metso-ohjelman ennennäkemättömyys on lähinnä siinä, että metsien suojelussa metsäsektorin ja ministeriöiden puheet ja teot eivät enää lainkaan vastaa toisiaan.

Matti Liimatainen

Eilisessä StoraEnson yhtiökokouksessa riitti puhetta Kemijärven tehtaan lakkauttamisesta. HBL:n haastattelema selluaktivisti vetelee Greenpeacea mukaan tehtaan lopettamiseen. Suuret paperinostajat kun kuulemma eivät kampanjointimme seurauksena ostaisi Kemijärven sellua sisältäviä tuotteita.

Luulisi että olisi sellumiesten omakin etu pysyä tosiasioissa. Realiteetit helposti voivat oman asian innossa unohtua, mutta joku tolkku pitäisi olla Stora Enson tai heidän paperiasiakkaidensakin tyhminä pitämisessä. Väännetäänpä uudelleen samaa rautalankaa jota aiemminkin.

Miten auttaisi Stora Ensoa ympäristösyistä lakkauttaa Kemijärvi tai asiakkaita kieltäytyä juuri tämän tehtaan sellusta, kun ongelmaan josta kritisoidaan eli ikimetsien hakkuisiin ei tällä olisi mitään vaikutusta? Stora Enson mukaanhan samat puut käytetään konsernin muilla tehtailla. Kuten esimerkiksi Ylä- ja Metsä-Lapin kiistametsien puiden suhteen on tehty jo ennen Kemijärven lakkauttamistakin - osa käytetään Kemissä, jatkossa yhtiön mukaan myös Oulussa.

Kyllähän jotkut Stora Enson asiakkaat ovat yhtiön mukaan vaatineet paperia ja sellua, jossa ei ole kiisteltyjen metsien puita. Mutta eivät he nyt sentään ole vaatineet Kemijärvi- vapaata materiaalia. Kampanjoinnin kohteena kun ei ole ollut Kemijärvi, vaan arvokkaiden metsien hakkuut.

Matti Liimatainen

Metsäpiireissä päivän sana on lisää, aina vain lisää. Lisää puuta tehtaille, eli lisää hakkuita metsiin. YLE kertoi tänään, että metsäkeskukset alkavat painottaa metsien hoidon neuvonnan sijaan hakkuita. Kaukokartoituksella selvitetään, kenen metsässä on hakattavissa olevaa puustoa. Ja sitten omistaja ohjataan kädestä pitäen hakkuisiin.

Onneksi luontoarvoista välittäville metsänomistajille alkaa löytyä myös toisenlaista metsäneuvontaa uusien yksityisten toimijoiden myötä. Esimerkki sellaisesta on uusi, mielenkiintoiselta vaikuttava neuvontayritys Innofor Oy.

Samaan aikaan toisaalla: viime viikolla tiedotettiin että Etelä-Suomen metsien suojeluohjelmalle, joka tavoitteidensa puolesta oli susi jo syntyessään, ei aiota myöntää kuin alle puolet ohjelman tarvitsemasta minimirahoituksesta. Eli hallitus karsi jo valmiiksi tingittyä surkeaa esitystä edelleen. YLE tosin onnistui jollain järjellä uutisoimaan asian siten, että metsien suojelurahat kaksinkertaistuvat.

Matti Liimatainen

Tästä liito-oravametsästä tehtiin ennätystulosta viime vuoden joulukuussa Suomussalmella.

Valtion liikelaitos Metsähallitus kertoi viime viikolla tehneensä ennätystuloksen. Kohonnut puun hinta nosti laitoksen tulosta 106 miljoonaan euroon, noin 34 miljoonaa enemmän kuin aiempina vuosina.

Flickr-sivuiltamme voit katsoa kuvia siitä, miten ennätystulosta on tehty ja tehdään tänä vuonna. Laitos hakkaa luonnonsuojelullisesti arvokkaita metsiä, mm. uhanalaisten kuukkelien ja liito-oravien elinympäristöjä, eivätkä tuloksentekoa saa haitata edes omat ympäristöohjeet. Suomussalmella hakattaessa kaadetaan ennätystulostalkoissa lahopuut ja kelotkin- niistähän saa vaikka polttopuuta, jos teollisuudelle ei kelpaa.

Matti Liimatainen

Greenpeacen Amazonasin metsäkampanjan johtaja Paulo Adario ja presidentti Lula.

Brasilian presidentti Lula ilmoitti tällä viikolla, että hallitus aloittaa suurimman operaation koskaan Amazonian metsätuhon hillitsemiseksi. Hallitus lähettää yli 300 poliisia ja tutkijaa Paran osavaltioon ratsaamaan sahoja ja hakkuuoperaatioita, joista monet ovat laittomia. Brasilialaiset kolleegamme pitävät tätä tietysti hyvänä merkkinä, mutta myös Lulan viimeisenä mahdollisuutena osoittaa, että hän ottaa sademetsätuhon vakavasti. Lula on jo vuosia pitänyt asiaa esillä, mutta todelliset toimet ovat jääneet kovin vähäisiksi. Korruptoitunut paikallishallinto tuntuu olevan kaiken lainsäädännön ja hallinnon ulkopuolella ja koko ajan Amazonian sisään luikertelevat hakkuut ja tienrakennus ovat kovin, kovin kaukana hallituksen päämajasta.

Toivon sydämestäni, että presidentti Lula on tosissaan ja operaatio aloittaa uuden ajan Brasilian sademetsissä.

Sini Harkki

HS kertoo tänään SYKE:n tutkimuksesta, jonka mukaan paljon mainostettu metsälaki suojaa luontoarvoja surkeasti. Viime joulukuussa julkistetun tutkimuksen mukaan suurin osa kohteista rajataan liian pieniksi ja useimmissa tapauksissa kohteiden ominaispiirteet hakataan pilalle. Vain joka sadas uhanalaisten lajien esiintymistä sattuu metsäkeskusten rajaamille metsälakikohteille.

Julkisin varoin tehtyjen metsälakikartoitusten tulokset ovat salaisia. Tietoja ei anneta edes ympäristöviranomaisille. HS:n juttuun haastateltu metsäministeriön ylijohtaja kertoo, että salauspäätösten syynä on ympäristöjärjestöjen pelko. Pelätään kuulemma, että järjestöt löytäisivät enemmän arvokohteita kuin viranomaiset, ja tulisivat sitten “kettinkeineen paikalle”.

Todellisuudessahan kyse on siitä, että metsäsektorilla sovittiin jo etukäteen ettei lakia tulla käytännössä noudattamaan, mutta tajuttiin että ympäristöjärjestöthän saattavat käydä tarkistamassa miten kohteita on hakattu. Siksi metsänomistajat ja metsäviranomaiset sopivat kaukonäköisesti, että lakikohteiden sijainti pidetään salassa. Vai pelättiinkö kenties, että ympäristöjärjestöt tulisivat kettinkeineen estämään metsälain rikkomista? Sellaista imagoriskiä metsäsektori ei tietysti halunnut. Onhan se mukavampaa rikkoa lakia rauhassa, ilman seurauksia.

SYKE:n tutkimus julkaistiin 12.12.2007. Metsäteollisuus kertoi samana päivänä tiedotteessaan, ettei Etelä-Suomen metsien suojelussa pidä hyväksyä esityksiä laajojen alueiden suojelusta, koska arvokkaat luontokohteet tulee suojeltua vapaaehtoisilla toimilla ja arvokkaiden elinympäristöjen säästämisellä…

Matti Liimatainen

Kansanedustaja Eero Lehti (kok.) teki itseään tärkeäksi alkuviikosta Kuusamossa käydessään. Lehti esitteli ilmeisen kiitolliselle yleisölle (Kuusamossahan lienee vielä katkeruutta luonnonsuojelijoiden 10 vuotta sitten hyvin onnistunutta yhteismetsän vanhojen metsien suojeluprojektia kohtaan) teoriaansa, jonka mukaan Greenpeace olisi uhannut aloittaa ihan ulkomailla asti kampanjan Kemijärven sellutehtaan sulkemiseksi, jos Stora Enso ei olisi sitä itse hoksannut ensin tehdä.

Joko Lehti on tyhmä, tai sitten hän pitää meitä tyhminä. Tavoitteenamme on suojella jäljellä olevat ikimetsien rippeet Metsä-Lapissa. Asiakkailleen Stora Enso on kertonut jatkavansa puun ostoa juuri näiltä kiista-alueilta. Alueita hakataan jatkuvasti, puu kulkee Stora Ensolle niin Kemijärvelle kuin Kemiin. Kemijärven lakkautuksen yhteydessä on kerrottu, että metsien käyttö ylipäänsä ei jatkossakaan muutu, vaan kaikki metsistä hakattavat puut käytetään yhtiön muissa tehtaissa. Miten meidän tavoitteitamme olisi siis auttanut “aloittaa kampanja Kemijärven tehtaan sulkemiseksi”, kuten Lehti fantasioi? Tai miten Stora Enson ympäristömainetta auttaisi tehtaan sulkeminen, kun yhtiö avoimesti kertoo, että kiistojen syy, ikimetsien raiskaaminen, kelpaa sille joka tapauksessa?

Eli väännetäänpä rautalangasta: meille tärkeää on vähien ikimetsien suojelu, ei tehdaslaitosten vastustaminen. Vaatimuksemme ei ole epäekologista puuta käyttävien tehtaiden sulkeminen, vaan promilleluokkaa Suomen metsäteollisuuden puunkäytöstä edustavien ikimetsien hakkuiden lopettaminen. Kampanjoimme entiseen malliin suojelullisesti arvokkaiden metsien hakkuita vastaan ja kehotamme vastuullisia kuluttajia selvittämään, mistä paperi on peräisin ja onko siinä käytetty ikimetsien puuta.

Kemijärven tehtaan kaatumista on turha yrittää työntää meidän syyksemme. Sen puunhankinnasta kiistametsistä on tullut korkeintaan kaksi sadasosaa, ja sama puu käytetään joka tapauksessa jossain. Ympäristökiistoista ei tehtaan sulkemisen syitä vähääkään omaa järkeään käyttävä ihminen saa tekemälläkään. Tehtaan lakkautus ei ole hyvä ympäristönkään kannalta, kun kuljetusmatkat pitenevät ja kun tiedetään, että laitos olisi voinut pyöriä niiden monotonisten kasvatusmetsien varassa, jollaisiksi suurin osa Itä- ja Keski-Lapin metsiä on tehtaan historian aikana muokattu.

Matti Liimatainen