Ydinvoima

Kuvaaja: Matti Snellman

Tempaus on osa Äänestä ydinvoima historiaan -kampanjan lanseerausta www.ydinvoima.fi.

Virpi

“Betonia tuli rekka rekan jälkeen. Ja me kaadoimme sitä. Jopa silloin, kun tukirakenne ei ollut valmis. Betonia oli kaadettava, koska se odotti”

Greenpeace palkkasi viime vuonna puolalaisen journalistin haastattelemaan Olkiluodon entisiä puolalaisia työntekijöitä. Tarinat olivat hurjia: työntekijöiden systemaattista huijausta, veronkiertoa ja laatuongelmien tahallista peittelyä. Helsingin Sanomat julkaisi Greenpeacen teettämiin ja itse tekemiinsä haastatteluihin perustuen tänään jutun “Rakentajat kertovat Olkiluodon ongelmista” verkossa ja sunnuntaisivuillaan.

Lisää Olkiluodon turvallisuuspuutteista voi lukea esim. tästä julisteesta:

Osallistuin aamulla Alexander Stubbin perustaman brändivaltuuskunnan ympäristöä käsitelleeseen työpajaan. (Valitettavasti ministeri itse ei ollut paikalla, joten en päässyt jakamaan vinkkejä talvipyöräilystä.) Kun aikanaan luin markkinointia, niin oppikirjat aina korostivat, että pääasia on hyvä tuote, ei huonon tuotteen myyminen hyvillä mainoksilla. Työpaja keskittyikin siihen, miten Suomesta saataisiin ympäristönsuojelun edelläkävijä enemmän kuin siihen, miten huono ympäristöpolitiikka kuorrutetaan brändityöllä.

Listasin alla olevaan taulukkoon joitain Suomen brändiin ympäristöasioissa vaikuttavia plussia ja miinuksia ja sitä, miten ko. asioita voisi parantaa (kuva suurenee klikkaamalla). Ajattelin laittaa valtuuskunnalle tältä pohjalta viestiä. Ideat ja kommentit ovat enemmän kuin tervetulleita!

Lauri Myllyvirta

Helsingin Energia on valmistellut kehitysohjelman “Kohti hiilineutraalia tulevaisuutta”. Suomalaisen demokratian periaatteiden mukaisesti ohjelma on toistaiseksi vielä salainen, koska siitä ei ole ehditty tehdä päätöstä. Julkisuuteen tulleet tiedot ovat kuitenkin erittäin positiivisia: tavoitteena on uusiutuvan energian 40 % osuus vuonna 2030 ja hiilidioksidineutraali energiantuotanto vuonna 2050.

Helsingin Energia kuitenkin valittaa tänään julkisuudessa, että päästöjen vähentäminen tulee kalliiksi: yrityksen kannattavuus voisi “romahtaa”. Tässä ovat vanhan maailman numeronikkarit olleet töissä: kustannusarvioissa on tainnut jäädä ilmastonmuutoksen torjuminen huomiotta. Kivihiilessä kiinni roikkuminen on tulevaisuudessa yritykselle valtava kustannuserä ja taloudellinen riski, ja esitetyt keinot siitä eroon pääsemiseksi ovat varmasti tosimaailmassa kannattavia, kenties hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia lukuunottamatta.

Helsingin Energian hiilidioksidipäästöt vuonna 2008 olivat noin 3,3 miljoonaa tonnia. (Lukua ei ihme kyllä löydy yrityksen verkkosivuilta tai raporteista, mutta vuosikertomuksen tietojen pohjalta sen voi laskea.) Vuoteen 2030 mennessä hiilidioksidin päästöoikeuden hinta noussee nykyisestä alle 15 eurosta tonnilta jonnekin 70 euron toiselle puolelle. Nykyisellä energian tuotantorakenteella ja hinnoilla hiilidioksidin hinnan nousu 50 euroon johtaisi jo kannattavuuden puolittumiseen ja 90 euroa veisi voitot nollaan. Hiilidioksidin oikea hinta olisi tietysti vähintään yhdestä CO2-tonnista aiheutuva taloudellinen vahinko, jonka arvioidaan olevan noin 200 euroa. Tällä hinnalla Helsingin Energia tekisi jo 350 miljoonaa euroa tappiota ja kunnallisveron veroäyriä pitäisi korottaa 5 prosenttiyksiköllä…

Toinen asia, johon toivoisi Helsingin energiapolitiikassa kiinnitettävän enemmän huomiota, on energiatehokkuus, erityisesti vanhojen rakennusten energiaparannukset. Lämmön talteenoton parantaminen, ikkunoiden ja ovien vaihto tai kunnostus, lisäeristäminen sekä lämmintä käyttövettä säästäviin laitteisiin siirtyminen ovat varmasti kannattavampia kuin viimeisten hiilidioksiditonnien kurominen pois tuotantopäässä.

Positiivista, vaikkei toki yllättävää, sen sijaan oli, että ydinenergian käyttö kaupungin lämmittämiseen todettiin liian kalliiksi verrattuna ylläkuvattuihin ratkaisuihin.

Lauri Myllyvirta

Tänään julkaistiin Säteilyturvakeskuksen tutkijoiden artikkeli syöpien ja erityisesti lasten leukemian esiintymisestä Olkiluodon ja Loviisan ydinvoimaloiden läheisyydessä. Tilastollisesti merkittävää kasvua syöpien määrässä ei onneksi havaittu.

Jos tulos olisi ollut vastakkainen, olisin ollut todella järkyttynyt, ja niin olisi ollut moni muukin. Suomessa asuu ydinvoimaloiden lähellä niin pieni joukko ihmisiä, että leukemiariskin reaktorien läheisyydessä pitäisi olla 5-10-kertainen, jotta tilastollisesti merkittäviä tuloksia voitaisiin saada: alle viiden kilometrin päässä Olkiluodon ja Loviisan ydinreaktoreista asuu noin 100 ihmistä. Saksassa tehdyssä laajassa, 16 ydinvoimalaitospaikkaa kattavassa tutkimuksessa havaittiin lasten leukemian riskin kaksinkertaistuneen alle viiden kilometrin etäisyydellä ydinvoimaloista.

Aineisto on aivan liian pieni, jotta siitä voisi vetää sen johtopäätöksen, että ydinvoimalan läheisyydessä asuminen ei kasvattaisi syöpään sairastumisen riskiä. Säteilyturvakeskuksen tiedote olikin hyvin asiallinen ja pitäytyi faktoihin. Monet toimittajat sen sijaan ovat vetäneet mutkia suoriksi uutisoinnissa.

Tutkijoiden tilanne tarjolla olevan aineiston suhteen parantuisi kuitenkin, jos Fennovoiman Simoon suunnittelema ydinvoimala toteutuisi - viiden kilometrin etäisyydellä suunnitellusta laitospaikasta asuu 2000 ihmistä. Mieluummin jättäisin ihmiskokeet kuitenkin tekemättä.

Mainittakoon vielä, että tutkijat toteavat löytäneensä viitteitä 1980-luvulla syntyneiden poikien syöpäriskin kohoamisesta Loviisan ydinvoimalan ympäristössä, vaikka asiaa ei voidakaan vedenpitävästi osoittaa.

Lauri Myllyvirta

Allekirjoittaneen luonnoskirjasta.

Käynnistelemme ympäristöjärjestöjen yhteistä ydinvoiman vastaista kampanjaa, jossa tarkoituksena on saada ihmiset lupaamaan, etteivät he äänestä ensi eduskuntavaaleissa ydinvoiman puolesta äänestänyttä kansanedustajaa (kansanedustajat äänestävät ydinvoimasta ennen kesää tai syksyllä 2010).

Tai mieluummin positiivisemmin ilmaistuna: äänestän ydinvoimatonta vaihtoehtoa ajavaa kansanedustajaa.

Kuvan ja sloganin pitäisi innostaa tavallisia kansalaisia allekirjoittamaan ko sitoumus ja mieluusti kuvastaa sitä voimaa, mikä tavallisella ihmisellä tässä asiassa on.

Ennen eduskuntavaalea sitoumuksen allekirjoittaneille lähetetään lista kansanedustajista, jotka äänestivät ydinvoimaa vastaan, ja jotka siis kelpaavat äänestettäväksi ensi vaaleissa.

Millaisen logon ja/tai sloganin SINÄ tekisit kampanjalle? Laita ideasi tämän kirjoituksen kommenttiosioon tai sähköpostilla. Kuvaluonnoksia voit lähettää osoitteeseen virpi.oinonen(ät)greenpeace.org

Tässä muutamia ideoita:

“Äänestä ydinvoima menneisyyteen”

“Ydinjätettä vai tulevaisuuden energiaratkaisuja? Sinä voit vaikuttaa!”

Logoideat: Keltainen äänestyskoppi? Kansanedustajan käsi äänestysnapilla?

Nyt ideamyllyt pyörimään!

Virpi

Olkiluoto 3 on monessa maassa nyt luupin alla. 

Britannian ydinturvallisuudesta vastaava viranomainen ilmoitti tänään, ettei se voi suositella Suomen Olkiluotoon rakenteilla olevan reaktorityyppiä Britanniaan, koska sen turvallisuudessa on todettu puutteita. Toissapäivänä BBC:n ajankohtaisohjelmien lippulaiva Newsnight kävi, ilmeisesti ilmoitusta ennakoiden, tekemässä pitkän jutun Olkiluodosta. Kysymys jonka ohjelma esitti oli: tällaistako olemme Britanniaan tilaamassa?

Suomalaismedia ei vielä ole juuri reagoinut Britanniasta tuleviin uutisiin. Taloussanomat sentään otsikoi tänään verkkosivuillaan “Englanti varoittaa Olkiluoto3-reaktorista”.

Väkisinkin tulee mieleen Eppujen erään kappaleen sanat:

Uraani halkeaa
Ja tuottaa lamppuun valkeaa
Mutta millään muilla mailla
Kuin Suomella se ei oo riskiä vailla

PS. Lue ihmeessä lisää jos aihe kiinnostaa:
Greenpeacen tiedote aiheesta.
Britannian ydinturvallisuusviranomaisten raportti.

Virpi

Lääkärin sosiaalinen vastuun Yhdysvaltojen jäsenjärjestö on koonnut havainnollisen aikajanan siitä, mitä ydinvoimahankkeille on tapahtunut Yhdysvalloissa viimeisen parin vuoden aikana. Otsikko kertoo paljon - “Nuclear Power: The Renaissance That Wasn’t”. Laskin nopeasti, että Pohjois-Amerikassa on kahdessa vuodessa peruutettu tai tuntuvasti lykätty ainakin 13 suunniteltua reaktoria. Samojen kahden vuoden aikana maailmassa ei muuten ole otettu käyttöön yhtään uutta ydinreaktoria.

Tässä Olkiluoto 3 -hankkeen historia vielä lyhyemmässä muodossa:

Hanke maksaa TVO:lle 3 miljardia, ranskalaisille veronmaksajille vähintään 2,5 miljardia ja pohjoismaisille sähkön käyttäjille 3 miljardia euroa. Luonnonsuojeluliiton Janne Björklund teki tänään kuvion pohjalta kiinnostavan laskutehtävän.

Lauri Myllyvirta

Ministeri Pekkarisen johdolla valmisteltiin vuosi sitten valmistunut “Pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategia”. Strategiassa teollisuuden sähkön tarpeeksi arvioitiin 56 TWh vuonna 2020 ja kokonaiskulutukseksi 98 TWh.

Pekkarisen mukaan tämä tarkoitti, että Suomeen tarvitaan yksi ydinreaktori vielä Olkiluoto 3:n jälkeen.

Sitten metsäteollisuus joutui kriisiin ja maailmanlaajuinen talouslama muutti muidenkin teollisuudenalojen tulevaisuudennäkymiä. Eilen julkaistiin uusi arvio, jonka mukaan “sähkönkulutuksen kasvutrendi on taittumassa”. Teollisuuden sähkönkulutuksen vuonna 2020 arvioidaan olevan 12,5 TWh alhaisempi kuin viime vuoden strategiassa. 12,5 TWh sattuu olemaan täsmälleen maailman suurimman ydinreaktorityypin, ranskalaisen EPR-reaktorin sähköntuotanto.

Pekkarisen mukaan uudet arviot tarkoittavat sitä, että Suomeen tarvitaan yksi uusi ydinreaktori vielä Olkiluoto 3:n jälkeen.

Myös muut johtavat poliitikot kiirehtivät vakuuttamaan, että uudet arviot eivät muuta heidän näkemystään ydinvoiman lisätarpeesta. Toivo-Katainen ja unelma-Urpilainen eivät ole ennenkään vaivautuneet perustelemaan ydinvoimakantojaan numeroilla vaan ainoastaan korulauseilla. Mutta mistä Pekkarinen taikoi reaktorin tarpeen lukuihinsa?

Taikatemppuja ei saisi paljastaa, mutta teen poikkeuksen:

• Arviota palveluiden sähkönkulutuksesta on korotettu 15 prosentilla. Lama on siis olennaisesti parantanut palvelusektorin tulevaisuudennäkymiä! Suoran sähkölämmityksen käytön arvioidaan edelleen pysyvän lähes nykytasolla.

• Sähkön kulutuslukujen pudotus saatiin näyttämään vähemmän dramaattiselta kuin se todellisuudessa on sisällyttämällä sähköverkossa tapahtuvat häviöt (3,5 TWh) uuteen kulutuslukuun, vaikka ne eivät sisältyneet viime vuoden lukuihin. Uusi arvio ilman häviöitä olisi ollut 88 TWh.

• Kaukolämpövoimaloiden sähköntuotanto vuonna 2020 arvioidaan 2 TWh alhaisemmaksi kuin viime vuonna. Muutokselle ei ole annettu mitään selitystä.

• Palvelusektorin ja sähkölämmityksen sähkönkulutuksella on dramaattinen vaikutus sähkökapasiteetin tarpeeseen, koska ne aiheuttavat kulutuspiikkejä. Kaukolämpö-CHP taas tuottaa täysillä nimenomaan kulutushuippujen aikaan joten sillä on suuri vaikutus huippukapasiteetin tarpeeseen. Pekkarisen luvuissa tapahtuneet muutokset ovat siis omiaan kasvattamaan uuden sähköntuotantokapasiteetin laskennallista tarvetta.

• Kaikkein suurin muutos on kuitenkin, että kivihiili- ja turvelauhdetta arvioidaan suljettavan huomattavasti enemmän kuin vuosi sitten. Pekkarinen pelaa laskelmilla nyt samaa peliä kuin edeltäjänsä Olkiluoto 3:n rakentamisesta päätettäessä: teeskennellään että lähes kaikki lauhdevoima voidaan ajaa alas rakentamalla lisää ydinvoimaa.

Olemme vaatineet Pekkariselta vuoden ajan sähkömarkkinamallilla tehtyä arviota lauhdevoiman tarpeesta, mutta eipä näy. Energiateollisuuden Pöyry Energyllä teettämät skenaariot osoittavat, että jos sähkönkulutus ja sähkön huippukulutus nousevat, lauhdevoimaa tarvitaan noin 9 TWh vastaamaan kulutushuippuihin, vaikka ydinvoimaa rakennettaisiin miten paljon. Eli 9 TWh Pekkarisen 12 TWh:n “tuotantovajeesta” on väistämättä lauhdevoimaa. Se tarkoittaa, että sähköntuotannon päästöt pysyvät korkealla. Kansanedustaja Pentti Tiusasen kirjallinen kysymys taustoittaa tätä asiaa hyvin.

Ympäristöjärjestöjen näkemys Suomen sähköntarpeeseen vastaamiseksi on esitetty esim. viime viikolla julkaistuissa ydinvoimateeseissä.

Lauri Myllyvirta

Paitsi pääministeri Vanhasen, myös metsäteollisuuden asema on vahvempi kuin koskaan.

Katso vaikka ydinvoimalobbareiden uusi sähkönkulutusennuste: “Metsäteollisuuden sähköntarpeen arvioidaan tasaisen alkukehityksen jälkeen kasvavan siten, että vuonna 2020 saavutetaan taantumaa edeltänyt taso (27–28 TWh) ja vuonna 2030 taso 32 TWh.”

Tasainen alkukehitys on ilmeisesti uusi kiertoilmaisu rakennemuutokselle joka, kuten kaikki muistamme, on kiertoilmaisu sille että kenkää tulee. Mutta terveisiä vaan kaikkien suljettujen paperitehtaiden työntekijöille - älkää turhaan hakeko uusia töitä, kohta ne tehtaat avataan, jos ydinvoimalobbareihin on uskominen. Kulutusarviota voi verrata esim. Metsäntutkimuslaitoksen Metlan lukuun, 19 TWh vuonna 2020.

Todellisuudessa kulutusennusteiden tarkoitus on tietysti rakentaa huteroa oikeutusta ydinvoiman lisärakentamiselle. Ainoa raportissa mainittu konkreettinen, näköpiirissä oleva investointi metsäteollisuuteen ovat biojalostamot, joiden sähkönkulutus olisi 2-3 TWh.

Muita hauskoja huomioita:

• Tulokset on annettu vaihteluväleinä ja ennuste on saatu laskemalla vaihteluvälien ylärajat yhteen. Jos ennusteen epävarmuus otettaisiin huomioon, pitäisi arvion sähkönkulutuksesta olla 100-111 TWh, eikä 111 TWh, kuten tiedotuksessa kerrottiin.
• Paremman puutteessa palvelualaa perinteisesti halveksineet ydinvoimalobbarit ovat kääntyneet palvelu-uskoon. Edelliseen, vuoden 2007, arvioon verrattuna palveluiden sähkönkulutus kasvaa vieläkin nopeammin. Yli puolet sähkönkulutuksen kasvusta tulee kotitalouksista ja palveluista, ei suinkaan teollisuudesta, jonka sähkönkäyttöön keskustelu aina keskittyy. Kotitalouksissa ja palveluissa on valtavat mahdollisuudet sähkön tarvetta vähentäviin teknisiin ratkaisuihin.
• Sähkölämmityksen käyttö ei vähene lainkaan 20 vuodessa. Tämä pitää huipunaikaisen sähkönkulutuksen korkealla ja takaa osaltaan, että hiilivoimaa on käytössä reilusti vielä vuonna 2030.
• Sähköpula uhkaa aina, kun ydinvoimalobbarit tekevät kulutusennusteitaan. Tämä johtuu siitä, että voimalaitosten keskimääräinen käyttöikä on noin 40 vuotta ja siten 20 vuoden aikana puolet nykyisestä kapasiteetista poistuu. Kun tästä piirtää kuvaajan, se näyttää aina siltä, että hukka perii, ainakin jos ei rakenneta ydinvoimaa. Todellisuudessa Suomi pääsee uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden tavoitteet täyttämällä sähköntuotannossa omavaraiseksi jo vuoteen 2020 mennessä - eli ennen kuin yhtään uutta ydinvoimalaa voitaisiin saada lähellekään valmiiksi.

Lauri Myllyvirta