Ydinvoima

Olosuhteet eivät mahdollistaneet eduskunnan ylilentoa ilmalaivalla, mutta joku on tehnyt aiotusta lennosta animaation YouTubeen!

| View | Upload your own

Saavuimme sunnuntaina Helsinkiin kierrettyämme Suomea ydinjäterekan kanssa 12 päivän ajan. Vierailimme kaikilla viidellä paikkakunnalla, joihin suunnitellaan uutta ydinvoimaa sekä Kristiinankaupungissa, josta paikallinen ydinvoiman vastainen liike onnistui vastikään ajamaan Fennovoiman ulos. Sen lisäksi kävimme mm. suunniteltujen ydinjätekuljetusten varrella olevissa kaupungeissa sekä Kuopiossa, jonka ympäristössä on useita uraanikaivoksen perustamiseen tähtääviä hankkeita.

Kullakin paikkakunnalla toimme rekan näkyvälle paikalle ja pystytimme julistenäyttelyn sekä infoteltan. Kahdella pienellä paikkakunnalla järjestimme kunnanviraston edessä mielenosoituksen, mitä näissä kunnissa tuskin oli vähän aikaan nähty. Mukana oli keskimäärin 10 ihmistä.

Teimme mm. kunnantalojen, ydinvoimayhtiöiden osakkaiden ja paikalllisten energiayhtiöiden eteen ”käänteisiä graffiteja”, eli pesimme katuun painepesurilla ja sapluunalla tekstin ”100 000 vuotta” sekä säteilymerkin.

Ennen kiertueen alkua järjestimme yhdessä muiden ympäristöjärjestöjen kanssa Helsingissä mielenilmauksen, jossa yli 500 ihmistä muodosti tekstin ”CO2 -30 %” sekä säteilyvaaran merkin. Ympäristöministeri Paula Lehtomäki vaati noin viikko tämän jälkeen 30 % päästövähennystä Suomen ilmastostrategian pohjaksi. Itse kiertueen aloitti mielenosoitus ydinjätehautaa Suomeen suunnittelevan Posivan pääkonttorin edessä.

Tärkeä havainto kiertueen aikana oli, että suomalaiset ja erityisesti pohjoissuomalaiset tuntuvat suhtautuvan ydinvoimaan huomattavasti kriittisemmin kuin mediaa seuraamalla voisi luulla. Tätä tietenkin osoittavat myös mielipidetiedustelut.

Kiertue saavutti hyvän mediahuomion ja jutut tehtiin hyvin positiivisessa sävyssä. Joissain paikallisissa medioissa tämä oli ensimmäinen kerta, kun ne tekivät kriittisen jutun ydinvoimasta. Paikkakuntien asukkaiden reaktiot olivat myös yllättävän positiivisia ja paikalliset ydinvoiman vastaiset liikkeet vaikuttivat kiitollisilta tuesta. Moni ohikulkija otti ydinjätekarkkeja mukaan työpaikalle, kavereille tai sukulaisille. Monta kertaa kuulin kahvilassa tai kirjastossa keskusteltavan ydinjätteestä, mikä oli tärkeä merkki siitä, että olimme onnistuneet tuomaan asiaa lähemmäksi ihmisiä.

Lauri Myllyvirta

Mitä tapahtuu, kun alle 4000 asukkaan rauhalliseen kuntaan törmää ydinvoimarekka ja ulkopaikkakuntalaisia aktivisteja kaasunaamareiden ja banderollien kanssa? Se selvisi tänään Pyhäjoella, Perämeren rannikolla Raahen lähellä, kunnassa johon suunnitellaan uutta ydinvoimalaa. Katselin eilen pienen keskustan hiljaisia katuja puolen yön aikaan saapuessamme Pyhäjoelle ja en oikeasti tiennyt, miten ihmiset reagoisivat. Kuitenkin sekä aamulla Pyhäjoella että myöhemmin samana päivänä Raahessa kymmenet ihmiset kiittivät meitä siitä, että tulimme. Pienellä paikkakunnalla ei ole helppoa olla julkisesti eri mieltä kunnanisien kanssa ja tuki on tarpeen. Ainoa, joka sanoi että ydinjätteeseen ei liity mitään ongelmaa, oli Pyhäjoen kaupunginhallituksen puheenjohtaja.

Raahessa on Ruukin suuri terästehdas, jonka sähkönkulutus on tärkeimpiä argumentteja ydinvoimalan puolesta. Harva paikkakunnalla kuitenkaan tietää, että ydinvoimala tuottaisi sähköä kymmenen kertaa niin paljon kuin terästehdas kuluttaa. Perämerelle suunniteltu 1000 MW:n tuulipuisto tuottaisi yksinään kaksinkertaisesti.

Terästehtaan työntekijöitä kävi katsomassa jäterekkaa ja julistenäyttelyämme pitkin päivää. Energiansäästöstä riitti paljon juttua ja moni kertoi kuinka paljon esim. jälkilämmön hyödyntämisessä ja sähkön tarpeen vähentämisessä olisi tehtaalla tehtävää. Mutta energian käytön tehostamisesta on tullut politiikassa tabu: jos se rikottaisiin, kävisi äkkiä ilmi, että uusia ydinvoimaloita ei tarvita.

Erityisesti tällä kiertueella on yllättänyt se, miten paljon tavallisissa suomalaisissa on ihmisiä, jotka eivät hyväksy ydinvoiman riskejä ja miten vähän heidän mielipiteensä näkyy julkisessa keskustelussa.

Korholan pariskunnan (Eija-Riitta ja Atte) mustamaalauskampanja ympäristöjärjestöjä kohtaan jatkuu taas tutuin argumentein Helsingin Sanomien Sunnuntaidebatissa.

Mitkä mahtavat olla HS:n motiivit julkaista Atte Korholalta jo toinen ympäristöjärjestöjen haukkumisjuttu sunnuntaidebatissa? Viimeksi hän syytti meitä ilmastouhkien liioittelulla. Ironista sinänsä, että tällä kertaa hän itse aloittaa jutun toteamalla, että kasvihuonekaasupitousuuksien nousu on ollut nopeampaa, mitä pelättiin. Nyt hän siis on herännyt tosiasiaan, josta ympäristöjärjestöt ovat varoittaneet jo ajat sitten. Voisiko olla paikallaan antaa välillä järjestöjen itsensä kertoa, mitä ajamme ja miksi?

Muutama kommentti Korholoiden loanheittoon:

1) Ympäristöjärjestöt ovat esittäneet kokonaisvaltaisia ratkaisumalleja siitä, millä keinoin päästöjä voidaan Suomessa vähentää 30 % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä, mitä vaarallisen ilmastonmuutoksen torjuminen edellyttää.

“Ilmastonsuojelijoina” esiintyvät Korholat eivät ole omaa ratkaisumalliaan esittäneet.

Sen sijaan Korholat ovat puolustaneet ilmaston kannalta kivihiiltäkin pahemman turpeen käyttöä, vastustaneet tuulivoimaa (rumaa, kallista ja hörhöä), uusiutuvan energian tavoitetta (mahdoton, järjetön), päästövähennystavoitetta (mahdoton) ja päästövähennystoimia (kallista ja vie työpaikat).

2) Päinvastoin kuin Korholat antavat ymmärtää, ympäristöjärjestöt ovat tehneet parhaansa saadakseen metsäkadon hillitsemisen keinot osaksi ilmastosopimusta. Se oli yksi Greenpeacen päätavoitteista Balilla. Greenpeacen ratkaisuehdotus on “Tropical Deforestation Emission Reduction Mechanism“, joka mahdollistaisi ennustettava ja vakaan rahoituksen metsäkadon hillitsemiselle, mutta ei kohtelisi metsiä vain hiilivarastoina, vaan huomioisi myös biodiversiteettiarvot ja sosiaaliset arvot (paikallisten asukkaiden tarpeet). Ehdotus herätti Balilla valtaisaa kiinnostusta ja sitä on kiitelty konkreettisuudesta ja moniarvioisuudesta.

3) Toisin kuin Korholat antavat ymmärtää, järjestöt ovat alusta alkaen korostaneet sitä, että liikenteen biopolttoaineita voidaan tuottaa sekä kestävästi (esim. biokaasu, mitä lämpimästi kannatamme) että äärettömän tuhoisin seurauksin (esim. raivatulle sademetsäalueelle istutettu öljypalmu mitä vastustamme). Kestävyys riippuu mm. raaka-aineesta, tuotanto-olosuhteista ja teknologian tehokkuudesta.

Koska näyttää siltä, että tuotanto nyt uhkaa painottua kestämättömiin biopolttoaineisiin, on Greenpeace vastustanut sitovaa 10 % tavoitetta liikenteen biopolttoaineille, ja vaatinut tiukkien kestävyyskriteerien laatimista Euroopan tasolla.

Mitkä mahtavatkaan olla Korholoiden motiivit kaiken tämän mustamaalauksen ja valehtelun takana? Ympäristönsuojelu se ei ainakaan ole.

Kaisa Kosonen

Greenpeacen ydinjätekiertueella on takana neljä paikkakuntaa ja menossa on ensimmäinen välipäivä. Edessä on vielä seitsemän paikkakuntaa kuudessä päivässä (alkuperäiseen suunnitelmaan lisättiin Raahe ja Pyhäjoki).

Kun aloitimme kiertueen valmistelun, oli hyvin vaikeaa arvioida, miten ihmiset loppujen lopuksi reagoisivat, kun tuomme ydinjäterekan keskelle kaupunkia. Ydinjäte on asia, josta ei ole puhuttu ja jonka olemassaolonkin moni on ehtinyt unohtaa. Vastaanotto on ollut siinä mielessä erittäin positiivista, että tietoa ja keskustelua kaivataan. Moni tulee kiittämään siitä, että olemme nostaneet kysymyksen takaisin pöydälle. Ehkä parasta palautetta on kuitenkin, kun joku tulee sanomaan että olemme muuttaneet hänen suhtautumisensa ydinvoimaan.
Ennen jokaista paikkakuntaa olen lähettänyt kutsun kunnan hallitukselle ja valtuustolle sekä yleensä energiayhtiön hallitukselle. Ainakin pari luottamushenkilöä on aina tullut paikalle kuulemaan, miten paikkakunnan energiakysymyksiä voisi ratkoa. Mm. biokaasu, biomassan kaasutus sekä tuulivoima ovat energiaratkaisuja, joiden kasvu voi alkaa erittäin nopeana EU:ssa ja Suomen hallituksessa parhaillaan tehtävien päätösten myötä. Niiden ympärille täytyy saada aikaan samanlaisia energiayhtiöiden yhteenliittymiä kuin ydinvoiman.

Kietueen aikana on tapahtunut myös mm. seuraavaa:

• Ydinvoimahankkeen voimakas paikallinen vastustus ajoi Fennovoiman häntä koipien välissä Kristiinankaupungista. Voitto toivottavasti antaa lisää uskoa ja energiaa parempien energiaratkaisujen kannattajille myös muilla paikkakunnilla, joille uutta ydinvoimaa suunnitellaan.
• Ympäristöministeri Paula Lehtomäki vaati 30 % päästövähennystä vuoteen 2020 mennessä Suomen ilmastopolitiikan ohjausnuoraksi. Ympäristöjärjestöt vaativat tätä mm. viikko sitten näyttävällä ihmisbanderollilla, johon osallistui yli 500 ihmistä.
• Slovenialaisessa ydinvoimalassa sattui jäähdytysjärjestelmän vuoto. Vuoto oli onneksi verrattain pieni ja tilanne kyettiin pitämään hallinnassa pumppaamalla lisää vettä järjestelmään. Olkiluoto 1 ja 2 -reaktorit ovat edelleen käyneet vajaateholla viikkoa aiemmin sattuneen jäändytysjärjestelmän vian takia.

Aloitimme eilen keskiviikkona Loviisasta kiertueen ydinjäterekan kanssa. Rekka kuljettaa aidon kokoista kopiota ydinjätteen kuljetussäiliöstä, johon mahtuisi Suomessa toimivien ydinvoimaloiden kuukaudessa tuottama jäte.

Loviisalaisten reaktiot tuntuivat hyvin positiivisilta. Sana levisi keskustassa suusta suuhun sekä alueradioiden kautta ja kaupungilla kulkiessani kuulin yhden jos toisenkin pohtivan ydinjätteen kohtaloa. Asiasta ei ole keskusteltu niin pitkään aikaan, että asia tuntuu painuneen unohduksiin. On liian helppoa ajatella, että ongelmat kyllä ratkaistaan. Juuri nyt meillä ei kuitenkaan ole varaa tai oikeutta unohtaa, sillä suunnitellut ydinvoimahankkeet tekesivät Suomesta henkeä kohti maailman suurimman ydinjätteen tuottajan.

Eilisilta meni jännittäessä ja seuratessa sloveniassa sattuneen ydinvoimalaturman saamista hallintaan.

Ennen kiertuetta takana oli kaksi mielenilmausta Helsingissä. Sunnuntaina 500 keltaisiin pukeutunutta ihmistä kerääntyi muodostamaan vartaloillaan ja mustilla kylteillä tekstin “CO2 -30 %” sekä säteilyvaaran merkin. Tiistaina suljimme ydinjäteyhtiö Posivan sekä ydinvoimayhtiö TVO:n pääkonttorin muistuttaaksemme, että yhtiöiden toiminta altistaa tuhansia tulevia sukupolvia ydinjätteestä aiheutuville riskeille.

Tänään Tampereella testaamme kiertueella ydinvoimatietovisaa. Joka kerran kun olemme jossain puhumassa ydinvoimasta, joku vanhempi mieshenkilö tulee kertomaan, että hän tietää kaiken ydinvoimasta. Tänään se nähdään.

Lauri Myllyvirta

Energiakomissaari Andris Piebalgs tapasi Kaisaa ja entistä tiedottajaamme Mikael Sjövallia Olkiluodossa kesällä 2007

Tapahtuisiko tämmöistä Suomessa? Kuvitelkaa: Mauri Pekkarinen pyytäisi blogissaan Sinua keskustelemaan avoimesti ydinvoimasta…

Piebalgsin blogipostauksen bongasi Ympäristöfaktaa.

PS. Pekkarisella ei ole blogia eikä omia nettisivuja (ainakaan en moisia onnistunut löytämään).

Virpi

Tiesitkö, että

• Espanjassa 1600 ihmistä on tarkkailussa korkean säteilyaltistuksen varalta ydinvoimalassa sattuneen radioaktiivisen päästön takia?
• Olkiluotoon rakenteilla olevan ydinreaktorin tuottama ydinjäte on huomattavasti radioaktiivisempaa, vaikeampaa varastoida ja epävakaampaa onnettomuustilanteissa kuin nykyisten reaktorien? Isossa-Britanniassa saman ranskalaisen EPR-reaktorimallin tuottamaa ydinjätettä on alettu kutsua superydinjätteeksi
• Olkiluotoon ydinvoimalaa rakentava ranskalainen Areva on syyllistynyt Ranskan Flamanvillessä täsmälleen samoihin ydinturvallisuusmääräysten laiminlyönteihin ja viranomaisille valehteluun kuin Suomessakin. Jos Suomeen rakennettaisiin uusia ydinvoimaloita, Areva olisi todennäköisin ehdokas toimittajaksi.

Jos tiesit, niin onneksi olkoon. Useimmat suomalaiset eivät tiedä, sillä Suomen media ei käsitellyt yhtäkään näistä uutisista. Miksiköhän?

En aio tarjota selitykseksi salaliittoja. Uskon, että jos joku sikariportaan setä alkaisi nykymaailmassa jakaa toimittajille määräyksiä, että tästä asiasta ei sitten tavalliselle lehdenkuluttajalle kerrota, niin otsikko vain kasvaisi. Tässä minun veikkauksiani:

1) Ydinvoimaan on suhtauduttu niin fanaattisesti puolin ja toisin, että siitä ei voi uutisoida negatiivisia asioita leimautumatta vastustajaksi. Kun ydinvoima kerran on välttämätöntä, niin mitä väliä sillä on, mitä ongelmia siihen liittyy? Vaikka ydinvoima olisi miten vaarallista ja riskialtista, niin se on kuitenkin paras vaihtoehto. Case closed.

x) Ydinvoima on ulospääsy moraalisesta umpikujasta, jossa joudutaan toteamaan että ilmastonmuutoksen torjuminen edellyttää satsauksia, jotka maksavat rahaa ja lisäksi jopa muutoksia elämäntavoissa. Sen myöntäminen, että ydinvoimaan liittyy ympäristön pilaantumista ja maailmanlaajuisen katastrofin riski siinä missä fossiilisiin polttoaineisiinkin, tekisi elämästä liian vaikeaa.

2) Listaamani uutiset ovat kiinnostavia vain tällaisen elämästä vieraantuneen energia-aktivistin mielestä.

Veikkauksia otetaan vastaan huomisen Tsernobylin onnettomuuden vuosipäivän iltaan asti.

Suomen ydinvoima huolestuttaa Ruotsissa.

Maan suomenkielistä mediaa seuraamalla ei arvaisi, että ydinvoimaan liittyy myös riskejä. Onneksi valtakunnan ruotsinkielinen media sentään on valppaampaa, kuten Hufvudstadsbladetin tämän päiväinen uutinen ruotsalaisten huolesta suomalaisen ydinvoiman lisärakentamisesta osoittaa. Samaa kielirajoja noudattavaa mediailmiötä havainnoi myös Minna Näslund TEP ry:n Ympäristöfaktaa -blogissa. Mistä tässä ilmiössä on oikein kyse? Liittyykö se siihen, että Suomen ruotsinkielisistä enemmistö vastustaa ydinvoimaa (ja 95% haluaa lisää tuulivoimaa)? Ja jos näin, miksi tilanne on tällainen?

Onko teillä, hyvät lukijat, ajatuksia mistä tässä ilmiössä on kyse?

Virpi Oinonen