Ydinvoima

Hei! Saanko vaivata hetken? Palautettasi (vielä osittain työn alla) olevasta Ydinvoima.fi -sivustosta otetaan mieluusti vastaan tämän postauksen kommenttiosiossa! Kerro mikä sivustolla mielestäsi toimii, mikä ei (perusteluineen).

Huom: sivustolta puuttuu vielä kommunikointityökalu, jolla on tarkoitus viestiä kansanedustajien suuntaan ja grafiikkaakin hieman viilataan vielä.
Virpi

Saksan uusiutuvan energian teollisuus kampanjoi ydinvoiman alasajon puolesta maan parlamenttivaalien alla mm. tällä julisteella:

Uusiutuvan energian teollisuus työllistää Saksassa 250 000 ihmistä. Ydinvoiman alasajo ja kivihiilen käytön vähentäminen tietää heille lisää töitä.

Lauri Myllyvirta

Työ- ja elinkeinoministeriön energiatehokkuuden lisäämistä käsitellyt toimikunta julkisti tänään mietintönsä. Olin toinen ympäristöjärjestöjen edustajista toimikunnassa. Viimeisessä kokouksessa käsiteltiin mietinnöstä lähetettävää lehdistötiedotetta.

Kun pohdimme sitä, miten toimikunnan esittämillä toimilla saavutettavaa 37 TWh:n energiansäästöä havainnollistetaan, yhtenä vaihtoehtona tuli esille sanoa, että säästö on suurempi kuin koko Suomen ydinsähkön tuotanto Olkiluoto 3:n valmistumisen jälkeen tai kolme kertaa pelkän Olkiluoto 3 -reaktorin sähköntuotanto.

Elinkeinoelämän keskusliiton edustaja esitti vastalauseen: “Mutta sittenhän se kuulostaa siltä, että emme tarvitse lisää ydinvoimaa!”.

Aivan.

Lauri Myllyvirta
Ps. Katso myös ympäristöjärjestöjen tiedote mietinnöstä.

Vaikuttaa kovin siltä, että kohtalon iva ja tahaton komiikka ovat ottaneet Eija-Riitta Korholan kohteekseen. Hädin tuskin olin saanut unohdettua aikaisemman kirjoitukseni, kun Eija-Riitta Korhola raapusti jälleen hilpeän kirjoituksen. Kirjoitus moralisoi suureen ääneen tuulivoimateollisuuden lobbaamista: ” ihmettelen suuresti sitä kaksinaismoralismia, joka tuulivoimateollisuuden lobbyyn liittyy.” Aikaisemmin Korhola on painottanut, että tuulivoimalobbareita ei tarvitse uskoa, sillä hehän ovat lobbareita.

Ihmettelen suuresti, kuinka Korhola voi todeta moista, kun samalla hän itse kuitenkin robottimaisesti rummuttaa ydinvoima- ja turveteollisuuden lobbareiden väitteitä. Vastoin sekä Kansainvälisen ilmastopaneeli IPCC:n että EU:n kantaa Korhola katsoo turpeenkin ”hitaasti uusiutuvaksi” energiamuodoksi, vaikka sen uusiutuminen kestää tuhansia vuosia ja päästöt ovat suuremmat kuin kivihiilen. Tarpeeksi pitkällä aikajaksolla kivihiili ja maaöljykin ovat ”hitaasti uusiutuvia” energiamuotoja. Mitä tulee ydinvoimaan, niin IPCC ja Kansainvälinen energiajärjestö IEA asettavat molemmat energiansäästön ja uusiutuvat energiamuodot ydinvoimaa tärkeämmiksi keinoiksi päästöjä vähentäessä. Ylipäänsä ydinvoiman suhteen Korholalla on käsittämätön taito koota kirjoituksissaan yhteen tiiviinä pakettina yleisimpiä virheellisiä ja harhaanjohtavia käsityksiä ydinvoiman puhtaudesta, hinnasta, ilmastovaikutuksista ja niin edelleen. Näiden virhekäsitysten kommentointi veisi sen verran tilaa, että säästän ne tulevaisuuteen. Pitäkää silmänne siis tarkkana tämän blogin suhteen.

Sokerina pohjalla nostan vain esille Korholan toisinaan toistaman väitteen, että tuulivoima kannibalisoi työpaikkoja Espanjassa. ”Akateemisena tutkimuksena” Korhola heittää espanjalaisen, yritysrahoitteisen lobbausinstituutin tutkimuksen, joka on saanut ankaraa kritiikkiä sekä puolueellisuudesta että itse tutkimustavoista. Itse instituutin toimijatkin ovat toimineet useissa ExxonMobilin rahoittamissa etujärjestöissä kiistämästä ilmastonmuutosta.

Niin että miten se menikään se lobbauksen kaksinaismoralismi? Korhola taitaa olla erittäin perso heittämään lähdekriittisyytensä, skeptisyytensä ja moraalinsa romukoppaan, kun jokin epämääräinen tiedonriekale tukee hänen agendaansa.

Topias Salonen

Ironian suuret sormet ovat josku hulvattomia sorkkiessaan maallisia tapahtumia.

Eija-Riitta Korhola heitteli blogissaan kuukausi takaperin jälleen lokaa ympäristöjärjestöjen niskaan. Tällä kertaa ydinvoimakriittisyydestä. Korhola uumoilee, että järjestöjen ydinvoimavastustus on identiteettikysymys, joka menee kaikkien muiden ympäristöongelmien, jopa ilmastonmuutoksen edelle ympäristöjärjestöillä.

Tässä vaiheessa ironian rasvainen etusormi tönäisee Eija-Riitta Korholaa. Korhola ei ole nähtävästi pahemmin sisäistänyt minkä takia järjestöt vastustavat ydinvoimaa. Radioaktiivisten aineiden perimmäisen ongelmien lisäksi ilmastonmuutos on nimittäin tehnyt ydinvoimasta aivan uudella tavalla ongelmallisen. Vaikka ydinvoimaa rakennettaisiin maailmalla rajusti lisää, olisi sen osuus päästövähennyksistä vain marginaalinen. Kalliin ja hitaan ydinvoiman rakentaminen kuitenkin vie valtavasti resursseja merkittäviltä päästövähennyskeinoilta. Ilmastonmuutoksen alla ydinvoiman vastustaminen on siis pragmaattista, ei ideologista. (Lisäys: Lue MIT:n tuore raportti ydinvoiman huonosta päästövähennyspotentiaalista).

Ironista, sillä itse Korholalle ympäristöjärjestöjen vastustaminen vaikuttaa olevan hyvinkin keskeinen identiteettikysymys. Vaikuttaa siltä, ettei Korhola edes vaivaudu perehtymään miksi ydinvoimaa vastustetaan, sillä hänen identiteetilleen on tärkeää olla eri mieltä ympäristöjärjestöjen kanssa, ja jos ydinvoimavastustuksen leimaa joksiksin identiteettihaihatteluksi, voi hän näppärästi jättää käsittelemättä todelliset syyt vastustaa ydinvoimaa. Ei tunnu mahtuvan Korholan päähän, että ydinvoimaa vastustetaan ihan konkreettisista, meidän arkeemme vaikuttavista syistä. Korhola huomauttaa näennäisestä tikusta toisten silmässä, muttei näe, että omassa silmässään törröttää kokonainen halko.

Kritiikkiä saimme myös siitä, kuinka ympäristöjärjestöjen rinnalla ydinjätteen ja uraaninlouhinnan riskeistä on puhunut professori, geologi Matti Saarnisto, joka suhtautuu varauksellisesti ilmastonmuutosta koskevaan tieteeseen. Korholan mukaan Saarniston pitäisi kuulua ympäristöjärjestöjen mustalle listalle tämän takia. Suomalaisen tiedeakatemina pääsihterinä toimiva Matti Saarnisto on erityisesti perehtynyt jääkausien geologiaan ja arvioinut Säteilyturvakeskuksen pyynnöstä Posivan ydinhautahanketta. Ilmeisesti Korholan mielestä kaikki tämä asiantuntijuus ja kokemus täytyisi sivuuttaa kokonaan. Minä en näe asioita niin mustavalkoisena, ja opin jo yläasteella mitä argumentum ad hominem tarkoittaa.

Seuraavaksi ironia kaataa Korholan kumoon karvaisella keskisormellaan. Korholan kollegan ja Kokoomuksen eurovaaliehdokkaan, europarlamentaarikko Ari Vatasen mukaan vouhotus ilmastonmuutoksesta on vihreän liikkeen kehittämä salaliitto, jotta vihreä liike saisi valtaa. Hulvatonta, että radikaali ilmastoskeptikko, jolle jonkin asian vastustaminen on niin suuri identiteettikysymys, että sitä varten pitää kehittää salaliittoteorioita, löytyykin Korholan oman puolueen riveistä, ja vielä on Korholan rinnalla Euroopan parlamentissa.

Eija-Riitan olisi hyvä ehkä vähän tarkistaa kenelle minkäkin vastustus on identiteettikysymys.

Topias Salonen

Metsäteollisuus haluaa, että energia on halvempaa, puuta hakataan lisää ja kaikki verot pois. Ydinvoimaa on tietysti saatava lisää. Mitä siitä, että viime vuonna puupulan pelossa hakattu puu lahoaa pinoihin, tuotanto supistuu ja paperin kulutus laskee Euroopassa nopeasti. Kaiken pitäisi olla niin kuin 1960-luvulla ja hallituksen on varmistettava, että niin tapahtuu.

Massa- ja paperiteollisuuden kriisistä on varoiteltu jo ainakin 15 vuotta. Yksinkertainen bulkkituote, jonka markkinat Euroopassa ja laskevat nopeasti ja jonka tuotannossa on ylikapasiteettia ei yksinkertaisesti ole korkean palkkatason ja osaamisen maalle sopiva menestysresepti. 60-luvun bisnesideasta on kuitenkin pidetty tiukasti kiinni. Tähän maailmaan sopii hyvin myös metsäteollisuuden suunnitelma ydinsähkön massiivisesta viennistä. Vientisähkö vain ei tuo teollisuustyöpaikkoja.

Massa- ja paperiteollisuuden erikoisasema suomalaisessa elinkeinopolitiikassa on perustunut sen perinteisesti suureen merkitykseen kansantaloudelle. Mutta jos ala on täysin kyvytön kilpailemaan samoilla ehdoilla kuin kaikki muut toimialat, voi kysyä kuinka tärkeä se kansantaloudelle todella on ja missä vaiheessa siitä tulee riippa.

Paperimiesten määräävä asema on varmasti osaltaan vaikuttanut siihen, että uusia innovaatioita puurakentamisen ja muiden puutuotteiden, kuten huonekalujen, tuotantoon ei ole syntynyt tai hyödynnetty. Tuotekehitys, metsänhoito, raaka-aineketjut ja energiapolitiikka on valjastettu palvelemaan paperia, jolloin uudistuminen on ollut vaikeaa tai mahdotonta.

Erilaisten puutuotteiden jalostusarvo on helposti kymmenkertainen kuitupuuhun verrattuna. Puun käytöllä rakentamisessa voitaisiin korvata ilmastolle haitallisia terästä ja sementtiä. Hyvällä lobbauksella ja tuotekehityksellä suomalaisesta puusta ja puurakentamisesta voisi kehittyä paperin veroinen vientituote. Biojalostamot ovat varmasti myös osa tulevaisuuden menestysreseptiä. Matkailun ja metsien virkistyskäytön taloudellinen merkitys tulee myös kasvamaan.

Suomen leipä tulee tulevaisuudessakin osin metsästä, mutta metsätalouden ja metsäteollisuuden työpaikat eivät säily maailmanmenoa vastaan kapinoimalla. Tekohengityksen sijaan nyt tarvittaisiin strategista ajattelua ja realististen kasvualojen tunnistamista.

Lauri Myllyvirta

Jälleen yksi ydinvoimalahanke lakaistiin maton alle Yhdysvalloissa julkisen tuen puutteessa. Kyseessä on Exelonin suunnitelma rakentaa Texasiin kaksi ABWR-reaktoria, yhteisteholtaan 2700 MW.

Yhdysvaltojen paljon toitotettu ydinvoimabuumi on kuivumassa kokoon, koska reaktorit ovat osoittautuneet liian kalliiksi. Nyt yhtiöt kilpailevat Bushin lupaamista julkisista tuista. Jos kaikki jäljellä olevat hankkeet toteutuisivat, ydinvoimaa lisättäisiin vuoteen 2025 mennessä seitsemän reaktorin (8900 MWe) verran. Se vastaa alle kahta prosenttia maan sähkönkulutuksesta.

Onneksi Obama on suunnannut katseensa järkevämpiin ja realistisempiin ratkaisuihin. Jo vuonna 2008 Yhdysvaltoihin asennettiin yli 8000 MW tuulivoimaa, mikä tarkoittaa, että ydinvoimahankkeita vastaava sähköntuotannon lisäys saadaan tuulivoimalla alle kolmessa vuodessa. Maassa on käsittämättömät energiatehokkuuden lisäysmahdollisuudet ja mittava biomassan ja geotermisen energian potentiaali.

Lauri Myllyvirta

voima.fi päivitti avainlipun paremmin ydinsähkölle sopivaksi.

Olkiluodon vanhoissa ydinreaktoreissa tuotetulle sähkölle on myönnetty Suomalaisen Työn Liiton Avainlippu. Ihmettelin hetken miten se on mahdollista - ulkomaisesta polttoaineesta ulkomaisella tekniikalla tuotettu sähkö onkin nyt sinivalkoista. Sitten tajusin: Ydinjätteiden aiheuttaman saastumisen tuoma työ ja kustannukset on varmasti myös laskettu sähkön tuotantokustannuksiin, kuten oikein onkin.

Ydinvoima takaa suomalaisille sairaanhoitajille työtä sadoiksi tuhansiksi vuosiksi!

Olkiluotoon rakenteilla olevan ranskalaisen prototyyppireaktorin valmistuksessa sinivalkoisuus on lipsunut pahasti. Reaktoria rakentavat puolalaiset työläiset mm. Japanissa, Ranskassa ja Puolassa valmistetuista komponenteista. Suomalaisen työn osuutta kustannuksista kasvattaa kuitenkin se, että reaktorin tuottama jäte on moninverroin vaarallisempaa kuin vanhojen yksiköiden, joten sotkujen siivoamisessa on enemmän Suomalaista Työtä. Lisäksi rakennustöiden varrella on tehty aimo kasa erilaisia mokia, jotka varmasti työllistävät suomalaisia korjaajia ja pahimmassa tapauksessa pelastustoimen henkilöstöä vuosikymmenten mittaan.

Viime tiistaina saatiin myös suomalaisen työn osuutta kasvatettua, kun seudun palokunnille tehtiin Olkiluodosta aiheeton suurhälytys huonon tiedonkulun vuoksi.

Jos joku haluaa kuitenkin laittaa sähköpostia Suomalaisen Työn Liitolle ja kommentoida ydinsähkön sinivalkoisuutta, niin yhteystiedot löytyvät täältä.

Lauri Myllyvirta

YLE:n Ajankohtainen kakkonen esitteli eilen kirjeen, jossa Säteilyturvakeskuksen pääjohtaja toteaa selvin sanoin, että

Without a proper design that meets the basic principles of nuclear safety […] I see no possibility to approve these important systems for installation. This would mean that the construction will come to a halt.

Eli jos reaktorin elektronisia hallintajärjestelmiä ei suunnitella tavalla, joka täyttää ydinturvallisuuden perustavat periaatteet, rakennustyöt joudutaan keskeyttämään.

TVO kuitenkin väittää nyt tiedotteessaan, että tätä vaatimusta ei ole koskaan esitetty. Ilmeisesti TVO uskoo, että suunnitteluvirheitä ja -puutteita katsotaan tälläkin kertaa läpi sormien.

Jos Säteilyturvakeskuksen lähettämillä kirjeillä on TVO:lle kierrätyspaperin arvo, täytynee Olkiluotoon lähettää poliisivoimia varmistamaan, ettei viranomaisten yli enää kävellä.

Lauri Myllyvirta

Viime lauantaina, 25.4. Bulgariassa maa järisi 5,3 Richterin voimakkuudella. Vaikka kuolonuhreilta vältyttiin, aiheutti maanjäristys paniikkia. Vuonna 1977 Bulgaria koki myös maanjäristyksen, voimakkuudeltaan 7,4 Richteriä. Tuolloin maanjäristyksessä kuoli yli 1500 ihmistä ja yli 10 000 loukkaantui. Miksi tällä on merkitystä uraanivoiman suhteen?

No, koska Bulgariaan suunnitellaan uuden ydinvoimalan rakentamista. Ranskalais-saksalais-venäläisenä yhteistyönä rakennettavan ydinvoimalan lupahakemukset ovat jo menossa, suunnitelmat valmiina. Kuitenkin vain kolme päivää ennen maanjäristystä rakentajat ilmoittivat tekevänsä seismisiä tutkimuksia alueella, eli tavattoman myöhään, ja on kyseenalaista voiko tutkimuksilla olla enää mitään vaikutusta voimalan suunnitelmiin, jotka ovat jo valmiina odottamassa rakentamista. Maanjäristyksiä on mahdotonta ennakoida, ja järistysalueiden ydinvoimalat ovat varsin riskialttiita yllättäville maanjäristyksille. Sen lisäksi, että ydinvoiman kaltainen keskitetty energiantuotanto on hyvin haavoittuvainen tällaisissa tilanteissa, on läsnä tietenkin mahdollisuus vakavasta ydinonnettomuudesta.

Olisiko tämä mahdollista?

Heinäkuussa 2007 Japanissa sattui 6,6 Richterin maanjäristys. Sattumoisin järistyksen keskuksen läheisyydessä sijaitsee maailman suurin ydinvoimalaitos, jossa on kuusi ydinreaktoria. Maanjäristys vavisutti voimalaa enemmän, kuin mitä voimala oli suunniteltu kestämään. Laitoksella syttyi tulipalo, ja pieniä määriä radioaktiivista materiaalia pääsi vuotamaan laitokselta. Kyseinen ydinvoimalaitos on ollut poissa toiminnasta maanjäristyksestä lähtien.

Kashiwazaki-Kariwan ydinvoimalaitos maanjäristyksen jälkeen.

Mikäli maailmalla tulisi ydinvoimabuumi, kasvaisi riski tällaisiin ja pahempiin onnettomuuksiin. Ottaen huomioon vielä Japanin tuntemuksen maanjäristysten ja teknologian suhteen, on vuoden 2007 maanjäristys esimerkki siitä, että viime kädessä force majure voi jyllätä kehittyneenäkin pidetyn tekniikan yli. Mustia joutsenia on olemassa.

Topias Salonen