Ilmastopolitiikka

Jyväskylä Innovation Oy:n seminaarissa biokaasusta liikenteessä keskusteltiin tänään biokaasun hyvinkin kiinnostavasta potentiaalista. Biokaasua saadaan jäteraaka-aineista ja samalla voidaan ottaa talteen ravinteita maatalouden käyttöön.

Jäteperäisen biokaasun hiilidioksiditase on erinomainen useimpiin muihin biopolttoaineisiin verrattuna. Lisäksi teknologia on jo käytössä ja olemassa.

Biokaasualalla ollaankin näreissään siitä, että hallitus kaavailee polttoaineverouudistuksessa veron nostoa biokaasulle. Sen sijaan esimerkiksi palmuöljypohjaista biodieseliä aiotaan kohdella hyvin lempeästi, vaikka sen päästöjen on osoitettu olevan jopa fossiilisia polttoaineita pahemmat.

Tämä on erityisen nurinkurista, koska polttoaineverouudistuksen idea on nimenomaan kasvihuonekaasuja vähentävien polttoaineiden tukeminen. Onko kyse siitä, että Jyrki Kataisen korviin yltää helpommin valtionyhtiö Neste Oilin kuin maaseudun pientuottajien sanoma?

Keskustan kansanedustaja Timo Kaunisto totesi seminaarissa, että “keskustelua hallitsee yksi asia kerrallaan, ja nyt se on kolme ydinvoimalaa. Muita energiaratkaisuja ei mietitä”.

Ehkä kuitenkin kannattaisi - jos polttoaineiden kasvihuonekaasupäästöt arvioitaisiin kattavasti, hyötyjiä olisivat kotimaiset, jäteperäiset biopolttoaineet, joiden tuotanto toisi rutkasti hallituksen toivomia työpaikkoja, vieläpä harvaan asutuille seuduille. Herätkää, hallitus!

-Sini

Kiinan tärkein poliittinen tapahtuma, kansankongressi, alkoi tällä viikolla. Yksi kuumimmista aiheista on vähähiilinen kehitys. Neuvoa-antavan poliittisen kongressin ehdotuksista joka kymmenes koskee ilmastopäästöjen hillintää. Ympäristönsuojelun kakkosministeri on ehdottanut uusia ympäristöveroja, mukaanluettuna hiiliveroa. Greenpeace tukee tunnetun ekonomin tekemää ehdotusta hiiliverosta ja on puolustanut sitä tiedotusvälineissä.

Tärkeimmät perusteet hiiliverolle Kiinassa ovat talouden ja energiantuotannon ohjaaminen vähäpäästöisempään suuntaan sekä uhka Yhdysvaltojen asettamasta hiilitullista kiinalaisille tuotteille.

Greenpeace on aiemmin myötävaikuttanut mm. uusiutuvan energian tukijärjestelmän luomiseen Kiinaan. Järjestelmän ansiosta Kiinaan asennettiin viime vuonna 13 000 MW tuulivoimaa - määrä, joka vastaa Tanskan koko sähkökulutusta.

Lauri Myllyvirta

Osallistuin aamulla Alexander Stubbin perustaman brändivaltuuskunnan ympäristöä käsitelleeseen työpajaan. (Valitettavasti ministeri itse ei ollut paikalla, joten en päässyt jakamaan vinkkejä talvipyöräilystä.) Kun aikanaan luin markkinointia, niin oppikirjat aina korostivat, että pääasia on hyvä tuote, ei huonon tuotteen myyminen hyvillä mainoksilla. Työpaja keskittyikin siihen, miten Suomesta saataisiin ympäristönsuojelun edelläkävijä enemmän kuin siihen, miten huono ympäristöpolitiikka kuorrutetaan brändityöllä.

Listasin alla olevaan taulukkoon joitain Suomen brändiin ympäristöasioissa vaikuttavia plussia ja miinuksia ja sitä, miten ko. asioita voisi parantaa (kuva suurenee klikkaamalla). Ajattelin laittaa valtuuskunnalle tältä pohjalta viestiä. Ideat ja kommentit ovat enemmän kuin tervetulleita!

Lauri Myllyvirta

Helsingin Energia on valmistellut kehitysohjelman “Kohti hiilineutraalia tulevaisuutta”. Suomalaisen demokratian periaatteiden mukaisesti ohjelma on toistaiseksi vielä salainen, koska siitä ei ole ehditty tehdä päätöstä. Julkisuuteen tulleet tiedot ovat kuitenkin erittäin positiivisia: tavoitteena on uusiutuvan energian 40 % osuus vuonna 2030 ja hiilidioksidineutraali energiantuotanto vuonna 2050.

Helsingin Energia kuitenkin valittaa tänään julkisuudessa, että päästöjen vähentäminen tulee kalliiksi: yrityksen kannattavuus voisi “romahtaa”. Tässä ovat vanhan maailman numeronikkarit olleet töissä: kustannusarvioissa on tainnut jäädä ilmastonmuutoksen torjuminen huomiotta. Kivihiilessä kiinni roikkuminen on tulevaisuudessa yritykselle valtava kustannuserä ja taloudellinen riski, ja esitetyt keinot siitä eroon pääsemiseksi ovat varmasti tosimaailmassa kannattavia, kenties hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia lukuunottamatta.

Helsingin Energian hiilidioksidipäästöt vuonna 2008 olivat noin 3,3 miljoonaa tonnia. (Lukua ei ihme kyllä löydy yrityksen verkkosivuilta tai raporteista, mutta vuosikertomuksen tietojen pohjalta sen voi laskea.) Vuoteen 2030 mennessä hiilidioksidin päästöoikeuden hinta noussee nykyisestä alle 15 eurosta tonnilta jonnekin 70 euron toiselle puolelle. Nykyisellä energian tuotantorakenteella ja hinnoilla hiilidioksidin hinnan nousu 50 euroon johtaisi jo kannattavuuden puolittumiseen ja 90 euroa veisi voitot nollaan. Hiilidioksidin oikea hinta olisi tietysti vähintään yhdestä CO2-tonnista aiheutuva taloudellinen vahinko, jonka arvioidaan olevan noin 200 euroa. Tällä hinnalla Helsingin Energia tekisi jo 350 miljoonaa euroa tappiota ja kunnallisveron veroäyriä pitäisi korottaa 5 prosenttiyksiköllä…

Toinen asia, johon toivoisi Helsingin energiapolitiikassa kiinnitettävän enemmän huomiota, on energiatehokkuus, erityisesti vanhojen rakennusten energiaparannukset. Lämmön talteenoton parantaminen, ikkunoiden ja ovien vaihto tai kunnostus, lisäeristäminen sekä lämmintä käyttövettä säästäviin laitteisiin siirtyminen ovat varmasti kannattavampia kuin viimeisten hiilidioksiditonnien kurominen pois tuotantopäässä.

Positiivista, vaikkei toki yllättävää, sen sijaan oli, että ydinenergian käyttö kaupungin lämmittämiseen todettiin liian kalliiksi verrattuna ylläkuvattuihin ratkaisuihin.

Lauri Myllyvirta

Ideahan on mitä mainioin: Ujuttaudutaan kuningattaren juhlaillalliselle matkalla olevien autojen sekaan, noustaan juhlatamineissa autosta ja kuningattaren kättelyn sijaan leväytetään telkkarikameroiden edessä auki banderollit, jotka jälleen kerran julistavat, että (kuningattaren pippaloihin osallistuvat) poliitikot puhua pajattavat, kun taas Todelliset Johtajat ryhtyvät sanoista tekoihin.

Lopputulos oli kuitenkin lievä pettymys. Viesti kyllä tuli selväksi, mutta samaan aikaan viranomaisten huomio kiinnittyi siihen, kuinka aktivistit olivat päässeet linnan kutsuille. Kolme aktivistia pidätettiin saman tien ja neljäs parin päivän kuluttua, ja laitettiin lusimaan kolmeksi viikoksi ilman oikeudenkäyntiä. Vetoomuksista ei ole ollut apua; tätä kirjoittaessani aktivistit ovat olleet vangittuina kaksi viikkoa, ja ennalta ilmoitettuun määräaikaan on vielä viikko aikaa. He eivät päässeet viettämään joulua eivätkä tule pääsemään uuden vuoden viettoonkaan. Samaan aikaan todelliset (ilmasto)kriminaalit eli Kööpenhaminan hänta koipien välissä jättäneet valtioiden päämiehet (ja -naiset) vetävät läskiä, kinkkua ja lonkkaa lomanviettopaikoissaan.

Jälleen tänään joukko solidaarisia ilmastoaktivisteja ja Greenpeacen kannattajia kokoontui Kööpenhaminan keskustaan pitämään soihtumielenosotusta lumesta kuorituneilla mustanpuhuvilla kaduilla. Ympäri maailmaa kannattajat ovat myös ottaneet yhteyttä Tanskan suurlähetystöihin ja vaatineet aktivistien vapauttamista - Suomen Tanskan suurlähetystön yhteystiedot löytyvät täältä. Ja lippulaivamme Rainbow Warrior pysyy Kööpenhaminassa, kunnes tämä oikeusfarssi on saatu loppuun.

Satu Pitkänen

Aktivistina Kööpenhaminassa. (Kuva: Lev Litvinov)

Greenpeacella oli Kööpenhaminan ilmastokokouksessa suuri joukko vapaaehtoisia. Ohessa yhden heistä, Leena Kontisen, kirjoitus kokemuksistaan.

Viikko sitten lauantaina Kööpenhaminan kadut täyttyivät iloisista ihmisjoukoista ja vahvasta vaatimuksesta laillisesti sitovan, oikeudenmukaisen ja kunnianhimoisen ilmastosopimuksen puolesta - ja toivosta sen saavuttamiseksi. Nyt en enää ole siellä, mutta saatoin uutisten ym. kommenttien kautta kuulla kuinka maailman niin sanottujen johtajien välinpitämättömyyden kylmä tuuli puhalsi nuo kadut tyhjiksi toivosta.

Uskomaton lopputulos, ei mikään sopimus vaan löyhä julistus; paperilappunen, jonka ohikulkija olisi voinut hetkessä kyhätä ja unohtaa saman tien. Käsittämätöntä, koska kyseessä on ihmiskunnan vakavin haaste.

Toivo oli hetkeksi pois pyyhitty, mutta kokonaan siitä emme voi luopua. En usko, että ihmiset alistuvat päätökseen olla tekemättä mitään ratkaisevaa ilmastokatastrofin estämiseksi. Sanottaisiin vain, että, ahaa, voi harmi, noin päättivät sitten, että antaa planeetan tuhoutua, mitäs tässä sitten, ok… Ei varmasti niin vaan tuo vahva vaatimus, joka kohosi viime viikon lauantaina niin korkealla Kööpenhaminan taivaalla ja kaikkialla muuallakin maailmassa, kuin Greenpeacen lumiukko-ilmapallo, se vain eilen hetkeksi tyhjeni, veti henkeä kohotakseen heti taas yhä korkeammalle.

Vapaaehtoisia muistoja

Olin Kööpenhaminassa Greenpeacen vapaaehtoisena, koska  ilmastonmuutos on aikamme kohtalokkain ongelma ja haluan tehdä kaikkeni, ettemme, me ja planeettamme, joudu ilmastokatastrofin uhriksi. Meitä oli kai enimmillään n. 200 vapaaehtoista, aktivistia ja työntekijää majoittuneena keskustan ulkopuolella satama-alueella suuressa Halvandetin varastorakennuksessa. Eri-ikäiset, erilaiset ihmiset, naiset ja miehet, eri puolilta maailmaa - Suomesta suhteellisen suuri joukko, n. 30 - olivat tulleet auttamaan ja olleet valmiit asumaan vaatimattomissa oloissa, nukkumaan betonilattialla suuressa tilassa vieri vieressä makuupusseissa, tinkimään mukavuudesta ja yksityisyydestä ja tekemään vapaaehtoistyötä tämän tärkeän asian puolesta. Monet olivat uhranneet lomistaan, jotkut jopa viikkoja.

Paljon ihmisiä yhdessä tiiviisti, mutta ihmeen hyvin kaikki sujui. Viihtyvyyttä paransi ja voimia antoi varmasti uskomattoman maukas, ylimaallisen hyvä vegaaniruoka, jonka kokkaajaa ei turhaan mainostettu Greenpeacen (tai jopa maailman) parhaaksi kokiksi. Kiitokset hänelle ja koko pienelle mutta suurenmoiselle keittiöhenkilökunnalle ja heitä auttaneille vapaaehtoisille! Muutoinkin järjestelyt vaikuttivat onnistuneilta; palotarkastaja oli kehunut majapaikkaamme ehdottomasti parhaimmaksi tarkastettuaan kymmeniä vastaavia majoituksia; tilamme olivat siistejä ja mukavia ja ihmiset näyttivät iloisilta ja tyytyväisiltä, sanoi hän.

Vapaaehtoistyössä oli erilaisia tehtäväryhmiä; bannereiden maalausta, siivousta, valvontaa, kuljetusta jne. Itse olin mukana Metro Coffee Bar - lobbausryhmässä. Aamuvarhaisella klo 6 jälkeen matkasimme Bella Centerin metroaseman edustalle aivan kokouspaikan vastapäätä tavoittamaan sinne saapuvia delegaatteja, “pikalobbaamaan” heitä vaatimustemme mukaisesta sopimuksesta ja tarjoamaan kahvia, kutsumaan valokuvanäyttelyyn Greenpeacen “World Rescue Centeriin” yms. Mielenkiintoista, mutta haasteellista työtä. Enimmäkseen kaikki kävi tietysti aika pikaisesti, mutta välillä käytiin pidempiäkin keskusteluja.

Turhautuneisuutta tuntui monissa delegaateissa, mutta eniten tietysti kehitysmaiden edustajissa. Yksi lobbaajistamme kertoi kuinka eräs kehitysmaan delegaateista heidän jutellessaan oli puhjennut itkemään, niin turhautunut neuvotteluihin hän oli. Ilahduttavaa taas oli kuulla monien kiittävän Greenpeacen tekevän tärkeää työtä, samoin parhaimmillaan tunne jonkinlaisen inhimillisen yhteyden syntymisestä ja yhteisymmärryksestä syvemmällä tasolla - nopea oivallus. Kaikkiaan tuo työ oli ainutlaatuinen mahdollisuus, sen lähemmäs kokouspaikkaa ja delegaatteja en olisi voinut päästä vaikuttamaan.

Oli ihmeellistä tavata lyhyessä ajassa niin paljon ihmisiä eri puolilta maailmaa historiallisessa tilanteessa. Greenpeacen keltainen kahvibaari-rishapolkupyörä ja me vapaaehtoiset keltaisine Greenpeace-takkeinemme ja kuumine kahveinemme toimme väriä ja lämpöä harmaaseen kylmyyteen. Uskon, että ystävällisyyttämme myös arvostettiin. Ja varmasti vaikutimme asioihin, jo pelkästään olemalla siellä muistuttamassa tärkeistä vaatimuksista. Kiitos kaikille tässä lobbauksessa mukana olleille, vaikkette tätä kieltä ymmärräkään; sanon siis suoraan:

Thank you all who were by Metro Coffee Bar lobbying!

Vapaaehtoisten päivät oli aikataulutettu tietyn rytmin mukaan toimivaksi. Illallisen jälkeen oli aina pääkoordinaattorin vetämä suunnittelukokous - thank you, Marcus - ja vielä lopuksi yhteenvetokatsaus päivän tärkeimmistä kokousuutisista - kiitos, Lauri!

Oman viikkoni kohokohtia olivat suuren mielenosoituksen (johon palaan vielä lopussa) ja lobbaamisen lisäksi mm. vierailu rantaamme ankkuroituneella legendaarisella Rainbow Warriorilla, espanjalaisen Maiten sydämellisesti opastama kierros laivan tekniikkaan, elämään, historiaan, myyttisiin ulottuvuuksiin ja Greenpeacen syntyyn ja syvempiin tasoihin - thank you, Maite.

Hienoa oli myös saada Greenpeacen uusi pääsihteeri Kumi Naidoo illallisvieraaksemme. Siellä hän odotti ruokajonomme loppupäässä valmiina ottamaan oman herkullisen annoksensa - myöhemmässä puheessaan meille hän kertoi neuvotelleensa  aiemmin iltapäivällä pari tuntia Al Goren kanssa toivoen vaikuttavansa USA:n päätöksiin. Harva pääsihteeri ehkä jonottaisi vastaavasti tärkeilemättä. Kannustusta, uskoa ja toivoa loppuun asti.

- Puheessa hän vitsaili politiikkojen kärsivän usein yhdestä terveysongelmasta, huonosta kuulosta, silloin emme vielä aivan tienneet miten vakavasta vaivasta oli kyse, nyt ainakin nuo johtajat ovat paljastuneet umpikuuroiksi…

Historiallinen tahdon ja tarpeen ilmaus

Pakko palata vielä lopuksi suureen mielenosoitukseen, joka 12.12. kokosi satatuhatta ihmistä, kaikenlaisia, kaiken ikäisiä kulkueeksi halki kaupungin. Se oli historiallinen tahdon ja tarpeen ilmaus. Tunnelma oli sanoinkuvaamattoman hieno, ennen kokematon.

Huippuhetkiä itselleni oli kaupungin keskustassa ja sen tuntumassa nähdä miten monet asukkaatkin ikään kuin osallistuivat tapahtumaan tervehtien omista ikkunoistaan, joissa joissain oli julisteita: Toimi nyt yms. Esim. eräs vanhempi rouva seisoi ikkunansa ääressä heiluttaen kahta Tanskan pienoislippua. Uskomaton, liikuttava tunnelma: me kaikki olemme mukana tässä.

Kaduilta seuraavat ihmiset olivat myös jotenkin erilaisia kuin yleensä mielenilmauksissa - he eivät olleet vain sivustakatsojia vaan osallisia, ilman mitään suuria eleitä se vain välittyi heistä. Ja aina kun Greenpeacen mukaan kutsuma mahtava ruotsalainen sambaryhmä soitti elävää rytmiään, tunnelma kohosi entisestään, tiivistyi; monet tanssivat, kukaan ei voinut ainakaan olla hymyilemättä ja kaikki oli todella yhtä; energiaa, rytmiä, iloa, yhteisyyttä, jossa tuntui ikään kuin itse Maakin olisi ollut mukana - koko planeetta. Kaikki, koko tietoisuus, joka oli kohonnut uudelle tasolle. Eikä tämä ole nyyhkivää kliseekirjoitusta, vaan todella omakohtainen kokemus.

- Illan yhteenvedossa Euroopassa asuva kiinalainen kertoi kuinka kaksi Kiinasta tullutta greenpeacelaista olivat erityisen vaikuttuneita, koska tämä oli ensimmäinen kerta heidän elämässään, kun he voivat vapaasti ja julkisesti ilmaista mieltään rauhanomaisessa mielenosoituksessa.

Kiinalaisia ilmastoaktivisteja Kööpenhaminassa. (Kuva: Leena Kontinen)

Kirjoitin seuraavana päivänä: “Päivä oli pitkä, mutta kaiken vaivan arvoinen: historiallinen, uskomaton tarpeen ja tahdon ilmaus, jota (kukaan, edes poliitikko) ei voi sivuuttaa, sen on pakko näkyä tulevassa ilmastosopimuksessa. Se ikään kuin kirjoitettiin jo valmiiksi tietoisuudessa lauantaina; nyt se on vain saatava paperille: laillisesti sitova, kunnianhimoinen ja oikeudenmukainen ilmastosopimus. Teollisuusmaiden päästövähennysten on oltava v. 2020 40 % vuoteen 1990 verrattuna.

Jos ilmastotiede kertoo, että tämä on vain minimivaatimus, jotta mahdollisesti vältytään yli 2 asteen maapallon lämpötilan nousun arvaamattomilta katastrofaalisilta seurauksilta, niin miten voidaan edes neuvotella mistään vähemmästä?”

Vielä tällaista paperia ei saatu aikaan, mutta se ei ole meidän vikamme; teimme parhaamme, olisivatpa nk. poliittiset johtajamme tehneet edes puolet siitä… Työmme vain jatkuu siis, tervetuloa mukaan! Ja kiitos jo mukana olleille, yli järjestö- ym. rajojen!

Leena Kontinen
Greenpeacen vapaaehtoinen

Terveisiä kotimatkalta junasta. Kuten kaikki varmasti tietävät, ei tullut kunnianhimoista, oikeudenmukaista ja sitovaa ilmastosopimusta eikä edes päätöstä sellaisen neuvottelemisesta jollain aikataululla. Maailma toivoi ja odotti, että Yhdysvallat liittyisi ilmastonmuutoksen vastaiseen taisteluun. Nyt se päätti lähinnä lähettää vastarintaliikkeelle lämpimiä vaatteita.

On anteeksiantamatonta ja käsittämätöntä, että valtioiden päämiehet eivät Kööpenhaminassa pystyneet parempaan kuin tyhjiin julistuksiin, vaikka ilmastonmuutos on ydinsodan ohella vakavin ihmiskuntaa kohtaava uhka. Ilmastonmuutos on jo nyt pahentanut vesipulaa ja nälänhätää sekä lisännyt sääkatastrofeja ja tauteja. Näistä vaikutuksista kärsii yli 300 miljoonaa ihmistä ja 300 000 kuolee joka vuosi niiden seurauksena.

Meille luvattiin 120 johtajaa, mutta maat lähettivätkin 120 pikkupoliitikkoa.

Kööpenhaminasta jäi kuitenkin käteen myös hyviä asioita:

• Akuutti tietoisuus siitä, että maiden, erityisesti teollisuusmaiden, päästövähennystavoitteet ovat täysin riittämättömät.
• Kehitysmaille tarjottavan ilmastorahoituksen sekä trooppisten metsien suojelun tunnistaminen ratkaisun välttämättömiksi osiksi.
• Selvä viesti Obamalle siitä, että tyhjät sanat ja retoriikka eivät riitä.
• Ilmastonmuutoksen nostaminen selvästi valtionpäämiestason kysymykseksi
• Ilmastonmuutokselle haavoittuvimpien trooppisten maiden rohkaistuminen vaatimaan oikeuksiaan
• Ennen kaikkea: laajempi, päättäväisempi, voimakkaampi maailmanlaajuinen liike ilmastonmuutoksen torjumiseksi.
• Ainoa syy, jonka vuoksi olen optimistinen, ovat ne kaikenikäiset ja -väriset ilmastoaktivistit, sekä intressiryhmät ay-liikkeestä kehitysjärjestöihin ja yrityksiin, jotka näin Kööpenhaminassa vaatimassa toimintaa. En malta odottaa nähdä, mitä me saamme aikaan ensi vuonna.

Kaikille päätöksentekijöille, jotka vielä haraavat vastaan, minulla on vain yksi asia sanottavana: Lakatkaa tuhlaamasta omaa ja meidän aikaamme. Te voitte ainoastaan nolata itsenne, me voimme ainoastaan voittaa.

Lauri Myllyvirta

Torstai-iltana Nora Christiansen pukeutui iltapukuun ja laittoi kauniin kampauksen lähteäkseen juhlaillalliselle, jonka Tanskan kuningatar Margareeta oli järjestänyt ilmastokokoukseen osallistuville johtajille . Päästyään Christianborgin linnaan Nora ja toinen Greenpeacen aktivisti Juan A Lopez de Uralde näyttivät viestinsä päättäjille: Poliitikot puhuvat, johtajat TOIMIVAT. Tämän jälkeen heidät poistettiin paikalta.

Tämän toiminnan johdosta Nora viettää joulun putkassa. Itse asiassa hän joutuu olemaan siellä kolme viikkoa, sillä hänen tekonsa luokiteltiin alustavasti erityisen raskauttavaksi, koska se tapahtui kuningattaren läheisyydessä. Tällaista on todellisuus 2000-luvun Tanskassa.

Noran lapset varmasti ymmärtävät, että äidin oli pakko toimia. Silläkin uhalla, että ei saa viettää joulua heidän kanssaan. Torstain gaalaillallisella aikaa viettäneet maailman johtajat sitä vastoin eivät toimineet Kööpenhaminassa. Ilmastokokouksesta jäi käteen vain tyhjiä sanoja ilman sitovia lupauksia. Kyllä tässä pitäisi aivan muiden ihmisten olla syytettynä rikollisesta toiminnasta, kuin maapallon ja lastensa tulevaisuudesta huolissaan olevien aktiivisten ihmisten.

Kööpenhaminassa järjestetään lauantai-iltana mielenosoitus aktivistien tukemiseksi. Myös työ sitovan ilmastosopimuksen aikaansaamiseksi jatkuu, vaikka Kööpenhaminan kokous on päättynyt. Toimi sinäkin, jotta vältämme ilmastokatastrofin.

Kuvia Kööpenhaminasta ilmastokokouksen ajalta.

Maija Suomela

Guardianin otsikko kertoo kaiken: “Obama ulos ilmastoneuvotteluista hintelän sopimuksen kanssa ja ruhjottuna”. Presidentti Obama tavoitteli Kööpenhaminassa messiaan roolia neuvottelemalla sisällyksettömän julistuksen Yhdysvaltain, Kiinan, Intian, Brasilian ja Etelä-Afrikan välille. Tällä kertaa presidentin puheenlahjat eivät riittäneet peittämään sitä, että mies tuli Kööpenhaminaan taskut tyhjinä: nopeasti teollistuville maille ei ollut mitään tarjottavaa eikä vastalahjojakaan siten herunut. 3 prosentin päästövähennyksellä vuoteen 2020 mennessä vuoden 1990 tasosta ei olisi pitänyt päästä tullista läpi.

Obaman julistuksen lähtökohta on, että jokainen maa ilmoittaa ilmastosopimuksen sihteeristölle, paljonko haluaa vähentää päästöjään. Jos maiden hyvää hyvyyttään tekemät lupaukset eivät riitä ilmaston lämpenemisen merkittävään rajoittamiseen, niin sitä huonompi ilmastolle ja niille sadoille miljoonille ihmisille joiden selviytymistä ilmastonmuutos uhkaa.

Presidentti Obama, historiassa on hetkiä, jolloin ei kysytä, mikä on saavutettavissa helposti. Kuuhun ei mennä puoleenväliin, Natsi-Saksaa ei kukisteta melkein, mustille ei anneta äänioikeutta vain joka toisena vuonna. Poliitikot tekevät sen minkä viitsivät, johtajat tekevät sen mikä täytyy tehdä.

Sen verran vakuuttava Obaman ulostulo oli, että moni tiedotusväline ehti jo raportoida sen kokouksen lopputuloksena. Pahimmassa tapauksessa se jääkin lopputulokseksi. Karmaisevin viesti oli se, että EU hyväksyi sisäisten neuvottelujen jälkeen Obaman ehdotuksen. Ilmastojohtajaksi yrittänyt EU poimii muruja Obaman pöydältä. Onneksi Tuvalu, Venezuela, Bolivia, Nicaragua ja Kuuba ovat tähän mennessä ehtineet estää julistuksen hyväksymisen kokouksen lopputulokseksi.

Tällä hetkellä paras mahdollinen lopputulos Kööpenhaminasta vaikuttaisi olevan se, että teollisuusmaat vahvistavat 25-40 % päästövähennystarpeen vuoteen 2020 mennessä sekä päättävät viedä neuvottelut päätökseen ensi kesäkuun loppuun mennessä. Huonoin olisi Obaman vähintään 3 asteen lämpötilannousuun johtava julistus.

En tiedä kuinka käy ja 25 tuntia valvottuani menen hetkeksi nukkumaan. Mutta kaikesta huolimatta olen optimistinen: Ilmastonmuutoksen torjumista vaatimaan on jo nyt syntynyt ennennäkemättömän laaja ja energinen liike. Haavoittuvat maat ovat heränneet vaatimaan oikeutta selvitymiseen ja tulevaisuuteen, eivätkä tunnu enää tyytyvän almuihin. Kuten yksi intialainen tyttö totesi tänä yönä Bella Centerin edessä: “If we stick together, how can we not win?”

Kööpenhaminan ilmastokokouksen lähestyessä loppuaan ovat myös valtionpäämiehet saapuneet paikalle. Heillä on vielä mahdollisuutensa osoittaa selkärankaa ja muotoilla sopimus, joka velvoittaa erityisesti teollisuusmaat kantamaan vastuunsa.

Torstai-iltana Tanskan kuningatar Margarethe oli kutsunut johtajat gaalaillalliselle luokseen Christiansborgin linnaan. Paikalle saapui myös juhlava pari tarkemmin määrittelemättömästä valtiosta, joka huomautti, että poliitikot ne vain puhuvat, mutta todelliset johtajat ryhtyvät sanoista tekoihin. Viesti levisi myös Tanskan television suoran lähetyksen kautta.

Päivitys: AFP:n raportti tapahtuneesta.
Koko tapahtuma valokuvatarinana tanskalaisessa Berlingske Tidende -lehdessä.

- Satu Pitkänen, Greenpeacen tiedottaja Kööpenhaminassa