Tärkeimmät perusteet hiiliverolle Kiinassa ovat talouden ja energiantuotannon ohjaaminen vähäpäästöisempään suuntaan sekä uhka Yhdysvaltojen asettamasta hiilitullista kiinalaisille tuotteille.

Greenpeace on aiemmin myötävaikuttanut mm. uusiutuvan energian tukijärjestelmän luomiseen Kiinaan. Järjestelmän ansiosta Kiinaan asennettiin viime vuonna 13 000 MW tuulivoimaa - määrä, joka vastaa Tanskan koko sähkökulutusta.

Lauri Myllyvirta

Helsingin Energia kuitenkin valittaa tänään julkisuudessa, että päästöjen vähentäminen tulee kalliiksi: yrityksen kannattavuus voisi “romahtaa”. Tässä ovat vanhan maailman numeronikkarit olleet töissä: kustannusarvioissa on tainnut jäädä ilmastonmuutoksen torjuminen huomiotta. Kivihiilessä kiinni roikkuminen on tulevaisuudessa yritykselle valtava kustannuserä ja taloudellinen riski, ja esitetyt keinot siitä eroon pääsemiseksi ovat varmasti tosimaailmassa kannattavia, kenties hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia lukuunottamatta.

Helsingin Energian hiilidioksidipäästöt vuonna 2008 olivat noin 3,3 miljoonaa tonnia. (Lukua ei ihme kyllä löydy yrityksen verkkosivuilta tai raporteista, mutta vuosikertomuksen tietojen pohjalta sen voi laskea.) Vuoteen 2030 mennessä hiilidioksidin päästöoikeuden hinta noussee nykyisestä alle 15 eurosta tonnilta jonnekin 70 euron toiselle puolelle. Nykyisellä energian tuotantorakenteella ja hinnoilla hiilidioksidin hinnan nousu 50 euroon johtaisi jo kannattavuuden puolittumiseen ja 90 euroa veisi voitot nollaan. Hiilidioksidin oikea hinta olisi tietysti vähintään yhdestä CO2-tonnista aiheutuva taloudellinen vahinko, jonka arvioidaan olevan noin 200 euroa. Tällä hinnalla Helsingin Energia tekisi jo 350 miljoonaa euroa tappiota ja kunnallisveron veroäyriä pitäisi korottaa 5 prosenttiyksiköllä…

Toinen asia, johon toivoisi Helsingin energiapolitiikassa kiinnitettävän enemmän huomiota, on energiatehokkuus, erityisesti vanhojen rakennusten energiaparannukset. Lämmön talteenoton parantaminen, ikkunoiden ja ovien vaihto tai kunnostus, lisäeristäminen sekä lämmintä käyttövettä säästäviin laitteisiin siirtyminen ovat varmasti kannattavampia kuin viimeisten hiilidioksiditonnien kurominen pois tuotantopäässä.

Positiivista, vaikkei toki yllättävää, sen sijaan oli, että ydinenergian käyttö kaupungin lämmittämiseen todettiin liian kalliiksi verrattuna ylläkuvattuihin ratkaisuihin.

Lauri Myllyvirta

Mutta miksi Yhdysvalloilta vaaditaan kunnianhimoisempia toimia kuin Kiinalta? Eikö olisi reilumpaa, että näille suurpäästäjille lyötäisiin samat pelisäännöt? Etenkin, kun Yhdysvallat on parantanut tuottavuuttaan suhteessa hiilipäästöihin nopeammin kuin Kiina ja kun Kiinan energiajärjestelmän hiilidioksidipäästöt kulutettua yksikköä kohden ovat 25 % suuremmat Yhdysvaltoihin nähden.

Eipä olisi. Lähtötilanteessa pelimerkit jakaantuvat nimittäin edelleen hyvin epätasaisesti - eli epäreilusti. Vai mitä sanotte seuraavista indikaattoreista:

• Vuonna 2007 Yhdysvaltojen hiilidioksidipäästöt henkeä kohden olivat nelinkertaiset Kiinaan nähden. Ilmastoneuvottelujen alkuvaiheista lähtien (1990) Yhdysvallat ovat tuottaneet 7 kertaa enemmän hiilidioksidipäästöjä henkeä kohden kuin Kiina.
• Vuonna 2008 Yhdysvaltojen ostovoimakorjattu bruttokansantuote henkeä kohden oli lähes kahdeksankertainen Kiinaan nähden
• Yhdysvallat on elinikäodotusta, lukutaitoa, koulutusta ja bruttokansantuotetta mittaavalla YK:n inhimillisen kehityksen mittarilla maailman 12 kehittynein maa, kun Kiina löytyy vasta sijalta 81

Yhdysvalloilla on väestömäärään nähden huomattavasti suurempi vastuu aiheutetuista päästöistä ja toisaalta varallisuutta ja kapasiteettia vähentää päästöjä.

Ja jos nyt jatketaan Kiinan ja Yhdysvaltojen vertailua, niin on syytä muistaa myös, että

• Yhdysvaltojen asukkailla on kuusi kertaa enemmän moottoriajoneuvoja kuin kiinalaisilla väestömäärään nähden (jos wikipediaan on uskominen)
• Kiinan autokannan polttoainetehokkuusvaatimukset ovat huomattavasti Yhdysvaltoja tiukemmat. Obaman esittämillä uusilla standardeilla Yhdysvallat voi saavuttaa Kiinan nykytason vuonna 2016 - jolloin Kiina on puolestaan karannut taas huomattavasti edelle.
• Kiina on ohjannut Yhdysvaltoihin nähden huomattavasti suuremman osan elvytysrahoistaan “vihreään elvytykseen”
  
• Kiina on asettanut kansallisen tavoitteen uusiutuvien energialähteiden lisäämiselle (15 % v. 2020 mennessä), Yhdysvalloilla ei kansallista tavoitetta ole. Yli puolet osavaltioista on kuitenkin asettanut osavaltiotason tavoitteita.

Toisin sanoen Yhdysvalloilla on ratkaisupuolella myös kiinniotettavaa Kiinaan nähden.

Lienee sanomattakin selvää, että oikeudenmukaisuusnäkökulmasta olisi kohtuutonta ehdottaa Kiinalle yhtä suuria velvoitteita kuin Yhdysvalloille.

Kaisa Kosonen

Otetaanpa esimerkiksi Kokoomuksen Reijo Paajanen. 19. joulukuuta 2008 eduskunnassa käsiteltiin hallituksen pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiaa. Tässä käsittelyssä Paajanen perusteli nimenomaan ydinvoiman tarvetta näin:

“Ydinvoiman lisärakentamista tarvitaan kasvavan energiatarpeen tyydyttämiseksi”

Kului puoli vuotta ja tapahtui paljon. Metsäteollisuus, joka omistaa kolmanneksen Suomen ydinvoimasta ja on Suomen suurimpia sähkönkäyttäjiä, ajoi toimintaansa rajusti alas, mikä oli tärkeä syy siihen, että Suomessa jo pari vuotta jatkunut sähkönkulutuksen lasku rikkoi ennätyksiä. Työ- ja elinkeinoministeriöltä valmistui selvitys, jonka mukaan energiaa voi säästää Suomessa enemmän kuin kaikki nykyiset ydinvoimalat tuottavat. Kaiken tämän jälkeen 17. kesäkuuta 2009 eduskunnassa oli palautekeskustelu hallituksen ilmasto- ja energiastrategiasta. Reijo Paajanen perusteli puheenvuorossaan ydinvoiman tarvetta tasan näin:

“Ydinvoiman lisärakentamista tarvitaan kasvavan energiatarpeen tyydyttämiseksi”

Mitäs siinä eräässä keltaisessa t-paidassa lukikaan? “Ja jippo on siinä, että kun sitä toistaa toistaa toistaa tarpeeksi monta kertaa, niin moni alkaa uskoa.”

Topias Salonen

Pari päivää aiemmin S-ryhmän Espoon logistiikkakeskuksen ilmoitettiin alkavan toimittaa biojätteensä biokaasulaitokselle. S-ryhmän ABC-huoltoasemat ovat mukana myös St1:n jäteperäisen biopolttoaineen kehityksessä ja jakelussa.

Eilen SPU Systems ja Suutarinen Yhtiöt julkistivat Suomen energiatehokkaimman talon Mäntyharjulla. Talo kuluttaa valmistuttuaan 7-10 kertaa vähemmän energiaa kuin tyypillinen, rakennusnormien minimitason mukaan rakennettu talo.

Tänään julkistamassamme voimalaitosselvityksessä nostimme hyväksi esimerkiksi lisäksi Rovaniemen Energian suunnitteleman, 75-prosenttisesti uusiutuvaa bioenergiaa käyttävän, suurehkon voimalan.

Hyviäkin ratkaisuja tähän maahan pohjoiseen ja kylmään siis mahtuu. Ilman valtion lepsuilua niitä mahtuisi paljon enemmän ja kivihiilivoimaloita vähemmän.

Lauri Myllyvirta

Uskotko, että rakentamalla lisää ydinvoimaa saadaan suljettua saastuttavat kivihiili- ja turvevoimalat?

Mitäpä sen on väliä, mitä sinä tai minä uskomme (ellet sitten sinä ole esim. kansanedustaja). Greenpeace kuitenkin selvitti, mitä Olkiluoto 3:n ja mahdollisten uusien ydinvoimaloiden omistajat uskovat.

Vastaus on yksinkertainen. Ne uskovat, että Suomeen kannattaa rakentaa reilusti lisää kivihiili- ja turvelaitoksia, vaikka ydinvoimaa rakennettaisiin lisää. Olkiluodon ydinvoimalan kaksi suurinta omistajaa, Pohjolan Voima ja Fortum, suunnittelevat ilmastopäästöiltään ylivoimaisesti saastuttavimpia laitosinvestointeja. Niiden vuosina 2005-2015 tekemät ja suunnittelemat voimalat päästäisivät ilmakehään 4 miljoonaa tonnia hiilidioksidia. Sama määrä päästöjä syntyisi, jos kaikilla suomalaisilla henkilöautoilla ajettaisiin 20 km enemmän joka päivä.

PVO ja Fortum ovat myös ainoat energiayhtiöt, jotka suunnittelevat merkittäviä investointeja kivihiileen.

Strategia on yksinkertainen: annetaan sähkönkulutuksen kasvaa, jolloin tarvitaan lisää kivihiiltä ja turvetta säätövoimaksi. Sähkön hinta pysyy korkealla. Tuotetaan kaukolämpö pienillä turvekattiloilla. Vakuutetaan poliitikot siitä, että päästöt saadaan laskuun ydinvoimalla, eikä valtion ohjausta tarvita. Tehdään tiliä ydinsähkön viennillä. Kun vuonna 2025 huomataan, että päästöt eivät laskeneet vielä seitsemännelläkään ydinvoimalalla, niin onkin jo liian myöhäistä.

No mutta, eiköhän meidän tavallisten kansalaisten ole helpompi keskittyä seuraamaan Big Brotheria ja uskoa vaan, että kyllä se ilmasto-ongelma ratkeaa ydinvoimalla.

Älä siis turhaan tutustu esim. Greenpeacen esitykseen kestävistä energiaratkaisuista tai osallistu ilmastolakia vaativaan mielenosoitukseen.

Lauri Myllyvirta

Meidän Jore.

Vaan mitenkä Ollila vaikutusvaltaansa käyttää? Ajaako hän Shellille raikasta, vastuullista agendaa ja uusia tuulia, kuten on haastatteluissa antanut ymmärtää? (Muistattehan tuon legendaarisen haastattelun Hesarin sunnuntaisivuilla tammikuussa 2007, jolloin Ollila puhui muuttuneista asenteista, energiatehokkuudesta ja maapallon kantokyvystä.)

Yhdysvalloissa väännetään parhaillaan kättä ensimmäisistä kansallisista päästörajoituksista. Kuinka ollakaan, öljy- ja kaasualan yritykset suunnittelevat masinoivansa lavastettuja mielenosoituksia päästörajoituksia vastaan. Tähän saastuttamisen vapautta ajavaan mahtikerhoon, American Petroleum Instituteen (API) kuuluu myös Shell.

Suunnitelman vuodettua julkisuuteen Shell on ilmoittanut, ettei se osallistu sen toimeenpanoon. Puljusta tai sen agendasta Shell kuitenkaan ei ole irtisanoutunut, ja sen työntekijät voivat kuulemma osallistua mielenosoituksiin, jos haluavat.

Viime vuoden lokakuussa Jorma Ollila kävi Suomessa esittelemässä Shellin energiaskenaarioita vuodelle 2050. Yleisölle esitettiin kaksi tulevaisuuskuvaa, joista ensimmäinen, Scramble, havainnollisti nykymenon jatkumista toinen, Blueprints, kuvasti Shellin “valoisaa” tulevaisuusvisiota. Valitettavasti Ollilan sana on Suomessa pyhä ja vain harva arvovaltaisesta suomalaisyleisöstä tuntui tajuavan, että todellisuudessa Shellin Blueprints-skenaariokin on todellinen kauhuskenaario: energiasektorin hiilidioksidipäästöt olisivat vuonna 2050 - siis yli 40 vuoden päästä - yhä nykytasolla!

IPCC:n arvioiden mukaan maailman päästöt pitäisi saada vuoteen 2050 mennessä alle viidesosaan nykyisestä, jos maailman keskilämpötilan nousu halutaan rajoittaa hyvällä todennäköisyydellä alle kahden asteen vaararajan. Toisin sanoen jäljellä oleva “päästövara” on käytetty jo 20 vuodessa, jos päästöt pysyvät nykytasolla, kuten Naturessa hiljattain julkaistu artikkeli havainnollisti. Maailman 78 haavoittuvinta maata haluaa ymmärrettävästi nähdä tätäkin nopeampia leikkauksia, sillä niille jo puolitoista astettakin on liikaa.

Shell on perinteinen öljy-yhtiö, vaikka Ollilalla kuorruttaisi. Näyttöjen perusteella se ei aja nopeita päästöleikkauksia tai politiikkaa, joka loisi pohjan puhtaan ja energiapihin teknologian läpimurrolle, vaan se ajaa lainsäädäntöä, joka takaa fossiilisille polttoaineille kysynnän jatkossakin.

Jore hei, mitä sun visioille kävi?

Kaisa

Kun pohdimme sitä, miten toimikunnan esittämillä toimilla saavutettavaa 37 TWh:n energiansäästöä havainnollistetaan, yhtenä vaihtoehtona tuli esille sanoa, että säästö on suurempi kuin koko Suomen ydinsähkön tuotanto Olkiluoto 3:n valmistumisen jälkeen tai kolme kertaa pelkän Olkiluoto 3 -reaktorin sähköntuotanto.

Elinkeinoelämän keskusliiton edustaja esitti vastalauseen: “Mutta sittenhän se kuulostaa siltä, että emme tarvitse lisää ydinvoimaa!”.

Aivan.

Lauri Myllyvirta
Ps. Katso myös ympäristöjärjestöjen tiedote mietinnöstä.

HKL menee omassa lausunnossaan pahasti metsään. Tapio Laakson (vihr) rakentavat muutosehdotukset lausuntoon kaatuivat 4-5, vaikka HKL:n johtokunnan pj. Jessica Karhu (vihr), Teppo Eskelinen (vas) ja Mirva Haltia-Holmberg (sd) kannattivat ehdotuksia. Muilla johtokunnan jäsenillä (Ari Lehtinen (sd), Mika Ebeling (kd), Anita Kuitunen (kok), Riitta Snäll (kok) ja Tuomo Valve (kok) on kova usko ja luotto EU:n direktiiveihin, sillä lausunnossa vedotaan EU:n uusiutuvaa energiaa koskevaan direktiiviin, joka ei ole edes voimassa ennen syksyä 2010 ja siihen mennessä tulee käymään läpi vielä useita muutoksia. Esimerkiksi palmuöljyn polttoainekysynnän vaikutuksia maankäyttöön valmistellaan otetavaksi huomioon lopullisessa direktiivissä, kun niitä tämänhetkisessä versiossa ei vielä huomioida.

HKL ei lausunnon mukaan ota mitään kantaa raaka-ainekysymyksiin. Samaan hengenvetoon edellä mainitut viisi johtokunnan jäsentä kuitenkin haluavat todeta, että uskotaan, että Neste Oil on vastuullinen tekijä ja tuo hyvinvointia tuotantoalueelle. Indonesialainen metsäaktivisti Ade Fadli oli keskiviikkona luovuttamassa yli 10 400 lähinnä pääkaupunkilaisen ihmisen allekirjoittamaa vetoomusta valtuutetuille palmuöljydieselistä luopumiseksi, ja hän kertoi aika toisenlaisia terveisiä palmuöljyn tuotannon ja lisääntyvän kysynnän vaikutuksista paikallisille ihmisille. HKL:n johtokunnan enemmistö kuitenkin ennemmin kuuntelee miljardiluokan investointeja tekevää yritystä, kuin pääkaupunkilaisten ja indonesialaisten ääntä.

Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupunginvaltuutettujen on kannettava vastuunsa ja annettava yritykselle oikea viesti: niin kauan kuin NExBTL-dieselin raaka-aine on palmuöljy tai muu kestämätön raaka-aine, kyseistä polttoainetta ei käytetä. Metsäkato Kaakkois-Aasiassa pahenee huimaa vauhtia, ja tällä menolla esimerkiksi orankien elinalueet on hakattu jopa viiden vuoden sisään. Vaarallista ilmastonmuutosta vastaan on taisteltava, mutta se on tehtävä oikein keinoin. Ei pidä tukea keinoja, jotka itse asiassa pahentavat ilmastonmuutosta.

Palmuöljyä ei vielä käytetä polttoaineena kovin suuressa mittakaavassa, mutta jos Neste Oil toteuttaa suunnitelmansa ja tuottaa kahden vuoden sisään melkein kaksi miljoonaa tonnia palmuöljydieseliänsä vuosittain, palmuöljyn kysyntä polttoaineeksi kasvaa merkittävästi ja sademetsät sekä paikallisten ihmisten viljelymaat raivataan tieltä pois. Neste Oilin väite, että he olisivat luopumassa palmuöljyn käytöstä lähivuosina, ei ole kovin uskottava, kun yhtiö samaan aikaan rakentaa kahta maailman suurinta biopolttoainelaitosta Singaporeen ja Rotterdamiin eli suoraan palmuöljyteollisuuden keskusalueille.

Pääkaupunkiseudun kaupunginvaltuustot päättävät palmuöljydieselkokeilun kohtalosta syksyllä ja kokeilun päätyttyä tehdään päätökset siitä, johtaako kokeilu palmuöljydieselin laajamittaiseen käyttöön. Neste Oilin palmuöljydieselin käyttöä ei tule jatkaa. Kokeilu on lopetettava ja sen sijaan tuettava oikeita keinoja päästövähennysten aikaansaamiseksi, kuten jäteperäisiä polttoaineita ja energiatehokkuutta.

Maija Suomela

Eija-Riitta Korhola heitteli blogissaan kuukausi takaperin jälleen lokaa ympäristöjärjestöjen niskaan. Tällä kertaa ydinvoimakriittisyydestä. Korhola uumoilee, että järjestöjen ydinvoimavastustus on identiteettikysymys, joka menee kaikkien muiden ympäristöongelmien, jopa ilmastonmuutoksen edelle ympäristöjärjestöillä.

Tässä vaiheessa ironian rasvainen etusormi tönäisee Eija-Riitta Korholaa. Korhola ei ole nähtävästi pahemmin sisäistänyt minkä takia järjestöt vastustavat ydinvoimaa. Radioaktiivisten aineiden perimmäisen ongelmien lisäksi ilmastonmuutos on nimittäin tehnyt ydinvoimasta aivan uudella tavalla ongelmallisen. Vaikka ydinvoimaa rakennettaisiin maailmalla rajusti lisää, olisi sen osuus päästövähennyksistä vain marginaalinen. Kalliin ja hitaan ydinvoiman rakentaminen kuitenkin vie valtavasti resursseja merkittäviltä päästövähennyskeinoilta. Ilmastonmuutoksen alla ydinvoiman vastustaminen on siis pragmaattista, ei ideologista. (Lisäys: Lue MIT:n tuore raportti ydinvoiman huonosta päästövähennyspotentiaalista).

Ironista, sillä itse Korholalle ympäristöjärjestöjen vastustaminen vaikuttaa olevan hyvinkin keskeinen identiteettikysymys. Vaikuttaa siltä, ettei Korhola edes vaivaudu perehtymään miksi ydinvoimaa vastustetaan, sillä hänen identiteetilleen on tärkeää olla eri mieltä ympäristöjärjestöjen kanssa, ja jos ydinvoimavastustuksen leimaa joksiksin identiteettihaihatteluksi, voi hän näppärästi jättää käsittelemättä todelliset syyt vastustaa ydinvoimaa. Ei tunnu mahtuvan Korholan päähän, että ydinvoimaa vastustetaan ihan konkreettisista, meidän arkeemme vaikuttavista syistä. Korhola huomauttaa näennäisestä tikusta toisten silmässä, muttei näe, että omassa silmässään törröttää kokonainen halko.

Kritiikkiä saimme myös siitä, kuinka ympäristöjärjestöjen rinnalla ydinjätteen ja uraaninlouhinnan riskeistä on puhunut professori, geologi Matti Saarnisto, joka suhtautuu varauksellisesti ilmastonmuutosta koskevaan tieteeseen. Korholan mukaan Saarniston pitäisi kuulua ympäristöjärjestöjen mustalle listalle tämän takia. Suomalaisen tiedeakatemina pääsihterinä toimiva Matti Saarnisto on erityisesti perehtynyt jääkausien geologiaan ja arvioinut Säteilyturvakeskuksen pyynnöstä Posivan ydinhautahanketta. Ilmeisesti Korholan mielestä kaikki tämä asiantuntijuus ja kokemus täytyisi sivuuttaa kokonaan. Minä en näe asioita niin mustavalkoisena, ja opin jo yläasteella mitä argumentum ad hominem tarkoittaa.

Seuraavaksi ironia kaataa Korholan kumoon karvaisella keskisormellaan. Korholan kollegan ja Kokoomuksen eurovaaliehdokkaan, europarlamentaarikko Ari Vatasen mukaan vouhotus ilmastonmuutoksesta on vihreän liikkeen kehittämä salaliitto, jotta vihreä liike saisi valtaa. Hulvatonta, että radikaali ilmastoskeptikko, jolle jonkin asian vastustaminen on niin suuri identiteettikysymys, että sitä varten pitää kehittää salaliittoteorioita, löytyykin Korholan oman puolueen riveistä, ja vielä on Korholan rinnalla Euroopan parlamentissa.

Eija-Riitan olisi hyvä ehkä vähän tarkistaa kenelle minkäkin vastustus on identiteettikysymys.

Topias Salonen