Bloggasin aikaisemmin siitä, miten työ- ja elinkeinoministeri Pekkarisen taikatemppu piti ydinvoiman tarpeen muuttumattomana, vaikka ennuste teollisuuden sähkönkulutuksesta aleni yhden reaktorin verran.
Luvuilla kikkailu vaikeuttaa nyt Pekkarisen omaa asemaa, koska ydinvoimalobbarit ovat keksineet mainion argumentin: “tottahan teollisuus tarvitsee paljon enemmän sähköä kuin Pekkarinen ennustaa, ja siksi tarvitaan ei yksi vaan kolme reaktoria!”
Paperiteollisuudella, Outokummulla ja muilla suurilla sähkönkäyttäjillä on, sinällään ansaitusti, kovan insinööriosaamisen maine. Nyt ne kuitenkin hyväksikäyttävät tätä uskottavuuttaan esittämällä väitteitä, joita eivät mitenkään pysty perustelemaan kovilla luvuilla. Toimittajat ottavat teollisuudelta mieluummin raflaavan väitteen kuin tarkistavat faktat.
Elinkeinoelämän keskusliiton ja Energiateollisuuden yhteinen sähkönkulutusennuste eroaa raskaan teollisuuden osalta työ- ja elinkeinoministeriön ennusteesta n. 5 TWh - alle puolen reaktorin verran. Outokummun investointisuunnitelmat kasvattaisivat konsernin sähköntarvetta korkeintaan 1-2 TWh ja tämä on jo mukana em. ennusteissa. Kuitenkin kumpi tahansa kelpaa lobbareille argumentiksi kolmen ydinreaktorin 35 TWh:n sähköntuotannon lisäyksen puolesta.
Ympäristöjärjestöiltä olisi samankokoinen suuruusluokkavirhe, jos sanoisimme, että kaikki Suomen ydinvoimalat voidaan sulkea pelkästään rakentamalla vuoteen 2020 mennessä enemmän tuulivoimaa kuin hallitus on linjannut. Tämä väite ei menisi julkisuudessa läpi yhtä köykäisesti - ympäristöjärjestöiltä edellytetään lähteitä ja perusteluja, mutta lobbareiden sana on laki. Meille lähteiden ja perustelujen esittäminen ei ole ongelma, mutta turhauttaa, kun “vastapuolen” ei sellaisesta tarvitse murehtia.
Mittaluokkien lisäksi ydinvoiman lisärakentamisen perustelussa teollisuuden säilyttämisellä on perustava ajatusvirhe. Kuvitellaan, että mahdollisuus ostaa halpaa sähköä sähkömarkkinoiden ohi pitäisi tehtaat käynnissä. Todellisuudessa homma menee näin: jos tehdas ei ole kannattava sähkön markkinahinnalla, sen omistajan on kannattavampaa sulkea tehdas ja myydä sähkö markkinoille. Ydinvoimala tai muutama ei taas sähkön markkinahintaa paljon heiluttele, kun se määräytyy Pohjoismaiden ja Saksan yhteisessä sähköpörssissä.
Ydinvoima voi kasvattaa teollisuusyritysten voittoja, mutta tehtaita se ei pidä käynnissä. Siihen tarvitaan mm. toimivat kotimarkkinat uusille tuotteille ja metsäteollisuuden osalta bioenergian ja puutuotteiden tuominen sellunkeiton rinnalle nykyistä vahvemmin. Nykyinen ydinvoimakeskustelu, jossa yritykset voivottelevat kilpaa huonoa kilpailukykyään ja uhkailevat maastapaolla, ei ainakaan auta työpaikkojen säilyttämistä.
Lauri Myllyvirta