ILMASTO JA ENERGIA

Jyväskylä Innovation Oy:n seminaarissa biokaasusta liikenteessä keskusteltiin tänään biokaasun hyvinkin kiinnostavasta potentiaalista. Biokaasua saadaan jäteraaka-aineista ja samalla voidaan ottaa talteen ravinteita maatalouden käyttöön.

Jäteperäisen biokaasun hiilidioksiditase on erinomainen useimpiin muihin biopolttoaineisiin verrattuna. Lisäksi teknologia on jo käytössä ja olemassa.

Biokaasualalla ollaankin näreissään siitä, että hallitus kaavailee polttoaineverouudistuksessa veron nostoa biokaasulle. Sen sijaan esimerkiksi palmuöljypohjaista biodieseliä aiotaan kohdella hyvin lempeästi, vaikka sen päästöjen on osoitettu olevan jopa fossiilisia polttoaineita pahemmat.

Tämä on erityisen nurinkurista, koska polttoaineverouudistuksen idea on nimenomaan kasvihuonekaasuja vähentävien polttoaineiden tukeminen. Onko kyse siitä, että Jyrki Kataisen korviin yltää helpommin valtionyhtiö Neste Oilin kuin maaseudun pientuottajien sanoma?

Keskustan kansanedustaja Timo Kaunisto totesi seminaarissa, että “keskustelua hallitsee yksi asia kerrallaan, ja nyt se on kolme ydinvoimalaa. Muita energiaratkaisuja ei mietitä”.

Ehkä kuitenkin kannattaisi - jos polttoaineiden kasvihuonekaasupäästöt arvioitaisiin kattavasti, hyötyjiä olisivat kotimaiset, jäteperäiset biopolttoaineet, joiden tuotanto toisi rutkasti hallituksen toivomia työpaikkoja, vieläpä harvaan asutuille seuduille. Herätkää, hallitus!

-Sini

Paljon internetin keskusteluja seuranneena olen alkanut jo kyllästyä tapaan, jolla monet ydinvoimakannattajat verhoilevat todelliset syynsä ydinvoimakannatukseen. Ydinvoimaa vaaditaan ylimalkaisesti viittaamalla populistisesti päästövähennyksiin, työllisyyteen ja pelottelemalla venäläisellä sähköllä.

Keskustelun syventyessä nämä perustelut kuitenkin lässähtävät kasaan ja ydinvoimakannattajat siirtyvät täysin toiselle vaihteelle: ydinsähköä pitää saada rakentaa vientiä varten, eikä valtion pitäisi rajoittaa ydinvoiman rakentamista nykyisellä tavalla. Loppujen lopuksi ydinvoiman kannatuksen syynä eivät siis ole Suomen todelliset tarpeet, vaan periaate: valtion ei tulisi rajoittaa yksityisten yritysten toimintaa. Kaikkia kolmea rakennuslupaa kannatetaan, koska periaatteena on vastustaa valtion syyniä lisärakentamiseen.

Ei tietenkään edesauttaisi ydinvoiman lisärakentamista, jos ydinvoimakannattaja julkisessa keskustelussa tokaisisi suoraan että ”eihän Suomen hyvinvointi ja päästövähennykset lisäydinvoimaa tarvitse, mutta yksityisten yritysten nyt pitäisi saada rakentaa ydinvoimaa vientiin, jos ne niin haluavat”. Tuollaista syytä lisärakentamiselle olisi hyvin vaikea niellä, joten jotta siitä saataisiin helposti nieltävä järkivihreä torttu, se pitää sokeroida ja kuorruttaa niillä epämääräisillä mutinoilla työllisyydestä, omavaraisuudesta ja piristää pienellä pelolla Venäjää kohtaan. Näin se ydinvoimayritysten intressien pakkosyöttö onnistuu paremmin.

Ja tämä ei jää vain keskustelupalstoille. Eilisessä kirjoituksessaan Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja on mallikkaasti käyttänyt kuorrutetta ja sokeria peittääkseen kahden viimeisen kappaleen maun.

Topias Salonen

Kiinan tärkein poliittinen tapahtuma, kansankongressi, alkoi tällä viikolla. Yksi kuumimmista aiheista on vähähiilinen kehitys. Neuvoa-antavan poliittisen kongressin ehdotuksista joka kymmenes koskee ilmastopäästöjen hillintää. Ympäristönsuojelun kakkosministeri on ehdottanut uusia ympäristöveroja, mukaanluettuna hiiliveroa. Greenpeace tukee tunnetun ekonomin tekemää ehdotusta hiiliverosta ja on puolustanut sitä tiedotusvälineissä.

Tärkeimmät perusteet hiiliverolle Kiinassa ovat talouden ja energiantuotannon ohjaaminen vähäpäästöisempään suuntaan sekä uhka Yhdysvaltojen asettamasta hiilitullista kiinalaisille tuotteille.

Greenpeace on aiemmin myötävaikuttanut mm. uusiutuvan energian tukijärjestelmän luomiseen Kiinaan. Järjestelmän ansiosta Kiinaan asennettiin viime vuonna 13 000 MW tuulivoimaa - määrä, joka vastaa Tanskan koko sähkökulutusta.

Lauri Myllyvirta

Bristolissa kaupunginvaltuutetut eivät hyväksyneet voimalaitosta, jonka raaka-aineena olisi käytetty palmuöljyä. Valtuutetut huomioivat näin paikallisella tasolla tehtyjen päätöstensä maailmanlaajuiset vaikutukset. Voimalaitosta ei hyväksytty, koska palmuöljyn tuotanto tuhoaa sademetsiä Kaakkois-Aasiassa. Palmuöljyn kasvava kysyntä pahentaa ennestään katastrofaalista tilannetta.

Bristolin valtuutettujen tekemä päätös on esimerkkitapaus, sillä Iso-Britanniaan on ollut suunnitteilla useampia vastaavia laitoksia. Myös Suomessa on aika seurata brittikollegoiden esimerkkiä. Pääkaupunkiseudun päättäjien täytyy kantaa vastuu päätöstensä vaikutuksista maailmalla ja kieltäytyä Neste Oilin palmuöljydieselin käytöstä julkisessa liikenteessä.

Bristolissa valtuutetut saivat postia yli 1 100:lta palmuöljyn ympäristövaikutuksista huolestuneelta ihmiseltä. Pääkaupunkiseudulla palmuöljydieseliä vastustavan vetoomuksen allekirjoitti muutamassa kuukaudessa yli 10 400 ihmistä - kuunnellaanko Suomessa kaupunkilaisten ääntä?

Maija Suomela

Time-lehdessä on erinomainen juttu ydinvoimarakentamisesta Yhdysvalloissa. Tässä parhaita paloja suomennettuina:

• USA:an ei ole rakennettu yhtään uutta ydinreaktoria yli kahteen vuosikymmeneen. Vogtlen voimala Georgian osavaltiossa on eriomainen esimerkki siitä, miksi näin on. Vogtlessa toimivien kahden reaktorin alkuperäinen kustannusarvio oli miljardi dollaria neljästä reaktorista ja lopullinen hinta yhdeksän miljardia kahdesta reaktorista.
• Nyt voimalan omistaja Southern Co. yrittää lopulta rakentaa toiset kaksi reaktoria ja niiden arvioitu kustannus on 14 miljardia. Ja on aivan varmaa, että että luku on aivan liian alhainen, sillä ydinvoiman kustannusarviot ovat aina aivan liian alhaisia. Siksi yksikään järjissään oleva Wall Streetin sijoittaja ei sijoittaisi ydinvoimaan. Vaihtoehtoinen rahoittaja on kuitenkin löytynyt: veronmaksajat. Obama esittää liittovaltion lainatakuiden kasvattamista 55 miljardiin dollariin samalla kun arvioidaan, että riski hankkeiden kaatumisesta veronmaksajien syliin on 25-50 %.
• USA voi olla matkalla samantyyliseen ydinvoimasosialismiin kuin Ranska. Hallinnon holtiton rahanjako voi saada aikaan jonkinlaisen ydinvoimarakentamisen käynnistymisen. Se etenee kuitenkin kompuroiden: vuodesta 2007 USA:n ydinvoimaviranomaiselle NRC:lle on jätetty 26 hakemusta ydinvoimalan rakentamisesta. Niistä 19:n on peruttu tai lykätty vuosilla.
• Ydinvoima on mahdollisesti kaikkein kallein tapa vähentää ilmastopäästöjä, mistä syystä yksityiset sijoittajat satsaavat miljardeja energiaa säästävään teknologiaan sekä tuuleen, aurinkoon ja muihin uusiutuviin.

Lisää jenkkien ydinvoimaseikkailuista Greenpeacen blogissa

Lauri Myllyvirta

———————————edelleen välitetty viesti————————————-

Tervetuloa kuulemaan Greenwichin yliopiston energiatutkimuksen professori Steve Thomasin näkemyksiä ydinvoiman kustannuksista ja ydinteollisuuden tulevaisuudennäkymistä.

Paikka: Eduskunnan kansalaisinfo
Aika: torstaina 25.2. klo 12.15-13.00

Professori Thomas tunnetaan Olkiluodon ongelmat ennakoineena asiantuntijana. Hän vieraili Suomessa ennen eduskunnan päätöstä viidennestä ydinvoimalasta ja kritisoi silloin voimakkaasti TVO:n kustannusarvioita.

Olkiluoto 3 on Thomasin mielestä varoittava esimerkki maailmanlaajuisesti. Thomasin mukaan ydinvoimaloiden hinta-arviot ovat kuusinkertaistuneet viimeisten 10 vuoden aikana. Uusi ydinreaktori maksaisi vielä reilusti Olkiluoto 3:n nykyisiä hinta-arvioita enemmän ja riski kustannusarvioiden ylityksestä jäisi suomalaisten kannettavaksi.

Professori Thomas on tutkinut energiapolitiikkaa yli 25 vuoden ajan. Hän keskittyy erityisesti ydinvoimaan liittyviin taloudellisiin ja poliittisiin kysymyksiin sekä energiamarkkinoiden vapauttamisen vaikutuksiin. Thomas on yksi Saksan hallituksen tilaaman World Nuclear Industry Status Report 2009:n kirjoittajista ja kuuluu useiden tieteellisten julkaisujen toimituskuntaan.

Vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ville Niinistö käyttää tilaisuudessa kommenttipuheenvuoron. Tilaisuuden järjestää Vihreä eduskuntaryhmä yhteistyössä Greenpeacen kanssa.
—————————–edelleen välitetty viesti———————————————-

Tässä MTV3:n nettisivuilla vuonna 2002 julkaistu uutinen Olkiluodon kustannusarviosta, jossa Thomasta siteerataan.

Bloggasin aikaisemmin siitä, miten työ- ja elinkeinoministeri Pekkarisen taikatemppu piti ydinvoiman tarpeen muuttumattomana, vaikka ennuste teollisuuden sähkönkulutuksesta aleni yhden reaktorin verran.

Luvuilla kikkailu vaikeuttaa nyt Pekkarisen omaa asemaa, koska ydinvoimalobbarit ovat keksineet mainion argumentin: “tottahan teollisuus tarvitsee paljon enemmän sähköä kuin Pekkarinen ennustaa, ja siksi tarvitaan ei yksi vaan kolme reaktoria!”

Paperiteollisuudella, Outokummulla ja muilla suurilla sähkönkäyttäjillä on, sinällään ansaitusti, kovan insinööriosaamisen maine. Nyt ne kuitenkin hyväksikäyttävät tätä uskottavuuttaan esittämällä väitteitä, joita eivät mitenkään pysty perustelemaan kovilla luvuilla. Toimittajat ottavat teollisuudelta mieluummin raflaavan väitteen kuin tarkistavat faktat.

Elinkeinoelämän keskusliiton ja Energiateollisuuden yhteinen sähkönkulutusennuste eroaa raskaan teollisuuden osalta työ- ja elinkeinoministeriön ennusteesta n. 5 TWh - alle puolen reaktorin verran. Outokummun investointisuunnitelmat kasvattaisivat konsernin sähköntarvetta korkeintaan 1-2 TWh ja tämä on jo mukana em. ennusteissa. Kuitenkin kumpi tahansa kelpaa lobbareille argumentiksi kolmen ydinreaktorin 35 TWh:n sähköntuotannon lisäyksen puolesta.

Ympäristöjärjestöiltä olisi samankokoinen suuruusluokkavirhe, jos sanoisimme, että kaikki Suomen ydinvoimalat voidaan sulkea pelkästään rakentamalla vuoteen 2020 mennessä enemmän tuulivoimaa kuin hallitus on linjannut. Tämä väite ei menisi julkisuudessa läpi yhtä köykäisesti - ympäristöjärjestöiltä edellytetään lähteitä ja perusteluja, mutta lobbareiden sana on laki. Meille lähteiden ja perustelujen esittäminen ei ole ongelma, mutta turhauttaa, kun “vastapuolen” ei sellaisesta tarvitse murehtia.

Mittaluokkien lisäksi ydinvoiman lisärakentamisen perustelussa teollisuuden säilyttämisellä on perustava ajatusvirhe. Kuvitellaan, että mahdollisuus ostaa halpaa sähköä sähkömarkkinoiden ohi pitäisi tehtaat käynnissä. Todellisuudessa homma menee näin: jos tehdas ei ole kannattava sähkön markkinahinnalla, sen omistajan on kannattavampaa sulkea tehdas ja myydä sähkö markkinoille. Ydinvoimala tai muutama ei taas sähkön markkinahintaa paljon heiluttele, kun se määräytyy Pohjoismaiden ja Saksan yhteisessä sähköpörssissä.

Ydinvoima voi kasvattaa teollisuusyritysten voittoja, mutta tehtaita se ei pidä käynnissä. Siihen tarvitaan mm. toimivat kotimarkkinat uusille tuotteille ja metsäteollisuuden osalta bioenergian ja puutuotteiden tuominen sellunkeiton rinnalle nykyistä vahvemmin. Nykyinen ydinvoimakeskustelu, jossa yritykset voivottelevat kilpaa huonoa kilpailukykyään ja uhkailevat maastapaolla, ei ainakaan auta työpaikkojen säilyttämistä.

Lauri Myllyvirta

Nauhoite Ydinvoima 2010 -seminaarista.

Osaatko vaihtaa polkupyörän dynamon? Etkö? Siinä tapauksessa sinun mielipidettäsi ei kannata kuunnella ydinvoimakysymyksessä.

Tai näin ainakin ydinvoimaa haluavan Paperiliiton Jouko Ahonen sanoi eilisessä Ydinvoima 2010 -seminaarissa. Seminaarissa ydinvoimaa ajava teollisuus lobbasi kansanedustajia.

Tässä Ahosen kommentti kokousäänityksestä litteroituna (myös kuultavissa yllä olevalla videolla):

“Sitten vedotaan aina siihen että kun kansalta jos kysytään niin kansa sitten sanoo sitä ja tätä. Kansa vastustaa. Minusta ydinvoima on sillä tavalla tunnepitoinen asia että sitä ei pidä mennä kysymään sellaisilta ihmisiltä jotka ei osaa polkupyörän dynamoa asentaa. Mökin mummo vastaa, en mitenkään mollaa Pihtipudasta, mutta Pihtiputaan mummo vastaa sillä tavalla että ‘Minkä takia ydinvoimaa, onhan meillä tuo sähkö’.”

Ketä ydinvoimakysymyksessä kuunnellaan?

Kansalaisia vai Jouko Ahosta? Tähän mennessä asiaan ovat päässeet vaikuttamaan vain joukoahoset (katso esim. Lauri Myllyvirran blogikirjoitus “Kenen etu näkyy ilmastostrategiassa?“). Ydinvoimassa ei kuitenkaan ole kyse vain teknisestä ratkaisusta, vaan päätöksestä, jonka seurauksista vastaavat myös lukemattomat tulevat sukupolvet. Kun parempiakin vaihtoehtoja on olemassa on ydinvoimaan sijoittaminen varsin vastuutonta.

Milloin moraalinen ulottuvuus on poistettu meitä kaikkia koskevasta päätöksenteosta?

Virpi Oinonen

PS. Kansanedustajille voi lähettää viestin tekemällä äänestyssitoumuksen osoitteessa www.ydinvoima.fi. Ympäristöjärjestöjen yhteinen “Äänestä ydinvoima historiaan” -kampanja on jo kerännyt reilu 8000 äänestyssitoumusta ja pyrkimyksenä on saada luku 10 000:n sunnuntain loppuun mennessä.

Syö vaan kiltisti, sillä muuta ruokaa ei ole tarjolla. Eduskuntaa sullotaan umpikujaan, sillä muita vaihtoehtoja kuin ydinvoiman lisärakentaminen ei edes valmistella. YLE:n eilen julkistaman nimettömän kyselyn tulos olisi aika erilainen jos kansanedustajilta kysyttäisiin, ottaisitko mieluummin 1500 megawattia uusiutuvia vai uuden ydinjätemyllyn.

Työ- ja elinkeinoministeriön ennusteiden mukaan sähköä tarvitaan jo päätettyjen lisäysten päälle vielä vajaan puolen ydinreaktorin verran, jotta teollisuuden sähkönsaanti voidaan turvata, vähentää lauhteen käyttö minimiin ja lopettaa sähkön nettotuonti. Teollisuuden arviot omasta sähköntarpeestaan ovat muutaman terawattitunnin verran ministeriön arvioita korkeampia. Kyse ei todellakaan ole sellaisesta sähkön lisätarpeesta, jota ei voitaisi kattaa monin verroin tuulivoimalla, bioenergialla ja karsimalla sähkön tehotonta käyttöä sähkölaitteissa ja rakennuksissa.

Hallituksen laimeat tavoitteet uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden lisäämiseksi on nielty aivan liian kritiikittömästi. Nyt on aika vaatia turvallisten energiaratkaisujen ottamista takaisin keskusteluun.

Lauri Myllyvirta

Tiedotusvälineet ovat eilen ja tänään tehneet ison numeron siitä, että Obama myönsi kahdeksan miljardin dollarin lainatakuut kahdelle n. 1200 MW:n ydinreaktorille. Episodi osoittaa lähinnä sen, että jo kymmenen vuotta puuhattu ydinvoimaohjelma on edelleen lähtökuopissaan ja sen hinta on paisunut taivaisiin. Kukaan ei tule rakentamaan reaktoreita ilman massiivisia julkisia tukia.

Yhdysvallat aloitti vuonna 2001 ydinvoimarakentamisen käynnistämiseen tähtäävän ohjelmansa, nimeltään Nuclear 2010. Se tarjosi valikoiman julkisia tukia yhtiöille, jotka rakentaisivat puolenkymmentä demonstraatiolaitosta. Kaksi tärkeintä tukimuotoa olivat lainatakuut sekä tuotantotuki ensimmäisten laitosten tuottamalle ydinsähkölle, suuruudeltaan 18 dollaria/MWh (sähkön tyypillinen myyntihinta on 50 dollaria/MWh).

Lainatakuiden oli tarkoitus kattaa noin 40 % reaktorien rakennuskustannuksista. Tuohon aikaan ydinvoimateollisuus ennusti luottavaisesti, että uusien reaktorimallien rakennuskustannukset olisivat noin 1000 $/kW, eli Olkiluoto 3:n kokoinen laitos maksaisi 1,6 miljardia dollaria. 5-6 uuden reaktorin rakentamiseen tarvittavat lainatakuut olisivat siis suuruudeltaan 3-4 miljardia dollaria.

Vuoteen 2008 mennessä Yhdysvalloissa ei ollut rakenteilla yhtään laitosta, mutta suunnitteilla oli 15 reaktoria. Ydinreaktorien toimittajien kanssa käytyjen keskustelujen perusteella odotetut rakennuskustannukset olivat 5000 $/kW. Sähköyhtiöt ja pankit olivat viestittäneet, että lainatakuiden määrä ei ollut riittävä lainojen saamiseen ja ne onnistuivat lobbaamaan lainatakuiden määräksi 100 prosenttia lainarahasta ja 80 prosenttia kokonaiskustannuksista. Ohjelman toteuttamiseksi tarvittavien lainatakuiden määrä oli noussut 90 miljardiin. Sen jälkeen valtavat julkiset tuet kasvattivat suunnitteilla olevien hankkeiden määrän 31:een.

Bush kasvatti lainatakuiden määrää budjetissa 18 miljardiin dollariin ja nyt Obama on luvannut kasvattaa sen 55 miljardiin, jos republikaanit tukevat ilmastolainsäädäntöä senaatissa. Kyse on siis ydin- ja hiilivoimasta pitävien republikaanien suostuttelusta edes vaatimattomien päästötavoitteiden taakse.

Eilen myönnetyt lainatakuut saavassa Southern Co:n hankkeessa kustannukset ovat 6000 $/kW.

Kongressin budjettitoimisto arvioi, että liittovaltiolla on ydinvoimahankkeissa 50 prosentin riski joutua maksumieheksi.

Obaman 55 miljardin dollarin lainatakuupaketti riittää siis alle 10 reaktorin rakentamiseen ja voi tulla maksamaan veronmaksajille 10-30 miljardia dollaria (jos 25-50 % yrityksistä joutuu maksuvaikeuksiin). Kustannusarviot ovat viisinkertaistuneet viimeisten 10 vuoden aikana ja reaktoria kohden tarvittavien lainatakuiden määrä on kymmenkertaistunut.

Reaktorimallien turvallisuustarkastelu on edelleen kesken. Ensimmäisten reaktorien rakentaminen alkaa aikaisintaan 2012 ja todelliset ongelmat alkanevat vasta sen jälkeen.

Vertailun vuoksi: ydinvoimaohjelman aloittamisen, vuoden 2001, jälkeen USA:ssa on asennettu 31 000 MW tuulivoimaa - vastaten sähköntuotannoltaan kuutta Olkiluoto 3:sta. Vaikka vuosittain asennettava tuulivoiman määrä ei enää kasvaisi, vuoteen 2020 mennessä ehdittäisiin asentaa 120 000 MW, eli 25 kertaa Olkiluoto 3:n verran. Tähän mennessä saadaan rakennettua korkeintaan muutama ydinreaktori.

Lauri Myllyvirta