Keskustelun syventyessä nämä perustelut kuitenkin lässähtävät kasaan ja ydinvoimakannattajat siirtyvät täysin toiselle vaihteelle: ydinsähköä pitää saada rakentaa vientiä varten, eikä valtion pitäisi rajoittaa ydinvoiman rakentamista nykyisellä tavalla. Loppujen lopuksi ydinvoiman kannatuksen syynä eivät siis ole Suomen todelliset tarpeet, vaan periaate: valtion ei tulisi rajoittaa yksityisten yritysten toimintaa. Kaikkia kolmea rakennuslupaa kannatetaan, koska periaatteena on vastustaa valtion syyniä lisärakentamiseen.

Ei tietenkään edesauttaisi ydinvoiman lisärakentamista, jos ydinvoimakannattaja julkisessa keskustelussa tokaisisi suoraan että ”eihän Suomen hyvinvointi ja päästövähennykset lisäydinvoimaa tarvitse, mutta yksityisten yritysten nyt pitäisi saada rakentaa ydinvoimaa vientiin, jos ne niin haluavat”. Tuollaista syytä lisärakentamiselle olisi hyvin vaikea niellä, joten jotta siitä saataisiin helposti nieltävä järkivihreä torttu, se pitää sokeroida ja kuorruttaa niillä epämääräisillä mutinoilla työllisyydestä, omavaraisuudesta ja piristää pienellä pelolla Venäjää kohtaan. Näin se ydinvoimayritysten intressien pakkosyöttö onnistuu paremmin.

Ja tämä ei jää vain keskustelupalstoille. Eilisessä kirjoituksessaan Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja on mallikkaasti käyttänyt kuorrutetta ja sokeria peittääkseen kahden viimeisen kappaleen maun.

Topias Salonen

ShareThis

Torstaina Greenpeace toimitti ympäristöministeri Paula Lehtomäelle hänen erityisavustajansa kautta kirjeen. Vapaaehtoiset vaativat ympäristöministeriä ajamaan aktiivisesti laillisesti sitovaa ilmastosopimusta, joten kirje sisälsi myös käsibanderollin ja pinssejä aloittelevalle ilmastoaktivistille. Pinsseissä tosin oli kaksi vaihtoehtoa, ja ympäristöministerin omasta aktiivisuudesta riippuu, kumman hän ansaitsee:

Miten on Paula, kumman pinssin koet omaksesi?

Topias Salonen

ShareThis

Otetaanpa esimerkiksi Kokoomuksen Reijo Paajanen. 19. joulukuuta 2008 eduskunnassa käsiteltiin hallituksen pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiaa. Tässä käsittelyssä Paajanen perusteli nimenomaan ydinvoiman tarvetta näin:

“Ydinvoiman lisärakentamista tarvitaan kasvavan energiatarpeen tyydyttämiseksi”

Kului puoli vuotta ja tapahtui paljon. Metsäteollisuus, joka omistaa kolmanneksen Suomen ydinvoimasta ja on Suomen suurimpia sähkönkäyttäjiä, ajoi toimintaansa rajusti alas, mikä oli tärkeä syy siihen, että Suomessa jo pari vuotta jatkunut sähkönkulutuksen lasku rikkoi ennätyksiä. Työ- ja elinkeinoministeriöltä valmistui selvitys, jonka mukaan energiaa voi säästää Suomessa enemmän kuin kaikki nykyiset ydinvoimalat tuottavat. Kaiken tämän jälkeen 17. kesäkuuta 2009 eduskunnassa oli palautekeskustelu hallituksen ilmasto- ja energiastrategiasta. Reijo Paajanen perusteli puheenvuorossaan ydinvoiman tarvetta tasan näin:

“Ydinvoiman lisärakentamista tarvitaan kasvavan energiatarpeen tyydyttämiseksi”

Mitäs siinä eräässä keltaisessa t-paidassa lukikaan? “Ja jippo on siinä, että kun sitä toistaa toistaa toistaa tarpeeksi monta kertaa, niin moni alkaa uskoa.”

Topias Salonen

ShareThis

Ihmettelen suuresti, kuinka Korhola voi todeta moista, kun samalla hän itse kuitenkin robottimaisesti rummuttaa ydinvoima- ja turveteollisuuden lobbareiden väitteitä. Vastoin sekä Kansainvälisen ilmastopaneeli IPCC:n että EU:n kantaa Korhola katsoo turpeenkin ”hitaasti uusiutuvaksi” energiamuodoksi, vaikka sen uusiutuminen kestää tuhansia vuosia ja päästöt ovat suuremmat kuin kivihiilen. Tarpeeksi pitkällä aikajaksolla kivihiili ja maaöljykin ovat ”hitaasti uusiutuvia” energiamuotoja. Mitä tulee ydinvoimaan, niin IPCC ja Kansainvälinen energiajärjestö IEA asettavat molemmat energiansäästön ja uusiutuvat energiamuodot ydinvoimaa tärkeämmiksi keinoiksi päästöjä vähentäessä. Ylipäänsä ydinvoiman suhteen Korholalla on käsittämätön taito koota kirjoituksissaan yhteen tiiviinä pakettina yleisimpiä virheellisiä ja harhaanjohtavia käsityksiä ydinvoiman puhtaudesta, hinnasta, ilmastovaikutuksista ja niin edelleen. Näiden virhekäsitysten kommentointi veisi sen verran tilaa, että säästän ne tulevaisuuteen. Pitäkää silmänne siis tarkkana tämän blogin suhteen.

Sokerina pohjalla nostan vain esille Korholan toisinaan toistaman väitteen, että tuulivoima kannibalisoi työpaikkoja Espanjassa. ”Akateemisena tutkimuksena” Korhola heittää espanjalaisen, yritysrahoitteisen lobbausinstituutin tutkimuksen, joka on saanut ankaraa kritiikkiä sekä puolueellisuudesta että itse tutkimustavoista. Itse instituutin toimijatkin ovat toimineet useissa ExxonMobilin rahoittamissa etujärjestöissä kiistämästä ilmastonmuutosta.

Niin että miten se menikään se lobbauksen kaksinaismoralismi? Korhola taitaa olla erittäin perso heittämään lähdekriittisyytensä, skeptisyytensä ja moraalinsa romukoppaan, kun jokin epämääräinen tiedonriekale tukee hänen agendaansa.

Topias Salonen

ShareThis

Eija-Riitta Korhola heitteli blogissaan kuukausi takaperin jälleen lokaa ympäristöjärjestöjen niskaan. Tällä kertaa ydinvoimakriittisyydestä. Korhola uumoilee, että järjestöjen ydinvoimavastustus on identiteettikysymys, joka menee kaikkien muiden ympäristöongelmien, jopa ilmastonmuutoksen edelle ympäristöjärjestöillä.

Tässä vaiheessa ironian rasvainen etusormi tönäisee Eija-Riitta Korholaa. Korhola ei ole nähtävästi pahemmin sisäistänyt minkä takia järjestöt vastustavat ydinvoimaa. Radioaktiivisten aineiden perimmäisen ongelmien lisäksi ilmastonmuutos on nimittäin tehnyt ydinvoimasta aivan uudella tavalla ongelmallisen. Vaikka ydinvoimaa rakennettaisiin maailmalla rajusti lisää, olisi sen osuus päästövähennyksistä vain marginaalinen. Kalliin ja hitaan ydinvoiman rakentaminen kuitenkin vie valtavasti resursseja merkittäviltä päästövähennyskeinoilta. Ilmastonmuutoksen alla ydinvoiman vastustaminen on siis pragmaattista, ei ideologista. (Lisäys: Lue MIT:n tuore raportti ydinvoiman huonosta päästövähennyspotentiaalista).

Ironista, sillä itse Korholalle ympäristöjärjestöjen vastustaminen vaikuttaa olevan hyvinkin keskeinen identiteettikysymys. Vaikuttaa siltä, ettei Korhola edes vaivaudu perehtymään miksi ydinvoimaa vastustetaan, sillä hänen identiteetilleen on tärkeää olla eri mieltä ympäristöjärjestöjen kanssa, ja jos ydinvoimavastustuksen leimaa joksiksin identiteettihaihatteluksi, voi hän näppärästi jättää käsittelemättä todelliset syyt vastustaa ydinvoimaa. Ei tunnu mahtuvan Korholan päähän, että ydinvoimaa vastustetaan ihan konkreettisista, meidän arkeemme vaikuttavista syistä. Korhola huomauttaa näennäisestä tikusta toisten silmässä, muttei näe, että omassa silmässään törröttää kokonainen halko.

Kritiikkiä saimme myös siitä, kuinka ympäristöjärjestöjen rinnalla ydinjätteen ja uraaninlouhinnan riskeistä on puhunut professori, geologi Matti Saarnisto, joka suhtautuu varauksellisesti ilmastonmuutosta koskevaan tieteeseen. Korholan mukaan Saarniston pitäisi kuulua ympäristöjärjestöjen mustalle listalle tämän takia. Suomalaisen tiedeakatemina pääsihterinä toimiva Matti Saarnisto on erityisesti perehtynyt jääkausien geologiaan ja arvioinut Säteilyturvakeskuksen pyynnöstä Posivan ydinhautahanketta. Ilmeisesti Korholan mielestä kaikki tämä asiantuntijuus ja kokemus täytyisi sivuuttaa kokonaan. Minä en näe asioita niin mustavalkoisena, ja opin jo yläasteella mitä argumentum ad hominem tarkoittaa.

Seuraavaksi ironia kaataa Korholan kumoon karvaisella keskisormellaan. Korholan kollegan ja Kokoomuksen eurovaaliehdokkaan, europarlamentaarikko Ari Vatasen mukaan vouhotus ilmastonmuutoksesta on vihreän liikkeen kehittämä salaliitto, jotta vihreä liike saisi valtaa. Hulvatonta, että radikaali ilmastoskeptikko, jolle jonkin asian vastustaminen on niin suuri identiteettikysymys, että sitä varten pitää kehittää salaliittoteorioita, löytyykin Korholan oman puolueen riveistä, ja vielä on Korholan rinnalla Euroopan parlamentissa.

Eija-Riitan olisi hyvä ehkä vähän tarkistaa kenelle minkäkin vastustus on identiteettikysymys.

Topias Salonen

ShareThis

No, koska Bulgariaan suunnitellaan uuden ydinvoimalan rakentamista. Ranskalais-saksalais-venäläisenä yhteistyönä rakennettavan ydinvoimalan lupahakemukset ovat jo menossa, suunnitelmat valmiina. Kuitenkin vain kolme päivää ennen maanjäristystä rakentajat ilmoittivat tekevänsä seismisiä tutkimuksia alueella, eli tavattoman myöhään, ja on kyseenalaista voiko tutkimuksilla olla enää mitään vaikutusta voimalan suunnitelmiin, jotka ovat jo valmiina odottamassa rakentamista. Maanjäristyksiä on mahdotonta ennakoida, ja järistysalueiden ydinvoimalat ovat varsin riskialttiita yllättäville maanjäristyksille. Sen lisäksi, että ydinvoiman kaltainen keskitetty energiantuotanto on hyvin haavoittuvainen tällaisissa tilanteissa, on läsnä tietenkin mahdollisuus vakavasta ydinonnettomuudesta.

Olisiko tämä mahdollista?

Heinäkuussa 2007 Japanissa sattui 6,6 Richterin maanjäristys. Sattumoisin järistyksen keskuksen läheisyydessä sijaitsee maailman suurin ydinvoimalaitos, jossa on kuusi ydinreaktoria. Maanjäristys vavisutti voimalaa enemmän, kuin mitä voimala oli suunniteltu kestämään. Laitoksella syttyi tulipalo, ja pieniä määriä radioaktiivista materiaalia pääsi vuotamaan laitokselta. Kyseinen ydinvoimalaitos on ollut poissa toiminnasta maanjäristyksestä lähtien.

Kashiwazaki-Kariwan ydinvoimalaitos maanjäristyksen jälkeen.

Mikäli maailmalla tulisi ydinvoimabuumi, kasvaisi riski tällaisiin ja pahempiin onnettomuuksiin. Ottaen huomioon vielä Japanin tuntemuksen maanjäristysten ja teknologian suhteen, on vuoden 2007 maanjäristys esimerkki siitä, että viime kädessä force majure voi jyllätä kehittyneenäkin pidetyn tekniikan yli. Mustia joutsenia on olemassa.

Topias Salonen

ShareThis

Tiedättehän sellaisen äärettömän turhautumisen tunteen, jolloin läimäytätte hämmästyksestä kämmenet kasvoille, päästätte huudahduksen ja teidän tekee mieli alkaa karjua ja hakata näppäimistöllä näyttöä tuusan nuuskaksi? Tuollaisia tuntemuksia tulee välillä kun lukee uutisia ympäristöasioista ja ilmastopolitiikasta.

Suuri joukko tutkijoita on kokoontunut Kööpenhaminaan päivittämään ilmastonmuutosta koskevaa tietoa, ja hirveältä kuulostaa. Merenpinnat uhkaavat nousta tällä vuosisadalla reilusti yli puoli metriä, Amazonasin sademetsät taas tuhoutua suurimmaksi osin ja arktiset alueet alkaa luovuttaa suuria määriä kasvihuonekaasuja. Sitten jotkut heput, kuten Puolan pääministeri Donald Tusk, älisevät kuinka sitovat päästövähennystavoitteet ja niiden rahoittaminen ovat ikäviä. EU:n maaliskuun huippukokouksessa eri maiden päättäjät kokoontuvat jälleen keskustelemaan mm. ilmastonmuutoksen hillitsemisen rahoituksesta, valmistautuen kansainvälisiin ilmastoneuvotteluihin Kööpenhaminassa loppuvuodesta. Donald Tusk haraa kuitenkin rahoitusta vastaan ja siten haraa koko EU:n kantaa vastaan vaikeuttaen näin edelleen Kööpenhaminan ilmastoneuvotteluihin valmistautumista.

Kun uutiset pukkaavat ulosteita tuulettimeen (anteeksi anglismini) ilmastonmuutoksen suhteen niin en voi mitenkään käsittää miten politiikassa joku pystyy toimimaan tuolla tavalla. No, onneksi Internet avaa mahdollisuuksia, ja nettisivujemme kautta voikin vedota Donald Tuskiin, jotta hänestäkin saataisiin pilkahtamaan esiin intoa pelastaa maailmaa! Hop!

Nyt minun pitää hengittää.

Topias Salonen

ShareThis

Ohjelmassa muun muassa väitettiin, että Tshernobylin jälkeen havaitut yli 4000 kilpirauhassyöpää eivät pääosin liittyneet onnettomuuteen, vaan vain onnettomuuden takia lisääntyneeseen tarkkailuun, joka havaitsi onnettomuuteen liittymättömätkin syövät. Chernobyl Forumin raportti, jota ohjelma pääasiassa käyttää lähteenään, kuitenkin suoraan toteaa, että kilpirauhassyöpä on niin harvinainen, että tuollaisesta syöpämäärästä valtaosa on säteilyn aiheuttamaa. Dokumentti myös väitti, ettei muiden syöpämäärien ole havaittu lisääntyvän ja siten Tshernobyl ei lisännyt syöpätapauksia. Chernobyl Forumin raportti kuitenkin nimenomaan totesi, että syövän lisääntymistä ja lähes 10 000 ylimääräistä syöpäkuolemaa Tshernobylin ympäristössä ei voi huomata toteutetuilla tutkimuksilla, ja ettei tätä voi käyttää todisteena onnettomuuden harmittomuudesta.

Olin ohjelman tiimoilta myös sähköpostitse yhteydessä Keith Baverstockiin, joka aikaisemmin on toiminut Maailman terveysjärjestön säteilyasiantuntijana ja nykyisin toimii Kuopion yliopistossa ympäristötieteiden dosenttina. Sattumoisin hän oli tehnyt BBC:lle valituksen kyseisestä ohjelmasta ja valotti minullekin ohjelman olleen varsin yksisilmäinen, valikoiva todisteiden suhteen ja antaneen väärän kuvan muun muassa kuinka säteilyn arvellaan vaikuttavan pienemmillä annoksilla. BBC hyväksyi Baverstockin valituksen dokumentin yksipuolisuudesta. Ohjelman käytännössä ainoana pohjana käyttämä Chernobyl Forumin raportti onnettomuuden seurauksista lähialueilla on vain yksi monista asiaa koskeneista raporteista, eikä ohjelma huomioinut lainkaan muita tutkimuksia, jotka ottavat huomioon mm. laskeuman laajuuden lähialueiden ulkopuolella.

Nähdäkseni melkoisen huteraa tilannetajua Yleltä lähettää tällainen epämääräinen ohjelmariekale, joka vielä vilauttaa ydinvoimaa pelastuksena ilmastonmuutokseen.

Topias Salonen

ShareThis

Yhdysvalloissa Washington DC:ssä alkoikin tänään Power Shift -tapahtumaa, jonka järjestää valtava läjä nuoriso- ja ympäristöjärjestöjä, mukana mm. Greenpeace. Tapahtuma tarkoituksena on yhdistää ja nuoria kamppailemaan ilmastonmuutosta vastaan, antaa heille tähän keinoja ja osoittaa päättäjille ilmastoasioden merkitys nuorille. Osoittaaksemme tukea tälle tapahtumalle myös rapakon tällä puolen kävimmekin nuorten vapaaehtoisten kanssa Yhdysvaltojen suurlähetystöllä toimittamassa kirjeen Barack Obamalle. Kuvia tuesta ympäri maailmaa tullaan esittämään Power Shift-tapahtumassa, ja toivottavasti ameriikoissa muistavat, etteivät ole yksin!

Greenpeacen aktivisteja Yhdysvaltain Helsingin suurlähetystössä torstaina

Yhdysvalloissa nuoret ovat myös avoimesti ilmoittaneet aikovansa toteuttaa suuressa mittakaavassa väkivallatonta kansalaistottelemattomuutta. Yhdysvaltojen Capitol Buildingille tuottaa lämpöä yli satavuotias hiilivoimala, joka edustaa monille maan ja erityisesti hallinnon jämähtäneisyyttä ja riippuvuutta likaisiin polttoaineisiin. Siispä nämä nuoret piirittävät hiilivoimalan estäen sen toiminnan päiväksi.

Yhdysvalloissa siis on selkeästi kuplinut pinnan alla halu toimia ilmaston eteen, vaikka aikaisempi hallitus onkin ollut, noh, nihkeä ilmastoasioiden suhteen. Mikäli oikein muistan, niin Bushin valtakaudella liittovaltion kieltäytyessä toimimasta ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi moni osavaltio turhautui liittovaltion aikaansaamattomuuteen, ja osavaltiot alkoivat itsekseen toteuttaa päästövähennyksiä. Nyt, kun Bushin hallintokausi on ohi ja Obama johdossa, pääsevät toivottavasti nämä pinnan alla muhineet kuplat purskauttamaan raikasta ilmaa pinnalle ja toden teolla toimimaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Obaman visiot ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi sekä lamaa vastaan taistelu panostamallaa uusiutuviin energiamuotoihin ovat ihastuttavan kunnianhimoista. Toivottavasti EU ei jää nolosti Yhdysvalloista jälkeen ilmastoasioissa. Onhan EU jokseenkin pitänyt itseään ilmastoneuvotteluiden ja -politiikan edelläkävijänä. Toivottavasti syntyy kilpailua siitä, kenen ilmastopolitiikka on rohkeinta ja tehokkainta!

Topias Salonen

ShareThis

Britanniassa ydinjätteitä käsittelevä yritys julkaisi lehdessä vastikään mitä kummallisimman ilmoituksen. Yritys huomasi, että arkistot ydinjätehaudasta ovat varsin puuttellisia ja joutui lehti-ilmoituksella etsimään entisiä työntekijöitä, jotka mahdollisesti muistaisivat mitä sinne ydinjätehautaan mentiinkään hautaamaan, sillä yrityksellä itsellään ei tästä ollut tietoa.

Tällainen piittaamattomuus ydinjätteiden suhteen ei kuitenkaan ole mikään yksittäistapaus. Juuri eilen Helsingin Sanomat uutisoi, kuinka Britanniassa ydinvoimalaa pyörittänyt firma tuomittiin korvauksiin sen ydinjätteiden levittyä ympäristöön 14 vuoden ajan. Viime vuonna Saksassa kohistiin Assen ydinjätehaudan surkeasta tilasta. Ja vielä unohtuneisiin ydinjätteisiin liittyen Britannian toimistomme kaivoi esiin blogiin arkistoista uutisvideon vuodelta 1994, jossa Greenpeace tutki missä kunnossa ja kuinka radioaktiivista erään ydinjätekaatopaikan “matala-aktiiviset” jätteet oikein ovat:

Ottaen huomioon, että ydinjätteet säilyvät vielä monien ja monien sukupolvien ajan on huolestuttavaa, että jo alle sata vuotta ydinvoiman valjastamisen jälkeen ydinjätteitä on jo unohdettu ja tirskunut ympäristöön. Mitenköhän käy tuhansien vuosien aikajaksoilla? Tyhjentävätkö ydinjätteisiin huoletta suhtautuvat kotona rikkalapion maton alle luottaen, että roskaa on niin vähän, eikä se sieltä minnekään leviä?

Topias Salonen

ShareThis