Talousmetsä on nopeutettu tapa saada suuria määriä hiiltä kerralla ilmaan. Kun korjuun aika tulee, puusta tehdään valtaosin lyhytaikaisia tuotteita kuten sanomalehti- tai vessapaperia, joka on lähes kokonaisuudessaan ilmassa parin vuoden sisällä.

Vanha metsä kasvaa hitaammin ja siten yhtä puuta kohden sitoo hiiltä hitaammin. Mutta, toisin kuin talousmetsä, se on jokseenkin pysyvä hiilivarasto ja biomassaltaan paljon suurempi kuin tehokkaasti hoidettu talousmetsä.

-Sini Harkki

Rovaniemellä on pidetty koko viikon Saamelaisten 19. konferenssia, joka tänään huipentui saamelaisnuorten mielenosoitukseen saamelaisten kulttuurin riistoa vastaan. Kyse on siis siitä tavasta, jolla suomalainen matkailuteollisuus (väärin)käyttää saamelaisten kulttuuriperintöä. Rovaniemelläkään ei voi välttyä näkemästä kuvia nuken näköisistä “saamelaisista” tonttujen kanssa hyppimässä.

Samaan aikaan kansainvälisen oikeuden professori Martin Scheinin kirjoitti Turun Sanomiin voimakassanaisen kolumnin Suomen hallituksen linjasta. Hallitus on “pikkulintujen mukaan” päättänyt toistaiseksi unohtaa pohjoismaisen saamelaissopimuksen ratifioinnin.  Scheinin muistuttaa, että Suomen käytännön politiikka on kovin kaukana alkuperäiskansojen oikeuksia korostavasta virallisesta linjasta.

Kuten moni Rovaniemen konferenssin puhuja korosti, saamelainen kulttuuri perustuu maahan voimakkaammin kuin ulkopuolinen voi ymmärtää. Kansainvälinen oikeus suojaa saamelaisten perinteisiä elinkeinoja, mutta vielä 2000-luvullakin valtion liikelaitos Metsähallitus saa nakertaa poronhoidon perusteita tuhoamalla laidunmetsiä avohakkuin ja maanmuokkauksin. Kun vähentyneille laitumille kohdistuu entistä kovempi käyttöpaine, valittaa Maa- ja metsätalousministeriö “ylilaidunnuksesta” ja pienentää poromääriä, tuhoten elinkeinon kannattavuuden. Suomen käytännön politiikka näyttää olevan perinteisen vapaasti laiduntavan poronhoidon hidas tuhoaminen.

Saamelaisvihamielisen taantumuksellisen politiikan airut on ollut näihin päiviin asti maakuntalehti Lapin Kansa. Lapin Kansa on taatulla linjallaan pyrkinyt varmistamaan, ettei yksikään poronhoitaja uskalla nousta valtiota vastaan tai vaatia oikeuksiaan noudatettavan. Se on myös säännöllisesti levittänyt käsittämätöntä potaskaa, jota maa- ja metsätalousministeriön ja Metsähallituksen piilossa pysyvät toimihenkilöt sille syöttävät “faktoina”. Poromiesten vaatimukset luppometsien säilyttämiseksi on moneen kertaan tyrmätty argumentilla, että eihän luppo voi olla tärkeä ruoka porolle kun poro ei kiipeä puissa. Ja Lapin Kansalle tämä ei siis ole vitsi. Jännittävää nähdä, kuinka uusi päätoimittaja linjaa muuttaa. Astuuko journalistinen itsekritiikki Lapin Kansaankin?

-Sini Harkki

Nyt ollaan Vanhasen hallituksen tiedotuspolitiikan ytimessä. Keskeneräisistä asioista ei pidä keskustella, koska niistä ei ole vielä päätetty. Ja saanko arvata loput: päätetyistä asioista ei kannata valittaa, koska ne on hallitus jo suuressa viisaudessaan päättänyt.

Tällä tiedotusopilla demokratia nousuun!

-Sini Harkki

Tunnelma  lässähti toimenpide-ehdotuksiin tultaessa. Ne kun ovat samaa vanhaa politiikkaa, jolle metsäpolitiikka on urautunut jo vuosikymmenien ajan. Lisää teitä, ojituksia, hakkuita… Rohkeat avaukset huutavat poissaolollaan.

Työryhmän raportti puhuu alusta asti metsien hyödystä ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. Kuitenkin se päätyy ehdottamaan metsien kunnostusojitusten lisäämistä 100 000 hehtaariin vuodessa! Metsäojitukset tuottavat jo nyt lähes 7 miljoonaa tonnia hiilidioksidipäästöjä vuosittain. Lisäojittaminen vain pahentaa tilannetta.

Työryhmän käsitys metsien ja ilmastonmuutoksen suhteesta vaikuttaa muutenkin varsin kapealta. Ajatus lienee, että mitä enemmän puuta käytetään, sen parempi, koska puuhan sitoo hiiltä, eh? Näin yksinkertainen kuvio ei kuitenkaan ole. Suurimmassa osassa puutuotteita hiili ei kovin kauaa säily. Paras tapa maksimoida hiilivarastoja metsissä on käyttää ja suojella metsiä siten, että sekä maaperän että puuston hiilivarasto on mahdollisimman suuri ja pitkäaikainen. Tämä ei aina tarkoita tehokkainta mahdollista metsänhoitoa.

-Sini Harkki

Brasilian virallisen satelliittianalyysin tulos on täsmälleen sellainen, kun Greenpeace arvioi jo alkuvuonna. Maan ympäristöministeri listasi pahimpien syyllisten listaan kansallisen maareformikeskuksen INCRAn, jonka ajamaa kyseenalaista “kehitystä” Greenpeace on jatkuvasti arvostellut.On tässä tapauksessa erittäin ikävää nähdä ennustustensa toteutuvan.

Miten tämä liittyy meihin? Tärkein syy uudelle, entistä voimakkaammalle rynnistykselle Amazonian sademetsiin on soijan hinnan kasvu ja maailman ruokakriisi. Tämä taas johtuu suurelta osin biopolttoaineiden tuotannon kasvusta, alasta, jolla suomalainen Neste tuottaa ympäristövastuun pohjanoteerauksia käyttämällä palmuöljyä.  Maailmantalous imaisee muutenkin Amazonian tuhon hedelmät sisäänsä - Euroopassakin myydään alueen puuta, nahkaa tuhotussa sademetsässä laiduntavista metsistä ja sademetsäsoijalla syötetään monia kanoja, sikoja ja nautoja, jotka me panemme suuhumme.

Brasilian presidentti Lula on jo monta kertaa osoittanut kyvyttömyytensä tuhon lopettamisessa. Hän on kuitenkin kertonut selvällä kielellä kansainväliselle yhteisölle, että Brasiliassa kyllä suojellaan sademetsää, jos se kannattaa. Pidetäänkö huolta, että suomalaiset poliitikot kantavat kortensa kekoon rahastoon, jolla maksetaan suojelusta tropiikissa? Norja on jo aloittanut.

-Sini Harkki

Tärkein lääke tähän on metsänhoitotapojen monipuolistaminen ja uusien tuotteiden jalostaminen puusta. Eli suomeksi - sen sijaan, että kaikista metsistä yritetään saada bulkki-kuitupuuta halvan sellun raaka-aineeksi kasvatettaisiin osassa metsistä korkealaatuisempaa ja hidaskasvuisempaa puuta ja tehtäisiin huonekaluja. Paljon mahdollisuuksia piilee myös bioteknologian ja energiatuotannon puolella.

Harvinaisen raikasta. Voisi tietysti ajatella, että vahvat signaalit paperin kysynnän hidastumisesta lähimarkkinoilla ja eteläisen sellun suosion kasvu olisivat saaneet poliitikot ajattelemaan tuotantopaletin laajentamista jo aiemmin. Kansallinen metsäpolitiikkamme on kuitenkin viimeiseen asti uskonut jo vuosikymmeniä hallinneeseen mantraan. Harvenna, harvenna, avohakkaa, enemmän ja enemmän kuutioita, niin hyvinvointi nousee eksponentiaalisesti. Viimeisimmän kansallisen metsäohjelman taustalle tehdyt analyysit osoittivat jo suurta muutosta, mutta varoitus kaikui kuuroille korville. Ohjelma oli samanlainen kuin aina ennenkin. Tukia yksityisille metsänomistajille ja helpotuksia metsäteollisuudelle.

Metsäammattilaiset ovat tähän asti vaientaneet kuoliaaksi kaikki vaihtoehtoiset näkemykset metsänhoidosta. Avohakkuuttoman metsänhoitomallin puolesta puhujia on kohdeltu kuin spitaalisia. Samalla on tehokkaasti vaimennettu kaikki mahdollinen innovaatiopotentiaali ja toisinajattelijoiden ideat, joista olisi voinut kasvaa monipuolisempaa metsien käyttöä. Nyt kun kriisi on jo ilmeinen, toivotetaan vihdoin “ulos laatikosta” -ajatukset tervetulleeksi. Jopa Keskustan piirissä tunnustetaan, että uusille ajatuksille on tarvetta. Elämme kiinnostavia aikoja.

Sini Harkki

Kesällä 2006 Greenpeace jäljitti kaksi laitonta puuta kuljettanutta rekkaa Venäjältä suomalaisille tehtaille. Tuolloin julkistettu tapaus oli tyypillinen esimerkki Suomeen tulevasta laittomasta puusta. Hakkuille oli viranomaisen lupa, mutta lupa oli annettu ilman lain vaatimaa ympäristövaikutusten arviota. Suomalaisille metsäyhtiöille viranomaisten lupa riitti laillisuuden takeeksi, vaikka lain kirjainta ei luvan antamisessa ollut selvästikään noudatettu ja paikalliset ympäristöviranomaiset kertoivat Greenpeacelle pitävänsä hakkuita laittomina.

Sinänsä Venäjällä toimivista metsäyhtiöistä suomalaiset ovat todellakin luokkansa parhaita ja yhtiöiden alkuperäjärjestelmät ilmeisesti toimivat. Yhtiöiden käyttämä laillisuuden määritelmä on kuitenkin ollut selvästi kapeampi kuin mihin lainsäädäntö antaisi aihetta ja siksi laitonta puuta todennäköisesti tuodaan Venäjältä, vaikka suurimmat rikokset varmasti karsiutuvat pois.

Keskustelussa on unohtunut toistaiseksi, että Eurooppaan tuodaan laitonta puuta myös tropiikista, jossa laittomiin hakkuisiin liittyy vakavia ihmisoikeusrikoksia, murhia ja korruptiota. Euroopan unioni on erittäin merkittävä puun tuoja esimerkiksi Indonesiasta ja Brasiliasta, joissa hakkuista jopa 80 prosenttia on laittomia. Tähän ongelmaan on yritetty tarttua lainsäädännöllä puun laillisuuden osoittamiseksi - laki tullee komission äänestykseen syyskuussa.

Sini Harkki

Marina da Silvan ero on ollut näyttävästi esillä maailman lehdissä. da Silva ilmoitti eronsa syyksi varsin suoraan teollisuuden yhä kasvavan paineen Brasilian sademetsien raivaamiseksi - da Silva on todennut tehtävänsä mahdottomaksi.

Ero on valtava takaisku Lulan hallituksen uskottavuudelle ja valitettavasti myös Amazonian sademetsille. da Silva on niin kokenut ministeri, että tilanteen täytyy olla todella epätoivoinen. Hän ei eronnut hetken mielijohteesta. Viimeinen tippa oli ilmeisesti se, että Lula oli ohittanut ympäristöministerin erään tärkeän maankäyttöhankkeen valmistelussa.

Uusi ympäristöministeri on Carlos Minc, joka kuuluu maan vihreän puolueen perustajiin, mutta on sittemmin siirtynyt Lulan työväenpuolueeseen. Puolueen symbolin, punaisen tähden, sijaan hänen kerrotaan pitävän rintapielessään meritähteä. Hänellä on todellinen näytön paikka Marina da Silvan korvaajana.

-Sini Harkki

Greenpeacen kautta voi nyt lähettää palautetta Keskolle, jotta Keskon ketjuun kuuluvat K-Raudat ja Rautiat luopuisivat sademetsäpuun myynnistä. Kävimme viime lauantaina tarkastamassa pääkaupunkiseudun liikkeiden tarjontaa. Hyvä uutinen oli, että Keskon valikoimat ovat jo huimasti parantuneet puutarhakalusteiden osalta. Myynnissä näytti olevan lähinnä FSC-sertifioituja ja viljeltyjä puulajeja. Valitettavasti parketeissa on edelleen myytävänä jopa uhanalaisia puulajeja.

Vastauksessaan palautetta lähettäneille Kesko kertoo, että “Rautakesko ei itse tuo maahan trooppisista puulajeista valmistettuja parketteja eikä niitä myöskään ole Rautakeskon vastuulla olevan keskitetyn markkinoinnin piirissä“. Tämä on tietysti hienoa, ja olimme iloisia huomatessamme, että suuria pinoja sademetsäparkettia ei enää ollut näkyvillä yhdessäkään kaupassa. Jokaisessa liikkeessä oli kuitenkin esillä näytepaloja jopa uhanalaisista puulajeista.

Kaikissa liikkeissä oli esillä merbau- ja kempasparkettia näytteinä ja niitä voi tilata. Molemmat ovat uhanalaisia, yksinomaan sademetsistä saatavia puulajeja. Esillä oli myös kambalaa ja wengeä. Wenge on uhanalainen afrikkalainen puulaji ja kambala niin ikään afrikkalainen luonnonmetsien laji. Kaikki neljä edellä mainittua ovat lajeja, joiden kohdalla laittomuus on todennäköisempää kuin alkuperän laillisuus.

Parannettavaa on siis hurjasti. Ensi lauantaina jatkamme K-Rautojen ja Rautioiden kiertämistä. Tavoitteena on tavata paljon sekä henkilökuntaa että asiakkaita - edelleen uskon, ettei kumpikaan heistä halua laitonta sademetsäpuuta!

Sini

Brasilian presidentti Lula ilmoitti tällä viikolla, että hallitus aloittaa suurimman operaation koskaan Amazonian metsätuhon hillitsemiseksi. Hallitus lähettää yli 300 poliisia ja tutkijaa Paran osavaltioon ratsaamaan sahoja ja hakkuuoperaatioita, joista monet ovat laittomia. Brasilialaiset kolleegamme pitävät tätä tietysti hyvänä merkkinä, mutta myös Lulan viimeisenä mahdollisuutena osoittaa, että hän ottaa sademetsätuhon vakavasti. Lula on jo vuosia pitänyt asiaa esillä, mutta todelliset toimet ovat jääneet kovin vähäisiksi. Korruptoitunut paikallishallinto tuntuu olevan kaiken lainsäädännön ja hallinnon ulkopuolella ja koko ajan Amazonian sisään luikertelevat hakkuut ja tienrakennus ovat kovin, kovin kaukana hallituksen päämajasta.

Toivon sydämestäni, että presidentti Lula on tosissaan ja operaatio aloittaa uuden ajan Brasilian sademetsissä.

Sini Harkki