Articles by Sini

Jännittävä uutinen Britanniasta kertoo brittiparlamentaarikko Bill Wigginin perustaman Kestävä Palmuöljy -palkinnon menneen tänä vuonna yhtiölle, joka on vaihtanut palmuöljyn käytön auringonkukkaöljyyn.

Palkinnon nimi huomioiden valinta on kiinnostava, mutta ah niin totuudenmukainen. Tutkimukset ja paljain silmin nähtävä hävitys Kaakkois-Aasiassa kun kertovat selvää kieltä - kestävää palmuöljyä ei ole.

Palkinnon saaneen McCain Foods-yhtiön edustaja kertoo uutisessa öljynvaihdon hyvistä puolista: yhtiö ei ainoastaan saanut tuotantoketjunsa ympäristövaikutuksia hallintaan, vaan pystyi samalla vähentämään tyydyttyneen rasvan määrää tuotteissaan 70 prosentilla.

Tässä mallia vaikkapa Nestlélle, joka käyttää sademetsää tuhoavaa palmuöljyä surutta tuotteissaan. Tai omalle Neste Oilillemme, joka väittää palmuöljydieselin olevan suorastaan ekoteko.

-Sini Harkki

Jyväskylä Innovation Oy:n seminaarissa biokaasusta liikenteessä keskusteltiin tänään biokaasun hyvinkin kiinnostavasta potentiaalista. Biokaasua saadaan jäteraaka-aineista ja samalla voidaan ottaa talteen ravinteita maatalouden käyttöön.

Jäteperäisen biokaasun hiilidioksiditase on erinomainen useimpiin muihin biopolttoaineisiin verrattuna. Lisäksi teknologia on jo käytössä ja olemassa.

Biokaasualalla ollaankin näreissään siitä, että hallitus kaavailee polttoaineverouudistuksessa veron nostoa biokaasulle. Sen sijaan esimerkiksi palmuöljypohjaista biodieseliä aiotaan kohdella hyvin lempeästi, vaikka sen päästöjen on osoitettu olevan jopa fossiilisia polttoaineita pahemmat.

Tämä on erityisen nurinkurista, koska polttoaineverouudistuksen idea on nimenomaan kasvihuonekaasuja vähentävien polttoaineiden tukeminen. Onko kyse siitä, että Jyrki Kataisen korviin yltää helpommin valtionyhtiö Neste Oilin kuin maaseudun pientuottajien sanoma?

Keskustan kansanedustaja Timo Kaunisto totesi seminaarissa, että “keskustelua hallitsee yksi asia kerrallaan, ja nyt se on kolme ydinvoimalaa. Muita energiaratkaisuja ei mietitä”.

Ehkä kuitenkin kannattaisi - jos polttoaineiden kasvihuonekaasupäästöt arvioitaisiin kattavasti, hyötyjiä olisivat kotimaiset, jäteperäiset biopolttoaineet, joiden tuotanto toisi rutkasti hallituksen toivomia työpaikkoja, vieläpä harvaan asutuille seuduille. Herätkää, hallitus!

-Sini

Eilisessä EU:n maatalousneuvoston kokouksessa Suomen, Ruotsin ja Itävallan vastustus kaatoi tehokkaan laittoman puun myynnin kieltävän lain. Komission ehdottama ja Euroopan parlamentin parantama lakiehdotus olisi vihdoin voinut lopettaa EU:n roolin merkittävänä laittoman sademetsäpuun ostajana. Näin ei käy, kiitos paljolti Suomen maa- ja metsätalousministeriön.

Sirkka-Liisa Anttila ja ministeriönsä näyttävät olevan valmiita mihin tahansa tekoihin suomalaisten maa- ja metsätaloustuottajien suojaamiseksi vaikkapa sitten täysin kuvitteellisilta uhilta. Tällä kertaa kävi niin, että Suomi sai aikaan täydellisen vesityksen lakiin, joka olisi voinut merkittävästi vähentää sademetsien laitonta tuhoamista. Syynä se, ettei suomalaisille tuottajille vain aiheutuisi mitään vaivaa siitä, että joutuvat pyörittelemään hieman papereita todistaakseen tuotetun puun laillisuuden.

Suomen kanta ajoi neuvoston lykkäämään koko asetuksen etenemistä, vesittämään laillisuuden määritelmän ja lisäksi torjuttiin parlamentin ehdotus siitä, että laittoman puun myynti olisi varsinaisesti kielletty. Nyt asetus kehottaa tuottajia “huolellisuuteen”.

Tämän jälkeen ei ainakaan ole epäselvyyttä siitä, että Suomen maa- ja metsätalousministeriön mielestä on täysin hyväksyttävää että kauppamme pullistelevat uhanalaista, laittomasti ja pahimmillaan orjatyövoimalla hakattua sademetsäpuuta.

Täytyy toivoa, että Kööpenhaminassa järki vielä voittaa eikä Suomi vaikeuta itsekkäillä pyrkimyksillään ilmastosopimuksenkin aikaansaamista. Se on tarpeeksi hankalaa muutenkin.

-Sini

Kööpenhaminan ilmastokokous lähestyy ja Greenpeace alkaa näkyä kaupungissa. Lentokenttä on tapetoitu maailman johtajien anteeksipyytävillä kasvoilla.

Tänään varmistimme, etteivät koneet pääse edes kentälle ilman, että ainakin ikkunapaikoilla istuvat näkevät viestimme. Beluga II -laivan mastoon ripustettiin 20×15 -metrinen purje, jonka viesti “Stop Climate Change Here” näkyy kaikkiin Kastrupin kentälle laskeutuviin koneisiin.

Myös Arctic Sunrise -laivamme on saapunut Kööpenhaminan keskustaan, ja muun muassa siellä on maalattu banderolleja ja tehty muita valmisteluja kokousta varten. Tanskan televisio lähetti eilen live-kuvaa valmisteluista.

Tänään julkaistiin myös Greenpeacen ajatuksia siitä, mitä Kööpenhaminassa aikaansaatavan sopimuksen pitää vähintään pitää sisällään.  Sopimuksen pitää kuvata tarkat päästövähennystavoitteet - teollisuusmaille ryhmänä ainakin 40% 1990-tasosta 2020 mennessä ja 15-30% kehitysmaiden päästöjen kasvusta 2020 mennessä.

Lisäksi tarvitaan riittävä rahoitus kehitysmaille puhtaan teknologian kehittämiseen, trooppisten metsien suojeluun ja ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumiseen. Metsäkato tropiikissa pitää saada loppumaan 2020 mennessä uuden metsärahaston avulla ja tärkeimmillä alueilla, kuten Amazoniassa, metsäkato pitää pysäyttää jo 2015.

Ja tärkeintä on, että sopimus on laillisesti sitova. Kööpenhaminaan ladattuja odotuksia ja valtion päämiesten läsnäoloa ei saa hukata siihen, että sovitaan vain poliittisesti sitovasta paperista.  Eikä siihen ole aikaakaan - valitettavasti tiedämme, että päästöt on saatava laskuun ja pian, jotta voitaisiin välttyä ilmastonmuutoksen katastrofaalisimmilta vaikutuksilta.

-Sini, Kööpenhamina

Lapin ylioppilasteatterissa saa lauantaina ensi-illan Greenpeacen Inarin metsäkampanjaan löyhästi liittyvä näytelmä “Liimataisen kontti”. Nimi viittaa tietysti metsäkampanjavastaavaamme Matti Liimataiseen.

Ja kun vielä YLE:n Kotikatsomokin esittää ensi viikolla draaman “Lopun alku” samasta aiheesta, voi todeta että olemmepa innoittaneet kulttuurin tekijöitä harvinaisen laajasti.

Lapissa metsäkiistely on tahtonut välillä olla niin totista touhua, että asian käsittely huumorin kautta on varmasti tarpeen. Kuten Woody Allen sanoo, huumori=tragedia+aika.

Kumpikin teos on puhdasta fiktiota eikä loppuratkaisujen onnellisuudesta ole tietoa - todellisuudessa molempien näytelmien keskiössä oleva Nellimin kiista ratkaistiin elokuussa. Monen muun Inarin paliskunnan kohdalla metsätilanne on edelleen ratkaisematta.

-Sini

Kuva: Pauliina Feodoroff pitämässä puhetta Stora Enson yhtiökokouksessa 2005. Greenpeace/Matti Snellman

Haastattelimme Greenpeacen blogiin Pauliina Feodoroffia, joka on ollut tiiviisti mukana Nellimin metsien puolustamisessa. Pauliina on Saamelaisneuvoston entinen puheenjohtaja ja nykyinen aktiivi sekä elokuvaohjaaja. Hän on kotoisin aivan Nellimin kulmilta, Keväjärveltä.

Saamelaisneuvosto on kautta vuosien ottanut voimakkaasti kantaan saamelaisten oikeuteen harjoittaa perinteistä poronhoitoa ja Pauliina on pitänyt esillä metsien erottamattoman tärkeää roolia tässä. Saamelaisneuvosto on vaatinut Suomen hallitukselta toimia metsäkiistojen ratkaisemiseksi ja pyrkinyt vaikuttamaan suuryhtiöiden ostopolitiikkaan.

Miten olet ollut mukana kampanjassa Nellimin metsien puolesta?

Saamelaisneuvoston jäsenenä ja myöhemmin puheenjohtajana pääsin osallistumaan tähän kampanjaan, jonka näen olevan tärkeintä mihin koskaan olen osallistunut.

Mikä on ollut mieleenpainuvin hetki?

Niitä on monta, hyviä ja vaikeampia.

Muisto, joka sai itseni ymmärtämään kouriintuntuvasti miksi Paadarit lähtevät tuulimyllyjä vastaan, liittyy vuoteen 2003, jolloin kuvasimme Nellimissä elokuvaani Non Profit. Filmistudiomme oli silloin hiljattain lakkautetussa koulussa, ja kuvasimme valtavasti materiaalia lähialueen metsissä.

Erääseen kohtaukseen näyttelijät saivat itse etsiä paikan, jossa kokivat kohtauksen sisällön parhaiten löytyvän. Minäkin osallistuin tähän paikkojen etsimiseen, ja “löysin” paikan, jossa oli hyvin erityislaatuinen tunnelma.

Paikka jäi vahvasti mieleen, ja ajattelin palata sinne ns. metsäkiistan jo käynnistyttyä (2005). Paikasta oli jäljellä hakkuuaukea. Vaikka olen kotoisin viereisestä kylästä, Keväjärveltä, jonka lähiympäristö on rajusti hakattu jo lapsuudessani ja kävelymatkan päässä on Vapon saha, olin naiivisti kuvitellut, että tämä kyseinen paikka olisi niin piilossa että saisi olla rauhassa.

Mieleen jäi myös eräs käynti eduskunnassa, johon olimme kutsuneet kaikki ryhmät kuulemaan poromiehiä. Eräs kansanedustaja pyörähti paikalle, ja sanoi käyneensä Tenolla kalastamassa, eli “pohjoisen asiat ovat hallinnassa”, ja poistui. En ollut uskoa korviani.

Mitä tunteita nyt saavutettu ratkaisu sinussa herättää?

Ei tätä vielä todeksi usko. Tunnen suunnatonta ylpeyttä Kalevista veljineen sekä kaikkien muiden mukana olleiden voimasta, jaksamisesta ja pelottomuudesta.

Kiista paisui aika suureksi pienessä Nellimin kylässä. Miten tämä vaikutti sinuun?

Olen tosiaan kotoisin viereisestä kylästä, Keväjärveltä. Kyllähän se leiriytyminen “puolesta tai vastaan” oli sosiaalisesti melkoinen tilanne. Surettihan sen, että ihmiset joita on tuntenut koko elämänsä, lakkaavat tuntemasta. Olen ajatellut asian niin, että jos voin omalla mitättömän pienelläkin panoksellani osallistua toimintaan elonkehän, maapallon elintoimintojen turvaamiseksi, ei tänä aikana ole mitään tärkeämpää. Jos joku tällaisesta vakaumuksesta loukkaantuu, en voi asialle mitään.

Oma kotiseutu näytti metsäkiistan aikana itsestään puolen, joka ei ole järin ylevä tai kaunis. Tämä kaikkihan vain riisuu harhakuvitelmia. Koen, että tunnen kotiseutuni nyt paremmin, kaikin puolin.

Mikä on seuraava haaste?

Miten löytää tapoja toimia Kuolan niemimaalla ympäristönsuojeluasioissa. Ja syksyn sienien kokoaminen!

Metsähallitus ja kolme nellimiläistä poromiestä - Kalevi, Veijo ja Eero Paadar - tiedottivat tänään sopineensa Nellimissä pitkään kuumana käyneen metsäkiistan. Paadarien Metsähallitusta vastaan nostama oikeudenkäyntiprosessi päätetään sopimukseen, jonka mukaan lähes kaikki Nellimin alueen tärkeät vanhat metsät säästetään 20 vuodeksi.

Tieto on juhlava myös meille. Greenpeace on kampanjoinut kovasti Inarin vanhojen metsien puolesta ja Nellimissä se on ollut ehkä kaikkein vaikeinta.

Kun perustimme metsäaseman Nellimiin keväällä 2005 tiedottaaksemme Inarin metsistä ja merkitäksemme yhdessä poromiesten kanssa tärkeitä laidunmetsiä kylteillä, ei kukaan voinut arvata minkälaiset mitat kiista saisi. Pitkään paikkakunnalla kytenyt konflikti räjähti käsiin.

Greenpeacen rauhanomainen leiri sai metsätaloutta puolustaneet aktivistit polttamaan leirimme ulkopuolella ristejä, soittamaan torvia, laittamaan lantaa leirikonttimme tuuletusaukkoihin ja uhkailemaan työntekijöittemme henkeä.

Joskus hinta muurahaispesän herättämisestä on kova, mutta tänään tuntuu siltä, että se kannatti. Ymmärtääkseni ratkaisuun on tyytyväinen myös Metsähallitus ja siten voisi kuvitella, että myös Nellimissä paikalliset jännitteet helpottavat.

20 vuotta antaa aikaa löytää järkevämpiä ratkaisuja poronhoidon ja metsätalouden rinnakkaiseloon. Itse uskon, että Lapin vanhoja metsiä aletaan aika pian ajatella liian arvokkaina sellunkeittoon tai lämpökattilaan. Toivottavasti Nellimin sopu voi toimia mallina laajemminkin ja metsäkiistat muiden paliskuntien kanssa voidaan jatkossa sopia ilman YK:n ihmisoikeuskomitean puuttumista asiaan.

Tässä liitteenä pari videota metsätalousaktivistien touhuista Greenpeacen Nellimin metsäaseman ulkopuolella 2005. Ehkä jatkossa tällaisia kiistoja opitaan sopimaan ilmankin kaikkea tätä teatteria!

-Sini

Torvella naamaan

Lue lisää mitä kaikkea metsäkiistan näyttämöllä Greenpeacen metsäasemalla tapahtuikaan Forest Rescue station -blogista.

Käsimerkkejä ja kaatunut teltta

Greenpeacen kiitosvideo Kimberly-Clarkille.

Jokainen meistä on huomannut ravintolan/hotellin/huoltoaseman vessapaperitelineessä nimen Kimberly-Clark. Tämä maailman suurin pehmopaperin tuottaja myy brandejä kuten Kleenex, Viva ja Cottonelle. Tähän asti näitä papereita on tehty Kanadan luonnontilaisten metsien puusta.

Kanadan boreaaliset metsät ovat maailman tärkeimpiä ja suurimpia luonnonmetsäalueita, jotka huolehtivat uskomattoman villin lajiston lisäksi suuresta hiilivarastosta. Siksi Greenpeace aloitti vuosia sitten kampanjan, jonka tarkoitus oli saada valtavia määriä puuta käyttävä Kimberly-Clark lopettamaan aarniometsäpuun käyttö. Kleercut-kampanja oli menestys. Se osoitti, että Kimberly-Clark voisi halutessaan lisätä huomattavasti kierrätyskuidun käyttöä ja lopettaa osuutensa vanhojen metsien tuhoamisessa. Kampanja mobilisoi suuren määrän ihmisiä Pohjois-Amerikassa ja käytti todella luovia keinoja aina seminaaripowerpointtien kaappaamisesta Kleenex-laatikoiden laputtamiseen.

Kauan se kesti, mutta nyt, viiden vuoden intensiivisen kampanjan ja pitkien neuvottelujen jälkeen, Kimberly-Clark ja Greenpeace ovat luoneet yhdessä yhtiölle uuden ympäristöpolitiikan. Sopimus on merkittävä saavutus koko maailman metsille, sillä sen myötä Kimberly-Clark lopettaa puun ostot Kanadan luonnontilaisista aarniometsistä. Lisäksi yhtiö sitoutuu kasvattamaan kierrätys- ja FSC-sertifioidun puun osuutta tuotteissaan.

Meille sopu on jälleen kerran osoitus siitä, että kärsivällinen ja peräänantamaton kampanjointi tuottaa tulosta. Olen myös aivan varma siitä, että tästä kampanjasta menestyksen tekivät ne lukuisat Greenpeacen tukijat ja muut aktiivit, jotka saivat kampanjan näkymään pikkukaupunkien marketteja myöten.

Kiitä Kimberly-Clarkia Kleercut-kampanjan sivuilla ja katso myös mainio kiitosvideo!

Asiasta kertoo enemmän esimerkiksi New York Times.

-Sini

P.S. Jäämme odottamaan, koska samaan päästään myös Suomessa. Täällä vielä paljon harvinaisempia aarniometsiämme  hakataan edelleen kertakäyttötuotteisiin - ostajina muun muassa suuryhtiöt Botnia ja StoraEnso.

Tiimi Greenpeacen kartoittajia tekee kesäkuun kolmen ensimmäisen viikon ajan maastoinventointeja Lapin aarniometsissä. Kyse on luonnonsuojelujärjestöjen määrittämistä kahdeksasta laajimmasta vanhan metsän alueesta, jotka ovat vielä vailla suojelua niin sanotulla Metsä-Lapin alueella Kittilässä, Sodankylässä, Savukoskella ja Sallassa.

Tarvitsemme metsistä tarkkoja tietoja, sillä toiveemme on suojella loput näistä metsistä ennen valtion metsien hallinnoija Metsähallituksen hakkuita. Valitettavasti tänäkin talvena moni alueista hupeni avohakkuiden työntyessä aarniometsän paikalle.

Inventoiminen on vähän näkyvä, mutta todella tärkeä osa Greenpeacen ja muiden luonnonsuojelujärjestöjen toimintaa. Suomalaisilla luonnonsuojelujärjestöillä on erittäin hyvä kuva maamme arvokkaista vanhoista metsistä kattavien kartoitusten takia. Olemme 2000-luvulla paikallistaneet jo yli 10 000 uhanalaisen lajin esiintymää Lapin vanhoista metsistä yhdessä Luonto-Liiton, Luonnonsuojeluliiton ja WWF:n kanssa.

Metsien kartoittaminen on kovaa mutta palkitsevaa työtä. Inventointien koordinoija, biologi Emilia Pippola raportoi tänään maastosta näin:

“Ensimmäinen viikko on mennyt Sallassa ja Savukoskella Moukavaarassa sekä Ahmatunturin ja Turjalaisten seudulla. Olemme inventoineet jopa täysin kirveenkoskemattomia, runsaslahopuustoisia aarniometsiä, jotka Metsähallitus on luokitellut hakattavaksi talousmetsäksi. Uhanalaisia lajejakin on löytynyt tasaiseen tahtiin.

Päivässä inventoidaan noin 200-300 hehtaaria ja kävelyä kertyy sellainen 10-15 kilometriä henkilöä kohden. Kylmää on ollut, mutta sadetta vain hetkittäin. Eväsklassikko on ollut keitetyt potut sinapilla - jokaisella on mukana oma sinappi. Mutta on syöty myös kaalipataa, soijatomaattipastaa ja linssijuureskeittoa. Kerran viikossa on aikomus viettää yö sivilisaation parissa (ei teltassa), käydä suihkussa ja ladata kuvia koneelle.”

-Sini Harkki

P.S. Kuvassa Birthe Weijola tutkii kääpänäytettä Savukosken Turjalaisilla.

Indonesialaiset tekevät parhaansa muuttaessaan sademetsiä palmuöljyplantaaseiksi. Mutta, Brasilian karjatalous on kuitenkin maailman ykkönen! Nimittäin sademetsän raivaamisessa.

Brasilia pyrkii maailman lihantuottajana ohittamattomaksi ykköseksi, ja siitä sademetsät maksavat kovaa hintaa. Brasilian karjatalous on maailman suurin yksittäinen metsäkadon aiheuttaja ja vastaa valtaosasta Brasilian kasvihuonekaasupäästöjä. Karjalaitumia raivataan Amazonialle osin laittomin keinoin, mutta valtion tuilla. Brasilian valtio omistaa myös osan suurimmista lihanjalostusyrityksistä.

Tämä kaikki paljastuu raportista Slaughtering the Amazon, joka on Greenpeacen kolmen vuoden tutkimuksen tulos. Raportti yhdistää sademetsätuhon lukuisiin maailmanlaajuisiin brandeihin, kuten Adidas/Reebok, Timberland, Geox, Carrefour, Eurostar, Honda, Gucci, IKEA, Kraft, Clarks, Nike, Tesco ja Wal-Mart.

Yksittäisen kuluttajan tuntuu olevan todella vaikeaa välttää sademetsätuhoa, vaikka lähellä tuotettua suosimalla se onnistuukin. Päävastuu sademetsien hävittämisen lopettamisessa on selvästi valtioilla: Brasilian hallituksen on päätettävä kumpaa tavoitetta se tukee voimallisemmin - karjataloutensa maailmanvalloitusta hinnalla millä hyvänsä, vai metsäkadon lopettamista.

Tänä vuonna kannattaa tehdä selväksi maailman päättäjille, että Kööpenhaminan ilmastosopimuksen on parasta olla hyvä, ja sen on lopetettava myös sademetsien silmitön hävittäminen. Pari paikkaa, joissa tähän voi osallistua:

Greenpeacen ilmastokampanja

MaanYstävien Polttava Kysymys -kampanja

-Sini Harkki