Tänään on kiinnostava metsäaihe MTV3:n 45-minuuttia -ohjelmassa otsikolla “Kyykytetyt metsänomistajat”. Maikkarin sivujen insertin perusteella tämä on katsomisen arvoinen pätkä. Ohjelmassa pureudutaan metsätaloutemme ongelmista vaietuimpaan, vaihtoehtoisten metsänhoitotapojen nitistämiseen. Teollisuus ja metsätalouden pakkoneuvontasysteemit rakastavat avohakkuita, mutta kaikki metsänomistajat eivät.
You are currently browsing Matti’s articles.
Aurinko paistaa naavaiseen korpikuusikkoon Juupajoella. Valo siivilöityy kuusten välistä. Lunta on vielä siellä täällä. Talvesta heräävä märkä metsä on huikaisevan syvänvihreä, askeleet uppoavat sammalikkoon. Pohjantikka naputtaa kuusikeloa. “Ruostekääpä”, huudetaan takavasemmalta. “Hömötiainen ja puukiipijä”, vastaa joku kauempaa. Olemme Musturinsuon metsässä, jonka Metsähallitus on merkinnyt keltaisin ja punaisin nauhoin: tähän on tulossa avohakkuu. Aktivistit bongaavat vanhojen metsien lajeja samalla kun punaiset ja keltaiset nauhat vaihtuvat sinisiin, säästettäviä puita tarkoittaviin nauhoihin. Tämä on uhanalaisen pohjantikan reviiri, ja myös erittäin todennäköinen uhanalaisen kuukkelin leviämisalue läheiseltä reviiriltä.
Pari tuntia myöhemmin reippaat aktivistit toistavat saman Virroilla Pahalamminvuorella. Täällä on säännöllisesti tehty havaintoja kuukkelista. Alue on elivoimainen reviiri, läheisyydessä on viime vuosina syntynyt useitakin poikueita. Mutta Metsähallituksen ei mikään puhe ole tehonnut. Se on merkinnyt alueen pirstottavaksi avohakkuilla. Niinpä iljettävät, tuhoa ennustavat punaiset ja keltaiset nauhat siivotaan nyt pois täältäkin. Emme näe kuukkelia, mutta metsässä vastaan kävelevä luontokuvaaja on sen hetkeä aikaisemmin nähnyt ja ikuistanut.
Matti Liimatainen
Tälläkö Oulun eteläpuolisten metsien biodiversiteetin säilyttäminen hoituu?
Metsä- ja ympäristöministeriöt tiedottivat eilen Etelä-Suomen metsien suojelupäätöksestä, ns. Metso-ohjelmasta. Rahaa palaa 182 miljoonaa vuoteen 2012 mennessä. “Ennennäkemättömän suuri satsaus metsäluonnon suojeluun”, sanoi ministeri Kimmo Tiilikainen.
Mitä tällä ennennäkemättömällä satsauksella saadaan? Etelä-Suomen metsistä aiotaan suojella peräti 0,7% nykyisen 1,5%:n päälle.
Ministeriöiden tiedotteessa kerrotaan tavoitteena olevan “pysäyttää metsäisten luontotyyppien ja metsälajien taantuminen sekä vakiinnuttaa luonnon monimuotoisuuden suotuisa kehitys”. Ekologinen tutkimustieto kertoo, että tähän tavoitteeseen tarvittaisiin vähintään 10%:n suojeluaste. “Luonnon monimuotoisuuden suotuisa kehitys” on jo rienausta. Tällaisille ministereille annettaisiin sivistysvaltiossa kenkää. Metsien uhanalaisten lajien määrä kasvaa, ja uhanalaisuuden suurin syy eli metsien talouskäyttö tehostuu lähivuosina räjähdysmäisesti.
Metso-työryhmä esitti suojeluun minimi- ja maksimivaihtoehtoja, 0,7-1,4% etelän metsistä. Ministeriöt valitsivat 0,7%:n minimivaihtoehdon, ja myönsivät sille alle puolet siitä rahoituksesta jota työryhmä sen arvioi tarvitsevan. Nyt päätetyllä rahoituksella päästään siis todennäköisesti vain noin 0,3%:n korotukseen suojelussa.
Homma muistuttaa kehitysapua. Tavoitteeseen ei koskaan päästä kuluvalla hallitus- tai vaalikaudella, vaan ehkä sitten seuraavalla… Hallituspuolueista vain Vihreät on ansiokkaasti kyseenalaistanut Metso-ohjelman puutteita.
Metso-ohjelman ennennäkemättömyys on lähinnä siinä, että metsien suojelussa metsäsektorin ja ministeriöiden puheet ja teot eivät enää lainkaan vastaa toisiaan.
Matti Liimatainen
Eilisessä StoraEnson yhtiökokouksessa riitti puhetta Kemijärven tehtaan lakkauttamisesta. HBL:n haastattelema selluaktivisti vetelee Greenpeacea mukaan tehtaan lopettamiseen. Suuret paperinostajat kun kuulemma eivät kampanjointimme seurauksena ostaisi Kemijärven sellua sisältäviä tuotteita.
Luulisi että olisi sellumiesten omakin etu pysyä tosiasioissa. Realiteetit helposti voivat oman asian innossa unohtua, mutta joku tolkku pitäisi olla Stora Enson tai heidän paperiasiakkaidensakin tyhminä pitämisessä. Väännetäänpä uudelleen samaa rautalankaa jota aiemminkin.
Miten auttaisi Stora Ensoa ympäristösyistä lakkauttaa Kemijärvi tai asiakkaita kieltäytyä juuri tämän tehtaan sellusta, kun ongelmaan josta kritisoidaan eli ikimetsien hakkuisiin ei tällä olisi mitään vaikutusta? Stora Enson mukaanhan samat puut käytetään konsernin muilla tehtailla. Kuten esimerkiksi Ylä- ja Metsä-Lapin kiistametsien puiden suhteen on tehty jo ennen Kemijärven lakkauttamistakin - osa käytetään Kemissä, jatkossa yhtiön mukaan myös Oulussa.
Kyllähän jotkut Stora Enson asiakkaat ovat yhtiön mukaan vaatineet paperia ja sellua, jossa ei ole kiisteltyjen metsien puita. Mutta eivät he nyt sentään ole vaatineet Kemijärvi- vapaata materiaalia. Kampanjoinnin kohteena kun ei ole ollut Kemijärvi, vaan arvokkaiden metsien hakkuut.
Matti Liimatainen
Metsäpiireissä päivän sana on lisää, aina vain lisää. Lisää puuta tehtaille, eli lisää hakkuita metsiin. YLE kertoi tänään, että metsäkeskukset alkavat painottaa metsien hoidon neuvonnan sijaan hakkuita. Kaukokartoituksella selvitetään, kenen metsässä on hakattavissa olevaa puustoa. Ja sitten omistaja ohjataan kädestä pitäen hakkuisiin.
Onneksi luontoarvoista välittäville metsänomistajille alkaa löytyä myös toisenlaista metsäneuvontaa uusien yksityisten toimijoiden myötä. Esimerkki sellaisesta on uusi, mielenkiintoiselta vaikuttava neuvontayritys Innofor Oy.
Samaan aikaan toisaalla: viime viikolla tiedotettiin että Etelä-Suomen metsien suojeluohjelmalle, joka tavoitteidensa puolesta oli susi jo syntyessään, ei aiota myöntää kuin alle puolet ohjelman tarvitsemasta minimirahoituksesta. Eli hallitus karsi jo valmiiksi tingittyä surkeaa esitystä edelleen. YLE tosin onnistui jollain järjellä uutisoimaan asian siten, että metsien suojelurahat kaksinkertaistuvat.
Matti Liimatainen
Tästä liito-oravametsästä tehtiin ennätystulosta viime vuoden joulukuussa Suomussalmella.
Valtion liikelaitos Metsähallitus kertoi viime viikolla tehneensä ennätystuloksen. Kohonnut puun hinta nosti laitoksen tulosta 106 miljoonaan euroon, noin 34 miljoonaa enemmän kuin aiempina vuosina.
Flickr-sivuiltamme voit katsoa kuvia siitä, miten ennätystulosta on tehty ja tehdään tänä vuonna. Laitos hakkaa luonnonsuojelullisesti arvokkaita metsiä, mm. uhanalaisten kuukkelien ja liito-oravien elinympäristöjä, eivätkä tuloksentekoa saa haitata edes omat ympäristöohjeet. Suomussalmella hakattaessa kaadetaan ennätystulostalkoissa lahopuut ja kelotkin- niistähän saa vaikka polttopuuta, jos teollisuudelle ei kelpaa.
Matti Liimatainen
HS kertoo tänään SYKE:n tutkimuksesta, jonka mukaan paljon mainostettu metsälaki suojaa luontoarvoja surkeasti. Viime joulukuussa julkistetun tutkimuksen mukaan suurin osa kohteista rajataan liian pieniksi ja useimmissa tapauksissa kohteiden ominaispiirteet hakataan pilalle. Vain joka sadas uhanalaisten lajien esiintymistä sattuu metsäkeskusten rajaamille metsälakikohteille.
Julkisin varoin tehtyjen metsälakikartoitusten tulokset ovat salaisia. Tietoja ei anneta edes ympäristöviranomaisille. HS:n juttuun haastateltu metsäministeriön ylijohtaja kertoo, että salauspäätösten syynä on ympäristöjärjestöjen pelko. Pelätään kuulemma, että järjestöt löytäisivät enemmän arvokohteita kuin viranomaiset, ja tulisivat sitten “kettinkeineen paikalle”.
Todellisuudessahan kyse on siitä, että metsäsektorilla sovittiin jo etukäteen ettei lakia tulla käytännössä noudattamaan, mutta tajuttiin että ympäristöjärjestöthän saattavat käydä tarkistamassa miten kohteita on hakattu. Siksi metsänomistajat ja metsäviranomaiset sopivat kaukonäköisesti, että lakikohteiden sijainti pidetään salassa. Vai pelättiinkö kenties, että ympäristöjärjestöt tulisivat kettinkeineen estämään metsälain rikkomista? Sellaista imagoriskiä metsäsektori ei tietysti halunnut. Onhan se mukavampaa rikkoa lakia rauhassa, ilman seurauksia.
SYKE:n tutkimus julkaistiin 12.12.2007. Metsäteollisuus kertoi samana päivänä tiedotteessaan, ettei Etelä-Suomen metsien suojelussa pidä hyväksyä esityksiä laajojen alueiden suojelusta, koska arvokkaat luontokohteet tulee suojeltua vapaaehtoisilla toimilla ja arvokkaiden elinympäristöjen säästämisellä…
Matti Liimatainen
Kansanedustaja Eero Lehti (kok.) teki itseään tärkeäksi alkuviikosta Kuusamossa käydessään. Lehti esitteli ilmeisen kiitolliselle yleisölle (Kuusamossahan lienee vielä katkeruutta luonnonsuojelijoiden 10 vuotta sitten hyvin onnistunutta yhteismetsän vanhojen metsien suojeluprojektia kohtaan) teoriaansa, jonka mukaan Greenpeace olisi uhannut aloittaa ihan ulkomailla asti kampanjan Kemijärven sellutehtaan sulkemiseksi, jos Stora Enso ei olisi sitä itse hoksannut ensin tehdä.
Joko Lehti on tyhmä, tai sitten hän pitää meitä tyhminä. Tavoitteenamme on suojella jäljellä olevat ikimetsien rippeet Metsä-Lapissa. Asiakkailleen Stora Enso on kertonut jatkavansa puun ostoa juuri näiltä kiista-alueilta. Alueita hakataan jatkuvasti, puu kulkee Stora Ensolle niin Kemijärvelle kuin Kemiin. Kemijärven lakkautuksen yhteydessä on kerrottu, että metsien käyttö ylipäänsä ei jatkossakaan muutu, vaan kaikki metsistä hakattavat puut käytetään yhtiön muissa tehtaissa. Miten meidän tavoitteitamme olisi siis auttanut “aloittaa kampanja Kemijärven tehtaan sulkemiseksi”, kuten Lehti fantasioi? Tai miten Stora Enson ympäristömainetta auttaisi tehtaan sulkeminen, kun yhtiö avoimesti kertoo, että kiistojen syy, ikimetsien raiskaaminen, kelpaa sille joka tapauksessa?
Eli väännetäänpä rautalangasta: meille tärkeää on vähien ikimetsien suojelu, ei tehdaslaitosten vastustaminen. Vaatimuksemme ei ole epäekologista puuta käyttävien tehtaiden sulkeminen, vaan promilleluokkaa Suomen metsäteollisuuden puunkäytöstä edustavien ikimetsien hakkuiden lopettaminen. Kampanjoimme entiseen malliin suojelullisesti arvokkaiden metsien hakkuita vastaan ja kehotamme vastuullisia kuluttajia selvittämään, mistä paperi on peräisin ja onko siinä käytetty ikimetsien puuta.
Kemijärven tehtaan kaatumista on turha yrittää työntää meidän syyksemme. Sen puunhankinnasta kiistametsistä on tullut korkeintaan kaksi sadasosaa, ja sama puu käytetään joka tapauksessa jossain. Ympäristökiistoista ei tehtaan sulkemisen syitä vähääkään omaa järkeään käyttävä ihminen saa tekemälläkään. Tehtaan lakkautus ei ole hyvä ympäristönkään kannalta, kun kuljetusmatkat pitenevät ja kun tiedetään, että laitos olisi voinut pyöriä niiden monotonisten kasvatusmetsien varassa, jollaisiksi suurin osa Itä- ja Keski-Lapin metsiä on tehtaan historian aikana muokattu.
Matti Liimatainen
Metsien suojelu nykypäivän Suomessa on Kafkan ja Orwellin käsikirjoittamaa. Vai mitä olette mieltä siitä, että valtion liikelaitos Metsähallitus avohakkaa parhaillaan Puolangan Liperinsuolla kolmen monitoimikoneen voimin vasta perustamaansa ympäristöarvometsää.
Laitos kertoo eri puolille Suomea perustamissaan ympäristöarvometsissä ottavansa luonnon monimuotoisuuden “korostetusti huomioon”. Ja että “Alueiden hoidossa otetaan korostetusti huomioon myös maisema, kulttuuriarvot sekä virkistyskäyttöä ja luontomatkailua edistävien luonnonpiirteiden säilyminen.”.
Kuvia tästä korostetusti huomioonottamisesta löytyy Flickr-sivuiltamme. Kannattaa käydä katsomassa miten metsien ympäristö- ja maisema-arvoja nykyään suojellaan.
Luonnonsuojelujärjestöt ovat vedonneet Liperinsuon säästämisen puolesta mm. siksi, että helmikuun lopulla hallitus päättää Etelä-Suomen metsien suojelun aikataulusta ja toimenpiteistä. Metsähallituksellekin on tulossa suojeluvelvotteita - ja siksi laitos pitääkin nyt kiirettä tuhotakseen arvokkaita alueita pois tieltä.
Matti Liimatainen
Keskisuomalainen kertoi sunnuntaina että uusin Harry Potter- kirja painetaan Jyväskylässä saksalaiselle paperille, koska Suomesta ei saa kirjailija Rowlingin vaatimaa FSC-paperia.
Miksi näin? No, Suomen metsäteollisuus ja -talous eivät toistaiseksi ole halunneet lopettaa luonnonsuojelullisesti arvokkaiden metsien hakkuita. Siksi maassamme ei ole tarpeeksi järjestelmän mukaan sertifioituja metsiä FSC-merkityn paperin tuottamiseksi.
Muistan kun vuonna 2003 olimme kertoneet kirjailija Rowlingin olevan mukana Greenpeacen kansainvälisessä kirjakampanjassa, jossa kirjailijat kielsivät kirjojensa painamisen ikimetsäpaperille. Tervon ja Päivärinnan TV-ohjelmassa minua epäiltiin väärän tiedon levittelystä - että eihän kukaan kirjailija nyt toki voisi tuollaista mennä lupaamaan. Asiasta riemuittiin Suomessa vielä edellisen Potterin painamisen yhteydessä, kun Rowling oli sittenkin suostunut siihen että kirja vielä kerran painetaan suomalaispaperille. Tätä pidettiin osoituksena siitä että kylläpä se Greenpeace taas oli väärässä.
Nyt sitten ollaan tässä. Keskisuomalaisen haastattelema Tammen kustannusjohtaja kertoo, että “saimme käyttää silloin suomalaista paperia aikataulu- ja tuotantosyistä. Jo silloin oli selvää, että seuraavaan kirjaan ei hyväksytä muuta kuin FSC-sertifioitua paperia.”.
Ja hyvä niin, koska tälläkin hetkellä valtion liikelaitos Metsähallitus hakkaa suojelullisesti arvokkaita metsiä pitkin Suomea, ja teollisuus ostaa puun surutta.
Suomalaistutkijoiden viimetalvinen vetoomus Metsä-Lapin ikimetsien hakkuiden lopettamisesta kaikui kuuroille korville.
Suomen ympäristökeskuksen uusimpien tutkimusten mukaan metsälakia tulkitaan käytännössä niin että uhanalaiset lajit saavat kyytiä.
Ja tämän vuoden aluksi metsäsektori ajoi läpi epäonnistuneen ratkaisun Etelä-Suomen metsien suojelussa.
Sitten vielä ihmetellään, ettei suomalainen paperi kaikille kelpaa.
Jatkossa tilanne voi olla toinen, koska Suomeen valmistellaan parhaillaan FSC-standardia yhteistyössä ympäristöjärjestöjen, metsäteollisuuden ja eri sosiaalisten tahojen kanssa. Toistaiseksi teollisuus on esittänyt lähinnä heikennyksiä ympäristökriteereihin, mutta halu FSC-sertifiointiin on sillä silti kova. Tuleva kevät näyttää, halutaanko Suomessa lopettaa arvokkaiden metsien hakkuut vai jatkaa kovalla luontoarvoja hävittävällä linjalla.
Matti Liimatainen
