Articles by Lauri

Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen julistautui sunnuntain Hesarissa järkivihreäksi. Monet Kataisen lausunnoista ovat Kokoomuksen aikaisempaan linjaan verrattuna positiivisia: hän mm. väläyttää tuulivoimalle uutta tehokasta tukijärjestelmää ja kritisoi palmuöljyn energiakäyttöä. Kataisen ”järkivihreyteen” kuuluu kuitenkin myös ydinvoiman kannattaminen.

Järkivihreä ei ilmeisesti vaivaa itseään sellaisilla tunteellisilla asioilla kuin tulevien sukupolvien kannettavaksi jäävät ydinjätteiden riskit tai ydinaseiden joutuminen terroristien käsiin. Riskejä voi olla, mutta ne on osattava asettaa oikeisiin mittasuhteisiin.

Jostain syystä järkivihreä ei kuitenkaan aseta ydinvoiman mahdollisuuksia ilmastonmuutoksen torjumisessa mihinkään mittasuhteisiin. Ydinvoimaa lisäämällä voitaisiin saada aikaan alle 5 prosenttia vaarallisen ilmastonmuutoksen torjumiseen tarvittavista päästövähennyksistä. Tämä edellyttäisi vähintään 500 uutta ydinvoimalaa vuoteen 2030 mennessä ja runsaasti julkista tukea. Näin arvioivat maailman ehkä kaksi arvovaltaisinta tahoa ilmastonmuutoksen torjumisen suhteen, IEA ja IPCC. Ehkäpä iso ja miehekäs ydinvoimala tuntuu järkivihreästä isolta ratkaisulta?

Ydinvoimalla voisi siis olla oma pieni roolinsa ilmastotalkoissa, jos riskit halutaan hyväksyä ja jatkaa verorahojen käyttöä reaktorien tukemiseen. Mutta keskeistä tai välttämätöntä ydinvoima ei ilmastonmuutoksen torjumisessa missään tapauksessa ole. Todellista järkevyyttä olisi verrata maailmanlaajuisen ydinvoimabuumin todellisia riskejä sen (pieniin) hyötyihin.

Ratkaisuja, joilla ilmastopäästöjä voidaan kullakin vähentää enemmän kuin ydinvoimalla, ovat mm. talojen parempi eristäminen, ylilannoituksen karsiminen maataloudessa, metsäkadon vähentäminen ja parhaaseen energialuokkaan kuuluvien sähkölaitteiden käyttäminen kodeissa. Uusiutuvien energialähteiden lisäämisellä on huomattavasti merkittävämpi rooli.

Jostain syystä järkivihreä ei suhtaudu näihin ratkaisuihin samalla fanaattisuudella kuin ydinvoimaan.

Lauri Myllyvirta

YLE:n mukaan TVO ja Fortum saavat ympäristövaikutusten arvioinnit tehtyä ja ydinvoimalahakemukset jätettyä jo keväällä. Samalla tulee selväksi, miksi TVO:n omistajat ovat vastustaneet kynsin ja hampain EU:ssa sovittua uusiutuvan energian tavoitetta: uusiutuvan energian nopea lisääminen yhdessä energian käytön tehostamisen kanssa voi tehdä uusista ydinvoimaloista tarpeettomia. Suomen sähköntarpeen kannalta ne eivät kovin tarpeellisia ole kuitenkaan missään tapauksessa - suurin osa sähköstä menisi väistämättä vientiin.

Nyt on aika myöntää, että Olkiluoto 3:n rakentaminen on osoittautunut virheeksi. Reaktorin piti TVO:n mukaan maksaa 2,5 miljardia euroa ja rakentamisen piti kestää neljä vuotta. Nyt kustannukset ovat nousseet yli 4,5 miljardiin ja rakentamisaika seitsemään vuoteen ja hankkeessa on toistuvasti rikottu laatuvaatimuksia. Myöhästymisen takia voimalasta ei ole juuri lainkaan apua Kioton päästötavoitteen saavuttamisessa. Eduskunnan ei pidä mennä toista kertaa samaan halpaan.

Ydinvoiman nopea maailmanlaajuinen lisääminen johtaisi ydinjätteiden, uraanikaivoisten ja ydinvoimaloiden riskien moninkertaistumiseen sekä ydinaseiden leviämiseen. Suomen tulee satsata teknologiaan, jolla ratkaistaan globaaleja ongelmia, eikä luoda niitä.

Lauri Myllyvirta

| View | Upload your own

Helsingin kaukolämmön kulutuksesta puolet tuotetaan kivihiilellä, jota palaa jokaista helsinkiläistä kohti 1,6 tonnia vuodessa. Hiilidioksidipäästöjä tulee yhteensä 8,4 tonnia henkeä kohti vuodessa pelkästään lämmön ja sähkön tuotannossa, mikä on kaksi kolmannesta enemmän kuin suomalaisten keskiarvo.

Kivihiilen käytöstä Helsingissä käytiin kova keskustelu kun kaupungin energiapolitiikkaa linjanneet virkamiehet kuvittelivat, että kivihiilen käyttö voi jatkua hamaan tulevaisuuteen. Pääministeri Vanhanen kirjoitti välittömästi uutisen julkitulon jälkeen seuraavan päivän Hesariin erittäin hyvän mielipidekirjoituksen, jossa hän korosti Helsingin vastuuta ilmastonmuutoksen torjumisesta. Keskustelu jatkui, mutta keskittyi pelkästään siihen, miten energiaa tuotetaan - ei siihen, paljonko sitä tarvitaan.

Greenpeacen äskettäin julkaisema raportti osoittaa, että Suomen rakennusten energiankulutus voidaan puolittaa kolmessa vuosikymmenessä. Yhdistettynä uusiutuvan energian osuuden nostamisen 20 %:iin tämä riittää kivihiilen käytön lopettamiseen Helsingissä parissa vuosikymmenessä. Lämmityksen ilmastopäästöt vähenisivät yli 60 %.

Lauri Myllyvirta

Iso-Britannian ydinvoimasuunnitelmista on voinut lukea ja kuulla tänään kaikkialla mediassa. Uutisoinnista on saanut helposti sen kuvan, että maan hallitus olisi päättänyt jopa kymmenen uuden ydinvoimalan rakentamisesta.

Suomen uutisoinnissa käytettiin fraasia “Britannian energiaratkaisu päättää vuosien jahkaamisen maan energiapolitiikasta“. Kuvaa hyvin suomalaista asennetta - ydinvoima on oikeaa energiapolitiikkaa, isoja ja jämeriä ratkaisuja. Kaikki muu on nysväämistä ja jahkaamista.

Todellisuudessa ydinvoima on lilliputin roolissa Iso-Britannian (ja maailman) energiahaasteisiin vastaamisessa. Kymmenen uuden reaktorin rakentamisella saataisiin aikaan vain 4 % päästövähennys ja sekin joskus vuoden 2025 jälkeen. Siihen mennessä päästöjä pitää kuitenkin vähentää yli 40 % vuoden 1990 tasosta. Eli jahkaamista taitaa briteilläkin vielä olla edessä.

Ydinvoiman pieni rooli johtuu siitä, että suurin osa fossiilisista polttoaineista käytetään lämmityksessä, teollisuudessa ja liikenteessä, ei sähkön tuotannossa johon ydinvoimaa voidaan käyttää.

Britit maksavat jo nyt miljardeja euroja pitääkseen vanhat, kannattamattomat ydinvoimalansa käytössä. Uuteen päätökseen sisältyy kohta, joka mahdollistaa verovarojen käyttämisen myös uusien voimaloiden tukemiseen.

Lauri Myllyvirta

Lisätietoa:

Joukko ydinvoiman ja energiakysymysten asiantuntijoita kritisoi suunnitelmaa ja varoittaa ydinvoiman riskeistä

Iso-Britannian Greenpeacen reaktio suunnitelmaan

Iso-Britannian Greenpeacen video todellisista ratkaisuista:

Monesti tuntuu, että ilmastonmuutoksen torjuminen on itsestään selvä asia, jokainen jolla on sydän ja aivot kannattaa sitä. Mutta sitten etujärjestöt astuvat kuvaan…

Suuria energiafirmoja edustavalla Energiateollisuus ry:llä on viimeaikoina mennyt lujaa. EU:n uusiutuvan energian tavoitteesta pitäisi luopua, uusiutuvan energian osuutta Suomen energiantuotannosta voidaan nostaa 15 vuoden aikana korkeintaan 4 prosenttiyksikköä, Suomen ei pitäisi edelleenkään ottaa käyttöön uusiutuvaa energiaa tukevaa takuuhintajärjestelmää (STT 14.12.), Suomen kasvihuonekaasupäästöt olisivat 10 % alhaisemmat, jos viides ydinvoimala olisi rakennettu 1990-luvulla (Suomen Kuvalehti viime viikolla)… aiemmin järjestö ehti myös julistaa, että Suomelle sopiva päästövähennystavoite olisi 5-8 % vuoteen 2020 mennessä, kun teollisuusmaiden pitää keskimäärin vähentää 30 %. Takuuhintajärjestelmä kelpasi hyvin silloin, kun se luotiin turpeelle, ilmastopäästöiltään saastuttavimmalle Suomessa käytettävälle energialähteelle, mutta kun sitä ehdotetaan uusiutuville energialähteille, on kellossa toinen ääni.

Energiateollisuuden linjaukset ovat täysin johdonmukaisia: se puolustaa jäsentensä, suurten energiafirmojen etua. Takuuhintajärjestelmä mahdollistaisi uusien, riippumattomien uusiutuvan energian tuottajien tulon markkinoille, mikä vähentäisi nykyisten firmojen mahdollisuuksia manipuloida sähkömarkkinoita ja olisi siten sähkön kuluttajien etu. Siksi sitä kannattaa vastustaa. Turpeen ja ydinvoiman tukeminen taas on energiajättien omissa intresseissä, vaikka se tekeekin ilmastopäästöille ja uusiutuvalle energialle asetettujen tavoitteiden täyttämisen vaikeammaksi ja kalliimmaksi yhteiskunnalle.

Energiateollisuuden usko ydinvoimaan vaikuttaa rajattomalta. Olkiluoto 3 on vuosia myöhässä ja tulee kaksi miljardia euroa kalliimmaksi kuin alun perin arvioitiin. Lisäksi myöhästyminen maksaa sähkön käyttäjille 3 miljardia euroa, eli 600 euroa jokaista suomalaista kohti. Jos ydinvoimala olisi alun perin jätetty rakentamatta, niin investoinnit olisivat suuntautuneet muuhun sähköntuotantoon, suurelta osin uusiutuviin. Ne olisivat valmistuneet ajoissa ja tulleet todellisuudessa halvemmiksi kuin Olkiluodon toilailut. Tällä kertaa pääosan mokailujen kuluista maksavat ranskalaiset veronmaksajat, mutta uusissa ydinvoimalahankkeissa näin ei olisi.

Energiateollisuuden itsensä teettämä raportti uusiutuvan energian edistämisestä Suomessa on kiinnostavaa luettavaa. Yllättäen nämä kohdat eivät päätyneet järjestön tiedotteisiin:

”Tuulivoiman potentiaali muodostaa lähes puolet koko uusiutuvan sähkön lisäyspotentiaalista vuoteen 2020 mennessä ja se on siten keskeisessä roolissa uusiutuvan energian käytön lisäämisessä Suomen sähköntuotannossa. […] Suomen regulaatio- ja tukiympäristö on ollut tuulivoiman kannalta kansainväliseen tasoon nähden poikkeuksellisen heikko. […] Mikäli uusiutuvan energian lisäyspotentiaalista vuoteen 2020 halutaan saada käyttöön merkittävä osa, on tuulivoiman investointiedellytyksiin tultava Suomessa huomattava muutos.”

Takuuhinta- eli tariffijärjestelmästä raportti toteaa:

”Tariffijärjestelmistä on seurannut […] pienten riippumattomien tuottajien lisääntyminen sähkömarkkinoilla. […]. Esimerkiksi Saksassa tariffijärjestelmä on kannustanut paikalliseen ja pienimuotoiseen tuulivoimaomistukseen. […] Tanskassa 85 % maalle rakennetusta tuulivoimakapasiteetista on yksityishenkilöiden omistuksessa.”

Lauri Myllyvirta

Helsingin Sanomien verkkosivuilla voi katsoa Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen tutkijan Mia Ala-Juuselan ja minun videohaastattelun rakennusten energiankulutuksen leikkaamisesta.

Lauri Myllyvirta

Julkistimme tänään Lasipalatsissa Helsingissä kauan ja hartaasti valmistelemamme raportin, jossa selvitimme, millaisia taloja Suomeen rakennetaan ja kuinka paljon energiankulutuksen osalta olisi parantamisen varaa. Paikalla oli myös Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen VTT:n ja Suomen suurimman asuntosijoittajan VVO:n asiantuntijat.

Aiemmin syksyllä olin mm. soittanut asunnonostajaksi tekeytyen noin kymmeneen firmaan ja kysellyt energiankulutuksesta. Todellisuus oli karu: suuret rakennusfirmat rakentavat rakennusmääräysten minimitason mukaisesti ja pientalojen toimittajistakaan monilla ei ollut tarjota tietoa talojen energiankulutuksesta. Suomeen rakennetaan huomattavasti energiaa tuhlaavampia taloja kuin Ruotsiin ja Norjaan, joissa niissäkin olisi huomattavasti parannettavaa. Asunnon ostajan ja ilmaston kannalta olisi paljon parempi, että lainsäädäntö edellyttäisi mahdollisimman energiatehokasta rakentamista.

Raportissa arvioimme, että Suomen rakennusten energiankulutus voidaan puolittaa noin 30 vuodessa ja jäljellejäävä energiantarve tuottaa käytännössä kokonaan uusiutuvalla energialla. Tällä olisi valtava merkitys ilmastolle: rakennukset kuluttavat 40 % Suomen energiasta ja tuottavat 30 % kasvihuonekaasupäästöistä. (Ks. kalvoni julkistamistilaisuudesta)

Asuntoministeri Jan Vapaavuori on esittänyt uusien rakennusten energiankulutusnormien kiristämistä 30-40 prosentilla. Ehdotus on erittäin hyvä ja se täytyy pikimmiten toteuttaa. Kiristyksen jälkeenkin parantamisen varaa löytyy raporttimme mukaan roimasti, joten parannukset eivät saa pysähtyä siihen.

Tiedotustilaisuudessa oli paikalla hyvin median edustajia ja monet jotka eivät päässeet paikalle tekevät jutun tiedotteen pohjalta. Iltauutisiin emme tällä kertaa kuitenkaan päässeet - se olisi onnistunut todennäköisesti, jos olisimme sulkeneet VVO:n pääkonttorin tai jonkun ison rakennustyömaan. Greenpeacen tavoitteena kaikessa mitä teemme on ympäristöongelmien ratkaiseminen, joten ratkaisujen esilletuonti on tärkein osa toimintaamme - vaikka sitä ei aina huomaa, jos meidän tekemisiämme seuraa ainoastaan TV-uutisista.

Lauri Myllyvirta

Hiihdin tänään Aleksanterinkatua, Helsingin vilkkainta ostoskatua, vanhoilla Järvisen suksilla 30 muun vihaisen hiihtäjän kanssa. Halusimme muistuttaa, että lumiset talvet ja suomalainen luonto sellaisena kuin sen tunnemme voivat olla historiaa, jos ilmastonmuutosta ei pysäytetä. Tempaus oli osa kansainvälistä ilmastotoimintapäivää, joka sai kymmenet tuhannet ihmiset kaduille kaikkialla maailmassa.

Aleksanterinkatu oli täynnä jouluostoksilla olevia ihmisiä, jotka jäivät seuraamaan hiihtoamme. Ohikulkijat saivat käteensä tapahtuman sloganilla varustetut kaasupallot. Reaktiot olivat erittäin positiivisia ja myös mediaa oli paljon paikalla.

Mukana hiihtämässä oli myös vaaleapalmikkoinen Suomi-neito, joka ei kuitenkaan tahtonut pysyä muiden mukana. Se ei ollut yllätys, sillä Suomi on ilmastonmuutoksen torjumisessa jäänyt perässähiihtäjäksi - ilmastopäästöt ovat 20 % Kioton tavoitetason yläpuolella ja energiankulutus kasvaa.

Katso kuvia tapahtumasta. Tutustu Greenpeacen ratkaisuihin ilmastonmuutoksen torjumiseen Suomessa ja maailmanlaajuisesti.

Lauri Myllyvirta

Viime viikonloppuna pysäytimme palmuöljytankkerin tulon Nesteen jalostamolle Porvooseen. Pimeällä merellä kovassa merenkäynnissä tapahtuneella mielenilmauksella onnistuimme lyömään palmuöljyn ongelmat voimakkaasti tapetille. Lisäksi se antoi arvokasta tukea Kaakkois-Aasian kampanjoitsijoillemme, jotka neuvottelevat paraikaa Indonesian hallituksen kanssa kiellosta laajentaa palmuöljyplantaaseja sademetsiin.

Mielenosoituksen jälkimainingeissa Neste Oil lähetti tiedotteen, jossa Greenpeacen kerrottiin vain vastustavan esittämättä ratkaisuja. Suomen media jätti tiedotteen oikeutetusti pitkälti huomiotta vaikka palmuöljyä ja Greenpeacen kampanjaa käsiteltiin edelleen.

Parempaa oli kuitenkin luvassa. Seuraavana päivänä tiedotteen lähettämisestä kysyin biopolttoaineseminaarissa Nesteen edustajalta, miten Neste luulee voivansa estää sen, että palmuöljyn kasvava kysyntä dieselin raaka-aineeksi johtaa uusien plantaasien raivaamiseen sademetsiin. Vastaus oli, että ratkaisu ei ole Nesteelle vielä kirkastunut, mutta lupaavimmat ehdotukset ovat tulleet - Greenpeacelta! (Olemme ajaneet hakkuukieltoa Kaakkois-Aasiaan sekä metsien suojelua tukevaa rahastoa Kioton ilmastosopimuksen osaksi.)

Samassa seminaarissa sekä kansainvälinen WWF että OECD:n tutkija vahvistivat Greenpeacen esillä pitämän huolen siitä, että palmuöljyn sertifiointi ei estä metsien tuhoa (ks. seminaarissa pidetyt esitykset). Tämä johtuu siitä, että uudet plantaasit raivataan lähes poikkeuksetta sademetsiin ja kysynnän kasvu johtaa paineeseen raivata lisää plantaaseja.

Lauri Myllyvirta