Articles by Lauri

Kiinan tärkein poliittinen tapahtuma, kansankongressi, alkoi tällä viikolla. Yksi kuumimmista aiheista on vähähiilinen kehitys. Neuvoa-antavan poliittisen kongressin ehdotuksista joka kymmenes koskee ilmastopäästöjen hillintää. Ympäristönsuojelun kakkosministeri on ehdottanut uusia ympäristöveroja, mukaanluettuna hiiliveroa. Greenpeace tukee tunnetun ekonomin tekemää ehdotusta hiiliverosta ja on puolustanut sitä tiedotusvälineissä.

Tärkeimmät perusteet hiiliverolle Kiinassa ovat talouden ja energiantuotannon ohjaaminen vähäpäästöisempään suuntaan sekä uhka Yhdysvaltojen asettamasta hiilitullista kiinalaisille tuotteille.

Greenpeace on aiemmin myötävaikuttanut mm. uusiutuvan energian tukijärjestelmän luomiseen Kiinaan. Järjestelmän ansiosta Kiinaan asennettiin viime vuonna 13 000 MW tuulivoimaa - määrä, joka vastaa Tanskan koko sähkökulutusta.

Lauri Myllyvirta

Time-lehdessä on erinomainen juttu ydinvoimarakentamisesta Yhdysvalloissa. Tässä parhaita paloja suomennettuina:

• USA:an ei ole rakennettu yhtään uutta ydinreaktoria yli kahteen vuosikymmeneen. Vogtlen voimala Georgian osavaltiossa on eriomainen esimerkki siitä, miksi näin on. Vogtlessa toimivien kahden reaktorin alkuperäinen kustannusarvio oli miljardi dollaria neljästä reaktorista ja lopullinen hinta yhdeksän miljardia kahdesta reaktorista.
• Nyt voimalan omistaja Southern Co. yrittää lopulta rakentaa toiset kaksi reaktoria ja niiden arvioitu kustannus on 14 miljardia. Ja on aivan varmaa, että että luku on aivan liian alhainen, sillä ydinvoiman kustannusarviot ovat aina aivan liian alhaisia. Siksi yksikään järjissään oleva Wall Streetin sijoittaja ei sijoittaisi ydinvoimaan. Vaihtoehtoinen rahoittaja on kuitenkin löytynyt: veronmaksajat. Obama esittää liittovaltion lainatakuiden kasvattamista 55 miljardiin dollariin samalla kun arvioidaan, että riski hankkeiden kaatumisesta veronmaksajien syliin on 25-50 %.
• USA voi olla matkalla samantyyliseen ydinvoimasosialismiin kuin Ranska. Hallinnon holtiton rahanjako voi saada aikaan jonkinlaisen ydinvoimarakentamisen käynnistymisen. Se etenee kuitenkin kompuroiden: vuodesta 2007 USA:n ydinvoimaviranomaiselle NRC:lle on jätetty 26 hakemusta ydinvoimalan rakentamisesta. Niistä 19:n on peruttu tai lykätty vuosilla.
• Ydinvoima on mahdollisesti kaikkein kallein tapa vähentää ilmastopäästöjä, mistä syystä yksityiset sijoittajat satsaavat miljardeja energiaa säästävään teknologiaan sekä tuuleen, aurinkoon ja muihin uusiutuviin.

Lisää jenkkien ydinvoimaseikkailuista Greenpeacen blogissa

Lauri Myllyvirta

Bloggasin aikaisemmin siitä, miten työ- ja elinkeinoministeri Pekkarisen taikatemppu piti ydinvoiman tarpeen muuttumattomana, vaikka ennuste teollisuuden sähkönkulutuksesta aleni yhden reaktorin verran.

Luvuilla kikkailu vaikeuttaa nyt Pekkarisen omaa asemaa, koska ydinvoimalobbarit ovat keksineet mainion argumentin: “tottahan teollisuus tarvitsee paljon enemmän sähköä kuin Pekkarinen ennustaa, ja siksi tarvitaan ei yksi vaan kolme reaktoria!”

Paperiteollisuudella, Outokummulla ja muilla suurilla sähkönkäyttäjillä on, sinällään ansaitusti, kovan insinööriosaamisen maine. Nyt ne kuitenkin hyväksikäyttävät tätä uskottavuuttaan esittämällä väitteitä, joita eivät mitenkään pysty perustelemaan kovilla luvuilla. Toimittajat ottavat teollisuudelta mieluummin raflaavan väitteen kuin tarkistavat faktat.

Elinkeinoelämän keskusliiton ja Energiateollisuuden yhteinen sähkönkulutusennuste eroaa raskaan teollisuuden osalta työ- ja elinkeinoministeriön ennusteesta n. 5 TWh - alle puolen reaktorin verran. Outokummun investointisuunnitelmat kasvattaisivat konsernin sähköntarvetta korkeintaan 1-2 TWh ja tämä on jo mukana em. ennusteissa. Kuitenkin kumpi tahansa kelpaa lobbareille argumentiksi kolmen ydinreaktorin 35 TWh:n sähköntuotannon lisäyksen puolesta.

Ympäristöjärjestöiltä olisi samankokoinen suuruusluokkavirhe, jos sanoisimme, että kaikki Suomen ydinvoimalat voidaan sulkea pelkästään rakentamalla vuoteen 2020 mennessä enemmän tuulivoimaa kuin hallitus on linjannut. Tämä väite ei menisi julkisuudessa läpi yhtä köykäisesti - ympäristöjärjestöiltä edellytetään lähteitä ja perusteluja, mutta lobbareiden sana on laki. Meille lähteiden ja perustelujen esittäminen ei ole ongelma, mutta turhauttaa, kun “vastapuolen” ei sellaisesta tarvitse murehtia.

Mittaluokkien lisäksi ydinvoiman lisärakentamisen perustelussa teollisuuden säilyttämisellä on perustava ajatusvirhe. Kuvitellaan, että mahdollisuus ostaa halpaa sähköä sähkömarkkinoiden ohi pitäisi tehtaat käynnissä. Todellisuudessa homma menee näin: jos tehdas ei ole kannattava sähkön markkinahinnalla, sen omistajan on kannattavampaa sulkea tehdas ja myydä sähkö markkinoille. Ydinvoimala tai muutama ei taas sähkön markkinahintaa paljon heiluttele, kun se määräytyy Pohjoismaiden ja Saksan yhteisessä sähköpörssissä.

Ydinvoima voi kasvattaa teollisuusyritysten voittoja, mutta tehtaita se ei pidä käynnissä. Siihen tarvitaan mm. toimivat kotimarkkinat uusille tuotteille ja metsäteollisuuden osalta bioenergian ja puutuotteiden tuominen sellunkeiton rinnalle nykyistä vahvemmin. Nykyinen ydinvoimakeskustelu, jossa yritykset voivottelevat kilpaa huonoa kilpailukykyään ja uhkailevat maastapaolla, ei ainakaan auta työpaikkojen säilyttämistä.

Lauri Myllyvirta

Syö vaan kiltisti, sillä muuta ruokaa ei ole tarjolla. Eduskuntaa sullotaan umpikujaan, sillä muita vaihtoehtoja kuin ydinvoiman lisärakentaminen ei edes valmistella. YLE:n eilen julkistaman nimettömän kyselyn tulos olisi aika erilainen jos kansanedustajilta kysyttäisiin, ottaisitko mieluummin 1500 megawattia uusiutuvia vai uuden ydinjätemyllyn.

Työ- ja elinkeinoministeriön ennusteiden mukaan sähköä tarvitaan jo päätettyjen lisäysten päälle vielä vajaan puolen ydinreaktorin verran, jotta teollisuuden sähkönsaanti voidaan turvata, vähentää lauhteen käyttö minimiin ja lopettaa sähkön nettotuonti. Teollisuuden arviot omasta sähköntarpeestaan ovat muutaman terawattitunnin verran ministeriön arvioita korkeampia. Kyse ei todellakaan ole sellaisesta sähkön lisätarpeesta, jota ei voitaisi kattaa monin verroin tuulivoimalla, bioenergialla ja karsimalla sähkön tehotonta käyttöä sähkölaitteissa ja rakennuksissa.

Hallituksen laimeat tavoitteet uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden lisäämiseksi on nielty aivan liian kritiikittömästi. Nyt on aika vaatia turvallisten energiaratkaisujen ottamista takaisin keskusteluun.

Lauri Myllyvirta

Tiedotusvälineet ovat eilen ja tänään tehneet ison numeron siitä, että Obama myönsi kahdeksan miljardin dollarin lainatakuut kahdelle n. 1200 MW:n ydinreaktorille. Episodi osoittaa lähinnä sen, että jo kymmenen vuotta puuhattu ydinvoimaohjelma on edelleen lähtökuopissaan ja sen hinta on paisunut taivaisiin. Kukaan ei tule rakentamaan reaktoreita ilman massiivisia julkisia tukia.

Yhdysvallat aloitti vuonna 2001 ydinvoimarakentamisen käynnistämiseen tähtäävän ohjelmansa, nimeltään Nuclear 2010. Se tarjosi valikoiman julkisia tukia yhtiöille, jotka rakentaisivat puolenkymmentä demonstraatiolaitosta. Kaksi tärkeintä tukimuotoa olivat lainatakuut sekä tuotantotuki ensimmäisten laitosten tuottamalle ydinsähkölle, suuruudeltaan 18 dollaria/MWh (sähkön tyypillinen myyntihinta on 50 dollaria/MWh).

Lainatakuiden oli tarkoitus kattaa noin 40 % reaktorien rakennuskustannuksista. Tuohon aikaan ydinvoimateollisuus ennusti luottavaisesti, että uusien reaktorimallien rakennuskustannukset olisivat noin 1000 $/kW, eli Olkiluoto 3:n kokoinen laitos maksaisi 1,6 miljardia dollaria. 5-6 uuden reaktorin rakentamiseen tarvittavat lainatakuut olisivat siis suuruudeltaan 3-4 miljardia dollaria.

Vuoteen 2008 mennessä Yhdysvalloissa ei ollut rakenteilla yhtään laitosta, mutta suunnitteilla oli 15 reaktoria. Ydinreaktorien toimittajien kanssa käytyjen keskustelujen perusteella odotetut rakennuskustannukset olivat 5000 $/kW. Sähköyhtiöt ja pankit olivat viestittäneet, että lainatakuiden määrä ei ollut riittävä lainojen saamiseen ja ne onnistuivat lobbaamaan lainatakuiden määräksi 100 prosenttia lainarahasta ja 80 prosenttia kokonaiskustannuksista. Ohjelman toteuttamiseksi tarvittavien lainatakuiden määrä oli noussut 90 miljardiin. Sen jälkeen valtavat julkiset tuet kasvattivat suunnitteilla olevien hankkeiden määrän 31:een.

Bush kasvatti lainatakuiden määrää budjetissa 18 miljardiin dollariin ja nyt Obama on luvannut kasvattaa sen 55 miljardiin, jos republikaanit tukevat ilmastolainsäädäntöä senaatissa. Kyse on siis ydin- ja hiilivoimasta pitävien republikaanien suostuttelusta edes vaatimattomien päästötavoitteiden taakse.

Eilen myönnetyt lainatakuut saavassa Southern Co:n hankkeessa kustannukset ovat 6000 $/kW.

Kongressin budjettitoimisto arvioi, että liittovaltiolla on ydinvoimahankkeissa 50 prosentin riski joutua maksumieheksi.

Obaman 55 miljardin dollarin lainatakuupaketti riittää siis alle 10 reaktorin rakentamiseen ja voi tulla maksamaan veronmaksajille 10-30 miljardia dollaria (jos 25-50 % yrityksistä joutuu maksuvaikeuksiin). Kustannusarviot ovat viisinkertaistuneet viimeisten 10 vuoden aikana ja reaktoria kohden tarvittavien lainatakuiden määrä on kymmenkertaistunut.

Reaktorimallien turvallisuustarkastelu on edelleen kesken. Ensimmäisten reaktorien rakentaminen alkaa aikaisintaan 2012 ja todelliset ongelmat alkanevat vasta sen jälkeen.

Vertailun vuoksi: ydinvoimaohjelman aloittamisen, vuoden 2001, jälkeen USA:ssa on asennettu 31 000 MW tuulivoimaa - vastaten sähköntuotannoltaan kuutta Olkiluoto 3:sta. Vaikka vuosittain asennettava tuulivoiman määrä ei enää kasvaisi, vuoteen 2020 mennessä ehdittäisiin asentaa 120 000 MW, eli 25 kertaa Olkiluoto 3:n verran. Tähän mennessä saadaan rakennettua korkeintaan muutama ydinreaktori.

Lauri Myllyvirta

“Betonia tuli rekka rekan jälkeen. Ja me kaadoimme sitä. Jopa silloin, kun tukirakenne ei ollut valmis. Betonia oli kaadettava, koska se odotti”

Greenpeace palkkasi viime vuonna puolalaisen journalistin haastattelemaan Olkiluodon entisiä puolalaisia työntekijöitä. Tarinat olivat hurjia: työntekijöiden systemaattista huijausta, veronkiertoa ja laatuongelmien tahallista peittelyä. Helsingin Sanomat julkaisi Greenpeacen teettämiin ja itse tekemiinsä haastatteluihin perustuen tänään jutun “Rakentajat kertovat Olkiluodon ongelmista” verkossa ja sunnuntaisivuillaan.

Lisää Olkiluodon turvallisuuspuutteista voi lukea esim. tästä julisteesta:

Osallistuin aamulla Alexander Stubbin perustaman brändivaltuuskunnan ympäristöä käsitelleeseen työpajaan. (Valitettavasti ministeri itse ei ollut paikalla, joten en päässyt jakamaan vinkkejä talvipyöräilystä.) Kun aikanaan luin markkinointia, niin oppikirjat aina korostivat, että pääasia on hyvä tuote, ei huonon tuotteen myyminen hyvillä mainoksilla. Työpaja keskittyikin siihen, miten Suomesta saataisiin ympäristönsuojelun edelläkävijä enemmän kuin siihen, miten huono ympäristöpolitiikka kuorrutetaan brändityöllä.

Listasin alla olevaan taulukkoon joitain Suomen brändiin ympäristöasioissa vaikuttavia plussia ja miinuksia ja sitä, miten ko. asioita voisi parantaa (kuva suurenee klikkaamalla). Ajattelin laittaa valtuuskunnalle tältä pohjalta viestiä. Ideat ja kommentit ovat enemmän kuin tervetulleita!

Lauri Myllyvirta

Helsingin Energia on valmistellut kehitysohjelman “Kohti hiilineutraalia tulevaisuutta”. Suomalaisen demokratian periaatteiden mukaisesti ohjelma on toistaiseksi vielä salainen, koska siitä ei ole ehditty tehdä päätöstä. Julkisuuteen tulleet tiedot ovat kuitenkin erittäin positiivisia: tavoitteena on uusiutuvan energian 40 % osuus vuonna 2030 ja hiilidioksidineutraali energiantuotanto vuonna 2050.

Helsingin Energia kuitenkin valittaa tänään julkisuudessa, että päästöjen vähentäminen tulee kalliiksi: yrityksen kannattavuus voisi “romahtaa”. Tässä ovat vanhan maailman numeronikkarit olleet töissä: kustannusarvioissa on tainnut jäädä ilmastonmuutoksen torjuminen huomiotta. Kivihiilessä kiinni roikkuminen on tulevaisuudessa yritykselle valtava kustannuserä ja taloudellinen riski, ja esitetyt keinot siitä eroon pääsemiseksi ovat varmasti tosimaailmassa kannattavia, kenties hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia lukuunottamatta.

Helsingin Energian hiilidioksidipäästöt vuonna 2008 olivat noin 3,3 miljoonaa tonnia. (Lukua ei ihme kyllä löydy yrityksen verkkosivuilta tai raporteista, mutta vuosikertomuksen tietojen pohjalta sen voi laskea.) Vuoteen 2030 mennessä hiilidioksidin päästöoikeuden hinta noussee nykyisestä alle 15 eurosta tonnilta jonnekin 70 euron toiselle puolelle. Nykyisellä energian tuotantorakenteella ja hinnoilla hiilidioksidin hinnan nousu 50 euroon johtaisi jo kannattavuuden puolittumiseen ja 90 euroa veisi voitot nollaan. Hiilidioksidin oikea hinta olisi tietysti vähintään yhdestä CO2-tonnista aiheutuva taloudellinen vahinko, jonka arvioidaan olevan noin 200 euroa. Tällä hinnalla Helsingin Energia tekisi jo 350 miljoonaa euroa tappiota ja kunnallisveron veroäyriä pitäisi korottaa 5 prosenttiyksiköllä…

Toinen asia, johon toivoisi Helsingin energiapolitiikassa kiinnitettävän enemmän huomiota, on energiatehokkuus, erityisesti vanhojen rakennusten energiaparannukset. Lämmön talteenoton parantaminen, ikkunoiden ja ovien vaihto tai kunnostus, lisäeristäminen sekä lämmintä käyttövettä säästäviin laitteisiin siirtyminen ovat varmasti kannattavampia kuin viimeisten hiilidioksiditonnien kurominen pois tuotantopäässä.

Positiivista, vaikkei toki yllättävää, sen sijaan oli, että ydinenergian käyttö kaupungin lämmittämiseen todettiin liian kalliiksi verrattuna ylläkuvattuihin ratkaisuihin.

Lauri Myllyvirta

Tänään julkaistiin Säteilyturvakeskuksen tutkijoiden artikkeli syöpien ja erityisesti lasten leukemian esiintymisestä Olkiluodon ja Loviisan ydinvoimaloiden läheisyydessä. Tilastollisesti merkittävää kasvua syöpien määrässä ei onneksi havaittu.

Jos tulos olisi ollut vastakkainen, olisin ollut todella järkyttynyt, ja niin olisi ollut moni muukin. Suomessa asuu ydinvoimaloiden lähellä niin pieni joukko ihmisiä, että leukemiariskin reaktorien läheisyydessä pitäisi olla 5-10-kertainen, jotta tilastollisesti merkittäviä tuloksia voitaisiin saada: alle viiden kilometrin päässä Olkiluodon ja Loviisan ydinreaktoreista asuu noin 100 ihmistä. Saksassa tehdyssä laajassa, 16 ydinvoimalaitospaikkaa kattavassa tutkimuksessa havaittiin lasten leukemian riskin kaksinkertaistuneen alle viiden kilometrin etäisyydellä ydinvoimaloista.

Aineisto on aivan liian pieni, jotta siitä voisi vetää sen johtopäätöksen, että ydinvoimalan läheisyydessä asuminen ei kasvattaisi syöpään sairastumisen riskiä. Säteilyturvakeskuksen tiedote olikin hyvin asiallinen ja pitäytyi faktoihin. Monet toimittajat sen sijaan ovat vetäneet mutkia suoriksi uutisoinnissa.

Tutkijoiden tilanne tarjolla olevan aineiston suhteen parantuisi kuitenkin, jos Fennovoiman Simoon suunnittelema ydinvoimala toteutuisi - viiden kilometrin etäisyydellä suunnitellusta laitospaikasta asuu 2000 ihmistä. Mieluummin jättäisin ihmiskokeet kuitenkin tekemättä.

Mainittakoon vielä, että tutkijat toteavat löytäneensä viitteitä 1980-luvulla syntyneiden poikien syöpäriskin kohoamisesta Loviisan ydinvoimalan ympäristössä, vaikka asiaa ei voidakaan vedenpitävästi osoittaa.

Lauri Myllyvirta

Terveisiä kotimatkalta junasta. Kuten kaikki varmasti tietävät, ei tullut kunnianhimoista, oikeudenmukaista ja sitovaa ilmastosopimusta eikä edes päätöstä sellaisen neuvottelemisesta jollain aikataululla. Maailma toivoi ja odotti, että Yhdysvallat liittyisi ilmastonmuutoksen vastaiseen taisteluun. Nyt se päätti lähinnä lähettää vastarintaliikkeelle lämpimiä vaatteita.

On anteeksiantamatonta ja käsittämätöntä, että valtioiden päämiehet eivät Kööpenhaminassa pystyneet parempaan kuin tyhjiin julistuksiin, vaikka ilmastonmuutos on ydinsodan ohella vakavin ihmiskuntaa kohtaava uhka. Ilmastonmuutos on jo nyt pahentanut vesipulaa ja nälänhätää sekä lisännyt sääkatastrofeja ja tauteja. Näistä vaikutuksista kärsii yli 300 miljoonaa ihmistä ja 300 000 kuolee joka vuosi niiden seurauksena.

Meille luvattiin 120 johtajaa, mutta maat lähettivätkin 120 pikkupoliitikkoa.

Kööpenhaminasta jäi kuitenkin käteen myös hyviä asioita:

• Akuutti tietoisuus siitä, että maiden, erityisesti teollisuusmaiden, päästövähennystavoitteet ovat täysin riittämättömät.
• Kehitysmaille tarjottavan ilmastorahoituksen sekä trooppisten metsien suojelun tunnistaminen ratkaisun välttämättömiksi osiksi.
• Selvä viesti Obamalle siitä, että tyhjät sanat ja retoriikka eivät riitä.
• Ilmastonmuutoksen nostaminen selvästi valtionpäämiestason kysymykseksi
• Ilmastonmuutokselle haavoittuvimpien trooppisten maiden rohkaistuminen vaatimaan oikeuksiaan
• Ennen kaikkea: laajempi, päättäväisempi, voimakkaampi maailmanlaajuinen liike ilmastonmuutoksen torjumiseksi.
• Ainoa syy, jonka vuoksi olen optimistinen, ovat ne kaikenikäiset ja -väriset ilmastoaktivistit, sekä intressiryhmät ay-liikkeestä kehitysjärjestöihin ja yrityksiin, jotka näin Kööpenhaminassa vaatimassa toimintaa. En malta odottaa nähdä, mitä me saamme aikaan ensi vuonna.

Kaikille päätöksentekijöille, jotka vielä haraavat vastaan, minulla on vain yksi asia sanottavana: Lakatkaa tuhlaamasta omaa ja meidän aikaamme. Te voitte ainoastaan nolata itsenne, me voimme ainoastaan voittaa.

Lauri Myllyvirta