Ja mitä kokouksessa saavutettiin? Kehitysmaiden sopeutumisrahasto käynnistettiin (taas), vuodelle 2009 sovittiin työohjelma ja uuden sopimuksen rustaamisessa päätettiin siirtyä ideointi- ja rupatteluvaiheesta varsinaisiin neuvotteluihin sopimustekstistä. Virkamies luettelisi mielellään myös joukon asiakohtia, joissa pilkun paikkaa siirrettiin toiseen.

Eikö tämän kaiken olisi voinut sopia sähköpostitse? Pitikö tosiaan lennättää 11 000 ihmistä kahdeksi viikoksi Puolaan sopimaan työohjelmasta tulevalle vuodelle?*

Sitä sopii kyllä kysyä. Mutta vastaus on silti yksiselitteinen: uutta, maailman energiajärjestelmän mullistuksen käynnistävää, ja trooppista metsäkatoa hillitsevää ilmastosopimusta ei solmita yhdessä kokouksessa tai sähköpostinvaihdolla. Edessä on vielä kuudesta kahdeksaan viikkoa virkamiespainia (3-4 kokousta) ennen ratkaisevaa Kööpenhaminan kokousta joulukuussa 2009.

Mutta Poznanissa rokkitähden elkein vieraillut Al Gore on oikeassa: ”We are able to do it. We have to do it. And we will do it.” **

Hänellä oli myös toinen erittäin painava viesti: poliittinen tahto on edelleen osittain hukassa, mikä kävi ilmi jälleen Poznanissa (ja EU:n päättäessä ilmastopaketistaan). Ensi vuonna tarvitaan ennennäkemättömän laajaa ja päättäväistä kansalaistoimintaa eri puolilla maailmaa, jotta ministereille ei jää mahdollisuutta olla tekemättä riittävän kunnianhimoisia päätöksiä Kööpenhaminassa.

Goren mukaan suuret muutokset eivät tule olemaan helppoja. Joskus ne vaativat kyvyttömien päättäjien syrjäyttämistä. Mutta amerikkalaisilla on viesti maailmalle: Yes we can!

Kaisa Kosonen

* = Minä ja luonnonsuojeluliiton kollegani Leo Stranius kapinoimme lentosirkusta vastaan suuntaamalla tänään juna-bussi-lautta yhdistelmällä kohti Suomea.

** = Lainaus on ulkomuistista, eikä siis ehkä ihan sanatarkka.

Mieleen jäävimmän puheenvuoron piti kuitenkin epäilemättä Panama. Ministeriltä nimittäin paloi päre. Katselin hämmästyneenä, kun sopeutumisrahaston käynnistämisvaikeuksista puhunut ministeri korotti vähitellen ääntään ja lopulta huusi. Itse kuulin kuulokkeistani vain englanniksi käännetyn version (kääntäjä pysyi hillittynä kuin puolalainen dubbaaja), mutta luulen, että alkuperäisestä vapaasti suomennettuna lausunnon viesti olisi varmaan mennyt jotenkin näin: On se nyt ***tana ettei yhtä sopeutumisrahastoa saada pystyyn! Me ollaan ***kele kärsitty tänä vuonna neljä äärimmäistä sääilmiötä.

Tämän puheenvuoron jälkeen EU-maat eivät sitten oikeastaan muusta puhuneetkaan kuin kehitysmaiden sopeutumistoimien tukemisen tärkeydestä.

Vaan puheet eivät nyt riitä. Kehitysmaat haluavat, että jo aiemmin sovittu sopeutumisrahasto saadaan Poznanissa vihdoin käynnistettyä ja rahat virtamaamaan. Saa nähdä, löytävätkö teollisuus- ja kehitysmaat yhteisen näkemyksen juridisista järjestelyistä ja siitä, ohjataanko rahastoon tuloja uusista mekanismeista.

Mutta vielä puheista. YK:n pääsihteeri Ban Ki-Moon piti nimittäin erinomaisen puheen. Hän korosti, että ilmastokriisi on paljon vakavampi asia kuin talouskriisi. Toisaalta hän korosti energiajärjestelmän muutoksen luomia mahdollisuuksia ja peräänkuulutti uudenlaista globaalia solidaarisuutta. Hän myös osoitti painavan viestin EU:lle muistuttaen, että EU:n päätöksillä (loppusuoralla oleva energiapaketti) on merkitystä koko maailmalle.

Paula Lehtomäki peräänkuulutti omassa puheenvuorossaan puhtaan teknologian vallankumousta. Kas kun sattui! Mehän esittelemme ensi keskiviikkona Suomessa Energy [r]evolution -skenaariotamme, joka on Greenpeace Internationalin ja Euroopan uusiutuvan energian teollisuuden yhteinen globaali energiavisio. Kävinkin ministerin puheen jälkeen kehaisemassa häntä hyvästä sloganista ja muistuttamassa tilaisuudestamme.

Kaisa Kosonen

Nyt johtajalla on kuitenkin kompassi sekaisin. Yhteisön piti näyttää omilla ilmasto- ja energiatavoitteillaan mallia siitä, miten vaarallista ilmastonmuutosta torjutaan. Nyt, kun niin kutsuttu energiapaketti alkaa olla sitomista vaille valmis, on EU näyttänytkin mallia siitä, miten lupaukset vesitetään ja oman teollisuuden lyhytnäköinen suojelu asetetaan ilmastonmuutoksen torjumisen edelle.

Poznanissa pelätään, että jolleivät EU:n pääministerit ensi viikon huippukokouksessaan paikkaa paketin reikiä, tulee se hankaloittamaan myös Barack Obaman elämää. Miten perustella Yhdysvaltain teollisuudelle päästökauppajärjestelmä, jossa kokonaispäästöjen katto asetetaan niukaksi eikä ilmaisia päästöoikeuksia jaeta, jos EU vesittää oman tavoitteensa ja jakelee ilmaisia päästöoikeuksia joka ilmansuuntaan?

Jos kotirintamalla tökkii, eivät EU:n sukset luista Poznanissakaan. Teknologiaa ja rahoitusta koskeviin neuvotteluihin on tultu taas takki auki hokemaan vanhoja korulauseita ilman mitään konkreettisia esityksiä. Pankkien pelastamiseksi rahaa on löytynyt poskettomia summia hetkessä, mutta ilmastonsuojeluun sitä ei meinaa löytyä millään, vaikka mietintäajasta ei ole ollut pulaa. Kehitysmailta alkaa kärsivällisyys loppua, eikä suotta.

Vanhanen ja kumppanit, yrittäkäähän nyt herran tähden ryhdistäytyä ennen ensi viikon huippukokoustanne!

Kaisa Kosonen

P.S. Venezuela ihmetteli yhdessä istunnossa sitä, miten teollisuusmaat pystyvät puhumaan ilmastonmuutoksesta ihmiskunnan vakavimpana uhkana, mutta eivät pysty löytämään sen torjumiseen rahaa: Pankeille luvattiin hetkessä 300 kertaa enemmän rahaa kuin, mitä kehitysmaille on saatu kasaan ilmastonmuutoksen torjumiseen ja sopeutumiseen. Hyvin sanottu.

Nyt ollaan kehityspolulla, joka on ylittänyt ilmastotutkijoiden pahimmatkin ennusteet. Päälle pukkaa vielä finanssikriisiä ja joukkoirtisanomisia.

Kannattaako näin synkkien tulevaisuuskuvien valossa edes hankkia lapsia, jotkut jo kyselevät.

Kuulkaas ystävät. Nyt, jos koskaan sitä toivoa nimenomaan on - enemmän kuin koskaan aiemmin. Eikä tämä ole idealismia. Tämä on realismia.

Toisin kuin vuonna 1999, jolloin osallistuin ensimmäistä kertaa YK:n ilmastokokoukseen (ympäristöpolitiikan opiskelijana), ilmastonmuutos ei ole enää vain tutkijoiden, edelläkävijäpoliitikkojen ja ekohippien huolenaihe. Se on yksi kansainvälisen politiikan kuumimmista kysymyksistä. Aihetta on viime vuosina puitu korkeimmilla mahdollisilla areenoilla G8:sta YK:n turvallisuusneuvostoon, sillä ilmastonmuutos tunnistetaan nyt mitä suuremmissa määrin ihmisoikeus- talous- ja turvallisuusuhkaksi.

Nopeita, mittavia päästövähennyksiä vaativat nyt Poznanin kokouksen alla vaikutusvaltaiset, valtioiden rajat ylittävät ryhmät suursijoittajista ay-liikkeeseen ja uskonnollisiin johtajiin. Kööpenhaminassa vuoden päästä järjestettävä 15. osapuolikokous, jossa uusi, käänteentekevä sopimus on määrä solmia, tullaan käymään niin valtavan suurennuslasin alla, että päättäjille tuskin jää mahdollisuutta olla tekemättä radikaaleja päätöksiä.

Mutta miksi juuri nyt? Miksei sitten, kun talous on taas vähän paremmassa jamassa?

Parempaa tilaisuutta meille ei enää tule. Tutkijoiden mukaan meillä on seitsemän vuotta aikaa kääntää maailman päästöt nopeaan laskuun nykyiseltä kasvu-uraltaan, jos vaarallinen ilmastonmuutos halutaan kohtuullisella todennäköisyydellä torjua. Koska valtavat investoinnit eivät tapahdu käden käänteessä on päätökset päästövähennyksistä tehtävä nyt. Niitä investoijat juuri odottavat. Jokainen viivytelty vuosi vähentää katastrofien torjumisen mahdollisuuksia ja lisää torjumisen kustannuksia.

Sitä paitsi, yhä useammat talousasiantuntijat, sijoittajat ja johtavat poliitikot (mm. Obama, Barroso, Brown) painottavat, että juuri ilmastorajoitukset voivat osaltaan pelastaa maailmantalouden kriisistään. Ne kun avaisivat valtavat markkinat puhtaalle teknologialle ja loisivat näin työpaikkoja sekä parantaisivat kansantalouksien energiatehokkuutta ja energiaomavaraisuutta.

Joten kyllä, Poznanin ilmastokokouksen avajaispäivänä olen toiveikas. Täällä niitä käänteentekeviä päätöksiä ei tosin vielä tehdä, joten tämän kokouksen perusteella ei vielä kannata vetää johtopäätöksiä siitä, pystyvätkö päättäjät lopulta vastaamaan haasteisiin. Se mitataan ensi vuonna Kööpenhaminassa.

Jos haluat omalta osaltasi vauhdittaa käänteentekevän sopimuksen syntymistä, tule mukaan kansainvälisen ilmastotoimintapäivän Suomen tapahtumaan, joka meillä (sattuneesta syystä) järjestetään varsinaisen toimintapäivän aattuna, perjantaina 5.12. Tapahtumiin odotetaan kymmeniä, jopa satoja tuhansia ihmisiä yli 60 maassa!

Kaisa Kosonen

P.S. Omalta kohdaltani taidan miettiä lapsiasioita vasta Kööpenhaminan kokouksen jälkeen.

Poznanin ilmastokokouksen tunnelmia löydät myös ilmasto.orgista.

Ydinvoimaa ajavat eivät kannata tarvittavia päästövähennyksiä?

Tein mielenkiintoisen havainnon vertaillessani Päästöpäättäjät.fi –palvelussamme mielipidekarttoja ydinvoiman ja päästövähennysten välillä. Katsokaapa huviksenne: ne kansanedustajat, jotka kannattavat ydinvoimaa ovat ihan eri porukkaa kuin ne, jotka kannattavat vaarallisen ilmastonmuutoksen edellyttämiä päästövähennyksiä ja ilmastolakia.  Ainoastaan yksi kansanedustaja kannattaa molempia.

Mistä tämä johtuu?

Mitä 30 % päästövähennyksiin tulee, niin osa kansanedustajista ilmeisesti ajattelee, että ilmastonmuutoksen torjumisessa pitäisi edelleen edetä varovaisin askelein ja  pessimistisin oletuksin, ja että kotimaiset toimet on siksi mitoitettava EU:n pessimistisemmän tavoitteen mukaan. EU:n  tavoitteenasettelussahan lähdetään siitä, että teollisuusmaiden tulisi vähentää päästöjään 30 % vuoteen 2020 mennessä, mutta jos muut maat eivät lähde mukaan, niin EU vähentää itsekseen 20 %.

Sitten on niitä, jotka näkevät että kun aika vaarallisen ilmastonmuutoksen torjumiseksi on käymässä vähiin - tiedemiesten mukaan aikaa maailman päästöjen kääntämiseksi nopeaan laskuun on enää muutama vuosi - niin jarrutteluun ei ole enää mitään syytä. Teollisuusmaiden on osoitettava olevansa valmiita 30 % päästöleikkauksiin vuoteen 2020 mennessä. Jos uskomme siihen, että myös muut maat ovat saatavissa mukaan, niin on järkevää mitoittaa kotimaiset päästövähennystoimet riittävän suurten päästövähennysten mukaan jo nyt. Tavoitteiden tiukentaminen jälkeenpäin on huomattavasti vaikeampaa kuin tavoitteiden löysääminen.

Ydinvoiman suhteen löytynee puolestaan niitä, jotka suhtautuvat ydinvoiman kaikkivoipaisuuteen tunteen palolla ja toisaalta niitä, jotka ovat tutustuneet ydinvoimarakentamisen faktoihin. Olkiluoto 3 on jo kolme vuotta myöhässä, 2 miljardia euroa yli alkuperäisen kustannusarvion ja päästövähennykset Kioton sopimuksen ensimmäisellä tavoitekaudella (2008-2012) näyttävät jäävän luvatun 7,5 miljoonan tonnin sijaan nollaan. Ja rakentamisen laatuhan on ollut mitä sattuu, kun kustannussäästöjen tavoittelu on johtanut leväperäiseen rakentamiseen.

Ydinvoimaa paketoidaan jälleen kosmeettisiin ilmastokääreisiin

Olkiluoto 3 myytiin kansanedustajille ilmastosyillä ja myös uusia reaktoreita perustellaan nyt ilmastolla. Tarkkaavainen kansanedustaja osaa (toivon mukaan) kuitenkin katsoa  tällä kertaa myyntiesitteitä pidemmälle. TVO arvioi suunnittelemansa Olkiluoto 4:n vähentävän päästöjä vain noin miljoona tonnia. Tämä vastaa noin neljää prosenttia niistä vähennyksistä, joita Suomen on saatava aikaan vuoteen 2020 mennessä.Tämä olisi helposti saavutettavissa muilla, kestävämmillä tavoilla.

Kaisa Kosonen

Toivoa sopii, etteivät kokoomuksen työrukkaset jääneet juhlapaikan narikkaan, nimittäin nythän ne talkoot vasta alkavat. Seuraavien neljän vuoden aikana kunnista on tultava aktiivisia ilmastotoimijoita, jotka vähentävät määrätietoisesti omia päästöjään ja tekevät ilmastoystävällisistä valinnoista kuntalaisilleen niitä kaikkein houkuttelevimpia.

Erinäisiltä hihojen heiluttajilta ja hihojen käärijöiltä odotetaan nyt konkreettisia toimenpiteitä esimerkiksi vaalien suosikkiteemaksi nousseen joukkoliikenteen hyväksi. Vihreiden lisäksi myös kulta- ja hopeapalleille nousseet puolueet lupasivat houkuttelevampaa, toimivampaa ja edullisempaa joukkoliikennettä sekä kevyen liikenteen tarpeiden huomioimista. Kokoomuksen olisi myönnettävä, että käytännössä tämä tarkoittaa myös yksityisautoilun rajoittamista – ainakin jos puhutaan pääkaupunkiseudusta, missä yksityisautoilulle on aitoja vaihtoehtoja.

Tätä myös enemmistö meistä helsinkiläisistä haluaa. Äänestimme valtuuston, jossa 60 prosenttia kannattaa yksityisautoilijoilta kerättäviä ruuhkamaksuja.

Kokoomus ei perinteisesti ole ollut mikään ympäristöpuolue, mutta se, että kokoomuksen suurimmaksi ääniharavaksi nousi nimenomaan Jan Vapaavuori, joka on ajanut rakennusten energiantuhlauksen suitsimista ja kritisoinut haulikolla ammuttua, autoriippuvaista yhdyskuntarakennetta, on lupaavaa. Rakentamisesta vastaavana ministerinä hänellä on mahdollisuudet nähdä aitiopaikalta, miten kuntien ja valtion välistä yhteistyötä on lisättävä, jotta olemassa olevaa rakennuskantaa voidaan nopeassa aikataulussa korjata mahdollisimman energiapihiksi.

Siispä sanoista tekoihin Jan!

Siitä, mistä keskustan vaalitappio lopulta johtui, kuulemme varmasti lähipäivinä ja -viikkoina monen monta teoriaa. Tässäpä teille yksi: Olisiko kuitenkin niin, että kansalaisten mielestä ”maakuntien Suomea” on kehitettävä jotenkin aivan muuten, kuin (bad) ideaparkeilla?

Kaisa Kosonen

(Päivitetty 27.10. klo 22.37)

Olemmeko ehkä seuraamassa Iso-Britannian jalanjälkiä?

Briteissä 130 000 kansalaista kirjoitti vastaavan vaatimuksen ilmastolaista kansanedustajilleen ja sai mitä tahtoi: hallitus alkoi valmistella ilmastolakia (Climate Change Bill), joka asettaa kansalliset keskipitkän ja pitkän aikavälin päästötavoitteet sekä niiden mukaiset viisivuotiset hiilibudjetit ensimmäistä kertaa lain tasolla.

Nyt aurinkoiset uutiset sateiselta saarelta jatkuvat. Iso-Britannian hallitus on päättänyt tiukentaa pitkän tähtäimen päästövähennystavoitettaan. Kun aiempi tavoite oli, että vuoteen 2050 mennessä päästöjä leikattaisiin 60 % vuoden 1990 tasoon verrattuna, on tavoite nyt 80 %. Tavoitteen kiristämisen syynä on yksinkertaisesti ilmastotiede. Näin suuret päästövähennykset Britannian kaltaiselta maalta tarvitaan katastrofaalisen, yli kaksi astetta ylittävän ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

Olisiko aika alkaa linjaamaan myös Suomen päästövähennystoimia sen pohjalta, mitä meiltä tarvitaan ilmastokaaoksen torjumiseksi? Tällä hetkellä hallitus tähtää ilmastotieteen valossa riittämättömiin päästövähennyksiin.

Toivomme, että päästöpäättäjät-sivusto kannustaa kansanedustajia ja kansalaisia kunnianhimoiseen ja monipuoliseen ilmasto- ja energiakeskusteluun.

Lämmin kiitos lähes 50 vapaaehtoisellemme, jotka tekivät tämän palvelun mahdolliseksi!

Kaisa Kosonen

Taitaa tulla Lipposen muistelmiin taas iso suttu. Ehkä jopa inhokkilistalle uusia nimiä?

EU:n johtajat eivät nimittäin kuunnelleet Paavo Suuren neuvoja, vaan päättivät penteleet tänään päättyneessä huippukokouksessaan pitää kiinni EU:n ilmasto- ja energiapaketin tavoitteista ja aikataulusta. Vanhanenkin kehtasi ihan julkisesti ilmaista tukensa!

Fossiilisaurus Paavohan vaati viime viikolla Euroopan unionia sopeuttamaan ilmasto- ja päästöpolitiikkansa ”muuttuneisiin taloussuhdanteisiin”, eli alentamaan tavoitteitaan päästövähennyksille ja uusiutuvalle energialle. Mies nimitti vanhan ajan ilmastoskeptikon tavoin EU:n ilmastopolitiikkaa ”ilmastopoliittiseksi hypeksi” ja vaati samaan hengenvetoon Suomeen kolmea uutta ydinvoimalaa.

Jepulis jee. No, onneksi Paavolle ei enää kateta lautasta huippukokouksissa. Voitolla on raikkaampi ajattelu.

Komission puheenjohtaja Barroson mukaan EU:n ilmasto- ja energiapaketin eteenpäin vieminen on nyt tärkeämpää kuin koskaan - ei finanssikriisistä huolimatta, vaan - ainakin osittain - juuri sen vuoksi. Myös finanssikriisin sankariksi nostettu Gordon Brown on alleviivannut, että toimet ilmastonmuutosta vastaan ovat osa ratkaisua globaaleihin taloushaasteisiin.

Vanhaselle pisteet siitä, että hän tuki EU:n energiapaketin tavoitteita ja aikataulua julkisesti. Nyt Vanhasen ja kumppaneiden olisi vaan luettava omat linjapaperinsa uudelleen punakynän kanssa ja mietittävä, onko EU:n tavoitteiden vesittämisyrityksissä mitään mieltä, vai pitäisikö sittenkin yrittää vahvistaa sitä.

Kaisa Kosonen

P.S. Suomen kannoista ovat olleet huolissaan myös luonnonsuojeluliitto, WWF ja KEPA.

Hesari ja YLE kertovat EU:n ympäristövaliokunnan äänestäneen eilen ”tiukan ilmastopaketin” puolesta teollisuuden lobbareiden kovasta painostuksesta huolimatta.

Se, mitä nuo uutiset eivät kerro, on että eräs mainittujen vesitysesitysten poliittisista promoottoreista oli suomalainen europarlamentaarikko. Konservatiivien esityksiä tuotiin valiokuntaan erityisesti Eija-Riitta Korholan ja Karl-Heinz Florenzin nimissä.

Tällä kertaa teollisuuden ja konservatiiviedustajien yhteisestä agendasta ei jäänyt epäselvyyttä, kun dokumentin huolimaton tallentaminen paljasti, että Korholan ja kavereiden esitykset oli kirjoitettu Euroferin toimistossa. Konservatiivit ehdottivat muun muassa ilmaisten päästöoikeuksien jakamista teollisuudelle hamaan tappiin asti. Lisäksi he halusivat romuttaa EU:n sitoutumisen korkeampiin päästövähennyksiin osana kansainvälistä sopimusta.

Vaan eipä mennyt läpi. Ympäristövaliokunta linjasi, että myös teollisuuden on maksettava päästöoikeuksistaan kasvavassa määrin – joskin alussa peräti 85 % oikeuksista jaettaisiin edelleen ilmaiseksi. Niin ikään valiokunta vahvisti EU:n kokonaistavoitteen korottamisen nykyisestä 20 prosentista 30 prosenttiin, kun kansainvälinen sopimus syntyy ja edellytti jäsenmaiden valmistautuvan tuohon tiukempaan tavoitteeseen jo nyt.

Meitä ympäristöjärjestöjä Korholan tappio ei yllätä. Euroopassa puhaltavat muutoksen tuulet ja ylivoimainen enemmistö eurooppalaisista on täysin eri linjoilla kuin Korhola. Eurooppalaiset pitävät komission esittämiä tavoitteita päästöille ja uusiutuvalle energialle hyvinä tai liian vaatimattomina. Kansalaiset uskovat, että ilmastonmuutoksen vastaisilla toimilla voi olla positiivinen vaikutus Euroopan talouteen ja näkevät, etteivät yritykset tee riittävästi ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

Ehkäpä siksi Korholan ”ilmastopolitiikalle” ei löydykään enää tukea edes teollisuusvaliokunnasta.

Korholahan on ajanut muun muassa uusiutuvan energian sitovasta tavoitteesta luopumista, (kivihiileen rinnastettavan) turpeen kohtelua uusiutuvana energiana (turvedieselesitys) sekä vastustanut uusiutuvien energialähteiden priorisointia sähköverkkoon pääsyssä. Mikään näistä esityksistä ei kuitenkaan mennyt läpi teollisuusvaliokunnan äänestyksessä 11.9., vaan valiokunta äänesti vahvan uusiutuvan energian direktiivin puolesta.

Hyvä niin.

Seuraavaksi EU:n energiapakettia käsittelevät Euroopan neuvostossa ministerimme Pekkarinen (10.10.), Vanhanen (15.-16.10.) ja Lehtomäki (20.10.). Toivottavasti hallituksemme ajaa eurooppalaisten toivomaa ilmastopolitiikkaa. Vähän heikolta kyllä näyttää.

Kaisa Kosonen

P.S. Satu Hassille ruusuja ansiokkaasta työstä vastuunjakodirektiivin mietinnön luotsaamisesta ja Riitta Myllerille sitovan energiatehokkuustavoitteen ajamisesta! Time to lead!

P.S. 2. Kaikki konservatiivit eivät toki vaadi EU:n päästötavoitteiden vesittämistä. Esimerkiksi entinen ympäristöministeri, nykyinen europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen (kok) on luonnehtinut tavoitteita riittämättömiksi ja kunnianhimottomiksi.

Iso-Britanniassa päättyi tänään monella tapaa historiallinen ja käänteentekevä oikeudenkäynti - Greenpeacen ja ilmaston kannalta onnellisesti. Päätöksellä voi olla ratkaiseva vaikutus Iso-Britannian hallituksen hiilivoimasuunnitelmiin ja se taatusti inspiroi ilmastoaktivisteja ympäri maailman.

Oikeudessa syytettynä oli kuusi Greenpeacen aktivistia, jotka yrittivät sulkea E.Onin omistaman jättimäisen hiilivoimalan lokakuussa 2007. Yritys vaati aktivisteilta 30 000 punnan vahingonkorvauksia.

Valamiehistö päätti useita päiviä kestäneen oikeuskäsittelyn jälkeen vapauttaa aktivistit syytöksistä ja korvausvaatimuksista. Valamiehistön mielestä hiilivoimalaitoksen sulkeminen oli perusteltua, koska Kingsnorthin hiilidioksidipäästöt aiheuttavat haittaa omaisuudelle ympäri maailman.

Oikeudenkäynnin aikana aktivistien puolustus kutsui valamiesten eteen todistajiksi mm. James Hansenin, joka on yksi maailman johtavista ilmastotutkijoista, NASA:n Goddard Institute for Space Studies:n johtaja ja Al Goren tieteellinen neuvonantaja; grönlantilaisen inuiittijohtajan sekä Iso-Britannian konservatiivipuolueen ympäristöneuvonantajan.

Hansen kertoi oikeudelle, että yli miljoona lajia uhkaa kuolla sukupuuttoon ilmastonmuutoksen takia ja laski, että suhteellisesti Kingsnorthin voidaan katsoa olevan vastuussa 400 lajin sukupuutosta. Hänen mukaansa ilmastonmuutoksen muodostama uhka on erittäin vakava ja hän myönsikin olevansa samaa mieltä Al Goren kanssa siitä, että useampien ihmisten pitäisi kahlita itseään hiilivoimaloihin: “Somebody needs to step forward and say there has to be a moratorium, draw a line in the sand and say no more coal-fired power stations.”

Konservatiivipuolueen neuvonantaja Zac Goldsmith puolestaan kertoi oikeudelle mm, että hiilivoiman rakentaminen Iso-Britanniaan vaikeuttaa pyrkimyksiä saada Kiinan ja Intian kaltaiset maat mukaan päästövähennyksiin. Niin ikään hän totesi: “Legalities aside, I suppose if a crime is intended to prevent much larger crimes, I think then a lot of people would consider that as justified and a good thing.” Ja tähän valamiehien enemmistö päätöksellään yhtyi.

Tämänpäiväisen päätöksen jälkeen Iso-Britannian hallituksen voi olla hyvin vaikeaa edetä suunnitelmissaan sallia uuden hiilivoiman rakentaminen maahan. Greenpeacen mielenosoittajat saavuttivat siis mielenosoituksellaan sen, mitä tavoittelivatkin.

Iso-Britanniassa päätöksestä näyttäisikin muodostuvan suuren luokan uutinen.

Kaisa Kosonen