Neste Oilin valtamedioissa pyörivä mainoskampanja jatkuu. Tällä kertaa Neste Oil kertoo sijoittavansa 800 miljoonaa euroa biodiesellaitoksiin. Se on paljon rahaa. Olisipa hyvä, jos uusiin hienoihin laitoksiin löytyisi niitä ympäristövastuullisempia raaka-aineita, joista Neste Oil puhuu. Nyt tuolla rahalla rakennetaan maailman suurin biodiesellaitos Singaporeen.

Miksi Singaporeen? Olisikohan sillä mitään tekemistä asian kanssa, että Singapore sijaitsee keskellä palmuöljyn tuotantoaluetta? Mikähän unohtui taas mainoksessa mainita…

Juha Aromaa

Neste Oil valittelee ilmoituskampanjassaan, että kyllä he kaiken toimintansa lopettaisivat, jos maailma sillä pelastuisi. Ilmoituksessa on hieno satukirjakuvitus, jossa iloiset virkamiehet menevät töihin hirvellä, kalalla ja linnun selässä. Olisikohan kyse piikistä ympäristönsuojelijoille vai ihanko oikeasti Neste Oil suunnittelee näin mielikuvituksellisia kulkutapoja? Itse luotan mieluummin junaan jatkossakin.

Toivotan menestystä Neste Oilin ponnisteluille ratkaista polttoaineiden ympäristöhaasteet. Ilmoituksessa onkin mainittu kaikenlaisia esimerkkejä uusista innovaatioista, kuten puun kaasuttaminen, eläinrasvojen vetykäsittely ja leväöljydiesel.

Mutta yhdestä Neste Oil ei halua ilmoituksessaankaan puhua: palmuöljystä. Siitä ei puhuta, koska palmuöljyn polttamisella dieselmoottorin sylintereissä ei todellakaan maailmaa pelasteta. Siitä on kuitenkin Neste Oilin biodiesel tehty.

Juha Aromaa

Lähes 50 000 nuorta ympäri maailman vastasi Greenpeacen ja Habbon kyselyyn nuorten huolenaiheista. Ilmastonmuutos huolettaa nuoria. Hyvä. Siksi että tämän päivän nuoret joutuvat tekemään energiavallankumouksen, jolla kasvihuonekaasujen päästöt leikataan. Huono juttu tietysti siksi, että me vähän vanhemmat joudumme kysymään itseltämme, millä ihmeen oikeudella me nuorillemme tällaisen huolen aiheutimme.

Habboa käyttävät nuoret ovat juuri murrosiässä tai sen kynnyksellä. Puolet vastaajista oli 13-14-vuotiaita. He elävät herkkää vaihetta, jossa etsitään ja luodaan omaa identiteettiä, otetaan varovaisia, haparoivia askelia kohti itsenäisen aikuisen elämää.

Herkässä elämänvaiheessaan nuoret ovat lahjomattomia. Heidän huoliaan ei voi ohittaa olankohautuksella. Suomessa kaksi kolmesta nuoresta on ilmastonmuutoksesta huolestunut. Yhtä paljon huolta aiheuttavat myös muut ympäristökysymykset ja saastuminen.

Nuoret ovat oivaltaneet amerikkalaisen, isoon autoon sidotun elämäntavan ja ilmastonmuutoksen yhteyden. Kaikkien mantereiden nuoret pitävät Pohjois-Amerikkaa suursyyllisenä kasvihuonekaasujen lisääntymiseen ilmakehässä.

Nuoret eivät kuitenkaan osoittele vain osoittele naapurimantereelle. Eurooppalaisnuorista 37 prosenttia piti kyllä Pohjois-Amerikkaa pahimpana ilmastotuholaisena, mutta 30 prosenttia oli sitä mieltä, että Eurooppa on syyllinen. Pohjoisamerikkalaisnuorista yli puolet piti kotimannertaan suurimpana syyllisenä kasvihuonekaasuille. Aasialaisnuoret pitivät kuitenkin Aasiaa pahimpana päästäjänä, Pohjois-Amerikka oli aasialaisnuorten mielestä vasta kakkossijalla.

Avataan korvat nuorten huolelle ja arvostetaan heidän valmiuttaan olla sysäämättä vastuuta jollekulle muulle. Meillä on seitsemän vuotta aikaa kääntää päästöt laskuun. Sitä taakkaa ei voi jättää murrosikäisen harteille. Tästä on helppo alkaa aikuisen vastuunkanto: Sammutanko valon? Ostanko energiansäästölampun? Vaihdanko sähkösopimuksen ekosähkön tuottajaan? Laitanko joka päivä sähkösaunan päälle? Menenkö autolla vai junalla? Tekoja nuoret kunnioittavat.

Lisää hyviä tapoja aikuisen vastuunkantoon löytyy vaikkapa tästä.

Juha Aromaa