Allekirjoittaneen luonnoskirjasta.

Virpi

”Tunteeko Greenpeace lainkaan EU:n ilmastopolitiikkaa?”, kyselee Kaj Luukko blogissaan. Luukko ei voi ymmärtää, miksi Greenpeace arvostelee Suomen ajamia joustoja hiili- ja turvevoimaloiden käytölle, kun meillä kerran on päästökauppa, joka hoitaa homman.

Kunpa hoitaisikin. Vaan kun ei yksin hoida.

Taidamme kuitenkin olla Luukon kanssa enemmän samaa mieltä kuin eri mieltä. Kerronpa miksi.

1) Jep, päästövähennysten tulee olla kustannustehokkaita ja järkeviä. Juuri näin. Mutta tärkeintä on, että vähennykset ovat myös riittäviä, jotta ilmastonmuutos voidaan vielä torjua jotakuinkin siedettävälle tasolle. Nykytiedon valossa EU-mailta tarvitaan vähintään 40 % vähennykset vuoteen 2020 mennessä. Suomen ja muiden maiden vaatimat joustot rikin- ja typenoksidien sekä pienhiukkasten päästöjä aiheuttavien hiili- ja turvevoimaloiden päästörajoihin helpottavat näiden voimaloiden käytön jatkamista myös vuoden 2020 jälkeen ja hidastavat uuteen, vähäpäästöisempään teknologiaan siirtymistä.

Pääosa näistä laitoksista tulisi ilmastosyistä sulkea jo ennen vuotta 2020, jolloin on ristiriitaista vaatia toisen direktiivin kautta lainsäädäntöön joustoja, joiden avulla laitosten käytön kannattavuutta parannetaan pitkälle tulevaisuuteen.

2) Yhtä mieltä olemme myös siitä, että kun on kyse kovimmilla pakkasilla käyntiin pyörähtävistä huippulaitoksista, ongelma on marginaalinen. Vaan kun direktiiviin vaaditut joustot eivät koske vain näitä laitoksia. Kyse on myös laitoksista jotka voisivat käydä kolme ja puoli kuukautta – eli pääosan lämmityskaudesta – vuosittain.

3) Luukon mukaan Greenpeacen tulisi ’keskittyä päästökaupan ulkopuoliseen alueeseen’. Näinpä juuri. Siksi Greenpeace muun muassa istui muiden alan asiantuntijoiden ja sidosryhmien kanssa koko talven energiatehokkuustoimikunnassa pohtimassa keinoja, joilla päästöjä ja energian kulutusta voitaisiin vähentää liikenteessä, kotitalouksissa, palveluissa ja rakentamisessa. Lopputulos on mielestäni hyvä alku sille kehitykselle, jossa runsaspäästöisten voimaloiden käytöstä voidaan luopua, koska niiden käytölle ei energiankulutuksen vähentämisen ja talvikauden lämmityshuippujen leikkaamisen vuoksi ole tarvetta. Sitä odotellessa tarvitaan kuitenkin vielä vahvaa lainsäädäntöä, joilla myös saastepäästöihin puututaan. Jatkoajan vaatiminen erilaisten joustojen muodossa vain pitkittää muutoksia, jotka on väistämättä tehtävä.

4) Lopuksi olemme toki samaa mieltä myös siitä, että näiden voimaloiden kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä säädellään päästökaupan avulla. Ideaalitilanteessa päästökauppa on kustannustehokas tapa saavuttaa päästövähennykset. Todellisuudessa tätä ideaalitilannetta ei ole vielä nähty, eikä tulla ihan heti näkemäänkään, vaikka päästökaupan sääntöjä on toiselle ja kolmannelle päästökauppakaudelle parannettu. Sallittujen kokonaispäästöjen määrä on edelleen aivan liian korkea (kaukana yllä mainitusta -40% vähennyksestä),  puolet päästöoikeuksista jaetaan yhä ilmaiseksi ja leijonanosan päästövähennyksistä voi välttää rahoittamalla kyseenalaisia hankkeita kehitysmaissa (myös noin puolet). Näin ollen päästökauppa ei velvoita vähentämään saastuttavien voimaloiden käyttöä Euroopassa, eikä siihen myöskään velvoita IED-direktiivi, jos sekin porataan täyteen joustoja. Lopputulos on, etteivät hiilidioksidipäästöt eivätkä saastepäästöt vähene riittävän nopeasti, ja siirtymineen uusiin teknologioihin ja puhtaampiin järjestelmiin lykkääntyy.

Emme kai tätä halua?

Simo, Greenpeacen ilmastovastaava

Hei! Saanko vaivata hetken? Palautettasi (vielä osittain työn alla) olevasta Ydinvoima.fi -sivustosta otetaan mieluusti vastaan tämän postauksen kommenttiosiossa! Kerro mikä sivustolla mielestäsi toimii, mikä ei (perusteluineen).

Huom: sivustolta puuttuu vielä kommunikointityökalu, jolla on tarkoitus viestiä kansanedustajien suuntaan ja grafiikkaakin hieman viilataan vielä.
Virpi

Masentavien ilmastouutisten keskellä voi tutustua Greenpeacen tekemään “tulevaisuuden numeroon” maineikkaasta International Herald Tribune -lehdestä. Kööpenhaminan suuren ilmastokokouksen jälkeen 19.12.2009  päivätty näköislehti kertoo toinen toistaan positiivisempia ilmastouutisia, joista kaikki ovat periaatteessa ihan mahdollisia tapahtumia -jos siis poliittista tahtoa löytyy.

Lehden paperiversiota jaettiin torstaina EU:n johtajille Brysselissä, te, hyvät blogin lukijat, voitte tutustua lehden nettiversioon.

Pääjuttuna on maailman johtajien Kööpenhaminassa neuvottelema vahva ilmastosopimus. Kuten monet blogin lukijat varmaan tietänevät, maailmassa ei liene ympäristöjärjestöä, jossa YK:n Kööpenhaminan suurta ilmastokokousta ei odotettaisi pelon ja toivon sekaisin tuntein.

Internationl Herald Tribunen johto ei ilahtunut lehden “pilaversiosta”. Greenpeacen pääsihteeri Gerd Leipold toivoi kuitenkin lehden ottavan näköispainoksen kohteliaisuutena.

Virpi (joka oli lehden sarjakuvapuolen avustajakunnassa)

Näin juhannuksen kunniaksi voi omistaa hetkisen suomalaiselle kansallismaisemalle, metsälle. Tämän päivän Hesarissa on oiva artikkeli, jossa kysellään mikä oikeastaan on suomalainen metsä. Artikkelissa haastatellaan kahta valokuvaaja-kirjailijaa Sanni Seppoa ja Ritva Kovalaista, jotka ovat keksineet mainion termin “viiden minuutin metsä”. Se tarkoittaa pientä, luonnontilaista plänttiä talousmetsän keskellä. Sellaista, jonka läpi kulkee viidessä minuutissa.

Kansallispuistojen ulkopuolella viiden minuutin metsät taitavat olla se keskivertokansalaisen ainoa kosketus villiin, alkuperäiseen metsään, joka joskus peitti Suomea. Nykyään 90% Suomen metsistä on metsätalouden käytössä.

Seppo ja Kovalainen ovat tehneet metsiemme tilasta valokuvakirjan Metsähoidollisia toimenpiteitä. Kirjan metsien kuvat muistuttavat hieman Matti Snellmanin Kansallismaisema -näyttelyn kuvia. Molemmissa tuodaan esille mitä tehometsätalous on maamme metsille tehnyt.

Pikkuhiljaa Suomen metsien tila näyttää nousevan yleiseen keskusteluun. Onneksi.

Virpi

Valtion teknillinen tutkimuskeskus VTT on tänään tiedottanut Biovaiku-hankkeensa tuloksista, joiden mukaan:

• on hyvin vaikeaa tai mahdotonta luoda kriteerejä, joilla voitaisiin todella taata biopolttoaineiden kestävä tuotanto
• palmuöljyn kasvava kysyntä polttoaineeksi aiheuttaa epäsuoria vaikutuksia, jotka ovat johtamassa trooppisten metsien tuhoutumiseen
• kasvava biopolttoaineiden tuotanto muun muassa huonontaa ilman laatua ja uhkaa pohjavesivarantoja tietyillä alueilla

Biovaiku-hankkeen loppuraportti julkaistiin jo toukokuun alussa, mutta jostain syystä tuloksista tiedotetaan vasta nyt. VTT on osallisena myös pääkaupunkiseudun joukkoliikenteessä käynnissä olevassa Neste Oilin palmuöljydieselin kokeilussa.

Maija Suomela

Saksan uusiutuvan energian teollisuus kampanjoi ydinvoiman alasajon puolesta maan parlamenttivaalien alla mm. tällä julisteella:

Uusiutuvan energian teollisuus työllistää Saksassa 250 000 ihmistä. Ydinvoiman alasajo ja kivihiilen käytön vähentäminen tietää heille lisää töitä.

Lauri Myllyvirta

Työ- ja elinkeinoministeriön energiatehokkuuden lisäämistä käsitellyt toimikunta julkisti tänään mietintönsä. Olin toinen ympäristöjärjestöjen edustajista toimikunnassa. Viimeisessä kokouksessa käsiteltiin mietinnöstä lähetettävää lehdistötiedotetta.

Kun pohdimme sitä, miten toimikunnan esittämillä toimilla saavutettavaa 37 TWh:n energiansäästöä havainnollistetaan, yhtenä vaihtoehtona tuli esille sanoa, että säästö on suurempi kuin koko Suomen ydinsähkön tuotanto Olkiluoto 3:n valmistumisen jälkeen tai kolme kertaa pelkän Olkiluoto 3 -reaktorin sähköntuotanto.

Elinkeinoelämän keskusliiton edustaja esitti vastalauseen: “Mutta sittenhän se kuulostaa siltä, että emme tarvitse lisää ydinvoimaa!”.

Aivan.

Lauri Myllyvirta
Ps. Katso myös ympäristöjärjestöjen tiedote mietinnöstä.

Tiimi Greenpeacen kartoittajia tekee kesäkuun kolmen ensimmäisen viikon ajan maastoinventointeja Lapin aarniometsissä. Kyse on luonnonsuojelujärjestöjen määrittämistä kahdeksasta laajimmasta vanhan metsän alueesta, jotka ovat vielä vailla suojelua niin sanotulla Metsä-Lapin alueella Kittilässä, Sodankylässä, Savukoskella ja Sallassa.

Tarvitsemme metsistä tarkkoja tietoja, sillä toiveemme on suojella loput näistä metsistä ennen valtion metsien hallinnoija Metsähallituksen hakkuita. Valitettavasti tänäkin talvena moni alueista hupeni avohakkuiden työntyessä aarniometsän paikalle.

Inventoiminen on vähän näkyvä, mutta todella tärkeä osa Greenpeacen ja muiden luonnonsuojelujärjestöjen toimintaa. Suomalaisilla luonnonsuojelujärjestöillä on erittäin hyvä kuva maamme arvokkaista vanhoista metsistä kattavien kartoitusten takia. Olemme 2000-luvulla paikallistaneet jo yli 10 000 uhanalaisen lajin esiintymää Lapin vanhoista metsistä yhdessä Luonto-Liiton, Luonnonsuojeluliiton ja WWF:n kanssa.

Metsien kartoittaminen on kovaa mutta palkitsevaa työtä. Inventointien koordinoija, biologi Emilia Pippola raportoi tänään maastosta näin:

“Ensimmäinen viikko on mennyt Sallassa ja Savukoskella Moukavaarassa sekä Ahmatunturin ja Turjalaisten seudulla. Olemme inventoineet jopa täysin kirveenkoskemattomia, runsaslahopuustoisia aarniometsiä, jotka Metsähallitus on luokitellut hakattavaksi talousmetsäksi. Uhanalaisia lajejakin on löytynyt tasaiseen tahtiin.

Päivässä inventoidaan noin 200-300 hehtaaria ja kävelyä kertyy sellainen 10-15 kilometriä henkilöä kohden. Kylmää on ollut, mutta sadetta vain hetkittäin. Eväsklassikko on ollut keitetyt potut sinapilla - jokaisella on mukana oma sinappi. Mutta on syöty myös kaalipataa, soijatomaattipastaa ja linssijuureskeittoa. Kerran viikossa on aikomus viettää yö sivilisaation parissa (ei teltassa), käydä suihkussa ja ladata kuvia koneelle.”

-Sini Harkki

P.S. Kuvassa Birthe Weijola tutkii kääpänäytettä Savukosken Turjalaisilla.

Indonesialaiset tekevät parhaansa muuttaessaan sademetsiä palmuöljyplantaaseiksi. Mutta, Brasilian karjatalous on kuitenkin maailman ykkönen! Nimittäin sademetsän raivaamisessa.

Brasilia pyrkii maailman lihantuottajana ohittamattomaksi ykköseksi, ja siitä sademetsät maksavat kovaa hintaa. Brasilian karjatalous on maailman suurin yksittäinen metsäkadon aiheuttaja ja vastaa valtaosasta Brasilian kasvihuonekaasupäästöjä. Karjalaitumia raivataan Amazonialle osin laittomin keinoin, mutta valtion tuilla. Brasilian valtio omistaa myös osan suurimmista lihanjalostusyrityksistä.

Tämä kaikki paljastuu raportista Slaughtering the Amazon, joka on Greenpeacen kolmen vuoden tutkimuksen tulos. Raportti yhdistää sademetsätuhon lukuisiin maailmanlaajuisiin brandeihin, kuten Adidas/Reebok, Timberland, Geox, Carrefour, Eurostar, Honda, Gucci, IKEA, Kraft, Clarks, Nike, Tesco ja Wal-Mart.

Yksittäisen kuluttajan tuntuu olevan todella vaikeaa välttää sademetsätuhoa, vaikka lähellä tuotettua suosimalla se onnistuukin. Päävastuu sademetsien hävittämisen lopettamisessa on selvästi valtioilla: Brasilian hallituksen on päätettävä kumpaa tavoitetta se tukee voimallisemmin - karjataloutensa maailmanvalloitusta hinnalla millä hyvänsä, vai metsäkadon lopettamista.

Tänä vuonna kannattaa tehdä selväksi maailman päättäjille, että Kööpenhaminan ilmastosopimuksen on parasta olla hyvä, ja sen on lopetettava myös sademetsien silmitön hävittäminen. Pari paikkaa, joissa tähän voi osallistua:

Greenpeacen ilmastokampanja

MaanYstävien Polttava Kysymys -kampanja

-Sini Harkki